Lista: Maalismasut 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Owlet
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Status
Not open for further replies.
Moikka! Nyt vasta liityin tänne foorumille, oon jotenkin missannu tän ihan totaalisesti ja pyöriny vaan tuolla muilla foorumeilla ja facebookissa :D mutta siis innokkaana liittyisin tännekin mukaan!
eli 23.3./Katri/22/Kätilöopisto/esikoinen
 
Muokattu viimeksi:
ois ihana kuulla miten muiden raskausaika on mennyt :)? Täällä alusta ensimmäiset 4-5 podettu sitä huonoa oloa ja tuntu että koko ajan sais olla syömässä jotaki:D aamupala on tullut uudeksi tavaksi, koska en aiemmin syönyt koskaan aamupalaa. onneksi helpottanut se huono olo. ja rauhallisesti jatkunut raskaus :) ei millään jaksais odottaa että olis jo maaliskuu tämä lapsi on niin hartaasti toivottu ja odotettu! 2 vuotta yritystä takana ja 3 ihan alkuraskauden km ja 2 km rv 10. viimeiseisin oli kohdunulkoinen, leikkaukseen jonka seurauksena munatorvi lähti. nyt kuitenkin usko niin kova että maaliskuussa tapaamme tämän virtapiikin ♡
 
Owlet, ihanainen, muutatko mun LA 8.3

jos sitä siirtyis ihan tohon neuvolakortin aikaan, nyt oon listassa 7.3..

eli
8.3
Rsusanna / 24 / HUS / 1

Kiitos! <3
 
Mä voin ainakin tohon kuinka on mennyt kysymykseen vastata, että aika hirveät oli ekat 3 kuukautta! :depressed: Mulla oli koko ajan todella kuvottava olo, samaan aikaan hirveä nälkä. Oli pakko syödä ja sit taas ällötti. Pikkunen on kyllä kiskassut energiat äidistään, en oo ikinä nukkunut näin paljoa. Alku ollut mulle sellaista aika ilotonta ja vähän masentavaakin aikaa, en ole ollut oma itseni. Maannut lähinnä sohvalla täysin pihalla kaikesta. Nyt alkaa olo helpottaa ja uskallan varovasti innostua. Pikkuinen on todella toivottu, joten olisi ihanaa, että uskaltaisi nauttia ja jaksaisi vähän hössöttäkin!
 
Voin melkeinpä samaa sanoa kuin edellinen... Mennyt kuin unessa, milloin olo vellova ja millon vain niin väsähtänyt.. Yöt menee heräillessä, millon asennon vaihtoon ja milloin kuumuuteen. Ainoat ilonaiheet jo varhain tuntuneet liikkeet ja miehen antama tuki sekä ymmärrys.
 
Minulla kaikki päinvastoin, kuin kahdella edellisellä. Toista lastani tässä odottelen ja muutaman kerran olen ihanissa hormoonihuuruissani lausahtanut, että "raskaudentila vain sopii minulle!" ja parille kaverille sanottuna että; -"jos kaikki raskaudet on tällaisia, kuin mulla, niin voin odottaa vaikka teidänkin lapset!". :D Ainoastaan väsymys iskee välillä kovemmin, mutta sitten relaan, jos suinkin pystyn.
Muutoin olen nauttinut ja ollut onneni kukkuloilla.
Ymmärrän myös olla tästä "helppoudesta", hyvin kiitollinen. Ei oo itsestään selvää. Mieheni ei tule varmaan koskaan käsittämään sitä, että miksi jotkut raskaana olevat naiset kitisevät jatkuvasti. Ellei mulla tule myöhemmin vaikeita tilanteita. Ihan loppuraskaus voi toki tuoda eteen ihan mitä tahansa. Ei sitä tiedä, jos vaikka joku paikka pettää täysin. Toivon kuitenkin, että tääkin menee yhtä hienosti, kuin edellisessä. Synnärillehhän se kaikki mun ilo ja onni meinasi silloin loppua, mutta jospa tälläkertaa sujuisi sielläkin kaikki paremmin!! :) :)
 
Minä kans nauroin, ku minun äiti sano, että hän ois voinu tehä vaikka kymmenen, jos ois ollu vara lapsenvahtiin. :-D mutta aika on menny tosi nopeasti ja varmasti hyviäkin päiviä mulla, mutta vielä ei oo aika kullannu näitä huonoja. ;-)
 
Täällä myös on kärsitty huonovointisuudesta vielä tähänkin asti. Viikkoja nyt 15+2. Oksentelu on onneks loppunut ja nyt huonovointisuus on jo rajoittunut aamuihin mutta koko alkuraskaus ollut melkein 24/7 kuvotusta.

Oon jotenkin niin hermoheikko, että onhan masussa kaikki hyvin. Onneks on neuvoloita ym. vähintään kolmen viikon välein niin pääsee aina kuunteleen sydänääniä tai katselemaan tyyppiä ultrassa. <3 Meidän neuvolassa on myös avoneuvola joka viikko, jonne voi vaan mennä ilman ajanvarausta ja kerran kävinkin kuuntelemassa pikkuista. Rauhoittaa kun tietää, että aina voi mennä. :)
 
Muokattu viimeksi:
Status
Not open for further replies.
Takaisin
Top