En ole keskenmenoa kokenut, mutta erityisesti tän kakkosen kanssa jostain syystä pelkäsin alkuraskaudessa keskenmenoa, jopa yli 12 viikon. Mä ajattelen silti, että jos menee kesken, siihen on alkuvaiheessa todennäköinen luonnollinen syy, eli ei todennäköisesti olisi terve (ei aina). Mutta oli se mahdollisen keskenmenon SYY mikä tahansa, niin kyllä sitä vaan pelkäsi, vaikka omalla kohdallani pystyisin miten järkeilemään asian. Silti se alkuraskaus on jotenkin ikävin vaihe mulle, niin sen läpikäyminen uudelleen mahdollisimman nopeasti... Ei.
Tässäkin on se toive, lupaus, pettymys -tapahtumaketju, mikä tekee asioista todella masentavia.
Sitäpaitsi se väsymys kuitenkin vaihtelee, ei sitä aina niin väsynyt ole, tai ainakin sen kanssa tulee jotenkin toimeen.
Toivottavasti teillä nappaisi pian uudelleen ja kaikki menisi hyvin. Olen itse nyt tehnyt paljon ajatustyötä sen suhteen, että kaksikin on hyvä määrä. En tiedä, miten jaksaisin kolmannen tai miten parisuhde sen jaksaisi. Kahden kanssa menee vielä ihan ok kun on kaksi aikuista, sillä kun lapsilla ei ole vielä älliä päässä niin koko ajan saa vahtia. Tähän kun löisi tiiviiseen tahtiin kolmannen lapsen, yöheräilyt, flunssat ja raskausväsymyksen ja sen jälkeen vielä imetettäväksi vauvan, niin voi olla että oma pää ja kroppa ei kestäisi.
Sulla ekan ja tokan väli on suurinpiirtein sama kuin mulla tulee olemaan, 1 v. 2 kk.
Hattua pitää kyllä nostaa kun nopeaan tahtiin sen kolmannen haluatte. Mä katson nyt, miten pärjätään kahden kanssa, kunhan toka tulee maailmaan.