Heippa kaikille!
Onnea kaikille, monet näkyy jo jakaantuneen. Tsemppiä kovasti vielä odotteleville. Synnytyskertomusta en ole saanut vielä aikaiseksi, äsken lueskelin tuota sairaalan paperia ja tässä hormoonihöyryissä vieläkin tahtoo tulla itku silmään, sen verran dramaattiseksi kääntyi synnytys. Onneksi kuitenkin sujui kaikki tilanteeseen nähden hyvin ja poika voi hyvin.
Muuten alku olikin sitten lievästi sanoen hankalaa. Hätäsektion jälkeen jättivät tavalliseen tapaan epiduraalikatetrin kipupumpuksi, joka sitten halvaannutti mun oikean jalan. Halusin sitten kipupumpusta heti eroon, että sai edes jalkansa takaisin käyttöön, oli aivan tuskaa yrittää imettää tai muutenkaan sänkyllä maata, kun kivuilta oli muutenkin hankala liikkua ja sitten ei edes jalalla saanut tukea. Jalka onneksi palautui muutamassa tunnissa takaisin elämään, kun kipupumppu lopetettiin. Pillerimuotoisillakin lääkkeillä pärjäsi varsin hyvin. Leikkaushaavan kipu oli siedettävää, mutta voi pyhä jumala sitä ilmavaivan määrää mahaleikkauksen jälkeen. Olin kuin ilmapallo, se ääni mitä mahasta lähti ilman liikkuessa oli ihan uskomaton ja se sattui niin jumalattomasti. Parin päivän päästä sitten alkoi se helpottaa.
Olin sairaalassa viisi päivää. Imetyksestä ei meinannut tulla yhtään mitään ja vieläkin maitoa tulee tosi niukasti. Kotona olen luonnollisesti ollut aivan epätoivon partaalla. Pojan paino laski sairaalassa hitusen yli sen sallitun rajan ja ekassa nla-kontrollissa oli myös tullut vain 15g/vrk (tavoitteeksi terkka sanoi 15-20g/vrk), joten saatiin sitten se melkko tiukka imetysaikataulu eli 3-4 h välein. Poika tarvitsee yleensä herättää syömään, jolloin seurauksena on joko taisteleva tai rinnalla nukkuva vauva. Imetykseen pumppauksineen ja muine juttuineen meni sitten aina 2 h, mikä ei hirveästi jättänyt omaa aikaa, vaan tähän asti päivät ja yöt on olleet yhtä imetystaistelua.
Tänään sitten tapahtui pieni ihme, kun terkka tuli kotikäynnille. Oltiin sovittu, että kokeillaan syöttöpunnitusta ja ajattelin, että tän imetystaistelun kanssa siitä ei tule kyllä mitään. Varmaan siitä johtuen, että syömisväli vähän venähti kun terkkaa odoteltiin, niin poika sitten nappasi suoraan tissiin kiinni ja imi kuin nääntymässä olisi ollut. Koko syöttö ilman ensimmäistäkään taistelua, rintakumia tms. Tähän mennessä en ole oikein ollenkaan pärjännyt ilman kumia, poika hermostuu, eikä ole saanut kunnon otetta, vaikka rinnassa ei sinänsä pitäisi olla mitään vikaa... Ja painoa oli tullut 100g viikonlopun aikana, joten saatiin lupa pidentää imetysvälejä, mikä on hurja helpotus!!!
Vatsavaivoja meidän pienellä on ollut alusta asti, öisin vatsa alkaa toimia ja kurisee sitten ilmaansa ja vauva on levoton. Herättely syömään ei ole yhtään auttanut. Cuplaton aloitettiin ja siitä oli heti selkeä apu, lapsi ei enää huuda vaikkei nyt kyllä oikein nukukkaan. Saa kuitenkin toinen vanhemmista aina nukkua ja toineen valvoo hyssyttelemässä tutin kanssa. Rela-dropsit ajateltiin vielä ottaa kokeiluun.
Kaiken kaikkiaan alku kyllä on ollut huomattavasti rankempaa, kun mitä olin odottanut. Se itsesyyttely ja paska fiilis, kun imetys ei luonnistu on jotain ihan uskomatonta. Toivottavasti nyt tämän päivän hyvä meno jatkuu, se helpottaisi kyllä huomattavasti. Maitoa ei vieläkään tule tarpeeksi, mutta sen kanssa pystyn elämään, pääasia että edes osan saa omaa maitoa, ei kait se korvikekaan ihan paholaisen keksintö ole, vaikka välillä aina siltä vaikuttaa. Joku sanoi imetyspuolella, että neuvolassa oli sanottu tämän itsesyyttely/itkuisuuskauden kestävän pari viikkoa ja sitten helpottaa useimmilla, toivottavasti näin.