Lokakuun löpinöitä!
- Ketjun aloittaja melela
- Aloituspäivämäärä
tinkerbell84
Näppärä viestien naputtelija
Sama, aina pitää päivittäin useaan kertaan käydä lukemassa kuulumiset ja ihmetellä miksei kukaan kirjoita mitään[:D] Sitten joskus tekis mieli kirjoittaa jotain (jota kyllä usein teenkin, ei sen puoleen!), muttei kehtaa kun tuntuu, että on vaan ite aina äänessä. Ja valittamassa. [&:] Mutta siis täällä ja facessa se omakin sosiaalinen elämä just on[:D]
Niin juu vielä: melela, mulla on hyvin noihin kutiseviin masunahkoihin tehonnut se samainen voide, mitä tuli äitiyspakkauksen mukana. Se kun on aika rasvaista ja pysyy iholla aika kauan,mutta kuitenkin imeytyy siedettävässä ajassa. Ja mikä parasta, helpottaa nopeasti syyhyä[:D]
Niin juu vielä: melela, mulla on hyvin noihin kutiseviin masunahkoihin tehonnut se samainen voide, mitä tuli äitiyspakkauksen mukana. Se kun on aika rasvaista ja pysyy iholla aika kauan,mutta kuitenkin imeytyy siedettävässä ajassa. Ja mikä parasta, helpottaa nopeasti syyhyä[:D]
alina
Näppärä viestien naputtelija
no mä mietin sitä rahallista puolta kyllä aikalailla, ja päivä siellä sun täällä on ihan ok. kunhan ei mitään kuuden päivän työputkee pukkaa enää. [:)]
mä olisin varmaan ihan masentunut ja paniikissa ilman tätä foorumia ja teitä hyvät leidit!
vaikka tuolle ukkokullalle tulee puhuttua paljon juttuja, niin ei se ymmärrä kuitenkaan juurikaan mitään, verrattuna teihin. musta tuntuu et se ei tajua edes, että meillä saattaa olla jopa alle kuukauden päästä vauva! (vaikka muistutan sitä toooosi usein ja monta kertaa päivässä (ja sillä menee hermot siihen jankutukseen) ) [8|] [:D]
mutta iiiiso kiitos teille kaikille ihanaisille "uusille parhaille kavereille" [:D] ilman teitä tästä ei tulis yhtään mitään. [:)]
mä olisin varmaan ihan masentunut ja paniikissa ilman tätä foorumia ja teitä hyvät leidit!
vaikka tuolle ukkokullalle tulee puhuttua paljon juttuja, niin ei se ymmärrä kuitenkaan juurikaan mitään, verrattuna teihin. musta tuntuu et se ei tajua edes, että meillä saattaa olla jopa alle kuukauden päästä vauva! (vaikka muistutan sitä toooosi usein ja monta kertaa päivässä (ja sillä menee hermot siihen jankutukseen) ) [8|] [:D]
mutta iiiiso kiitos teille kaikille ihanaisille "uusille parhaille kavereille" [:D] ilman teitä tästä ei tulis yhtään mitään. [:)]
msj
Vauhtiin päässyt keskustelija
_K_atariina ja luomuleena, mun avomiehen lapsi on 3v (meillä joka toinen viikko ja äidillään sit taas viikon). meillä oli ongelma miten kans kertoa tulevista kahdesta pikkuveikasta, ku sen ymmärtäminen ett yks vauva tulee on jo tarpeeks haastavaa[:D]. Kesälomalla ruvettiin puhumaan paljon asiasta ja tuntu ett hän alko ymmärtää. mut sit mun jouduttua 2 viikoks sairaalaan makaamaan melkein heti kesäloman jälkeen, kolmevuotiaan ihmetys oli suuri. Ja tämän kahden viikon jälkeen tulin kotiin valokuvien kanssa ja kerroin että nyt veikat on syntyny, mutta ne joutu vielä jäämään sairaalaan. Ollaan niitä käyty yhdessä kattomassa sairaalassa, mutta tiistaina koittaa kotiloma ja sillon totuus paljastuu 3 vuotiaalle että ne oikeesti tulee kotiin. Haastetta varmasti meillä riittää ettei tämä avomieheni lapsi tuntis itseään koskaan ulkopuoliseks...onko kellään vastaavia kokemuksia...vinkkejä otetaan mielellään vastaan...
Peukaloinen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Heips kamut!
Minun piti joku aika sitten itkeä miehelle, että kun ei siellä vaussa enää kukaan käy mitään kirjoittamassa kun ne kaikki on feispuukissa [:D] Onneksi ootte edelleen täälläkin!
Ja mulle on iskeny ihan hirveä masukateus kun en saa ladattua omia kuvia tuonne, p****a kone ja netti ja kaikki [:@] Ihailen joka päivä teidän kuvia yritän toki olla ylpeä omasta pallostani...
Muutenkin itkettää koko ajan, älytöntä kun ei pitäis olla mitään hätää. Pikkunenkin kommunikaatio-ongelma vaikkapa anopin kanssa niin jo alkaa meikäläisen niagarat ryöpytä. Hermot menee itseeni! Anteeksi nyt vuodatus...kaks unetonta yötä takana niin on pikkusen matalaliitoa tämä oleminen [:(]
Minun piti joku aika sitten itkeä miehelle, että kun ei siellä vaussa enää kukaan käy mitään kirjoittamassa kun ne kaikki on feispuukissa [:D] Onneksi ootte edelleen täälläkin!
Ja mulle on iskeny ihan hirveä masukateus kun en saa ladattua omia kuvia tuonne, p****a kone ja netti ja kaikki [:@] Ihailen joka päivä teidän kuvia yritän toki olla ylpeä omasta pallostani...
