Liikkuminen ja urheilu raskauden aikana

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja linneam
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Niinkun täällä vai siellä painonhallintapuolella on muistaakseni mainittu, että keho kyllä muistaa ne lihakset ja ne rääkit ja osaa nopeesti palautua siihen. Syksyn jälkeen on helppo ja nopea tie takasin siihe mitä on ollu ennen raskautta vaikka se nyt niin kaukaselta tuntuukin. Itellä kanssa salikäynnit harventunu kuudesta kerrasta kahteen kertaan viikossa (hmph) ja näkyyhän se fyysisessä ja henkisessä kunnossa. Mut pitää olla tyytyväinen siihe pieneenkin määrään mitä saa tehtyä :wink
 
Onpa täällä aktiivisia liikkujia peukut teille. Mulla tavoitteena, että joka päivä tulisi jotain liikuntaa, edes kövelylenkki tai 20min kotipilatesta, mutta pidempinä työpäivinä jää kyl väliin.
 
Liikunnan muoto vain vaihtunut täällä. Enää en pysty hyppimään tai pitämään päätä alaspäin esim joogassa tai tulee tosi helposti huono olo. Salilla epäsäännöllisen säännöllisesti. Pitkät reippaat kävelylenkit 8-10km ovat ihania sään salliessa vaikka joka päivä.
Pienetkin jutut vaikuttavat, jotkin päivät tosi väsyneenä jotkin tosi pirteinä. Väsyneenäkin yritän vetää itseni tekemään jotakin, lopussa kiitos seisoo!
 
Ennen raskautta kävin joko salilla tai erittäin raskaissa jumpissa noin 5krt/vko, päivittäin työmatkat pyörällä 8km suuntaansa ja lisäksi koiran ulkoilutus 3krt/pvä. Myös työ on fyysisesti rasittava, koko päivän liikkeessä. Kyselin alkuraskaudessa suosituksia liikkumiseen useilta eri tahoilta ja kaivoin itse tietoa, koska pelkäsin vetäväni överit tässä asiassa, kun kroppa ei ilmoittanut mitään rajoitteita eikä minkäänlaisia raskausoireitakaan ollut. Joka paikasta kuului se sama; liikunta on hyvästä, kuuntele kehoa. Siispä jatkoin treenaamista entiseen malliin, painojakaan vähentämättä, aina viikolle 20 saakka. Viikolla 18 alkoi ensimmäiset supistelut tuntua treenatessa, mutta meni pari viikkoa ennenkin ymmärsin niiden olevan supistuksia. Sen jälkeen päätin pitää lepoa ja kuljin työmatkatkin autolla. Ainoa rasitus oli työ ja koiran kanssa kävely. Toivoin, että tilanne rauhoittuisi ja voisin sitten taas jatkaa treenaamista, joskin kevyemmin. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan supistukset yltyivät työpäiviin jatkuen levossakin. Nyt sitten jouduin sairaslomalle koko loppuraskaudeksi ja haaveet treenaamisesta voin siirtää vauvan syntymän jälkeiseen aikaan, joka toivottavasti ei tule vastaan liian pian! Tällä hetkellä petipotilaana ollessa lähinnä ärsyttää kaikki jutut, missä yllytetään liikkumaan raskauden aikana. Vaikka ymmärrän toki, että itselläni on vain poikkeuksellisen supisteluherkkä kohtu ja yleisesti ottaen liikuntaa lisää sikiön hyvinvointia. Kuitenkin tulee ajatelleeksi, että olisiko tilanne parempi, jos joku olisi sanonut, että rauhoita tahtia, vaikka keho sanoisikin jaksavansa kuten ennen? Itse kyllä suosittelisin erittäin aktiivisten urheilijoiden keventävän rasitusta jo alkuraskaudessa ja siirtyvän ns. ylläpitävään terveysliikuntaan. Hullua ei pidä yllyttää!
 
