Lista vielä täällä olevista

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sophie82
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä ollaan! Kohta tää arki normalisoituu kun karvaset penskat lähtee uusiin koteihin, joten sitten ehtii taas käydä seuraamassa ja kirjoittelemassa tiiviimmin
 
Vilkutukset pitkästä aikaa. Arki oli keväällä kiireistä, kun meillä molemmilla on töiden lisäksi opinnot. Yllättäen ne ovat kuitenkin edenneet. Tulin nyt pitkästä aikaa katsomaan onko täällä vielä mammoja, mutta en oikein osaa sanoa mitä olen lukenut ja mitä en... ja tuo "siirry ensimmäiseen lukemattomaan" -toiminto ei oikein toimi.... Onko täällä vielä ketään ja jos niin keitä?
 
Hengissä ollaan, vaikkakin paikalla tooosi harvoin. Hirveä työsuma ja seurallinen poika...
 
Sama homma. Kurkkimassa käyn silloin tällöin, mutta kirjoittamaan ehdin tosi harvoin, eikä aina saa aikaiseksi kirjoittaa vaikka olisi joku juttukin mistä haluaisi kertoa. Sitten ehtii sen jo unohtaa kun seuraavan kerran käy katsomassa onko uusia viestejä.
 
Sama homma, käyn välillä kurkkimassa mutta en saa aikaiseksi kirjoittaa vaikka asioita onkin mielessä. Täällä kuitenkin kaikki hyvin, arki rullaa omalla painollaan ja kiirettä pitää. Pojalla on nyt ensimmäinen selkeä uhma, jokapäiväiseen ohjelmaan kuuluu ainakin pienet raivarit ja yleistä vikurointia, yhteistyökyvyttömyyttä jne. Perussettiä varmaan kaikille :D

Vaipoista on päästy kokonaan eroon pari kuukautta sitten ja kaikki asiat puhuu niin kuin aikuinen konsanaan. Taidot ja ymmärrys hämmästyttää vanhempia joka päivä.

Nukkumaanmenon kanssa taistellaan vähän, se venyy usein liian myöhään ja poika ei osaa nukahtaa itsekseen. Päikkärit on rajattu tuntiin, että illalla uni tulisi ihmisten aikaan ja aamulla ei tarvitsisi väkisin repiä sängystä ylös. Toivotaan että saadaan hilattua aikataulua parempaan suuntaan ja että poika oppisi nukahtamaan itsekseen. Vaatii sitkeyttä, mutta nyt on pakko ryhdistäytyä tässä asiassa.

Ihanaa kesää kaikille! :)
 
Täällä ollaan, vaikka en pitkään aikaan ole ehtinyt käydä edes kirjautumassa. Meilläkin muuttui elämä niin, että ensin vappuna muutettiin (saman kaupungin sisällä tällä kertaa) ja sitten aloitin kesäkuussa työt. Tarkoitus oli mennä vasta syksyllä, mutta laitoin pair hakemusta jo talvella ja yllättäen sitten tärppäsikin. Mies jäi nyt syksyyn saakka pitämään isyysvapaita ja pätkän hoitovapaatakin, niin töihinmeno järjestyi.

Poika kasvaa jotenkin kohisten ja täälläkin ihmetellään joka päivä, miten paljon toinen osaa ja ymmärtää. Kunnon uhmaa on toki ilmassa täälläkin ja pikkusisarukset saavat välillä kyytiä, kun uskaltavatkin mennä ottamaan väärän lelun tms. (huoh). Nykyään meillä puhutaan kuin vettä vaan ja keskustelutaidot ovat aika kehittyneet, ei uskoisi, että sama poika rupesi vasta joulun kieppeillä kunnolla puhumaan! Mutta pottailu ei suju edelleenkään, potalla voi korkeintaan istua lukemassa...

Niin ja meidän kaksoset täyttivät juuri vuoden! Ääk!
 
Kiva kuulla sinustakin herne! Onnea kaksosille ensimmäisten synttäreiden johdosta! :)
Meidän neitikin oppii puhumaan hitaasti mutta varmasti, tuntuu tällä hetkellä imevän ihan joka sanan jonka kuulee! Pottailu sujuu samaan tapaan kuin herneen pojalla, kirjaa voi lukea mutta mitään ei pottaan tehdä. Mutta eiköhän tuo vielä opi! Olin vain niin iloinen kun tyttö pienempänä kävi hienosti potalla, sitten oli vajaan vuoden tauko koko potan kanssa, mutta onneksi nyt taas uskaltaa siinä edes käydä istumassa.
 
