Lokakuun jutusteluja

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röpelö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
eeella, sama täällä. Oon kans ihan älyttömän väsynyt kun yöunet on huonoja ja päivälläkään ei tahdo saada unta. Välillä tulee lyhyitä energiapiikkejä ja silloin kyllä otan kaiken ilon irti niistä! Mies on myös päivät töissä joten hieman yksinäistä on hetkittäin, mutta toisaalta oon saanu kyllä ajan kulumaan itseksenikin ihan hyvin. :) Ainakin tähän mennessä...
 
Käytiin eilen tutustumassa Jorviin ja voin sanoo, että tällaiselle sairaalakammoiselle kokemus oli tosi hyvä. Mä niin jännitin ja stressasin tota tutustumiskäyntiä, kun odotin siellä olevan kauhean kliinistä ja kätilöt vaan juoksis paikasta toiseen, mutta mun olettamukset oli kaukana todellisuudesta. Kätilöt oli todella mukavia ja huumorintajuisia niin synnytys- kuin vuodeosastollakin. Synnytyssali oli mukavan kotoisa ja sana "sali" oli ihan harhaan johtava. Huone oli pieni ja mukavan rauhallinen. Ammetta ei päästy näkemään kun se oli käytössä, mutta sanoivat että sitä on yleensä jokainen halukas päässyt käyttämään.
Vuodeosastot oli vieläkin mukavempia sisustukseltaan. Siellä oli niin rauhallista että meidän oppaana toiminut kätilö haki paikalle todistusaineistoa, että me todella ollaan synnyttäneiden vuodeosastolla (päivän ikäisen pienen tyttövauvan joka sattui juuri silloin olemaan hereillä). Ihanasti ottivat myös huomioon tulevat isät ja antoi heille ohjeita valmistautumiseen ja sairaalakassin pakkaamiseen (Kehoittivat olemaan pakkaamatta ainakaan eväitä näin kuukautta aikaisemmin. On kuulemma nähty niitäkin isiä joilla on ollut kuukauden vanhat omenat mukana).
Jorvi on siitä mukava synnytyssairaala, että siellä varataan perhehuoneet ensisijaisesti ensisynnyttäjille, mutta ryhmähuoneissakin isät saa olla ihan niin pitkään kuin haluavat (heitä ei koske vierailuajat), toki sillä ehdolla, että annetaan muiden huoneessaolevien äitien nukkua.

Mulle ainakin jäi älyttömän hyvä fiilis tosta tutustumiskäynnistä, enää ei sairaala hermostuta niin paljon kuin aikaisemmin.
 
Anteeks röpelö, en halua pelotella, mutta pakko kertoa, että mulla kävi vähän päin vastoin. Tietysti tyystin eri sairaalasta kyse. Me siis eilen käytiin Seinäjoella kierros. Mua ei aiemmin ole pelottanut eikä hirvittänyt synnytys, mutta nyt en oikein tiedä... Tuliko asia sitten astetta todellisemmaksi vai mistä johtuu, mutta nyt on vähän jännittynyt olo. Kierroksen vetäjä oli hyvin tiukka nainen, näytti paikat, ei juuri ylimääräsiä kertonut/ opastanut. Toki kysyä olisi saanut, mutta oli jotenkin niin outo tilanne, että kaikki kysymykset tuntui vaan tyhmiltä. Uskon ja luotan kyllä edelleen, että asiansa osaavat, eikä toki mitään päähän taputtelua tarvi, mutta paljon olis auttanut jos tosiaan olis edes kertoillut vähän laajemmin...

