Lisää lapsia?

Molemmat käy! :) Jos siihen joku oman ketjun pitäis pystyyn? Saisi ensi vuoden alkuun tapaamisen.
 
Mä en kyllä haluaa lisää lapsia. Joka päivää mietin myös oliko lapsen synnyttäminem edes hyvä idea. Elämä ennen lasta oli niin helppo. Kaikki oli hyvin ennen lasta, nyt pyöri kakki lapsen ympärillä ja mun oma elämä puuttu. Lapsi viellä on todella vaikea... Onko kellään muulla käynyt mielessä samalaisia ajatuksia?
 
En nyt muista mistä muut oli kotoisin mutta ne jotka luulen muistavani niin ajateltuna Turku tai Tampere vois olla lähimmät :)
 
Miulla on kyfi huonoimpina päivinä ollu samanlaisia ajatuksia mut ne ajatukset on menny onneks nopeesti myös ohi. Tuo poika on parasta mitä miulle on tapahtunu ja lisää lapsia haluun. Ootko sie kyfi muuten saanu neuvolassa puhuttuu noista asioista? Kuulostaa siltä että saattais tehä hyvää siulle jos saat jotai apua. Toivottavasti alkaa joskus helpottaa teilläkii tilanne, veikkaisin että sit viimestään kun lapsi kasvaa. Voimia :)
 
Kyllä mä luulen että epäilyksen tunteet ja ajatukset kuuluu kaikkiin isoon päätöksiin, ratkaisuihin ja tilanteisiin, niin miksei tähänkin?

Mutta tottahan se on että elämä on paaaaljon helpompaa ilman lapsia, ainakin joltakin osin, mutta myös minusta tylsempää:p meillä ainakin arki maistui puulta ennen lapsia kun oli aina ne samat asiat mitä tehtiin ja kun ei kuitenkaan rahaa ole niin paljon että voisi koko ajan "toteuttaa itseään":D maistuu se toki tylsältä edelleen ajoittain:rolleyes:

Mä luulen että kunhan nää naperot tästä kasvaa niin arkikin näyttää erilaiselta, tsemppiä kaikille meille äideille♡
 
Mä luulen, että jos katuisin usein lapsen hankintaa, olisi hyvä olla yhteydessä neuvolaan ja vaatisin apua. Oli kyse sitten siitä, että uuteen elämään on vaikea sopeutua tai masennuksesta tai mistä vaan, niin ei sen kuulu tuntua tuolta. Joskus, kyllä, mutta jos useasti on hetkiä jolloin kaikki tuntuu vaikealta, niin apua pitää saada. Jos lapsella on vaikeuksia (eli jos vanhemmat väsyvät) tm., niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi saada apua.
 
Kyllä täälläkin tuollaisia hetkiä tulee mutta menee ohi ihan sekunneissa. Uskon että se on ihan normaalia. Muuten oon kyllä samaa mieltä kun kobe jos tunteet kestää pidempään. Juttelutuokio neuvolassa voi auttaa paljonkin :)
 
Kiitos kaikille neuvoista. Mulla on tosi vaikea pyytää apua, koska haluan olla ns. Superihminen. Tiesin jo ennen lapsen hankinta, että tää tule olemaan hankala tukiverkoston puutteen vuoksi. Täytyy vaan ottaa rennosti ja toteaa että kaikki helpottuu joskus. Neuvolassa olen puhunut että olen väsynyt jne. Mutta siellä sanottu, että nukkuu sitten päikäreitä lapsen kanssa... Oeh... Tsemppia kaikille !
 
Minä täällä kovasti vauvakuumeilen ja vihdoinkin toive mahdollisesta pikkusisaruksesta pojalle sai yhden nykäyksen eteenpäin, kun kuukautiset alkoivat viikonloppuna. Enpä oo koskaan aikasemmin ollu iloinen niistä, mutta nyt kyllä olen. Elimistö ja hormoonitoiminta siis palailee normaaliksi. :happy:
Nyt sitten seuraava etappi, eli miehen mielen kääntäminen siihen, että toinen lapsi olisi hyvä idea. Hän kun on ollut koko ajan sitä mieltä, että yksi riittää. En ole halunnut painostaa, enkä jankuttaa, se kun harvoin johtaa mihinkään hyvään. Olen ajatellut, että sitten kun se joskus voisi olla edes mahdollista, palaan asiaan. Ja nythän se voisi kai olla. Että alanpa kerätä rohkeutta ja parhaat argumentit pikusisaruksen puolesta. Toivottakaa onnea! :grin
 
Kyfi, "superihmisen"osaamiseen kuuluu mielestäni myös tunnistaa koska itse tarvitsee apua. Poltat itsesi ihan turhaan loppuun, kun apuakin on saatavissa. Tietysti on sun oma päätös, mutta suosittelisin lämpimästi soittamaan neuvolaan ja selittämään tilanteen :) Tsemppiä sulle!
 
