Lokakuun lätinät

Oon kuullut panda, että jos oppii liikkumaan myöhemmin, niin vastaavasti oppii aikaisin puhumaan. Että jompikumpi taito opitaan aikasemmin ja toinen sitte vähän muita myöhemmin...
Meillä kiinnostaa erityisesti imuri, sitä on kiva varovasti äitiltä salaa käydä koskemassa (mutta sitten kun äiti imuroi, niin se pelottaa :wink, sitten lamput ja seinäkellot. Keittiössä astianpesukonetta on kiva hipelöidä, samoin uunia. Läppäri ja äitin kännykkä olis aivan parhaimpia leluja myös. Ja iskän suihkuradio, sellanen hassu pieni just käteen sopiva radio, minkä saa roikkumaan (mies joskus osteli aamupalajuustoja ja lähetti niiden pakkaukset ja sai sieltä tuon suihkuradion) on kans tosi kiva. Oma potta ehkä kuitenkin kiinnosti eniten, koska sillä saatiin huijattua herraa ottamaan ne ekat kunnolliset liikkeellelähtöharjoitukset.
 
ReginaVeritas sanoi:
Äidinmaito/korvike pitäisi olla vuoden ikään asti vauvan pääasiallinen ravinto. Näin THL:än ohjeistuksessa.
Click to expand...


Höh! Huomasin, etten sitten ollutkaan ilmeisesti muistanut kirjoittaa tuota viestiä loppuun.... :sad001 Tarkoitus oli sanoa, että tuon THL:än ohjeistuksen perusteella antaisin ehkä korviketta, mutta itsellekin se korvikkeen anto tuntuisi jotenkin oudolta, joten ehkä niitä hapanmaitotuotteita. :)


Lemppareita meillä: Kissat ja koirat, ihan ehdottomasti. Ja silikoninen pullasuti. :D Toisella koiralla on tapana nuolla neitiä naamasta, yritän kieltää sen aina, joskus silti ehtii. Ei siinä muuten ehkä olisi, mutta kun neidin mielestä on ihan uskomattoman hauskaa avata suu, jotta koira pääsis nuolemaan suun sisältä! :sick006


Millä te, joiden vauvoilla on jo hampaita, saatte ne hampaat pestyä? Meillä ei onnistu niin millään! Eikai tässä nyt vielä ihan hätää ole, mutta jos jollain olisi kikkakolmonen kertoa, olisin kiitollinen. Samoin varpaankynsien leikkaus! :scratch
 
Meil onnistuu sormien niin varpaiden kynsien leikkuu joko sylissä ollessa tai pesukoneen päällä maaten. Siis laitan vaan siihen ja leikkaan. Meillä kyl molemmat olleet helppoja tuon leikkuun kanssa. Ja itsellä käytössä fiskirsin kynsisakset. En osaa käyttää niitä äp saksii.
 
meillä poika tykkää hampaiden pesusta, harjaan samalla ikeniäkin. avaa itse suunsa kun harjailen

kynsienleikkuu onkin sitten kinkkisempi juttu, se pitää hoitaa hyvällä hetkellä. yleensä silloin kun poika on juuri syönyt ja juonut tissimaitoa päälle ja köllöttelee selällään sen pienen hetken ennen kuin taas mennään ja kovaa. yleensä leikkuu tapahtuu osissa, kun ei kerralla ehdi mitenkään kaikkia, joten täytyy odottaa seuraavaa otollista hetkeä
 
Sormenkynnet kyllä antaa leikata. On kait jännää neidin mielestä katsoa sitä, mutta jos varpaita yrittää, niin alkaa hirveä potkiminen. Sitten kun ne on pakko leikata ja ottaa jalasta tukevamman otteen, iskee kamala huuto. Muutaman kerran oon onnistunut neidin nukkuessa leikkaamaan varpaankynnet hyvin. Yleensä herää siihen jos yritän, enkä siksi viitsi kovin usein yrittää uniaikaan...

Harjalle kyllä avataan suu, mutta hampaisiin sillä ei saa koskea. Kieleen vain...
 
Kynsien leikkuu, joo-o. :rolleyes: Täälläkin äiti on auttamattomasti liian hidas, kun kädet ja jalat heiluu koko ajan..

