Lokakuun Lellikit

Ai niin ja laskettu aikakin muuttui taas vaihteeksi: nyt se olisi 13.10. Pitänee muuttaa tuota tickeriäkin... hmmm...
 
Ippu   Onneksi nykypäivänä pystytään hoitamaan raskauden aikana melkein mitä tahansa ja se on aivan ihanaa ettei sen takia tarvi jäädä lapsettomaksi. JOTEN nauttikaa todellakin täysin rinnoin odotusajasta.

Ja kun mietit näitä mielialan muutoksia niin kuuluu asiaan,mutta mullekkin oli kova paikka kun olen tosi positiivinen ja iloinen ihminen, jopa töissä yksi asiakas on kysynyt että olenko kännissä tai uskovainen kun olen aina niin ystävällinen ja iloinen... Isäntäkin on jo kysynyt että en kai mä jää tälläiseksi. Mä en kuulemma enää hymyile ja oon koko ajan kiukkuinen ja tiuskiva.... Joten mä itsekkin toivon että tää menis pian ohi.

Tässä samalla voisin kertoa eiliset ultra-kuulumiset. Eli niskapoimun mitta oli normaali kun oli vain 1 cm, mutta se veriarvo (hgc) oli ollut koholla joten ne joutuu tekemään sen "laimennettuna" uusiksi ja perjantaina ne lupas soittaa sitten vihdoin ja viimein sen riskiluvun mahdollisille kehitysvammoille. Oon saanut kyllä niin hyvää palvelua ja hoitoa että aivan itku meinaa tulla....

Mutta välillä tuntuu ettei voi nauttia raskaudesta kun se on niin täynnä pelkoja ja lukuja jotka voi kääntää sen niin että joudumme miettimään sitä pahinta jota en halua vielä edes "ääneen" sanoa.

Mutta nyt lopetan että ehdin tehdä jotain ennen töihin menoa, kun selkäkin vielä rupes vihoittelemaan niin että pakko ollut syödä särkylääkkeitä joita en haluaisi ottaa yhtään enää, koska olen joutunut vuosi takaperin syömään tosi vahvoja lääkkeitä kun olkapäätä hoidettiin kortisonilla,nyt onneksi olen oppinut hoitamaan sen luonnonmukaisella hoidolla ILMAN kemikaaleja kehossani. No, taas ryöpsähti lisää joten voidaan kaikki paksusti, sinäkin RUST IN PEACE vaikka kiloja lähti......
 
Aina jotakin unohtuu silti sanoa. Eli laskettua aikaa ei muutettu koska mitat vastasivat viikkoja 12+3 ja eilen kuukautisten mukaan oli 12+0 eli jos tuon mukaan nyt laskisi niin LA olisikin jo 9.10. mutta uskon ennemmin siihen 12.10, joka nyt on virallisesti joka paikassa...

Heippa taas kerran....
 
Meillä LA meni eteenpäin parilla päivällä ultrassa eli nyt 28.10. Siellä pikkuinen heilui ja hienosti näkyi jalat ja kädet ja pieni sydänkin pumppasi. Että olin onnellinen! Esikoinen muuten syntyi 10 päivää myöhässä, kunpa tää tulisi ajallaan [:)]
 
Puuh, taas on töissä jotenkin ihan tööt olo, odottaa vaan että pääsis kotiin löhöilemään. Nukuin viime yönä jotenkin huonosti. Normaalien vessakäyntien (tai siis nyt raskaana ollessa normaalien, muuten ei ole tapana juosta vessassa öisin) lisäksi tuntui koko ajan, että on joko liian kylmä tai kuuma... suonta veti jalasta ja mitä kaikkea lie :D

Kiitos lteija - kyllä täällä yritetään voida mahdollisimman paksusti, vaikka kilot tosiaan olikin laskusuunnassa. Eiköhän ne pikkuhiljaa lähde nousemaan, ainakin on koko ajan nälkä... Jotenkin vaan tuon migreenin takia tuli oltua niin monta päivää vähällä ruoalla, että mahalaukku taisi kutistua olemattomaksi, enkä pysty kerralla syömään kovin paljoa.