Muutenkin itkettää koko ajan, älytöntä kun ei pitäis olla mitään hätää. Pikkunenkin kommunikaatio-ongelma vaikkapa anopin kanssa niin jo alkaa meikäläisen niagarat ryöpytä. Hermot menee itseeni! Anteeksi nyt vuodatus...kaks unetonta yötä takana niin on pikkusen matalaliitoa tämä oleminen [:(]
Melela, mä ostin bodyshopista sellasen kaakaovartalovoin, jota ne suositteli raskausarpiin. Ei ole ainakaan yhtään kutissut maha. En nyt tiä onko se sen kummemmin auttanut itse arpien syntyyn....olis varmaan pitäny alottaa rasvailu jo alussa mutta vähän laiska sen asian suhteen olen ollu. Nyt vasta todella herännyt kun ne arvet alkanu ilmestyyn. Tai no onhan niitä ja ihan reilusti [&:]
melela
Piirimestaruustason postaaja
tinkerbell: Oon ollu niin tyhmä etten oo muistanu koko äitiyspakkauksen rasvaa kokeilla! Sitä seuraavaksi kehiin sitte, kiitti vinkistä! [:D]
alina oot oikeessa, et kyllä sitä varmaan sillon tällön päivän pari jaksaa käydä töissä mut ei tosiaan viittä kuutta päivää putkeen. ja mikä parasta, rahaahan se tietää [:)] ite tässä oottelen lopputiliä ja lomarahoja, nam![;)]
En minäkään vois kyllä olla ilman tätä foorumia ja teitä kaikkia marrasmammoja! meillä on hyvä yhteishenki [:D] kaikki uskaltaa kysyä kaikilta kaikkia ja saa kaikilta hyviä vastauksia,neuvoja ja vinkkejä! kiitos niistä!
Peukaloinen: musta tuntuu, et tänne enempiki kirjotellaan ja enempi täällä hengaillaan ku facebookissa. tai näin mä oletan!? mä ainaki oon tottunu tänne kirjottelemaan ja laitteleen kuvia etten kovin kauheesti edes faceen osaa [:)] enkä kovin vihti omalle seinälle laittaa masukuvia jne, toki sitte sinne marrasmammojen ryhmään kuvien lisääminen ja kirjottelu on siksi "turvallista" ku niitä ei muut nää ku ryhmäläiset.
Hoo: Asun niin juntti kaupungissa ettei täällä mitään bodyshoppeja oo [:D] Todellaki ois pitäny alottaa tuo hirvee rasvojen läträily aikoja aikoja sitten, ennen kun arvet kerkes vallottaa mahan!
Auts, että osaa kutittaa kyllä. Mutta jospa mä ainaki sen pari kolme viikkoa jaksasin noita rasvailla ja raapia (joo tiiän ettei niitä sais raapia mutta miten voi olla raapimattakaan!?)
Ihanaa kun on tullu syksy <3 Rakastan poltella kynttilöitä ja tunnelmoida! Ulkolyhdyssä palaa melkein yötäpäivää kynttilä [:)] Kivan näkösiä puut ku alkanu lehdet vaihtaan väriä. Kivan raikas ilma äskenki oli ku käytin hoitokoiran lenkillä. Tosin se mun lenkki oli matelemista hyvin hitaasti, mutta saatiimpa kuitenki vauveliinin kans raikasta ilmaa [:)]
Nyt kysysinki teiltä joilla on jo kokemusta aiemmin raskaudesta, että mitähän se enteilee, ku tuntuu tuolla alapäässä kävellessä pitkiä matkoja sellasta repimisen tunnetta? Ja sillain jännästi pistää ikävästi pimperoon...[&:] Sillon pitää höllätä vauhtia entisestään ja välillä pysähdellä että pääsee kotiin joskus.. !
Voikohan vauvan sydämen sykkeen tuntea vatsan päältä?! Monesti masu liikkuu yhestä kohasta tosi nopealla tahilla, ja oon ihan varma ettei se oo potkimista. Ja sitä jumputtamista kestää ja kestää... [:D] Jos meijän vauvalla on niin tehokas sydän että pistää pomppimaan koko pienen ukkelin . Nyt tässä just paraikaa tuntuu pientä jumputusta, ja päälle siihen vielä hikka! [:D]
Ohhoh, tulipa runoiltua taas pitkästi. Toivottavasti jaksatta lukea näitä mun ilmanaikusia löpinöitä. Seuraavaksi ois vuorossa valmistautua äidin 45v. syndeille [:)]
Hauskaa päivää kaikille! [:)]
alina oot oikeessa, et kyllä sitä varmaan sillon tällön päivän pari jaksaa käydä töissä mut ei tosiaan viittä kuutta päivää putkeen. ja mikä parasta, rahaahan se tietää [:)] ite tässä oottelen lopputiliä ja lomarahoja, nam![;)]
En minäkään vois kyllä olla ilman tätä foorumia ja teitä kaikkia marrasmammoja! meillä on hyvä yhteishenki [:D] kaikki uskaltaa kysyä kaikilta kaikkia ja saa kaikilta hyviä vastauksia,neuvoja ja vinkkejä! kiitos niistä!
Peukaloinen: musta tuntuu, et tänne enempiki kirjotellaan ja enempi täällä hengaillaan ku facebookissa. tai näin mä oletan!? mä ainaki oon tottunu tänne kirjottelemaan ja laitteleen kuvia etten kovin kauheesti edes faceen osaa [:)] enkä kovin vihti omalle seinälle laittaa masukuvia jne, toki sitte sinne marrasmammojen ryhmään kuvien lisääminen ja kirjottelu on siksi "turvallista" ku niitä ei muut nää ku ryhmäläiset.