Hei, onpa kurja kuulla. Mulla sali on henkireikä ja siellä oon pystynyt treenaamaan onneks normaalisti neljästi viikossa. Ei supistele ollenkaan, kun kaikki jutut tulee tehtyä istuen tai seisten. Mitään kävelyä raskaampaa aerobista en ole tehnyt koko raskausaikana ja hyvin on mennyt. Kuitenkin pari viikkoa sitten, vikan työviikon keskiviikkona alkoi kävellessä supistelemaan ja sitä jatkui koko loppuviikon. Kun jäin lomalle, jolla olen synnytykseen saakka, supistelut jäivät pois, mutta pistokset mahassa alkoivat. Niitä on ollut nyt joka lenkillä kolmasti päivässä, kun käyn koiran kanssa lenkillä. Tuskaa on ja köpöttelyvauhtia joutuu menemään, mut ei voi mitään. Tsemppiä kovasti sinne. Pitää toivoa, että itellä noi mahapistokset katoaisivat. Niitä on siis vaan kävellessä
 
Tsemppiä PimpulaPampula! Mä olen kans tottunut menemään pää kolmantena jalkana ja tekemään fyysistä työtä. Olin myös siinä uskossa, että kyllä sitä vielä ison mahankin kanssa touhutaan, joskin vähän rauhallisempaan tahtiin. Kappas vaan, viikko sitten alkoi supistella :s Kivuttomia ne onneksi on, mutta niitä tuli tänäänkin imuroimisen seurauksena ja jatkui loppuillan, jos vähänkään rehki tai enemmän käveli... Ja ne pistää pysähtymään ja puuskuttamaan hetken. Täytyy jo nyt ottaa rauhallisemmin, etten vuodelepoon joudu. Kieltämättä olis ihan kiva käydä tässä jossain vaiheessa lääkärillä tarkistuttamassa paikat, että onhan kaikki ihan ok. Ei nyt vielä tarttis tän vauvan syntyä.
 
Kiitos tsemppauksista! Juu, pilvikirsikan on nyt rauhoitettava vauhtia :) Se on kuitenkin hyvä, että ne levossa loppuu. Ei kannata höntyillä niin pitkään, että kohta lepokaan ei vaikuta.
 
Millaisia teidän supistukset on? Siis ne, jotka pakottavat rauhoittumaan tai hidastamaan tahtia? Itselläni vatsa "kovettuu" välillä, erityisesti reippaammin lenkkeillessä, mutta menee melko nopeasti ohi eikä tähän mennessä ole tarvinnut kesken kaiken hidastaa vauhtia. Juoksemassa en toki en ole käynyt, mutta reipasta kävelyä jatkan "kovettumisesta" huolimatta. Koska mitään oireita ei koko raskauden aikana ole ollut (nyt 25+5), en oikein näistäkään tuntemuksista osaa sanoa mitä ovat. Haluaisin kuitenkin oppia rajoittamaan ajoissa, jos kehon tuntemuksiin ei sitten olekaan lopulta luottamista.. Tähän asti olen ajatellut että keho kyllä kertoo, jos jokin ei sille sovi.
 
Mullakin maha kovettuu. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Jos tulee vaan lievä supistus, niin se ei juuri kävelyä vaikeuta. Mutta välillä tulee ihan kunnon supistus ja tekis mieli kädellä silloin tukea mahaa. Mä en ainakaan kykene sen aikana kunnolla kävelemään, vaikka se ei kauaa kestäkään. Mulla nää kunnon supistelut alkoi ihan yhtäkkiä, aiemmin tullut vaan noita lieviä, joita en varmaan kaikkia ole edes huomannutkaan.
 
En mäkään pysty kunnolla käveleen, jos supistaa tai pistää mahasta. Pakko on tällöin hiljentää vauhtia tai jopa pysähtyä. En tekis ainuttakaan kävelylenkkiä ellei olis koiraa. Toki reipasta kävelyä tulee esim. kaupoissakin ja tällöin pitää kans rauhoittua.
 