Onnittelut työpaikasta Herne! Mahtaa teillä olla vipinää kolmen pienen kanssa (ja niitä koiriakin taisi olla)... Ei käy aika pitkäksi :wink

Meillä seuraava "etappi" on tuo pukeutumis/riisumishomma. Pitää alkaa poikaa motivoida vähän omatoimisemmaksi. Kotona asiat tuntuu olevan usein "ei, en osaa", mutta kun vetää oikeasta narusta, niin voi jotain tapahtuakin :grin Loman jälkeen poju menee jo isojen ryhmään (3-5v) päiväkodissa, mikä tuntuu hurjalta ja sitten taas toisaalta ihan kivalta, koska siellä hän oppii uusia asioita. No saa nähdä miten levoton poika meillä iltaisin sitten on. Isossa ryhmässä ei varmasti kaikki aina saa tarvitsemaansa huomiota/apua. Toisaalta meidän poju kyllä varmaan kuuluvasti ilmoittaa, mitä tarvitsee...:rolleyes: Vaippoja ei ole enää päivisin tarvittu. Yövaipastakin päästään varmasti eroon, kun aika on kypsä.

Poju on edelleen kovin meneväistä ja liikkuvaista sorttia. Onnellisimmillaan hän on kun saa aivan vapaasti juosta, kiivetä ja pomppia (sisäleikkipuistot on tullut tutuksi) ja rannalla oloa poika rakastaa (kun vaan säät olisivat suotuisammat). Estottomasti hän myös juttelee niitä näitä ventovieraille kadulla sille päälle sattuessaan :grin
 
Heh, ajattelin jo että ootte raapustellu koko foorumin täyteen ku en ole iäisyyteen täällä käynyt, mutta vaan muutama hassu viesti.. :D Taitaa olla muillakin vähän näpyttelyajan puutetta :"D

Tässä ku on muutkin jakaneet kuulumisia(ihana muuten "kuulla" jotain teistä pitkästä aikaa!), niin kerrompa minäki.
Meillä sekä Kossi että Kekkonen kasvaa hurjaa vauhtia, kossi käy mennentullenpalatessa pöntöllä, on täysin päiväkuiva (ajatelkaa, laps joka huuti n. 3kk sitte ku syötävä ku mainihikki potan! :O) eikä usiasti tuu pissaa yövaippaankaan :) Pikkareiden käyttö on vaan vähä hakusessa, jätkä vetelee persus paljaana pitkin mökkiä suurimman osan päivää.. :"D Juttua riittää, äitee kyllä ymmärtää kaikki mutta muilla on joskus vähän kommunikaatiokatkoksia :D Uhmaus on jäätävää, meillä taistellaan joka päivä jostakin. Useamman kerran. Mutta reipas pikkumies siittä on kasvanu, kohta kolmevuotiaasta (AJATELKAA! Joko ne on KOLME?!) :)
Kekkonen opettelee seisomisen jaloa taitoa, vetelee suorilta jaloilta nurin n. 200krt/pvä -.-" Tää tapaus on lähes päinvastanen isoveljestään, sellanen kunnon naistenmies ja totaalisen ylisosiaalinen. Ei arastele ku joskus harvoin. Oikia aurinko pikkujätkä, vaan on sillä luonnettaki ku sille päälle sattuu :D Verenpaineet pysyneet hyvänä (en muista oonko tästä teille selittäny), vielä olis tänä vuonna virtsarakon tähystys ja sitte saadaan tulevaisuuden toimintaohjeet.