Hoo: Asun niin juntti kaupungissa ettei täällä mitään bodyshoppeja oo [:D] Todellaki ois pitäny alottaa tuo hirvee rasvojen läträily aikoja aikoja sitten, ennen kun arvet kerkes vallottaa mahan!
Auts, että osaa kutittaa kyllä. Mutta jospa mä ainaki sen pari kolme viikkoa jaksasin noita rasvailla ja raapia (joo tiiän ettei niitä sais raapia mutta miten voi olla raapimattakaan!?)
Ihanaa kun on tullu syksy <3 Rakastan poltella kynttilöitä ja tunnelmoida! Ulkolyhdyssä palaa melkein yötäpäivää kynttilä [:)] Kivan näkösiä puut ku alkanu lehdet vaihtaan väriä. Kivan raikas ilma äskenki oli ku käytin hoitokoiran lenkillä. Tosin se mun lenkki oli matelemista hyvin hitaasti, mutta saatiimpa kuitenki vauveliinin kans raikasta ilmaa [:)]
Nyt kysysinki teiltä joilla on jo kokemusta aiemmin raskaudesta, että mitähän se enteilee, ku tuntuu tuolla alapäässä kävellessä pitkiä matkoja sellasta repimisen tunnetta? Ja sillain jännästi pistää ikävästi pimperoon...[&:] Sillon pitää höllätä vauhtia entisestään ja välillä pysähdellä että pääsee kotiin joskus.. !
Voikohan vauvan sydämen sykkeen tuntea vatsan päältä?! Monesti masu liikkuu yhestä kohasta tosi nopealla tahilla, ja oon ihan varma ettei se oo potkimista. Ja sitä jumputtamista kestää ja kestää... [:D] Jos meijän vauvalla on niin tehokas sydän että pistää pomppimaan koko pienen ukkelin . Nyt tässä just paraikaa tuntuu pientä jumputusta, ja päälle siihen vielä hikka! [:D]
Ohhoh, tulipa runoiltua taas pitkästi. Toivottavasti jaksatta lukea näitä mun ilmanaikusia löpinöitä. Seuraavaksi ois vuorossa valmistautua äidin 45v. syndeille [:)]
Hauskaa päivää kaikille! [:)]
Tarunen
Puuhakas puhuja
On tämä foorumi vain ihana, kun saa jakaa kaikkien kanssa ajatuksia. Ymmärrän hyvin teidän tinkerbell84 ja peukaloinen ajatuksia [:)] Täällä on jotenkin hirmu helppo jakaa kaikkia iloisia ja kurjia tuntemuksia, ku kaikki on samassa tilanteessa ja jaksaa kuunnella. Kun ei sitä kauheesti viitti koko ajan höpöttää raskaudestaan "ulkomaailman" kavereilleen. Varsinkin kun tietää, että osalla heistä on ollut perheenlisäys toiveena jo useamman vuoden, mutta vauvaa vaan ei kuulu. Ei sillo viitti omaa onneaan hehkuttaa tai valittaa jostain mitättömän pienestä asiasta. (vaikka se sillä hetkellä tuntuukin maailman suurimmalta)
Välillä tuntuu jopa siltä, että on vaan pakko puhua kaikesta muusta, ettei toisia ala ärsyttää se, että olen raskaana ja mun maailmani pyörii nyt oman napani ympärillä. Sitten alkaa taas itteä ärsyttää se, että toiset ei edes kysy, mitä meidän poijalle kuuluu... Joten tänne on kiva tulla kertomaan kaikki ihanat ja yli ärsyttävät asiat, kun ne tuntuu nyt kaikki niin tärkeiltä. Tämä elämäntilanne vaan on nyt sellainen, että kaikki muu jää niin helposti toiseksi, kun kasvava vauva on koko ajan matkassa mukana.
Peukaloinen ymmärrän hyvin sun vuodatukses. Itsekin olen huomannu, että olen ihan tajuttoman herkkä nykyään kaikesta. Eilenkin itkin kaksi kertaa aivan äärettömän hyvistä syistä. Toisella kertaa musta tuntui, että mun mieheni ei huomioi mua tarpeeksi (sen jälkeen kun se oli tuonu mulle aamuteetä sänkyyn ja alannu itse lukea vain lehteä) ja toisella kertaa se puhui mun päälle, niin minähän siitä loukkaannuin, etteikö mun sanomisilla ole enää mitään väliä jne. Lievää ylireagointia, mutta sillo ei tuntunu yhtään siltä. Muttei sen puoleen, olen huomannu, että mun miehenikin on tullu tän raskauden myötä ihan selkeesti herkemmäksi. Sekin ottaa mun sanomiset kauheen tarkasti ja loukkaantuu [:D] No meillä onki alusta asti ollu varsin syvä symbioosi [:)]
Anopin kanssa ongelmia ei ole, kun sellaista ei ole, mutta peukaloinen tsemppiä sen kanssa. Tiedän millaista se voi olla! Muista sanoa miehelles, että hänen täytyy olla sun tukena ja anopin on annettava teidän tehdä kaikki päätökset, eikä sekaantua niihin liikaa.
Sitten vielä nuista raskausarvista. Kasvaessani sain todella paljon raskausarpia reisiini ja selkään. Nyt olen sitte rasvannu kaiken maailman voiteilla ihan hulluna, etten enää niitä lisää saisi. Pienen mahani vuoksi niitä ei ole viel ainakaan tullukaan, mutta tuntuu välillä ihan selkeesti, että alavatta jo repeilee. Siis ei pinnasta vaan tuolta sisältä. Tuntuiko teillä muilla semmoselta ja missä vaiheessa raskautta teille on tullu raskausarpia? Itse olen nyt koko ajan käyttäny jotain apteekin rasvaa, joka on valkovihrees laatikossa. Maksoi jotain 25€ tuubi, mutta ne sanoi että se sekä ehkäisee niiden syntymistä, auttaa kutinaan ja parantaa jo syntyneitä raskausarpia. Tosi hyvää mun mielestä, kannattaa kokeilla!