Muuten eilen oli kyllä hyvä päivä, mä uskon, että kaikki mitä vauvan kanssa alkuun pääsemiseen tarvitaan, on nyt hankittu. Myös vähän inetysvaatetta minulle. Sisko vielä tuo pinniksen ja kehdon patjat kunhan serkku saa ne tehtyä. Toki vielä pikkupuuhaa löytyy kuten pinnasängyn suojien ompelu, mutta onhan tässä aikaa. Vielä kun saa tällä viikolla yhden työasiansa selvitettyä pois mielenpäältä niin eikö se tästä (joo, mä olen ollut kesäkuun puoli välistä saikulla, tällä viikolla alko äippäloma niin nyt ne toi ilmi, että kenkä vähän puristaa..)
 
Huomenna olis meillä vuorossa yksi ja ainut synnytysvalmennus-luento. Vähä mietityttää tuo 3h luento muoto. Sen jälkeen voi sitten sopia tuota kierosta. Toki itse jo vähän maistiaisia sainkin salista ja synnymättömien osastosta. Toivon niin saavani omaan synnytykseen samaisen kätilön joka viimeksi otti minut vastaan, hän oli niin ihana!

Nyt on hampit hoidettu, neuvolasta sain keväällä lähetteen hammaslääketieteen opetusklinikalle kum edellisestä kerrasta oli kröhöm turhan kaun. Niin nytpä on leegotkin tarkistettu ja kunnossa :D
 
Tää neiti rupes väsäämään sämpylöitä ja myöhemmin sitten viellä tulee tehtyä perunamuusia ja liha- ja soijapullia. Saas nähä onnistuuko mikään noistaa kun ei ole moneen vuoteen tullut mitään oikein tehtyä. Ja soijapullia en ole ikinä tehnyt enkä varmasti tekisi ellei mieheni olisi kasvissyöjä, tosin itsekki tykkään kauheasti kasvisruoista =) Enkä muuten tosiaankaan ole mikään leipuri/kokkailija en oikeastaan paljoa keittiösssä viihdy muutoinkuin tälleen kun tulee jotain yllättäviä mitä tekee mieli tehdä, muuten meille mies hoitaa tuon ruoka puolen :D
 
Meillä täällä Pohjois-Karjalassa on ihan kiva synnytyssairaala. Jostain syystä oon aina onnistunu synnyttämmään hiljasseen aikkaan, joten sali on ollu käytössä heti, kun oon menny (tokan aikkaan ei tosin hirveesti ois ollu aikkaa ootellakkaan). Kätilöt on olleet kaikki mukavia. Muistakaa muuten, että jos teille sattuu kätilö jonka kanssa ei vain kemiat kohttaa, on teillä oikkeus pyyttää kätilön vaihttoo. Se voi olla sille kätilöllekin helpotus. Ja siinä tilantteessa ei tarvihe miettii loukkaako jotakuta, kun synnytyksen pitäs kuitenkin olla etupäässä hyvä kokemus.

Meillä pimeni eilen autosta etupaneelin näyttö. Tosi kiva. Onneks sen saa lähetettyy jonnehi korjaukseen eikä tarttee vaihttaa, kun sillon maksas tonnin. Nyt selvittään alle kolmella sadalla. Mut ois sillehi rahalle ollu muutaki käyttöö. Vaunut miun pitäs käyvä ystävän luota kuhan saahaan aikataulut sopimmaan yhtteen. Ne on ollu yhellä lapsella ja saan ne ihan hyvällä hinnalla. Kaukalo myö tarvittas, mut ei oo ollu oikkein energiaa katella. Pittää ehkä kavereilta taas kysellä oisko jollain myyä niin ei tartteis ihan uutena osttaa.

Mut tännään mie pääsen tuulettummaan ystävän kanssa ja saan hetkeks ajatukset aivan muihin asioihin. Vauva tosin pyssyy varmasti mielenpäällä, on niin vilkas tappaus. Mennään kahtommaan Happoradioo ja ollaan hotellissa yötä. Ihana irtiotto :)
 
Ikävää Jonku87 että oppaana ollut kätilö on ollut niin tyly. Se vaikuttaa suunnattomasti siihen millainen fiilis jää. Tuollasen poistaisin kyllä omasta synnytyksestäni alta aikayksikön. Itse aattelin antaa kätilöopiskelijan osallistua synnytykseen (niitä Jorvissa on aina yksi per mamma, jos mamma näin haluaa), kun se keskittyy vain minuun ja on koko ajan huoneessa jos näin haluan. Uskon siten saavani apua ja tukea nopeammin aina kun sitä tartten. Ainakin juoksee sitten hakemaan vanhemman kätilön paikalle jos on tarvetta.
 