Kiinnostuksen kohteita.. koiran lelut! Niitä kun kivasti äiti ei antaisi ottaa, niin kiinnostavat vaikka kuinka.

Tuossa vaun 8kuukautis-kirjeessä lukee että: "Laita lapsi lelulaatikon viereen ja pyydä häntä nostamaan sieltä pyytämiäsi leluja yksi kerrallaan. Näin lapsi pääsee opettelemaan lelujen nimiä." Aliarvioinko jotenkin poikaa, kun tuo tuntuu aika vaikealta jutulta? Tai ehkä tässä kuun aikana..
 
Meillä koira kyllä jättää muut pojan lelut rauhaan, mutta sitä on vaikea tajuta, jos pojalla on oma pehmolelu. Kaikki pehmolelut kun on aina ennen olleet koiran leluja.. :rolleyes:
 
hah, no ei meillä kyllä poika osaa nimeltä leluja noukkia. yksi pupu on nimetty Punniksi kuten Kirsi Kunnaan kirjassa (vaikka sillä onkin korvat) mutta kun kysyy että missä Punni niin ojentelee mitä tahansa lelua joka osuu käteen:p
 
Mitä mieltä olette, missä vaiheessa lapsi alkaa pystymään käsittelemään pettymyksiä ja sitä ettei kaikkea saa mitä haluaisi? Meillä on pojalla nyt hurja tahtokausi, kauheat protestit tulevat, jos ei jotakin haluamaansa saa tehdä. Ensimmäistä kertaa siis silleen kunnolla on alettu estämään ja yritetty lohduttaa muuten.

Oon tässä koko ajan mennyt äidinvaistojen mukaan, ja nyt tuntuu, että poika jo ymmärtää jos ei kaikkiin tarpeisiin vastaa niin kuin hän haluaisi. Yöheräämisistä tuo vaisto on alkanut nyt sanomaan, että niinä kertoina kun poika ei vaikuta nälkäiseltä (vaikka edellisestä syömisestä olisikin jo aikaa ja uudelleen nukahtaminen kestäisi kauan), niin en anna tissiä. Aika raskasta se vaan on, kun poikaa sylitellessä ehtii heräämään itse, paljon helpompi olisi vain antaa tissiä. Mutta musta tuntuu, että olis aika oppia siihen, että nukahtaa muuten kuin tissin avulla, se tissi ei tule loputtomasti olemaan saatavilla. Neuvolasta sanottiin, että kannattais kokeilla unikoulua, kuulemma tässä iässä ei enää tarvitse yösyöttöjä. Saa nähdä, jos käy liian raskaaksi, niin kokeillaan sitten. Mielummin menisin niitten omien vaistojen mukaista kuin ohjekirjan mukaista unikoulua, mutta voinhan olla väärässäkin ja jotenkin pahentaa tilannetta. o_O Tietenkin haluaisin olla mahdollisimman hyvä äiti.. :rolleyes:
 
Muokattu viimeksi:
Niin ja täällä on juuri opittu nousemaan itse istuma-asentoon. :p Istumassa ei tosin pysytä vielä kunnolla ilman tukea jostakin.
 
Alan yhä enemmän tulla siihen johtopäätökseen, että nämä heräämiset ovat eroahdistusta. Poika tuntuu kaipaavan läheisyyttä, sylissä rauhoittuu heti, mutta ei halua siitä pois. Sitten mietin, että pitäisikö sitä tissiä kuitenkin antaa siksi, että se on läheisyyttä? On kuitenkin vähän hassua antaa sitä tissiä, kun poika ei siitä edes oikein syö, kun ei ole nälkä, mutta oppii vain sen avulla nukkumaan. Semmoset 45min on nyt mennyt syli-sänkyyn-silitys-syli-sänkyyn -souvia jos en anna tissiä (jota poika ei hamuakaan ennen kuin jossain vaiheessa haistaa maidon), mutta sen jälkeen on ollut aina pidempi unipätkä. Jos annan tissiä, niin poika herää nopeammin uudestaan. Loppuyöstä oon ottanut meidän väliin nukkumaan, ja siinä saa itse vähän nukuttua pidempään, kun poika on herätessään rauhassa ja tutkii kaikkea. Mies kun herää joskus kuudelta ja lähtee töihin, niin on sitten sen jälkeen tilaakin. Oon miettinyt, että onko toi väliin ottaminen sitten karhunpalvelus, mutta ei poika ainakaan suoraan ole vaatinut sinne päästä, noissa sylittelyepisodeissa on ihan sama yritänkö laskea pojan omaan sänkyyn vai meidän väliin, ei halua pois sylistä.

