Lisää lapsia?

Onnea graisu hyvistä ultra kuulumisista! <3
Nyt menossa 25+4. Maha ruvennu tässä vähän aika sit kasvaan vauhdilla. Mä en nää enää varpaita. Rappusia hankala mennä alaspäin kun ei nää mitään. Ei tässä itekkään oikein ole tajunnu että vauvan syntymään ei ole enää montaa kuukautta.
 
Graisu sanoi:
Miten Eetla itse olet jaksanut nyt? ♡
Click to expand...

Kiitos kysymästä, yllättävän hyvin. Silloin heti tapahtuneen jälkeen tuntui, että tästä ei selviä ikinä, mutta näemmä tässäkin tapauksessa aika parantaa. Hormonit on tapahtuneen jälkeen vielä täysin sekaisin, joten uutta raskautta ei vielä pysty yrittämään. Silloin helmikuussa uhkasin, että en halua/uskalla enää ikinä yrittää, mutta onneksi mies on järjen ääni ja saanut mut uskomaan siihen, että seuraavalla kerralla voidaan vaikka onnistua. :Heartred
 
Ihanaa Eetla että oot pääsy eteenpäin. Toivon todella et saat hormoonit tasapainoon ja pääsisit kanssa nauttiin uudestaan raskaudesta.
 
Täällä on kyllä tosi paljon ollut plussaonnea! :D En tiedä uskaltaako enää lukea tätä ketjua, kun oma pää menee entisestään pyörälle. Olen hakenut uusia töitäkin tässä samalla ja toisaalta koko ajan mietityttää, että jaksaisiko uutta raskautta (vaikka eka oli suht ongelmaton) ja entäs jos tulee joku koliikkivauva tai muuten vaikea vauva ja miten valvominen sujuisi kun on jo toinenkin lapsi ja entä jos sekään ei sitten nukkuisi ja... Toisaalta tämä ykköslapsi on niin mainio ja mahtava tyyppi, että mietin sitäkin, miten sitä toista voisi rakastaa yhtä paljon ja jos ei olisikaan yhtä ihana, vaan jotenkin ärsyttävä. :shy: Monet live-elämän tutut ovat tosi paljon mananneet sitä, että yhden lapsen kanssa on NIIN helppoa, mutta kun tulee kaksi tai kolme, niin sitten ei ole enää mitään omaa ja matkustaminen ja koko elämä on tosi paljon hankalampaa ja pelottaa sekin vähän (tai no, ei ehkä pelota, mutta mietityttää), että kun nytkin välillä tuntuu, että ei jotenkaan kuule edes omia ajatuksiaan, kun päivät menevät töissä ja sitten äkkiä kotiin ja ilta menee lapsen kanssa ja kotihommissa ja sitten onkin aika laittaa lapsi nukkumaan eikä jaksa illalla tehdä enää mitään ja sitten taas onkin jo aamu. Että jos tuossa olisi vielä toinen lapsi, niin hajoaiskohan pää kokonaan. Ja toisaalta samalla tiedän, että vauva-aika kestää aika vähän aikaa ja kun lapset kasvavat, elämä helpottuu ja... mutta kaikenlaista tässä tulee mietittyä. :rolleyes:
 
Mä kävin silloin ennen toisen lapsen raskautta ihan samoja ajatuksia läpi kuin Odette. Nyt tässä vähän vajaan kahden vuoden aikana on kyllä monta kertaa vakuuttunut siitä, että toisen hankinta todellakin kannatti. Kaksi menee ihan siinä samassa kuin yksikin. :D Ja nyt ajattelen, että kyllähän se kolmaskin siinä sivussa menee. :D Joka kerta, kun katson sitä sisarusrakkautta, niin meinaa tippa tulla linssiin... Tänäkin aamuna, kun nuorempi oli yöllä kömpinyt isoveikan viereen ja sieltä ne löytyi aamulla kaulakkain nukkumasta. :Heartred
 
Eetla sanoi:
Mä kävin silloin ennen toisen lapsen raskautta ihan samoja ajatuksia läpi kuin Odette. Nyt tässä vähän vajaan kahden vuoden aikana on kyllä monta kertaa vakuuttunut siitä, että toisen hankinta todellakin kannatti. Kaksi menee ihan siinä samassa kuin yksikin. :D Ja nyt ajattelen, että kyllähän se kolmaskin siinä sivussa menee. :D Joka kerta, kun katson sitä sisarusrakkautta, niin meinaa tippa tulla linssiin... Tänäkin aamuna, kun nuorempi oli yöllä kömpinyt isoveikan viereen ja sieltä ne löytyi aamulla kaulakkain nukkumasta. :Heartred
Click to expand...