Sitten vähän omia kuulumisia. Saatatte muistaakkin, kuinka valitin miehen juomisesta jo kauan sitten. No, hommahan meni niin, että me asutaan nyt poikien kanssa omillaan, ja isänsä omassaan. Joku kuukaus takaperin sovittiin erosta.. :P
Täytyy sanoa että eka 2kk otti lujille. Pojat heräs n. 30min-1h välein, eikä tietenkään yhtäaikaa, ja mää olin niin väsyny että itkin täälä mökin lattialla kaksinkerroin ku ei vaan enää jaksanu. Samalla kossi, uhmasi, riehui, hajotti paikkoja eikä päästänyt edes tupakalle etteikö olisi huutanut oven takana. Reagoi vähän tunteella noin isoon muutokseen... No, siitä selvittiin, univelat ei oo lähellekkään kuitattu mutta jospa sitä seuraavan kymmenen vuoden aikana nukkus ne pois :"D En tiiä miten tulevaisuus jatkuu, mää elän nyt tässä päivässä, haahuilusta oo ku haittaa. Mutta täytyy sanoa, nyt ku tää hässäkkä on rauhottunu ja ollaan päästy arkeen takas kiinni niin onhan tämä mukavaa, kun ei tarvii ressata mistään, mihin et voi ite vaikuttaa :) Ja pikku plussana ettei kukaan viisastele sun päätöksistä lasten suhteen ihan ku jostain jotain ymmärtäiski :D

Että pääpiirteittäin meille kuuluu hyvää, mullon ihanat lapset ja kuitenki hyvät, lämpimät välit lasten isään, pojat saa olla hänenki kanssaan niin paljon ku itte haluaa olla. Kaunis kotiki on, sain asunnon meille kylän parhaalta alueelta ja karvanen tytärki tykkää sekä voi hyvin :)
 
Kiva kuulla Kyumin teidänkin kuulumisia! Ja tykkäykseni ei ollut erolle sinänsä, vaan sille, miten olet selviytynyt ja päässyt jaloillesi arjen pyörteissä. En voi kuin kuvitella, millaista myllerrystä on ollut, eikä pari pikkumiestä varsinaisesti helpota asiaa.

Nauratti muuten tuo takamus paljaana juoksentelu; meilläkin on taas edetty - tai ainakin on joku hyvä vaihe - pottahommien kanssa ja poika juoksee usein itse pissalle ja pärjää kotona pääosin ilman vaippaa. Mutta auta armias, kun näytätkin sille kalsarit... Onneksi on kesä!

Ja siis kolmevuotiaita, ei järki riitä! Mietin tänä aamuna, että viiden vuoden päästä ne lähtee kouluun, ja sitten tajusin, että eiku.... :eek:
 
No kaikkeen tottuu paitti.. No, juu nou.. :"D Aika sissi sitä on kyllä kieltämättä ollu, jos sitä itteään saa kehasta. Vaan ku ainoa vaihtoehto on vaan pärjätä, niin siinä ei palijon varaa rutinaan jää.. :D

Mieti, kolome vuotta ja eskari. Kolome. Kauhia :O Minäki lähen käymään päivähoitotoimistossa perjantaina laittamassa hakemukset sisään kossille virikepaikasta. Pääsis käymään 1-2krt/vko pari h kerrallaan leikkiin niin rohkaistus vähän (on taas ollu ihan liikaa pelkästään minun ja veljensä kans...) ja sais vähän omanikästään seuraa...

Taitaa viimeistään talvella ruveta pikkarit kelpaamaan, voisi kuvitella ;)
Vaippa-aiheeseen vielä, jätin kossilta yövaipanki tänään poies! :O Wish me luck!
 
Meidän kuulumiset saman suuntaisia kuin muillakin, varsinkin Henulla taisi olla teksti jonka olisin voinut kirjoittaa. Päivävaipoista päästiin eroon kesälomalla (metodi vanha kunnon lahjonta: pissa pottaan --> yksi tarra, kakka pottaan --> kaksi tarraa. Lisäksi annettiin olla pikkuhousuissa ja parin vahingon jälkeen alkoi se potta kiinnostaa.) yövaipat on vielä, mutta melkein poikkeuksetta ovat olleet kuivia, joten ehkä kohta uskaltaa kokeilla senkin pois jättämistä.

Meilläkin on ollut kova uhma, varsinkin minua kohtaan. Sitten yksi päivä suutuin kunnolla kun oli ihan mahdoton, korotin ääntäni mitä en yleensä tee. Toinen meni ihan vaikeaksi ja säikähti. Mutta: seuraavana päivänä oli kuin naantalinaurinko eikä enää temppuillut. Ehkä olin ollut liian kärsivällinen?