Niin juu ja täälläkin vatta on hivenen taas kasvanu. Kyllä se siit kasvaa viel, vaikka onki pieni[:)]
Välillä tuntuu jopa siltä, että on vaan pakko puhua kaikesta muusta, ettei toisia ala ärsyttää se, että olen raskaana ja mun maailmani pyörii nyt oman napani ympärillä. Sitten alkaa taas itteä ärsyttää se, että toiset ei edes kysy, mitä meidän poijalle kuuluu... Joten tänne on kiva tulla kertomaan kaikki ihanat ja yli ärsyttävät asiat, kun ne tuntuu nyt kaikki niin tärkeiltä. Tämä elämäntilanne vaan on nyt sellainen, että kaikki muu jää niin helposti toiseksi, kun kasvava vauva on koko ajan matkassa mukana.
Peukaloinen ymmärrän hyvin sun vuodatukses. Itsekin olen huomannu, että olen ihan tajuttoman herkkä nykyään kaikesta. Eilenkin itkin kaksi kertaa aivan äärettömän hyvistä syistä. Toisella kertaa musta tuntui, että mun mieheni ei huomioi mua tarpeeksi (sen jälkeen kun se oli tuonu mulle aamuteetä sänkyyn ja alannu itse lukea vain lehteä) ja toisella kertaa se puhui mun päälle, niin minähän siitä loukkaannuin, etteikö mun sanomisilla ole enää mitään väliä jne. Lievää ylireagointia, mutta sillo ei tuntunu yhtään siltä. Muttei sen puoleen, olen huomannu, että mun miehenikin on tullu tän raskauden myötä ihan selkeesti herkemmäksi. Sekin ottaa mun sanomiset kauheen tarkasti ja loukkaantuu [:D] No meillä onki alusta asti ollu varsin syvä symbioosi [:)]
Anopin kanssa ongelmia ei ole, kun sellaista ei ole, mutta peukaloinen tsemppiä sen kanssa. Tiedän millaista se voi olla! Muista sanoa miehelles, että hänen täytyy olla sun tukena ja anopin on annettava teidän tehdä kaikki päätökset, eikä sekaantua niihin liikaa.
Sitten vielä nuista raskausarvista. Kasvaessani sain todella paljon raskausarpia reisiini ja selkään. Nyt olen sitte rasvannu kaiken maailman voiteilla ihan hulluna, etten enää niitä lisää saisi. Pienen mahani vuoksi niitä ei ole viel ainakaan tullukaan, mutta tuntuu välillä ihan selkeesti, että alavatta jo repeilee. Siis ei pinnasta vaan tuolta sisältä. Tuntuiko teillä muilla semmoselta ja missä vaiheessa raskautta teille on tullu raskausarpia? Itse olen nyt koko ajan käyttäny jotain apteekin rasvaa, joka on valkovihrees laatikossa. Maksoi jotain 25€ tuubi, mutta ne sanoi että se sekä ehkäisee niiden syntymistä, auttaa kutinaan ja parantaa jo syntyneitä raskausarpia. Tosi hyvää mun mielestä, kannattaa kokeilla!
Niin juu ja täälläkin vatta on hivenen taas kasvanu. Kyllä se siit kasvaa viel, vaikka onki pieni[:)]
Ennen raskaaksi tuloa oli itellä vähän ulkopuolinen olo ku kaverit selitti omista raskauksistaan. Kuiten oli takana jo vuosien yrittäminen edellisissä suhteissa ja tässäki suhteessa jo pari vuotta. Tuli niin paha mieli aina ku joku hehkutti omaa onneansa. Tietty eihän muiden onni ole multa ollu pois, mutta varmaanki samassa tilanteessa olleet tiedätte tunteen..
Nyt ku sitte itteä on vihdoinki tämä onni kohdannu, niin tuntuu ettei kavereita sitte jaksakkaan kiinnostaa tämä minun raskaus [&o] Eikä sitte viitti olla tyrkyttämässä itteänsä kylään ku ei vapaaehtoisesti tunnu kiinnostavan ja ite eivät järin usein täällä käy.
Sitte tulee semmonen tyhmä olo ku jotaki kysyy niiltä ja vastaus on tyyliin No TIETENKI nii ja näin. No mistä hitosta mie kaikki voisin tietää ku ekaa kertaa tässä raskaana olen [:@]
Siksi tänne on ollu niin helppo kaikkia kirjotella ku tietää, että samanlaisia tuntemuksia on muillaki. Ja täältä voi lukea niihin omiin tyhmiin kysymyksiin vastauksia ennen ku ees ehtii kysyä [:D]
Nyt ku sitte itteä on vihdoinki tämä onni kohdannu, niin tuntuu ettei kavereita sitte jaksakkaan kiinnostaa tämä minun raskaus [&o] Eikä sitte viitti olla tyrkyttämässä itteänsä kylään ku ei vapaaehtoisesti tunnu kiinnostavan ja ite eivät järin usein täällä käy.