Kiva kuulla! En oikein julkisesti kehtaa tällaisia ääneen pohtia, kun tätä "yritetäänkö toista" ei ole oikein vielä keskenäänkään käyty läpi. Toki ajoittain sivuttu, mutta jäänyt aina sellaiseen "äh, no en mä tiedä, pitää pohtia"-vaiheeseen, kun on puolensa ja puolensa. Toisaalta yksi tekijä on sekin, että mietin, että jos ei ole kuin yksi lapsi, lapsella ei tule olemaan sisaruksia ja toisaalta huomaan juuri kavereiden perheistä tuon, että kun on useampi lapsi, niin vaikka on potentiaalia hermojen menettämiseen enemmän, niin on siinä sitten muitakin puolia, erityisesti kun lapset kasvavat. Eli tavallaan tulee surullinen olo siitä, että lapsella ei olisi sisaruksia. Toisaalta ystäväpiirissä on paljon heitäkin, jotka ovat yrittäneet jo vuosia sitä toista, eikä tule, että mietin, että jos tässä tekee vaikka TJOT-päätöksen, niin miten vahvasti alkaa ahdistaa, jos toista ei kuulukaan. Tai sitten jos tärppää heti (aika epätodennäköistä, tosin :D ), mietin, että onko sitä sittenkään valmis. Vaikka siis on jo yhden kerran koko shown käynyt läpi. :rolleyes: Kaveripiiriin on nyt viime aikoina syntynyt yllättävän paljon vauvoja ja juuri toisia ja kolmansia ja huomaan pohtivani, että toisaalta: jos noikin pärjäävät, niin ehkä sitä itsekin pärjäisi.
 
Meidän lapsilla on vähän reilu kolme vuotta ikäeroa. Silti ne jo leikkii yhdessä, mikä helpottaa huomattavasti itseä. Ei tarvitse vanhempien olla aina konttaamassa lattialla. ;)
 
Meillä lapsilla ikäeroa 1v1kk enkä vaihtais tätä mihinkään. Aivan uskomattoman upeaa katsoa kuinka nyt jo leikkivät yhdessä ja kuinka ikävöivät toisiaan jos toinen on hetken Poissa. Haleja ja pusuja vaihdellaan jatkuvasti. Joo,on rankkaa välillä, etenkin jos kunnatkin kipeenä samaan aikaan, mutta kyllä kaikesta selviää. Mä oon pyrkinyt alusta asti saamaan kummatkin lapset samaan rytmiin nukkumisen ja syömisen kanssa( sit kun vauva alkoi syömään kiinteitä ja unirytmiä pystyi vähän ohjailemaan.) Kumpikin menee illalla 19 nukkumaan, heräävät aamulla 5-6, päikkärit nukkuvat samaan aikaan. Nyt kumpikin syö jo samaa ruokaakin niin helpottaa arkea. Meillä haaveena antaa kolmannelle lupa tulla loppuvuodesta [emoji7]

Misu ja lapset kohta 1&2v [emoji7]
 
Misu91 sanoi:
Meillä lapsilla ikäeroa 1v1kk enkä vaihtais tätä mihinkään. Aivan uskomattoman upeaa katsoa kuinka nyt jo leikkivät yhdessä ja kuinka ikävöivät toisiaan jos toinen on hetken Poissa. Haleja ja pusuja vaihdellaan jatkuvasti. Joo,on rankkaa välillä, etenkin jos kunnatkin kipeenä samaan aikaan, mutta kyllä kaikesta selviää. Mä oon pyrkinyt alusta asti saamaan kummatkin lapset samaan rytmiin nukkumisen ja syömisen kanssa( sit kun vauva alkoi syömään kiinteitä ja unirytmiä pystyi vähän ohjailemaan.) Kumpikin menee illalla 19 nukkumaan, heräävät aamulla 5-6, päikkärit nukkuvat samaan aikaan. Nyt kumpikin syö jo samaa ruokaakin niin helpottaa arkea. Meillä haaveena antaa kolmannelle lupa tulla loppuvuodesta [emoji7]

Misu ja lapset kohta 1&2v [emoji7]
Click to expand...