Ulkona näyttää taas olevan aivan ihana ilma. Jokohan se kevät vihdoin tulisi? [8|]
 
Nyt se pahin alkaa. Äitiyspolilta soitettiin ja sanottiin suoraan että huonoja uutisia. Suhdeluku oli verikokeiden sekä ultran mukaan 1/55. Sanoi toki että ikä nostaa lukemaa mutta silti...

Meen seuraavaan tutkimukseen 29.4. joten piina jatkuu... Voi olla etten hetkeen jaksa enää ajatellakkaan olevani raskaana kun ei pysty nauttimaan millään muotoa olostaan. Toivottavasti tää masennus ei tartu, toivotaan ettei muiden tarvisi murehtia näin. Siitä huolimatta odotan kevättä innolla.
 
Voi ei... ikävä kuulla murheistasi lteija :( Voimia sinulle hurjasti ja jaksamista piinaavaan odotteluun ennen seuraavaa tutkimuskäyntiä. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin, sehän on kuitenkin vielä mahdollista! 
 
Hei! Olen 23 vuotias ja odotan esikoistani. Laskettu aika jo kerran siirtyi ja on nyt todennäköisesti 11.10. [:)] Pahoinvointi vain pahenee, mutta pakko on ollut vain yrittää kaikkea joka voisi auttaa pahoinvointiin. Sitä vain ihmettelen, kun painoni on noussut jo parilla kilolla vaikkei pitäisi vielä edes paljoa nousta tuon pahoinvoinnin takia. En edes aiemmin tiennyt, että tämä pahoinvointi on näin kamalaa ja kestää monta kuukautta.. Mutta pitänee nyt toivoa, että kun viikko 14 koittaa loppuisi pahoinvointikin vaikkakin alkaa jo tuntua, että näin mennään loppuun saakka...
Maanantaina ultraan.. toivottavasti kaikki on hyvin.
Onnea kaikille muillekin odotukseen[:)]
 
Kiitos teille kaikille myötäelämisestä. Kävin tiistaina äitiyspolilla ja siellä pienokainen ultrattiin. Niskapoimun turvotus oli normaali 0,6 mm ja sikiö pituudeltaan 3,7 cm. Itku taas tuli, kun nähtiin se pieni ihme liikkumassa siellä masussa; kädet ja jalat viuhto jo kovasti.

Rust In Peace: Mulla on ollu ihan sama juttu, et öisin oon rampannu vessassa vaikkei koskaan aikasemmin oo tarttenu. Se oli oikeestaan eka oire, josta aloin jotain ajatella. Ikävä vaan, ku vessakäynnit ei oo viime aikoina jääny yhteen vaan joudun jo useamminkin nousta tyhjennykselle [:(]. Nooh, toivottavasti tää menee kohta ohi.

Iteija: Oon aika lailla samoissa tuntemuksissa, kun ei tarkkaan osata sanoa, kuinka paljon epilepsialääkkeeni voi vaikuttaa vauvan kehitykseen. Lääkärin vastaus oli, että se voi vaikuttaa, mutta että riski on pieni. (SILTI RISKI TIETENKIN ON OLEMASSA!!!) Kun kysyin, miten lääke voi vaikuttaa pahimmillaan, niin se estää hermostoputken sulkeutumista, joka taas voi johtaa vauvan halvaantumiseen. Toisenlaisia vaikutuksia voivat olla kehitysviiveet, epämuodostumat jne... Itkuksihan se meni, kun sieltä lopulta miehen kans pääsin pois. Laitan kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että lapsi kasvais ja kehittyis ja syntyis terveenä.

Ai niin, lääkäri unohti antaa uusimmat ultrakuvat pienokaisesta ja ne lähetettiin jälkikäteen. Sopii vaan toivoa, että kuvissa oikeesti on meidän vauva - sillä lääkärillä näytti nimittäin olevan muutaman muunkin vauvan unohtuneet ultrakuvat pöydällään..[8D]

Ruska: Tervetuloa mun puolesta joukkoon! Me taidetaan olla samanikäiset sun kanssa eli siis -85 syntyneitä?