Sitte tulee semmonen tyhmä olo ku jotaki kysyy niiltä ja vastaus on tyyliin No TIETENKI nii ja näin. No mistä hitosta mie kaikki voisin tietää ku ekaa kertaa tässä raskaana olen [:@]
Siksi tänne on ollu niin helppo kaikkia kirjotella ku tietää, että samanlaisia tuntemuksia on muillaki. Ja täältä voi lukea niihin omiin tyhmiin kysymyksiin vastauksia ennen ku ees ehtii kysyä [:D]
luomuleena
Vauhtiin päässyt keskustelija
_K_atariina ja msj. Juu meilläkin on puhuttu että äidin masussa on vauva ja kohta se syntyy. Mutta ei mitään päivittäin puhuta. Välillä poika tulee ihan itse silittämään masua ja laittaa korvan masulle. Eilen hän otti rasvatuubin ja halusi välttämättä koko ajan rasvata mahaani, tai siis hän sanoi että hoitaa vauvaa. [;)] Samoiten ostettiin viimeksi kun oltiin kaupassa niin vaippapaketti vauvalle ja heti kun isä tuli kotiin poika kertoi innoissaan että tämä paketti on vauvalle. Mutta voin vain aavistaa että millainen koettelemus se tulee olemaan pojalle sitten kun vauva oikeasti tulee kotiin. Meidän poika on meinaan niin äitin poika (hieman liikaakin). Osittain johtuu siitä kun mies/isä on niin paljon töissä. Mutta luotan siihen että lapset ovat sopeutuvaisia kun niille annetaan aikaa ja tilaa. Tiedän kyllä jo ihan varmasti että poika saattaa välillä hermostua kun esim. imetän ja en ehdi keskittyä häneen. Tällä hetkellä pojalla on ihan hirvee uhmaikä ja jäähypenkki tai jäähysyli on meillä käytössä. On kyllä tehonnut ihmeen hyvin. Itsetä tämä tulee vaatimaan todella pitkää pinnaa, mutta eiköhän siitä hengissä selvitä. [:)] Sen olen muuten huomannut että oma pinna on jostain syystä mennyt todella lyhyeksi. Johtuen varmaan osittain näistä hormooneista + että yöllä tulee todella huonosti nukuttua. Viikonloppuisin kun mies on kotona olen mennyt itsekseni yksin kävelylle. Se helpottaa kummasti ja saa uusia ajatuksia päähän. Muuten kun viikkoisin päivät pyörii kotona pojan kanssa ja välillä on niin kauheita hulivili päiviä.
Peukaloinen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla tuli myös arpia jo teininä kun tissit ja reidet kasvoi. Masuun ei ole arpia ilmestynyt, ihan perusvoiteella oon vedellyt. Ja kun masun kasvu on ollut aika tasasta, ei ole kerralla pullahtanut niin sekin varmaan vaikuttaa. Ja mitä oon kuullut niin joittenkin ei tarvii rasvata mitään ja silti pysyy iho sileenä, jonkun pitää lotrata koko ajan ja silti repeilee...ihotyyppi tosiaan vaikuttaa.
Tarunen, ei meillä onneksi yleensä anoppi puutu meidän päätöksiin. Nyt vaan oli semmoinen tilanne että osasi heittäytyä oikein marttyyriksi ja pääsi näin vaikuttamaan miehen ajatuksiin. Sit kun me (anoppi ja minä) ollaan niin erilaisia niin ei aina ymmärretä toisiamme, ja kun mä olen aika kärkäs sanomaan mielipiteeni...niin sitten katson viisaimmaksi pitää suuni kiinni ja sitten pitää itkeä monta päivää kun taaskaan mua kukaan ymmärrä. Miehellä on kyllä totta puhuen toisinaan vielä hakemista siinä kuka on se ykkösnainen. Jospa se älyäis sen viimeistään kun vauva syntyy...[8|]
Tarunen, ei meillä onneksi yleensä anoppi puutu meidän päätöksiin. Nyt vaan oli semmoinen tilanne että osasi heittäytyä oikein marttyyriksi ja pääsi näin vaikuttamaan miehen ajatuksiin. Sit kun me (anoppi ja minä) ollaan niin erilaisia niin ei aina ymmärretä toisiamme, ja kun mä olen aika kärkäs sanomaan mielipiteeni...niin sitten katson viisaimmaksi pitää suuni kiinni ja sitten pitää itkeä monta päivää kun taaskaan mua kukaan ymmärrä. Miehellä on kyllä totta puhuen toisinaan vielä hakemista siinä kuka on se ykkösnainen. Jospa se älyäis sen viimeistään kun vauva syntyy...[8|]
Oi ompa kiva lukea teidän kuulumisia. Itse en ole kerennyt täällä niin usein käymään, kun yritän vielä hullun vimmalla saada koulutehtävät pois alta, että kahden viikon päästä voin vaan ottaa rennosti. Eilen oli synnytysvalmennus ja se tuli kumman läheiseksi. Aloin jo menomatkalla itkemään, kun sanoin miehelleni, et tää matka voi olla yllättävän pitkä, kun oikeesti mennään synnyttämään. Sit yritin siellä valmennuksessa räpytellä kyyneleitä pois, kun oli "pahimmat kohdat" [:D]
Välillä on sellainen olo, että mä en kestä yhtään vauva juttua ja nyt kyllä teen kaikkee muuta, kun vielä voi. No menee ehkä se ilta ja seuraavana päivänä jo lueskelen vauvalehtiä ja pesen vauvan vaatteita.. heh. Mut välillä oikeesti iskee sellanen "vauvajuttuähky".