Tää yöheräämisjuttu nyt vaan pistää mut sekasin, kun toisaalta tulee viestiä, että pitäis lopettaa yösyöttäminen kokonaan, mitä en nyt haluaisi kun kerran ei ole pakko, jaksan ja pystyn kyllä heräämään vielä. Toisaalta sanotaan, että on vain kausia ja lapsi vieroittaa kyllä itse itsensä, mutta en oikein ihan tähänkään usko, jos tungen sitä tissiä aina pojalle. Mutta sitten jos välillä annan ja välillä en, se on epäjohdonmukaista.

Kummallista, kun tässä vauva-aikana on niin paljon kaikkea "rikot vauvasi, jos et tee näin" -tyyppistä juttua, vaikka käytännössä on normaalia olla erilaisia tilanteita, ja lapsi kasvaa silti ihan hyvin. Tälläinen uusi äiti vain stressaa itselleen harmaita hiuksia näistä. :schocked028

No, me taidetaan jatkaa tässä entiseen malliin, pikku hiljaa vähentäen tissiä yöllä.. :)
 
Panda, voi sanoa, että vaikka ehkä kaikki lapset eivät sitä vanhempansa toivomassa aikatalussa tee, niin kyllä ihan taatusti lapsi itse itsensä vieroittaa tissistä, niin öissä kuin päivissäkin, kun on siihen kypsä. Olen tutustunut nyt kymmenkuntaan perheeseen, jossa näin on mennyt ja lisää löytyisi varmasti, jos etsisi. :) No sekään ei ole kaikille, että odottaa, siihen että lapsi itse itsensä vieroittaa. Itse aijon siihen pyrkiä. :) Saa nähdä miten käy. Varsinkin jos ei luomuraskautta tule, luulen, että vieroitus tulee jossain vaiheessa, että päästään toista lasta yrittämään.


Meillä syödään tissiä paljon ja usein. Öisin 1-11 kertaa varmaankin. :D Yhden kerran neiti yleensä ihan todella syö yöllä, yleensä nukuttuaan 6 tuntia (sitten on hyvä nukkua taas 6t tuntia, muut kerrat tissillä ovat ihan lohdun hakemista varmaan) Ihan varmasti joskus unissani nykäisen neidin tissille ihan vaistonvaraisestikin, vaikka mitään tarvetta ei olisikaan, joku pieni öninä vaann kuulunut. Koen, että meillä kaikki nukkuu hyvin.

Teet, panda, niinkuin itsestäsi tuntuu hyvälle! :)

Pettymystenkäsitttelystä: Uskon, että tässä on niin paljon lapsikohtaisia eroja, ettei 'ikärajaa' voida laittaa. Onhan se joskus vielä aikuisillekin todella vaikeaa.

(Kiitos muuten tästä pettymys-aiheesta, mietin yöllä tätä muistelemani sanonnan kautta ja sain siitä hyvän aiheen tuonne avoimen keskustelun puolelle.)
 
elä huolehdi panda, teet mikä tuntuu itselle luontevalta!

voi hyvin olla ettei lapsi enää "tarvitse" yösyöttöjä, mutta neuvolan ohjeistuksella luultavasti tarkoitetaan ravitsemuksellisesta tarvetta, joka saattaakin olla yleispätevä neuvo tietyn ikäisille. mutta se muu tarve, tottumus ja turva, lämpöinen lohtu ym on varmasti taas yksilöllistä

minä itse olen ehkä sen verran vahvatahtoinen ja sitä uloskin päin ilmentävä, että neuvolan kanssa kun on tullut erimielisyyksiä, niin lopulta neuvolatäti on hellittänyt kannastaan ja todennut että äiti tietää. luulen ettei mulle neuvolatäti ehkä sanokaan kaikkia yleisohjeita, kun ei ole maininnut sanallakaan yösyöttöjen lopettamisesta