Meillä oli tytön kanssa vaikeat ekat 3kk ja sillon kyllä pyöri mielessä vaikka ja mitä. Tuntu etten varmaan ikinä tee lisää lapsia ja itkinki sitä tosi paljon. Mutta sitte se alko elämä helpottaa ku masuvaivat loppu ja nyt täällä jo kuumeillaan kovasti seuraavasta pienestä <3 Pelottaa kyllä vähä että mitä jos seuraavallakin tulee olemaan masuvaivoja ja muita ongelmia mutta nyt tiedän että niistä selvitään kyllä. Ja tuo meijän tyttö on parasta mitä tiiän. <3 Ja kyfillekki neuvona että minulla ainaki puhuminen autto tosi paljon, se helpottaa. Tsemppiä!:)
 
Oho, nehän on olleet kauan pois! Mullahan ne alkoi maaliskuussa 2015 :p
Piti sitten saada niistä taas taukoa :wink
 
Mullaki alko menkat vasta viime kuun puol välissä,mutta ei oo lisää lapsia nyt vielä suunnitelmissa kun pitäs jalka saada kuntoon ja olis kiva töitäkin löytää ensin. Isäntä ku tytölle joululahjoja tilasi hirveästi niin sanoin että ainahan ne voi pois myydä jos ei jtn tarvii. Mies siihen vastasi että eihän niitä nyt myydä jos näitä lisää tehdään(lapsia siis). :D pinnasänky kun vietiin pois kun lainasänky oli niin kysyin että myynkö tuon patjan pois vai vieläkö talteen jätetään niin sano että talteen.. :) mun miehestä on kyllä alusta asti että on tosi lapsirakas niin ei tässä mikään kiire mulla ole jos se ei ala ennen mua kuumeilla.. :P
 
Pitää nyt tännekin päivitellä eli menkkoja ei näy edelleenkään. Minipillerit jääneet pois. Imetys jatkuu. Kovasti mietin milloin testailee jos mitään tuntemuksia ei muuten ole? Tietyin väliajoin kai.. :D
 
Testaa Kotimama tietyin väliajoin :) Nii usein kun haluut testejä tuhlata :grin Mie oon alkuvuodesta jo ootellu kierron käynnistymistä, toiselle on koko ajan ollut lupa tulla jos on tullakseen. Kesällä alotin kerran kuussa testailun. Jos ois jotai tuntemuksia ni testaisin heti kun jotai raskauteen viittaavaa tuntemusta tulis, mut toistaseks ei oo ollu tarvetta tehä ylimääräsiä testejä noiden kerran kuussa varmistus testien lisäks :(
 
Itsellä ei sinänsä ole vielä minkäänlaista vauvakuumetta vielä, mutta koittaa vältellä esim tytön huoneen sisustamista liian tyttömäiseksi sillä ajatuksella, että "mitä jos seuraava on poika" ja jakavat huoneen jonkin aikaa.. :grin Itsellä se ajatus että tyttö saisi oppia nukahtamaan itsenäisemmin/helpommin ja nukkumaan yönsä paremmin ennenkuin seuraavaa edes suunnittelee. Saisi siinä itse sitten huilattua jonkin aikaa kroppaansa ennen suuren vatsan tuomaa rasitusta jos vaikka seuraava saisi alkunsa yhtä helpolla kuin tyttökin. Toisaalta ei haluaisi ikäeron venyvän kamalan suureksi.

Mies pelkää, että toisesta tulee yhtä vaikea ja samat ongelmat. Omasta mielestä oikeastaan ihan sama kun enää paljon rankemmaksi ei voisi mennä jos puhutaan noista vauvoille vielä suht normaaleiksi luettavista ongelmista, eri asia sitten tietysti jos olisi jokin synnynnäinen vamma tai pahempi sairaus, mutta halkio- ja refluksiongelmia ei seuraavalla sinällään pelkää kun nyt tietäisi alusta saakka miten toimia, mistä hakee apua ja millaisilla välineillä syöttää jne.. Tytön kanssa kun kaikki oli vähän päänsä seinään hakkaamista kaiken väsymyksen keskellä kun koitti hakea netistä tietoa ja opastaa niitä joiden olisi pitänyt opastaa meitä.. Ja toinen halkiolapsi on todella epätodennäköinen kun kummankaan suvussa ei halkioita ole ja tytölle tuo halkio oli jokin luonnon oikku..

Kaiken mahdollisen vauvatavaran on koittanut tytöltä laittaa jemmaan mikä vain mahtuu jossain säilymään :grin Toivottavasti tulee käyttöön vielä lähivuosien aikana.. :happy:
 
Mä en ehkä olis ollut vielä valmis toiseen lapseen, jos ekan kanssa olis ollut tosi rankkaa.
Kaverilla isompi ikäero lapsilla, ja on todella väsynyt, vaikkei kakkonen mikään halkiolapsi olekaan. Ei vaan suostunut muuhun kuin tissittelyyn, ja äiti univajeessa koko imetysajan ja sen jälkeenkin, kun lapsi kovin läheisriippuvainen, ja ilmeisesti imetyksen "onnistumisen" vuoksi kukaan muu ei oikein kelpaa.

Sitten äiti ei nuku päivällä, osittain vanhemman lapsen vuoksi, osittain koska käy ylikierroksilla, ja elämä on aika rankkaa.

Mutta tosiaan, heillä isompi ikäero, eikä silti elämä ole kovin helppoa, joten olen ihan tyytyväinen kun lapset tulevat nyt melkein vuoden välein.
 
Takaisin
Top