Mullakin on pari vähän aikaa sitten synnyttänyttä kaveria. Kun yritän niiden seurassa pohtia jotain, mikä oikeesti mietityttää niin ne vaa viittaa kintaalla, et "ei tietenkää" tai "tietenkin niin". Sit on olo vähän tyhmä. Viimeks mietin, et mistä mä tiedän haluunko puudutuksia ja mitä haluun ja pitääkö täs jotain toiveita olla.. niin sit vaan kaveri oli, et "heh, kuule kyl sä sit tiiät". Mua vähän nyppi se asenne. Mut täällähän voi avautua :)
Raskausarvista.. mä voitelin eka jojobaöljyllä massua, sitten löysin sheavoin (saa myös tilattua netistä) ja se on mukavan rasvaista ja kutina ja kiristys kyllä helpottaa. Raskausarpia ei oo viel tullu muutaku napakorun läväriin, mutta sellaisia pieniä punaisia pisteitä kyllä.
Välillä on sellainen olo, että mä en kestä yhtään vauva juttua ja nyt kyllä teen kaikkee muuta, kun vielä voi. No menee ehkä se ilta ja seuraavana päivänä jo lueskelen vauvalehtiä ja pesen vauvan vaatteita.. heh. Mut välillä oikeesti iskee sellanen "vauvajuttuähky".
Mullakin on pari vähän aikaa sitten synnyttänyttä kaveria. Kun yritän niiden seurassa pohtia jotain, mikä oikeesti mietityttää niin ne vaa viittaa kintaalla, et "ei tietenkää" tai "tietenkin niin". Sit on olo vähän tyhmä. Viimeks mietin, et mistä mä tiedän haluunko puudutuksia ja mitä haluun ja pitääkö täs jotain toiveita olla.. niin sit vaan kaveri oli, et "heh, kuule kyl sä sit tiiät". Mua vähän nyppi se asenne. Mut täällähän voi avautua :)
Raskausarvista.. mä voitelin eka jojobaöljyllä massua, sitten löysin sheavoin (saa myös tilattua netistä) ja se on mukavan rasvaista ja kutina ja kiristys kyllä helpottaa. Raskausarpia ei oo viel tullu muutaku napakorun läväriin, mutta sellaisia pieniä punaisia pisteitä kyllä.
_K_atariina
Silmät suurina ihmettelijä
Jotenkin tuntuu itsekkin siltä että tuolle meidän pojalle tulee olemaan aika kova koettelemus kun äiti tuokin sairaalasta mukanaan vauvan [:D] Meilläkin kokeillaan rohkeasti rajoja ja itse oon myös huomannu ettei se pinna kestäkkään niin hyvin nyt kun ennen...
Välillä on niitä päiviä ettei oikein tiedä kumpi sitä iskää odottaa enemmän kotiin, poika vai äiskä [;)][:D]
Hitto kun on alkanutkin jännittään tuo synnytys, poika syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi ja nyt sitten jännäillään (tai ainakin minä jännitän) että miten päin tämä kakkonen asettautuu sinne, liikkeistä päätelleen asento muuttuu vielä paljon [:D] Missä/millaisia liikkeitä te tunnette? Itsellä on tänään tuntunut vähän ilkeen tuntuista "muljumista" tuossa ihan ylhäällä vatsassa, vaikea selittää, ehkä joku ymmärtää? ;) Kahdella viime neuvola kerralla on kakkonen ollut pää alaspäin, mutta niin oli tuo esikoinenkin näillä viikoilla aikoinaan, kunnes kääntyi istumaan, eikä suostunut siitä sitten liikahtamaan! hih!
Välillä on niitä päiviä ettei oikein tiedä kumpi sitä iskää odottaa enemmän kotiin, poika vai äiskä [;)][:D] Hitto kun on alkanutkin jännittään tuo synnytys, poika syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi ja nyt sitten jännäillään (tai ainakin minä jännitän) että miten päin tämä kakkonen asettautuu sinne, liikkeistä päätelleen asento muuttuu vielä paljon [:D] Missä/millaisia liikkeitä te tunnette? Itsellä on tänään tuntunut vähän ilkeen tuntuista "muljumista" tuossa ihan ylhäällä vatsassa, vaikea selittää, ehkä joku ymmärtää? ;) Kahdella viime neuvola kerralla on kakkonen ollut pää alaspäin, mutta niin oli tuo esikoinenkin näillä viikoilla aikoinaan, kunnes kääntyi istumaan, eikä suostunut siitä sitten liikahtamaan! hih!
alina
Näppärä viestien naputtelija
melela, mullakin on kävellessä tommosta kummallista kipua. mut se taitaa tuntua kohdunsuulla? vähän ku joku pistäis jollakin sinne jonnekin, niinku vaikkapa sukkapuikolla. onkohan se vaarallista [8|]
ja itekin oon mietiskellyt, että voisko semmonen tasanen mahan nopee pomppiminen olla vauvan syke, kun aina tuntuu siinä kohdassa, missä sen selkä tuntuu. tiedä tuosta. [:)]
ihanaa kyllä kun on syksy. ei oo enää niin kuuma ulkona, sisällä mä oon aina ollut semmonen kuumakalle, ettei toista. mutta nyt ei tuu hikoiltua niin paljoo [:D] jotenkin nykyään jalkoja ja käsiä kuumottaa ihan hirveesti. tuntuu niinkuin ne olis tulessa, en vois kuvitellakkaan käyttäväni sukkia! verenkierto vissiin pikkasen tehostunut..
mä en oo vieläkään pakannut sairaalakassia. ärrr, oon hirvittävän saamaton. aina suunnittelen kaikkee et "huomenna teen sen ja sen ja sen." mutta mitään ei oikeesti tapahdu. koko ajan vaan väsyttää ja tietokonekin suorastaan huutaa viettämään yhteistä aikaa.. antakaa mulle jostain energiapiikki.
hei onko kellään muutes mitään ehdotuksia, että mitä vois ostaa ristiäislahjaks. isoveli ja sen kihlattu sai 7.9 poitsun, jonka kummitäti musta tulee [:)] ristiäisten kanssa onkin ollut aika säätöä, että mäkin pääsen sinne, enkä oo pusertamassa serkkua veljenpojalle [:D] 17.10 ne nyt sitten olis, toivottavasti pääsis käväsee.