Kiva oli kuulla teidän muiden kuulumisista. Viestitellään taas.
 
Paluu takaisin sivistyksen pariin sujui mukavasti. [:)]

Tänään oli eka ultra ja LA siirtyi reippaasti eteenpäin 30.10 on nyt virallinen päivämäärä. Kaikki oli ultrassa hyvin, nyt sit ootellaan tuleeko verikokeista soittoa vai ei, toivottavasti ei.
 Eihän sitä jaksettu pitää salassa ja kipaistiin ultran jälkeen äitien luokse käymään. Sisarukset saa tietää sitten pääsiäisenä.
Mulla tietää nyt myös lähimmät työtoverit, ku ne arvas eikä "kova flunssa"-selitys menny läpi. [:D]

Vaelluksella kerroin hyvälle ystävälleni joka oli matkassa, et on joku jonka kaa puhua jos tulee hätä. Onneks kaikki meni hyvin. Ja nautin täysin siemauksin luonnosta ja lumesta ja auringosta ja pakkasesta.

Mutta nyt unten maille, että jaksaa taas töitä tehdä.

Väikuulumiset näin pikaisesti, pitää vaikka huomenna lukea ketju läpi ajatuksen kanssa.

Voimia kaikille!
 
Innolla odotellaan tässä lokakuuta. Mulla LA 25.10, mutta tarkemmin varmistuu huomenna ekassa ultrassa. Itsellä ikää on 20 ja miehellä 22 ja molemmat opiskellaan. Eipä ollut lapsi suunnitteilla, mutta tilanteen sattuessa kohdalle ei sitä osannut aborttiakaan tehdä, kun on monia tuttujakin, jotka ei voi biologisia lapsia saada. Elämän mullistus siis tulossa. :) Kaverit ja omat vanhemmat ovat aivan innoissaan tästä raskaudesta. Olisivat varmaan jatkuvasti taputtelemassa mahaa :D
Mulla pahoinvointi on tässä viikon verran enää keskittynyt niihin aikoihin kun olen väsynyt. Aikaisemmin oli jatkuvaa yökkimistä ja se ei ollut mitään kivaa.
Käytiin avomiehen kanssa eilen hommaamassa sitten kihlasormuksetkin. :) Joskus tulevaisuudessa sitten naimisiinkin, mutta ei sellaisen asian kanssa viitsinyt hoppuilla, vaikka lapsi nyt onkin tulossa.
 
Täällä tuntuu potkuja! [:)] Uskomatonta. Eilen illalla jo nukahtaessani mietin, että nyt ei kyllä taida olla mitään ilmakuplia nuo, kun kohdun kohdalla "jymisi" vähän. Nyt on sitten tässä viimeisen puolen tunnin aikana tuntunut useita kertoja oikein kunnon muljaisuja. On tämä vaan hauska tunne, pitkästä aikaa...

Mukavaa tiistaita kaikille!
 
Rust In Peace: Ihanaa, että voit jo tuntea vauvan liikkeet! Mulla tuli tänään täyteen 12 viikkoa ja luulen, että liikkeiden tuntemiseen menee vielä monta viikkoa näin enskertalaiselta [:D].
 
Oon pikkasen huomaavinani, että tiuskiminen alkaa helpottaa. (Niin ku siihen muka ite ei vois vaikuttaa...[;)]). Systeri kahden lapsen äitinä lohduttikin, että kyllä se kohtaa menee ohi ja sitte pitäs alkaa se seesteinen vaihe raskaudesta.
 
Huomenna ois tarkotus lähteä Kittilään viettämään pääsiäistä. Edessä on kymmenen tunnin ajomatka ja takapuoli on varmaan kivettynyt puutumisesta, kun perille päästään. [&:][:D].
 