Meillä vika iso ongelma on nukkumaanmeno. Neiti on ollut alusta asti selvästi iltavirkku, mutta ajattelin että se nukkumaanmeno jo helpottaisi. Mutta kamala show se on aina vaan, välillä saattaa pari viikkoa mennä järkevästi, mutta eilenkin tuo valvoi 22.30 asti ja sitten aamulla oli rättiväsynyt.
 
Kiva kuulla teidänkin kuulumisia Latteäiti! Ja Kyuminille iso peukku, sissi olet. Ero on iso juttu aina, lasten kanssa ei ainakaan yhtään pienempi mutta hieno homma että ero on sujunut ilmeisen hyvin ja välit on hyvät, ja lapset saa olla paljon isän kanssa. :)

Olisikohan meidänkin potalla kokeiltava tuota tarrajuttua tai jotain. Neiti käy potalla istahtamassa ja lukemassa kirjaa, mutta mitään sinne ei tehdä. Laitetaan vaippa, kohta kertoo että on kakka. Hivenen turhauttavaa.. Pikkuveli lukee samalla innolla kuin siskonsa ja usein pottaan jotain tekeekin, on sitten kehuttu kovasti miten hienosti teki ja tyttökin kehuu. Mielellään tyttö itsekin varmasti saisi kehuja. Tuo palkitseminen voisi toimiakin. Yövaipat on järestään märkiä, meillä ei todellakaan vielä kuin haaveilla vaippojen pois jättämisestä!
Odotettiin kuin kuuta nousevaa milloin tyttö alkaa puhumaan enemmän kuin yksittäisiä sanoja ja nyt kesän myötä on sanavarasto kasvanut ihan hurjasti. Ihanaa kun toinen juttelee ja ihanaa kun tulee ymmärretyksi mitä tarkoittaa, on aina niin riemukas ilme kun osaa sanoa jonkin uuden asian. :) ♡
 
Ikuisuus on mennyt viime vierailusta täällä.

Meidän jäpikkä ei ole enää antanut aihetta pähkäillä ongelmien kanssa. Puhuu upeasti, välillä säikähdän ajatusten syvyyttä ja kysymysten monimutkaisuutta. Kyseli juuri miksi kynnet kasvavat, mistä ne kasvavat, mitä siellä sormessa on kun ne kasvavat ja minkä voimalla ne kasvavat. Luetaankin paljon ihmisen anatomiasta kun en aina itsekään muista.

Uhma on poistunut keskuudestamme. (kop kop, huomenna herätessä tietysti täysillä päällä) Suuttuu toki ja välillä väsyneenä kiukuttelee muttei raivoa tms, kaiken saa puheella selväksi. Välillä onkin kunnon keskusteluja erinäisistä asioista. Kysyy saanko tehdä sitä tai tätä ja perustelujen kanssa ymmärtää olla tekemättä tyhmyyksiä. Ei siis yritä enää kiivetä eteisen kaiteen yli rappusiin (osaa avata portin toisella puolella olevan lukon ja käyttää normaalia reittiä)

Lyhyt mies on oikea hurmuri, on äärettömän kohtelias ja osaakin pyytää hyvin kauniisti halutessaan jotain. Ollaan yritetty mikäli vain mahdollista, myöntymään tämän kaunopuheisuuden edessä, tukien toimintamallia.
Tykkää helliä sekä sanoilla että fyysisesti. On ihana kuulla kuiskauksen on äiti suloinen samalla kun saa kunnon halauksen.

Vauhtia kuitenkin riittää vaikka muille jakaa, välillä sattuu vahinkoja mutta useimmiten korjaa jälkensä ja pyytää anteeksi.

Ainoa miinus elämässä tällä hetkellä on ettei poika suostu kakkaamaan pottaan, odottaa päikkäri tai yövaippaa. En kuitenkaan jaksa ottaa stressiä, eiköhän se ajan kanssa. Ihmettelen vaan miten pystyy pidättämään, ei multa ainakaan onnistu..

Päiväkodista tulee pelkkää plussaa käytöksestä ja kehityksestä. Totesivat myös että osaa pitää puolensa jos tietää olevansa oikeassa, ei siis jää jalkoihin isompienkaan kanssa. Onneksi.
Välillä hoidosta lähdössä on kinaa, ei haluaisi jättää kavereita.

Kaikki on niin hienosti että odotan henkeä pidätellen koska taivas tippuu niskaan ja maailma hajoaa, mutta nyt nautitaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top