Hei kaikille pitkästä aikaa. On ollut taukoa tänne kirjoittelussa, mutta meillä on ollut takkuinen alkuraskaus. Kekenmenoa olen saanut pelkäillä, mutta eilen alkoi 13. viikko ja veritiputtelua ei ole ollut enää viikkoon.
Epävarmuuden takia ei ole huvittanut juuri kirjoitella tänne. Koko pelokas alkuraskausaika huipentui eilen rakenneultrassa.
Menimme siis kätilön pakeille, joka aloitti ultraamisen vatsan päältä ja totesi saman tien että hän ei nyt saa kunnon näkymää, pitääkin tehdä alakautta. Sitten siirryttiin alatieultraan.
Näinhän itsekin ruudulla, että ihan tyhjältä näytti ja sydän ehti jo hypätä kurkkuun. Kätilökin vakavoitui ja alkoi kysellä onko minulla ollut vuotoja. Todetessani että on lähes pitkin matkaa, vaikkakin vain pientä tiputtelua ilman isoja kipuja tai edes kuukautisiin verrannollisia verimääriä, kätilö totesi että hänestä näyttää nyt siltä että raskaus on alkanut mutta että kohdussa ei ole enää ketään.
Kunnes hän käynnisti varmuuden vuoksi vielä sydänäänilaitteen, jolloin alkoikin kuulua selvä ja kuuluva ääni sydänääni. Silloin kätilö huomasikin, että onhan sienllä vauva, mutta hän oli täysin virtsarakon takana piilossa. Kätilö oli tietysti nolona ja pyyteli anteeksi että pelästytti meidät. Sanoi vielä ettei ole koko urallaan nähnyt vauvaa joka on niin rakon takana, että ei näy heti paikalla edes alatieultrassa.
Terve, viikkojen mukaisessa kehityksessä oleva lapsi löytyi siis lopulta. Kivi tippui sydämeltä, koska tiedän nyt että joku elää masussa ja että tiputteluvuoto ei ole ollut merkki keskenmenosta tai muustakaan vakavasta.
Nyt koitan myös karistaa huolet ja pelot ja aktivoitua taas täälläkin. Arvatkaa olinko eilen onneni kukkuloilla koko loppupäivän ? :D