Milloin teillä on seuraavia neuvolakäyntejä tiedossa? Me mennän neuvolassa käymään 20.4 ja siellä sitten kuulen, jos verikokeissa on ollut jotain häikkää, tähän mennessä ei ainakaan ole kuulunut mitään. Rakenneultra varmistui kesäkuulle.
 
Rauhallista pääsiäisen aikaa teille kaikille.
 
Hei vaan kaikille, ja näin se minäkin teen "avaukseni". [:)] olen jo jonkin aikaa kyllä keskusteluja seuraillut, mutta jotenkin vain ajatellut jääväni tänne taka-alalle. Itselläni on 9.10 laskettu aika ja olisi ultrakin jo takana. Lääkärineuvola oli tänään ja oli lievästi sanottuna hirveää, kun ei vauvan sydänääniä kuulunut, onneksi kätilö sai viimein kuulumaan ja tilanteesta selvittiin säikäyksellä. Silti on vieläkin hieman sellainen olo, että mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa.... 
 
Pienen mietiskelytauon jälkeen oli pakko tulla katsomaan mitä linjoilla tapahtuu..

IPPU    Sinä tosiaan varmaan ymmärrät parhaiten miltä musta tuntuu, mutta onneksi sulla on todella hyvä seuranta joten eipä sitä kannata murehtia ja todella hyvä asia, että sun epilepsiasi on lievää laatua. Koitetaan sinnitellä ja otetaan vastaan kaikki mitä tulee, emme muutakaan voi.

SASKIIA  Hyvän ratkaisun teitte ja kuulostatte erittäin fiksuilta koska ajattelitte heti miten kamalaa olisi tehdä abortti kun toiset eivät saa koskaan lasta vaikka haluaisivat.

RUST IN PEACE   Kyllä olisi mahtava jo tuntea liikkeet, mutta kahdella ensimmäiselläkin meni reilusti yli puolen välin ennenkuin osasin yhdistää vauvan liikkeiksi.

AIRIE   Kiva, että reissu meni hyvin. Tulee arkeen vaihtelua ja jaksaa taas paahtaa töissä.

RUSKA ja RIIKKA 33   Onnea uusille odottajille. Täällähän alkaa olla ihan jo sopivasti porukkaa. Tästä on hyvä jatkaa.
 
Hei! Ajattelin uskaltautua tämän päiväisen ekan ultran jälkeen tänne minäkin. Meillä laskettu aika on 28.10.2009. Aluraskaudesta en ole osannut nauttia oikeastaan ollenkaan, kun on niin kovasti nipistellyt ja vihlonut tuolta alavatsasta ja -selästä. Minulla on kaksi keskenmenoa ennen tätä eikä aikaisempia lapsia, joten olin oikeastaan tähän asti ajattelematta raskautta, kun muuten olisin tullut hulluksi kaikista vihlonnoista. Tilanne olisi voinut olla kumpi vaan tämän päiväiseen asti. Mutta siellä se pieni sammakki uiskenteli ja tuijotti kuvaan. Välillä sen piti hieroskella korvia, kun kätilö joutui tuuppimaan masua, että kaveri olisi kääntynyt kyljelleen oikeaan asentoon. Ihan tuli tippa linssiin. Ei tietenkään ole varmaa, että tämäkään raskaus selviää loppuun asti, mutta tänään aion hymyillä ja katsella pikkuisen kuvia [:)] Seuraavat tapahtumat onkin nyt sitten viikon sisään tulevat seulontavastaukset, neuvolan lääkäri toukokuun alussa ja rakenneultra kesäkuun lopussa. Niin paljon jännitettävää ja odotettavaa, ei auta kuin mennä päivä kerrallaan.

Olen muuten 31 vuotta. Minulla lähtöpaino neuvolan vaa'alla oli 50,4 kg ja pituutta on 160 cm. Jos en vain itse kuvittele, niin minulla on maha jo vähän kasvanut. En tohdi laittaa töihin kireämpää paitaa enää päälle, kun en halua asian tulevan julki vielä. Onneksi työpaikalla on suurin osa miehiä, jotka eivät ehkä niin osaa arvioida vatsan pyöristymistä, loputonta uupunutta oloa ja vessassa ramppaamista...
 
