Mulla varmaan sinällään helppoa, että tätä lyhyttä ikäeroa olin aina toivonutkin vaikka välillä hirvittää. Ajattelen vaan niin, että lapsilla on aika lailla samanikäistä seuraa muutaman vuoden päästä.
Odotusaika on myös mennyt nopeammin kakkosen kanssa, kun olen kotona esikoista hoitamassa. Ei ehdi miettiä, montako viikkoa töitä jäljellä tai kuinka pitkällä raskaus nyt on. Jännä ajatella, että jos en olisi raskaana, aloittaisin suunnitelmien mukaan työt parin viikon päästä.
Ja nyt kun ensi viikolla paukahtaa 30 viikkoa ja synnytykseen melko lyhyt aika, on ajatukset alkaneet pyöriä synnytyksessä ja esikoisen vauva-ajassa. Ja vaikka kuinka olen sitä mieltä, että vasta 3 kk iästä eteenpäin vauva-aika tuntui mukavalta kun oli vuorovaikutusta ja kehitys näkyi kunnolla, niin kyllä se pieni pötkylä vaan niin ihana oli. Se vauvan kitinä ja pienuus ja keveys ja vaipanvaihdon helppous kun toinen ei kiemurtele.. Jopa osastolla olon autuus muistuu mieleen, vaikka valvominen teki siitä kamalaa. Mutta kun oli se poika siinä vierellä.
Toivon kyllä, että toinen itkis vähemmän, mutta varaudun siihen ettei niin käy.
Olis kiva kuulla mitä Santralle kuuluu, ei ole pitkään aikaan täällä ollut. Laskettu aika sillä varmaan viikon sisällä mun lasketusta, mutta menee eri kuukaudelle.