Moikka kaikille! Hurjaa miten tää aika on mennyt näin nopeasti. Täällä jännäillään kun nyt on viikkoja 35+5 ja kuten epäilinkin, lääkärissä selvisi että vauva on viistotilassa ja vauva on kuulemma aika iso (vaikka neuvolatäti sanoi että ei hänen mielestä olisi). Ensi viikolla olis tarkoitus päästä äitiyspolille ultraan ja siellä selviää onko meillä sektio edessä. No turha kai stressata kun ei vielä mikään ole varmaa. :confused:
Kävin eilen tutustumassa synnytyssairaalaan :) suosittelen kaikille, oli helpottavaa nähdä mihin mennä ja huomata kuinka mukavaa porukkaa sairaalassa on :gen014
Meikä on pessyt niin paljon pyykkiä (vauvan vaatteita,lakanoita ym) että viemärikin meni tukkoon :p että sellasta tänne! Tsemppiä kaikille odotukseen, toivottavasti saattei ihania ja terveitä tyttöjä ja poikia! :love7
 
Mulla oli esikoisen synnytyksen loppuvaiheessa avustavana kätilönä semmonen jonka olisin jälkeenpäin ajateltuna halunnut ulos huoneesta jos vain olisin ollut vähänkään tolkuissani.
Olin joutunut supistusten takia valvomaan yhteensä kolme yötä. Supistukset alkoivat epäsäännöllisinä ja ei kovin voimakkaina, mutta kuitenkin sellaisina että joka kerta heräsin. Ponnistusvaihe oli kestänyt jo tunnin kun synnytystäni hoitanut kätilö päätti pyytää kollegansa avuksi painamaan mahan päältä, jotta vauva saataisiin ulos nopeammin. Tämä apuun tullut kätilö oli tyly ja valitti ettei pystynyt kunnolla painamaan kun hänen kätensä oli kipeä. Vauvan synnyttyä jäin hetkeksi huoneeseen kahdestaan tämän avustavana olleen kätilön kanssa. Pyysin häneltä mukillista vettä. Hänen vastauksensa oli: "Ei kai nyt herranjumala kokonaista mukillista!! Pienen hörpyn saat..!" Ja tosiaan sain vettä sen verran että sain juuri ja juuri suuni kostutettua vaikka olisin voinut juoda varmaan litran verran siinä kohtaa.. En vielä tänäkään päivänä ymmärrä miksi en olisi voinut juoda mukillista vettä.. :oops: Kokemus ei varmasti ollut kamalimmasta päästä mut inhottava maku jäi kyseisestä ihmisestä..
 
Onko kukaan käynyt raskauskuvissa valokuvaajalla? Me päätettiin miehen kanssa käydä ja nyt kun olen kuvat nähnyt, niin olen niin iloinen että mentiin! Tosi ihania kuvia ja mukava muisto :) kiva näyttää sitten joskus kirpulle kun on isompi.
 
