Kaksi lasta synnyttäneenä haluan kyllä ehdottomasti ammattihenkilökunnan avuksi synnytykseen eli sairaalaan.
Kotisynnytys voi toki parhaillaan onnistua tosi hyvinkin, mutta riskit on kumminkin suuremmat, ja mä haluan minimoida riskit näin tärkeän asian kanssa.
Molemmat lapset olen synnyttänyt melkolailla luomusti, mutta esikoisella oli kyynärpää jumissa häpyluun alla, eikä olisi tullut ulos, jos kätilö ei olisi tätä asiaa huomannut. Mulle siis tehtii eppari ja kyynärpää saatiin lompsautettua häpyluun alta opis. Siinä alkoi olla vähän kiirekin, kun tytöllä syke hidastui reilusti jokaisen supistuksen tullessa - syyksi selvisi kalvonvarainen napanuora, joka supistuksen aiheuttaman kiristymisen johdosta aina kuristi verenvirtausta. Kätilö mulle jo sanoikin, että nyt viimeiset ponnistuksen ja jos lapsi ei siinä synny, niin kiireelliseen hätäsektioon. Mulla oli jopa toinen kätilö avustamassa painamalla vatsan päältä, jotta saatiin tyttö nopeasti ulos. Pojan napanuora taas oli kiertynyt kaulan ympärille ja tämänkin kätilöt (silloin oli kaksi, harjoittelija ja konkari) hoitivat, että enne kuin työnsin pojan kokonaan ulos, oli napanuora irroitettava kaulan ympäriltä. Siinäpä oliki hommaa lopettaa ponnistus kesken työnnön ja supistuksen, mutta onnistui. Ilman tätä upeaa ammattitaitoista henkilökuntaa, voi olla, minä, lapsi tai molemmat oltais menehdytty, tai lapsi vaurioitunut synnytyksessä.
Ja eikös sitä ole iät ajat haettu ns. lapsenpäästäjä tai joku muu kokenut avustaja kylällä avustamaan synnytykseen kotona. Mutta onhan synnytyksiin kuollutkin paljon isompi osuus äideistä ja lapsista kuin mitä nykyään.