Minulla kaikki päinvastoin, kuin kahdella edellisellä. Toista lastani tässä odottelen ja muutaman kerran olen ihanissa hormoonihuuruissani lausahtanut, että "raskaudentila vain sopii minulle!" ja parille kaverille sanottuna että; -"jos kaikki raskaudet on tällaisia, kuin mulla, niin voin odottaa vaikka teidänkin lapset!". :D Ainoastaan väsymys iskee välillä kovemmin, mutta sitten relaan, jos suinkin pystyn.
Muutoin olen nauttinut ja ollut onneni kukkuloilla.
Ymmärrän myös olla tästä "helppoudesta", hyvin kiitollinen. Ei oo itsestään selvää. Mieheni ei tule varmaan koskaan käsittämään sitä, että miksi jotkut raskaana olevat naiset kitisevät jatkuvasti. Ellei mulla tule myöhemmin vaikeita tilanteita. Ihan loppuraskaus voi toki tuoda eteen ihan mitä tahansa. Ei sitä tiedä, jos vaikka joku paikka pettää täysin. Toivon kuitenkin, että tääkin menee yhtä hienosti, kuin edellisessä. Synnärillehhän se kaikki mun ilo ja onni meinasi silloin loppua, mutta jospa tälläkertaa sujuisi sielläkin kaikki paremmin!! :) :)