Mä mietin että olis ollu kiva mennä, mutta en ole tuntenut oloa kovin hehkeäksi vaan tosi väsyneeksi ja rumaksi, joten saattaapi jäädä väliin.:oops: Ehkäpä sitten kun vauva on parin kolmen kuukauden ikäinen.:)
 
Jännitin kans kuvauksiin menoa paljon ja aiheutin itselleni siitä melkoisen stressin, mutta olin päättänyt että mähän menen sinne kuviin. En ole koskaan viihtynyt kameran edessä. Mutta nyt olen kyllä tosi tyytyväinen :) pyydettiin sama kuvaaja kuvaamaan sitten vauvaakin kun on syntynyt :)
 
No niin, viikko oltu "lomalla" ja mitäs sitten...minkäännäköistä mystistä pesänrakennusviettiä ei ole näkynyt eikä kuulunut. Pikkunutut odottaa lipastoon pääsyä pestyinä tuossa lattialla kasseissa. Pinnis on palasina tulevien isovanhempien luona, niin kuin vaunutkin. Kai ne sieltä pitäs josssain vaiheessa hakea... Ehkä tää vaan johtuu siitä, että mä voin niin hyvin eikä mitään merkkejä tulevasta synnytyksestä ole. Voin elää normaalisti, kuten lenkkeillä ja yötkin menee nukkuessa. Kerran pitää vessassa käydä. Mihinkään ei koske eikä kolota, turvotustakaan ei ole. Tai sitten mä en edelleenkään tajua olevani raskaana ja sitä, että tässä kämpässä on kohta sellainen pikkuinen kaveri mun kanssa. Tai ehkä se on se, ett mä en vaan osaa stressata tälläisistä asioista, mennään päivä kerrallaan ja asioilla on tapana järjestyä...

Ainoastaan kasvava tynnyri kertoo jotain ja erittäin möngertelevä tyyppi siellä tynnyrin sisällä, tila alkaa selkeästi olla tyypilla kortilla :grin

Ainoa asia mikä on tässä konkretisoitunut matkan varrella on se, etä mä todellakin odotan yksin. Vaikka tukiverkostoa ympärillä on niin kuitenkin puuttuu se joku läheltä, jonka kanssa voi jakaa yksinkertaiset arkiset asiat tai tyypin möngertelyt juuri sillä hetkellä. Mut asialle vaan ei voi mitään...synnärin tutustumisessa tänään pariskuntia katsellessa se myös iski päin kasvoja...mitä jos siskoni ei kerkiä paikalle ja olen ihan "yksin" tyypin saapuessa maailmaan...noh ei ne kaikki isukit tai kakkosäiditkään aina kerkiä paikalle.

Ett näillä ajatuksilla on äippäloma aloitettu...:)
 
Minähän olin kuvauksiin menossa jo viime vkl, mutta niistähän tulikin vauvakutsut :grin Kuvia on tarkoitus ottaa ensi viikonloppuna. Vähän jännittää, mutta toisaalta helpottaa paljon se, että kuvaaja on hyvä ystäväni. :) Saa sitten kivoja muistoja! :) Yritän miehenkin raahata mukaan edes pariin kuvaan, niin saadaan eka "perhekuva" :grin
 
Mä olin eilen menossa mahakuviin jotka tosissaan paljastui vauvakutsuiksi :grin Otettiin parit kuvat juhlien jälkeen ja vielä vissii lisää kunhan on nätimpi keli :) Hyvin mäkin olin koko asian unohtanu enkä yhtään osannut odottaa tulevaa :eek: Miestä myöten kaikki veti roolinsa vakuuttavasti! Mä kun olen aikamoinen järjestelijä ite niin ten points! Ystävilleni mun yllättämisestä :grin
Nyt vko35+0 räpsähti käyntiin, odotus on alkanut jännittää ja Möykkykin touhujaan tasasesti esittelee. On kaverilla voimaakin kehittyny ja tarkkuutta :p Nyt äippälomalla todella hassua tämä aika... sitä on ja fiilistelee ihan toisella tapaa vatsan touhuja :) Ensi viikolla kirjastoo hakemaan luettavaa ja harjottelemaan ahkerasti rentoutusta sekä hengittämistä :grin Siinäpä ne tärkeimmät kuukauden ajaksi!
 