olen aatellut tuota tissijuttua meidän kohdalla niin että siinä se rinnalla olo on lapsen turvallisin paikka mitä hän kykenee kuvittelemaan, kun selvästikään aina ei ole kyse siitä nälästä. yösyöttöjä on yleensä se 1 aamuyöstä, joskus kai useammin mutta en tiedä :p

meillä on kyllä tullut niitä pettymyksiä väkisinkin, kun poika on niin utelias ja tutkiva, eikä kaikki ole lapselle turvallista tutkittavaa. varsinkin täällä mökissä kun on säilytystilaa rajallisesti, niin tavaraa on näkösällä ja kurkoteltavana riittämiin. poika suuttuu selvästi kun ei jotain saa, ja silloin täytyy huijata huomio muualle.

viikonloppuna oli aivan loistavia tilanteita, kun mun vanhempien luona käytiin lomailemassa ja mummo hieman yritti komentaa poikaa. poika komensi takaisin ja huitoi kiihtyneenä kädellään! se on kattonu äidistään mallia... kun ei meillä tule oikeastaan komennettua tuota poikaa, hellämielisesti kielletään, mummolla oli eri ääni kellossa niin poika sisuuntui :grin

ois paljon muutakin kirjoitettavaa mutta täytyy alkaa touhuamaan ennen kuin poika herää. nyt täällä kontataan, kävellään tukea vasten ei-enää-niin-huterasti. ja nukutaan vaunuissa toppahaalarissa! :love017
 
Joo, oon tässä kauheasti pohtinut, että jokin yhteinen liikkumistapa (en keksinyt muutakaan sanaa :grin) olis ihanteellinen, että ei pelkästään äitivetoisesti, eikä pelkästään lapsivetoisesti. Onhan vanhemman tehtävä kuitenkin lempeästi auttaa lasta sopeutumaan siihen maailmaan, missä eletään, ja sen vaatimuksiin. Joku sopiva meille hyvä tasapaino siinä pitäisi löytää, kaipa se tässä koko ajan muotoutuu. :) Ja sekin käynyt mielessä, ettei itkun lopettaminen ole välttämättä aina itseisarvo (itkun aiheuttajan poistaminen kyllä, jos vain pystyy siihen), mutta tärkeämpää on se, että lapsi saa turvallisesti myös raivota ja käsitellä negatiivisia tunteita esim. äidin sylissä, äiti kyllä kestää ne ja pysyy rauhallisena.
 
Okei, mää en kyl imetä, mutta Akselikin syö kerran yössä tai no oikeastaan aamulla 6 aikaan josta nukkuu viel 8-9, mutta mutta. Yöllä kun herää, niin mulle on opettettu sellainen tyyli, että en ota syliin ollenkaan vaan silittelen päätä ja laitan tutin suuhun ja käännän kyljelleen. Yleensä rauhoittuu näillä ennen kuin ehtii edes heräämään :) mutta tosiaan kaikilla eri tyyli. Meillä toimii näin. Kuulemma sylittely saa jo pelkästään lapsen haistamaan maidon, joten imetetty lapsi yleensä herää syliinotettaessa siihen maidon tuoksuun ja siksi haluaa syödä :) Jos siis Akseli ei jatka nukkumista sillä tutilla/kyljelleen/silittely taktiikalla, niin sitten otan syliin, en muuten ja tunnistan kyllä sen kun opikeasti on nälkä, muut on vaan jotain levottomuutta :) Mutta teet miten itse parhaaksi näet tietenkin :)
 
meillä ehkä eniten kiukkua aiheuttaa ulkovaatteiden pukeminen, poika oikein kunnolla rimpuilee. ja väsyneenä hän taistelee unta vastaan. yliväsymys-rauhattomuuteen auttaa parhaiten sylissä kantaminen hämärässä huoneessa ennen nukahtamista. miltei jokailtainen juttu ollut meillä sen jälkeen kun opittiin nousemaan pystyyn. poikkeuksena kylpyillat, silloin nukahtaminenkin käy helpommin.