ja itekin oon mietiskellyt, että voisko semmonen tasanen mahan nopee pomppiminen olla vauvan syke, kun aina tuntuu siinä kohdassa, missä sen selkä tuntuu. tiedä tuosta. [:)]
ihanaa kyllä kun on syksy. ei oo enää niin kuuma ulkona, sisällä mä oon aina ollut semmonen kuumakalle, ettei toista. mutta nyt ei tuu hikoiltua niin paljoo [:D] jotenkin nykyään jalkoja ja käsiä kuumottaa ihan hirveesti. tuntuu niinkuin ne olis tulessa, en vois kuvitellakkaan käyttäväni sukkia! verenkierto vissiin pikkasen tehostunut..
mä en oo vieläkään pakannut sairaalakassia. ärrr, oon hirvittävän saamaton. aina suunnittelen kaikkee et "huomenna teen sen ja sen ja sen." mutta mitään ei oikeesti tapahdu. koko ajan vaan väsyttää ja tietokonekin suorastaan huutaa viettämään yhteistä aikaa.. antakaa mulle jostain energiapiikki.
hei onko kellään muutes mitään ehdotuksia, että mitä vois ostaa ristiäislahjaks. isoveli ja sen kihlattu sai 7.9 poitsun, jonka kummitäti musta tulee [:)] ristiäisten kanssa onkin ollut aika säätöä, että mäkin pääsen sinne, enkä oo pusertamassa serkkua veljenpojalle [:D] 17.10 ne nyt sitten olis, toivottavasti pääsis käväsee.
Elizabeth
Jostain jotain jo tietävä
Mielialanaaltoilu tuttua täälläkin ja nyt voin tosissani sanoa olevani herkkä, silmät kun alkaa ihan pienestäkin jo kostumaan. Ja itteäni se ainakin ottaa päähän siksi, että ennen mä en oikein edes osannut itkeä vaikka kuinka olis mieli tehnyt -paitsi silloon kun oli tullut tarpeeksi pitkä ajanjakso pantattua mielensä syövereihin asioita. Oi voi ukkoparkaa kun tätä joutuu sivusta seuraamaan 
[>:] Mut omaksi onnekseni omaan jopa muakin ymmärtävän miehen, jonka kanssa parhaita ystäviäkin ollaan [:)]
Ja mitä nuohin "ulkomaailman kavereihin" tulee niin itestä ainakin tuntuu, että etäännyn etääntymistäni ystävistä [:(][&:] Tosin, sellaista se on ollut jo pidemmän aikaa anorexia nervosa-nimisen mörön vuoksi mutta nyt tuo etääntyminen tuntuu korostuvan entisestään kun ei vain tunnu olevan niitä yhteisiä asioita. Oon tässä lähentynyt miehen veljen vaimon kanssa jo tovin ja uumoilen tästä kestävää ystävyyssidettä, sen verran ajatusmaailmat loksahtaa kohdilleen [:)]
Ja kakkosta odottaville voin lohdutuksena ottaa esimerkiksi veljeni perheineen, jossa isoveli on 1,7v ja pikkusisko 3kk. Isoveli tykkää kovasti aijata pikkusysteriään ja pitää hyvänä. Kun pikkusysteri oli viä mahassa niin isoveli oli kovasti kiinni äidissä mutta kyseenen kausi helpottu juurikin sopivasti kakkosen putkahtaessa pihalle. Perheessä kyllä riittää touhuamista ja tekemistä mutta pointti: isoveli rakastaa pikkusiskoa eikä pidä ns. uhkana.
Mitä tuohon sairaalakassihin tulee niin itse en oo vielä lähellekään aloittanut vaikka ilmeesesti pikkuhiljaa pitäiskin kun eihän sitä koskaan tiedä... [&:]
[>:] Mut omaksi onnekseni omaan jopa muakin ymmärtävän miehen, jonka kanssa parhaita ystäviäkin ollaan [:)] Ja mitä nuohin "ulkomaailman kavereihin" tulee niin itestä ainakin tuntuu, että etäännyn etääntymistäni ystävistä [:(][&:] Tosin, sellaista se on ollut jo pidemmän aikaa anorexia nervosa-nimisen mörön vuoksi mutta nyt tuo etääntyminen tuntuu korostuvan entisestään kun ei vain tunnu olevan niitä yhteisiä asioita. Oon tässä lähentynyt miehen veljen vaimon kanssa jo tovin ja uumoilen tästä kestävää ystävyyssidettä, sen verran ajatusmaailmat loksahtaa kohdilleen [:)]
Ja kakkosta odottaville voin lohdutuksena ottaa esimerkiksi veljeni perheineen, jossa isoveli on 1,7v ja pikkusisko 3kk. Isoveli tykkää kovasti aijata pikkusysteriään ja pitää hyvänä. Kun pikkusysteri oli viä mahassa niin isoveli oli kovasti kiinni äidissä mutta kyseenen kausi helpottu juurikin sopivasti kakkosen putkahtaessa pihalle. Perheessä kyllä riittää touhuamista ja tekemistä mutta pointti: isoveli rakastaa pikkusiskoa eikä pidä ns. uhkana.