Sairaalakassin kokoan ens viikolla, eilen ihan pissat housussa nauroin kaikkia sivustoja jotka neuvovat mitä kantsii ja voi ottaa mukaan... Ei jumankauta oikeasti. Tuli vähän semmonen olo että ihan hyvä, että suht vahvasti osaan käyttää omaa järkeäni. Muuten pitäisi sairaalaREPPU vaihtaa MATKALAUKKUUN ja pakata sinne kaikki hirvensarvista seinällä lähtien... :D Tokihan otan varmasti mukaan patterikäyttöisiä kynttilöitä, oman aamutakin että "erotun joukosta" ja pakotan miehen kirjoittamaan muistiinpanoja synnytyksestä sen aikana - huhhuh :D Ja kyllä mä ainakin ajattelen että ehkä ei kannata kuukautta ennen pakata mukaan kaikenmaailman omenoita nahistumaan, kun ne saattaa ehkä tosiaan mennä huonoksi ennen kuin lähtö tulee.

Mulla on semmonen fiilis, että tää vauva tosiaan tulee tässä lokakuun puolella. Neuvolassa todettiin että "hyvin painaa alas" - jep, tuohan tuntuu kävellessä tulevan tuolta läpi ja alapäähän sattuu toisinaan tämä. En tiedä onko tämä ns. "oikeaa aavistelua" vai toiveajattelua, kun jo haluaisin pienen syliin.
 
Miun äiti eilen käväs ovella ja totes, että miun maha on laskeutunu tosi paljon. Oli jo vähän huolissaan. No, ei tän vauvan vielä tartteis synttyy kun viikot on nyt 31+6. Kyllä sais sinne marraskuun puolelle vielä pysytellä mahanahkan sisällä. Vauva painnaa aika paljon alas ja selässä tunttuu välillä iskiashermon aiheuttamia sähköiskuja. Onneks ei oo ennää kuin kaks viikkoo töitä jälellä.
 
Syksyistä sunnuntaita!
Olo ei enää ole mitä hehkein. Liikkuminen on yhtä vaappumista ja joka paikkaan koskee ja kolottaa. Tavallaan oon jo ihan kypsä, vaikka toisaalta olo alkaa olla myös haikea. Tämä kun on se viimeinen meidän kaartiin :-)
Olen myös kovin kiitollinen, että kaiken vaikeuden kautta on kuitenkin päästy tänne saakka. Ens torstaina möykkyrä mahassa olis viimein täysaikainen. Nähtäväksi sitten jää tuleeko aiemmin vai meneekö yli. Enää en itse osaa sanoa juuta enkä jaata, kun on ensin saanut kuukausitolkulla pelätä ettei synny liian aikasin ja paikat olleet auki jo pitkään, suppareita tulee päivittäin,, ja siellä se edelleen tyytyväisenä köllii ;-) Tulee sitten kun on tullakseen <3
 
Yritin tänään olla kaukaaviisas. Ostettiin vauvalle sänkyyn pissa lakana (70x100), niin laitoinpa sen nyt ensialkuun omalle puolelle sänkyä - siis siltä varalta, että lapsivedet menee yöllä sängyssä. Jos se vähän suojais sänkyä, kaverilla oli nimittäin mennyt sänky pilalle lapsivesien takia. Ei viittis ostaa uutta sänkyä ku tää nykyinen on ollu vasta puol vuotta :D
 
Justiina89 mulla on kans ollut sama ajatus, mutta en ole saanut aikaiseksi... Lakanakin löytyy valmiina, mutta mitä lie saamattomuutta! Tai ehkä suojaan sohvan, se on kesällä ostettu joten harmittaisi kyllä jos menis pilalle. Pari työkaveria joilla synnytys on alkanut vesien menolla tosin kertoivat, että olivat kuulleet pienen *poks* äänen ja pompanneet vaistomaisesti ylös, ei ollut mennyt sänky tai sohva sotkuun! :grin
 
Takaisin
Top