Katsku   Onneksi olkoon!!!  Varmasti on hetken pitänyt kerätä rohkeutta että uskaltaa sanoa "ääneen" että on raskaana. Mulla ainakin siitä lähtien kun on kertonut muille niin paine kasvanut mitä tapahtuu vaikka aina olen ollut sellainen että jokaisella on silti oikeus yksityisyyteen eikä tarvi selittää muille vaikka tulisikin km tai joutuisimme vakavan kromosomihäiriön vuoksi keskeyttämään raskauden. Mutta eikö se laulussaki sanota että se kellä onni on, sen kätkeköön...

Toivotaan että kolmas kerta toden sanoo ja saatte elämäänne maailman mahtavimman ihmeen...
 
Katsku sinulla on samana päivänä laskettu aika kuin minulla syntymäpäivä. [:)] kerrottakoon vielä, että odotan siis kolmatta lasta ja isommat minulla ovat jo koulussa. Omituista on se, että tämä raskaus tuntuu kuin ensimmäiseltä... ihan pihalla aika-ajoin ja kaikki tuntuu niin uudelta. Viikkoja on vasta 14+2 ja välillä olo on kuin viimeisillään olisi raskaana, puuh ja läääh... onkohan tällaista toisillakin? 
 
Hei Katsku!

Meillä on samana päivänä LA eli 28.10. Mä olin ekassa ultrassa jo pari viikkoa sitten ja nyt olen menossa ti 14.4 yksityiselle niskaturvotus-ultraan kun en muuten saa mielenrauhaa... Ja to 16.4 sitten eka neuvola lääkäri. Rakenneultra-ajan varaan nyt samalla tiistaina, menee varmaan tonne kesäkuun alkuun.
Tämä siis mulle toinen lapsi, esikoinen on 7-vuotias ja kaikki tuntuu ihan eka kerralta kun en muista enää mitään. Tuntuu että ruokarajoituksia on vaan enemmän kuin silloin..? Kaikki herkut, kuten aura ja salmiakki on kielletty, mutta kyllä mä niitä olen syönyt. Auraa kypsennettynä ja salmiakkia syön varmaan joka päivä, mutta mulla on aina ollut tosi hyvä verenpaine.
Toivotaan että kaikki sujuu onnellisesti ja hyvin itse kullakin! Tämä pienokainen on niin Todella Toivottu!!!
 
Hei taas! Kiva, kun meillä on sama laskettu aika WhiteWife. Voidaan vertailla tuntemuksia, kun kasvu pitäisi edetä samassa tahdissa. Meillä ei niskaturvotusta onneksi ollut, seulontaverikokeen tulokset tulevat tällä viikolla. Nyt kun on menossa 12 viikko, niin tästä kun selvitään, keskenmenon riski pitäisi pienentyä.

Iteija, meillä on vielä erityistä painetta raskauden julkituomisesta tiedossa, kun anoppini on aika vaativaa sorttia. Hänellä on ollut mummoksi tulemisen kuume jo siitä alkaen, kun aloimme mieheni kanssa seurustella... Valitettavasti hän on myös kova puuttumaan asioihin ja neuvomaan, joten yhtään aikaisemmin kuin on "pakko" ei ole intoa kertoa. Minun oma äiti tietää jo. Hänelle olen pystynyt keskenmenoistakin puhumaan, joten on tukena hyvässä ja pahassa.

Riikka33, minä voisin nukkua koko ajan. Tosin olen ollut pitkään flunssassakin, mutta kai tämä loputun uupumus on osittain raskaudestakin johtuvaa. Joko tunnet liikkeet? Minulle äitini kertoi, että alussa liikkeet tuntuvat siltä kuin ilmakuplia menisi mahassa. Nyt olen kuulostellut ilmakuplia ja olen mukamas niitä havainnutkin. Taitaa olla toiveajattelua vielä [;)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top