Mä kyllä nostan hattua, että olet jaksanut ja jaksat kahden noin pienen kanssa. Musta ei kyllä olis siihen, kun tuntuu, että jo tämän yhden kanssa arjen pyöritys ja kuviot + työ tuottaa ajoittain aika paljon ongelmia, erityisesti jos itse yrittää harrastaa tai tehdä jotain omaakin jossain välissä. Toki jos olis toinen noin pieni, ei olis tätä työkuviota, mutta en usko, että olisin jaksanut ihan nukkumisen ja univelan vuoksi toista heti perään, vaikka meillä lapsi on ollut varmaan suht helppo monin tavoin. Mutta tosi hienoa, että teillä menee noin hyvin! :)
 
Odette sanoi:
Täällä on kyllä tosi paljon ollut plussaonnea! :D En tiedä uskaltaako enää lukea tätä ketjua, kun oma pää menee entisestään pyörälle. Olen hakenut uusia töitäkin tässä samalla ja toisaalta koko ajan mietityttää, että jaksaisiko uutta raskautta (vaikka eka oli suht ongelmaton) ja entäs jos tulee joku koliikkivauva tai muuten vaikea vauva ja miten valvominen sujuisi kun on jo toinenkin lapsi ja entä jos sekään ei sitten nukkuisi ja... Toisaalta tämä ykköslapsi on niin mainio ja mahtava tyyppi, että mietin sitäkin, miten sitä toista voisi rakastaa yhtä paljon ja jos ei olisikaan yhtä ihana, vaan jotenkin ärsyttävä. :shy: Monet live-elämän tutut ovat tosi paljon mananneet sitä, että yhden lapsen kanssa on NIIN helppoa, mutta kun tulee kaksi tai kolme, niin sitten ei ole enää mitään omaa ja matkustaminen ja koko elämä on tosi paljon hankalampaa ja pelottaa sekin vähän (tai no, ei ehkä pelota, mutta mietityttää), että kun nytkin välillä tuntuu, että ei jotenkaan kuule edes omia ajatuksiaan, kun päivät menevät töissä ja sitten äkkiä kotiin ja ilta menee lapsen kanssa ja kotihommissa ja sitten onkin aika laittaa lapsi nukkumaan eikä jaksa illalla tehdä enää mitään ja sitten taas onkin jo aamu. Että jos tuossa olisi vielä toinen lapsi, niin hajoaiskohan pää kokonaan. Ja toisaalta samalla tiedän, että vauva-aika kestää aika vähän aikaa ja kun lapset kasvavat, elämä helpottuu ja... mutta kaikenlaista tässä tulee mietittyä. :rolleyes:
Click to expand...

Olen miettinyt täsmälleen samoja asioita. Minulla oli vielä ongelmia ensimmäisessäkin raskaudessa, ikää tulee koko ajan lisää ja teen työkseni ajattelua vaativaa työtä, johon univaje sopii äärimmäisen huonosti. Tavallaan haluaisin toisen lapsen, jos tietäisin, että kaikki menee hyvin, mutta kun mistään ei ole mitään takeita ja koliikki yms. ovat aika yleisiä. Voi siis olla, että lapsien lukumäärä jää yhteen, koska en saa päätöstä tehtyä ja mies on yhden kannalla.
 
Mrs. Peek-a-boo sanoi:
Olen miettinyt täsmälleen samoja asioita. Minulla oli vielä ongelmia ensimmäisessäkin raskaudessa, ikää tulee koko ajan lisää ja teen työkseni ajattelua vaativaa työtä, johon univaje sopii äärimmäisen huonosti. Tavallaan haluaisin toisen lapsen, jos tietäisin, että kaikki menee hyvin, mutta kun mistään ei ole mitään takeita ja koliikki yms. ovat aika yleisiä. Voi siis olla, että lapsien lukumäärä jää yhteen, koska en saa päätöstä tehtyä ja mies on yhden kannalla.
Click to expand...

Meillä ei miehellä ole yhtään sen selkeämpää kantaa kuin mullakaan, mutta mietin, että vois kesälomalla puhua tästä, kun jaksaa keskittyä vähän alkua pidemmälle. Nyt oikeastaan ainoa ns vapaa aika on illalla, ja se menee aika paljon johonkin kotihommiin ym, enkä itse ainakaan ole vireystasolta sillä tasolla, että jaksaisin ajatella tällasia vakavia asioita. Olen miettinyt tätä senkin takia, että naapuri on toistamiseen raskaana, heillä vähän meidän lasta nuorempi ja nyt toisen laskettu aika syksyllä. En oo hirveästi viitsinyt siitä kysellä tai että olivatko suunnitelleet tällasta pientä ikäeroa tmv, mutta kieltämättä nyt mietin asiaa enemmän, kun raskaus näkyy jo tosi hyvin ts. tuo mieleen.
 
Minni2016 miten itse jakselet? Joko sulla on raskauden loppu häämöttää jo? :) mulla on nyt menossa 30+3. Olo ihan jees mut selkä välillä vihoittelee.. Ja mammaloma alkaa virallisesti 13.7 ♡♡
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top