mutta en haluaisi liian usein kylvettää, ettei iho kuivu. pojalla on tosi herkkä iho varsinkin kasvoissa, ihan kostealla paperillakin hinkkaaminen saa posket punoittamaan. olen saanut ne nyt kuntoon, ruoka-aineallergiaa se tuskin oli. ehkä jonkinlainen kemikaaliherkkyys kun tavalliset ruokakaupan puhdistuspyyhkeetkin saivat posket helottamaan kirkuvan punaisina. nyt käytössä vain jackson reesen kemikaalittomat kosteuspyyhkeet + madaran suojarasva ja iho on hyvänä
 
Kiva lukea muiden öistä. Mua jotenkin hämmensi se neuvolan kommentti, ettei tässä iässä enää tarvitse yösyöttöjä. Mun oma tavoite kun oli palata takaisin siihen rytmiin, mitä silloin 6kk iässä oli, eli yksi 6-7h unipätkä ja 1-2 yösyöttöä. Siitä sitten poika vois omaa tahtiansa alkaa nukkua pidempään. Kun unikoulu taas on vähän sellainen kaikki tai ei mitään, mistä en oikein pitäis..

Mutta nyt kun mies on ollut viikonlopun poissa, niin olen päässyt kokeilemaan öitä niin, että otan pojan viereeni ensimmäisestä heräämisestä jo. :) Poika on iltaisin ottanut sellaisen tavan, että kurkottelee sängystänsä kädellä mua, kun istun siinä vieressä. Aina kun käsi osuu muhun, hän naurahtaa tai hymyilee. Nyt huomasin, että hän teki vieressäni sängyssä samaa ennen nukahtamistaan. Tarkisti aina välillä kädellä, että olen siinä. Jotenkin tästä tajusin sen mikä mua tässä on häirinnyt, että jos kerran ongelmana on se, että poika haluaa tunnetta siitä ettei ole yksin, niin hassua sitten opettaa olemaan yksin pistämällä olemaan vielä enemmän yksin. Ennemmin meidän pitäisi keksiä jokin keino, mikä vahvistaa sitä tunnetta, että poika ei koe olevansa yksin, mutta voisi silti rauhoittua jotenkin muuten kuin sen tissin avulla.

Samalla kun tässä vielä ovat nuo ilmeisen hitaasti esille puskevat hampaat. Viime illalla poika itki yhtäkkiä todella hurjasti, ja ihmettelin että mitä nyt. Tajusin sitten kokeilla suuta, ja sieltä oli ensimmäisen hampaan kärki hieman tullut ikenen läpi ulos pilkottamaan. Sitten kun poika heräilee kaikkien tälläisten syiden takia, ja jos annan hänelle aina tissiä rauhoitukseksi, syntyy tästä sellainen kierre, että poika rupeaa näiden muiden syiden poistuttua kaipaamaan sitä tissiä koko ajan, koska on oppinut nukahtamaan vain sen avulla, tai näin ainakin mun logiikkani nyt sanoisi? Mutta tuo viime illan itku esimerkiksi oli kuitenkin niin hurja, että siihen auttoi vain tissi. Että tilannekohtaista. Ja kyllä sen vähintään yhden tissittelyn poika ainakin yöllä vielä tarvitsee, luulisin niin..

Joo, näillä mennään. Piti purkaa hieman ajatuksia tänne. :)
 
Blaueblumme, meillä on pojalla puskenut poskiin aina välillä sellaista pientä punotusta ja ihottumaa, alkoi ihan tuolla 2kk ikäisenä. Lääkäri sanoi, että kyse on todennäköisesti atopiataipumuksesta, joka pahenee yleensä silloin, kun on lämpötilan vaihteluita (esimerkiksi nyt on kylmentynyt ilma taas). Lääkäri kehotti kokeilemaan ceralan-voidetta, ja se on meillä auttanut todella hyvin, pitää sen ihottuman kurissa niin ettei se leviä. Muut voiteet eivät niin auttaneet, mutta tää kyllä. Se onkin ainut noista orionin perusvoiteista, jossa on keramidia. Aattelin siis mainita, jos oisi hyötyä tiedosta. :rolleyes::)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top