Mitä tuohon sairaalakassihin tulee niin itse en oo vielä lähellekään aloittanut vaikka ilmeesesti pikkuhiljaa pitäiskin kun eihän sitä koskaan tiedä... [&:]
Kateellisena katsastin teiän masukuvat, hienoja palloja jokaisella [:)] Mielelläni itsekkin kasvattelisin vielä tuota poikaa masun puolella, mutta kasvaa se näköjään hienosti ulkopuolellakin, kohta paukkuu 2kg raja [:D] Ja tosiaan, ihanaa että vihdoin sain pojan kotiin kasvamaan, toivottavasti huomisessa tarkastuksessa ei ilmene mitään mikä pakottaisi hänet jäämään Jorviin..
Täällä on ihan hormoonit sekasin! Tänään olen vaan itkenyt ja nauranut vuorotellen! Lisäksi välillä suututtaa ihan kauheesti eikä oikeen osaa purkaa sitä mitenkään! Sitten tulee ehkä vähän turhan helposti ärähdettyä mies poloiselle! Onneksi esikoisen uhma alkaa vissiin pikkusen helpottaa niin olen hillinnyt itseni hänen suhteensa paremmin! Toinen on niin tohkeissaankin tulevasta vauvasta että kyseli jo millon se vauva haetaan kotiin!
tinkerbell84
Näppärä viestien naputtelija
Toi pistely kyllä kuulostaa tutulta, mutta vaikeahan se on sanoa kun sitäkin on monenlaista? Uskoisin että on niitä liitoskipuja ja kun kohtu venyy ja paukkuu..? Jotenki tuntuu, että on tosi harva kipu mikä ois mitenkään asiaankuulumatonta tossa navanalusalueella näin loppuvaiheessa kun kaikki reistaa. Uskon, että jos jotain vaarallista kipua ois, niin tulis myös verta tai muuta? On tää melkosta arvailua tää raskailu[:)]
Alina, itse oon tykännyt ristiäislahjoissa niistä lieriöistä/tuubeista vai mitäköhän ne on, mihin siis saa laittaa sen kastetodistuksen talteen sisälle ja päälle kaivertaa nimet ja päivämäärät sun muut.
Alina, itse oon tykännyt ristiäislahjoissa niistä lieriöistä/tuubeista vai mitäköhän ne on, mihin siis saa laittaa sen kastetodistuksen talteen sisälle ja päälle kaivertaa nimet ja päivämäärät sun muut.
rechaka
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ristiäislahjasta Alinalle:osta jotain persoonallista. Aina ei tarvitse ostaa sitä perinteist lusikkaa. Ostin omalle kummitytölle aikoinaan herätyskellon joka oli viulun muotoinen. (viulisti-äitikin tykkäs), tai nätin yölampun tai jonkun taulun. Ite ostin myös tuttavan tyttärelle miehen kanssa komsiopallon joka oli minusta aivan ihana lahja.Niitä ei vaan meinaa joka paikasta löytää :/. Mutta tosiaan, aina ei tarvitse olla tavallinen tai perinteinen hammasrasia tai lusikka, joku muu muistoesine käy vallan hyvin. :)
Komsio on saamelaislapsen kehto, jossa komsiopallo on roikkunut pitäen maahiset loitolla. Lasta ei uskallettu jättää yksin ilman hopeista komsiopalloa, muutoin maahiset vaihtoivat lapsen omiin lapsiin tai vanhuksiin. Pallon helisevät osat pitävät pahat henget poissa. Komsiopallo suojelee kantajaansa ja tuo hyvää onnea.
Komsio on saamelaislapsen kehto, jossa komsiopallo on roikkunut pitäen maahiset loitolla. Lasta ei uskallettu jättää yksin ilman hopeista komsiopalloa, muutoin maahiset vaihtoivat lapsen omiin lapsiin tai vanhuksiin. Pallon helisevät osat pitävät pahat henget poissa. Komsiopallo suojelee kantajaansa ja tuo hyvää onnea.
melela
Piirimestaruustason postaaja
tinkerbell: oot oikeessa, että melkoista arvailua tää raskaus. mä oon kans sitä mieltä, et jos kipu ois vaarallista tai haitallista esim vauvalle niin tulis verta, tai sitte kivut ois niin sietämättömiä et pitäs melkeen kontata autoon ja sairaalaan..[8D] ehkä vähä liioteltuna, mutta kuitenki [:D]
Ristiäislahjasta: Mä oon aina ihastellu niitä pieniä sieviä sormuksia joita on vauvoille koruliikkeissä myynnissä. Sellasen ostin kummitytölle ristiäislahjaksi. Myöhemmin siihen sitten lahjaksi voi ostaa sen ketjun... Kiva muisto sitten kun lapsi kasvaa ja ymmärtää korujen päälle. Eipä sitä varmaan tulis pidettyä vauvalla sormusta, mut sit isompana tosiaan kaulakoruna kiva..
Tää ilta ollu jotenki kipeä..alavatsaa juilii ja liitoskivut (?) vaivaa.. eipä oo oikeestaan aiemmin noita liitoskipuja kunnolla ollu. Olo jotenki sellanen, että ei tässä kauaa enää olla yhtenä kappaleena [:-]
Ristiäislahjasta: Mä oon aina ihastellu niitä pieniä sieviä sormuksia joita on vauvoille koruliikkeissä myynnissä. Sellasen ostin kummitytölle ristiäislahjaksi. Myöhemmin siihen sitten lahjaksi voi ostaa sen ketjun... Kiva muisto sitten kun lapsi kasvaa ja ymmärtää korujen päälle. Eipä sitä varmaan tulis pidettyä vauvalla sormusta, mut sit isompana tosiaan kaulakoruna kiva..
Tää ilta ollu jotenki kipeä..alavatsaa juilii ja liitoskivut (?) vaivaa.. eipä oo oikeestaan aiemmin noita liitoskipuja kunnolla ollu. Olo jotenki sellanen, että ei tässä kauaa enää olla yhtenä kappaleena [:-]