Kovimmillaan supistus tuntuu minulla vatsan kovettumisena ja sellaisena tosi kovana kiristyksen tunteena, että on pakko pysähtyä ja vetää vähän kulmiakin kurttuun ja kumartua eteenpäin:) Kipeää se ei kuitenkaan käy, vaan ikäänkuin kohtu kramppais hetken. Tai jos ei pysähdy niin se jatkuu niin pitkään kunnes pääsee lepoon. Lievimmillään supistuksesta ei ole varma ennen kuin kokeilee kädellä, että onko vatsa kova. Toisinaan tämmöinen lievä, lähes tunnoton supistus voi olla toispuoleisesti. Sitäkin olen miettinyt, että onko se silloin supistus vai puskeeko vauva silloin itseään vatsaa vasten? Nyt kun olen pääasiassa makoillut muutaman päivän, niin supistukset ovat muuttuneet enemmän tämmöisiksi tunnottomiksi kovettumisiksi. Toivottavasti alkais vielä väheneenkin..
 
Pitääkin ehkä kokeilla tota uintia! En kyllä ole myöskään mikään uimahallien erityinen ystävä, vesi on kylmää ja altaaseen meno aina yhtä inhottavaa, mutta ehkä se tässä vaiheessa vois olla helpoin liikuntamuoto. Toivotaan että täällä vatsan kovettumiset ja krampit pysyis edelleen kivuttomina, nyt kun huomasin että taidan saada iskiaksen riesakseni.. Alkoi kävellessä yhtäkkiä vihloa ja jumittaa niin ikävästi pakaraa ja takareittä, että kävely muuttui mahdottomaksi ja lopulta nilkutin todella vaikean näköisesti kotiin. Onneks oli lenkki jo loppusuoralla.
 
Viime kesänä ainakin täällä oli järvivesi tosi lämmintä. Varsinkin helteillä tuntu ku kylpyyn olis mennyt. Ei se uiminen sit virkistänytkään kun sen verran mitä järvessä lillu. Nyt näyttää kyllä pahasti siltä ettei taida järvet lämmetä mulle sopiviks kun ollu näin viileää.
 
PimpulaPampula!
Sun "tarina" kuulostaa niin omalta! Tulin pitkästä aikaa foorumille kun mietin pitääkö huolestua supisteluista ja onkohan muilla samoja tuntemuksia.. Rauhoittavaa (mutta tietysti harmi) kuulla et muillakin on. Olisin halunnut urheilla aktiivisesti raskauden ajan ja aluks kävinkin salilla ja lenkillä jne. 18. viikolla alko supistukset/kovettumiset (osittain kipeätkin), erityisesti liikkuessa mutta varsinkin nyt myös levossa. Ei kauheen kipeitä mut välillä vähän tekee kipeetäki.
Välissä oli vähemmän supistuksia kun oon liikkumisen "rajottanu" kevyeen koiran kanssa kävelyyn ja työmatkapyöräilyyn ymm. hyötyliikuntaan ja ottanut siis mahollisimman iisisti.
Nyt 29.viikko ja maha kovettuu jatkuvasti vaikkei tekis muuta kun makaa mutta varsinkin kun liikkuu-edes kevyesti kävelee. En haluais jäädä töistä pois (äitiyspäiväraha riippuu joka tunnista mitä teen) enkä päätyä vuodelepoon.. :/ Neuvolassa sanoivat et supistelu on ok jossei oo kivuliasta. Luotan nyt siihen ja otan niin iisisti kun voi.

Sain täältä vahvistusta epäilyyni, että nyt kannattais ehkä ottaa iisisti liikunnan suhteen vaikka kuinka tekis mieli päästä hikoilemaan, vai? Tähän asti on menny kroppaa kuunnellen.. harmittaa vaan kun se ei enää antais yhtään liikkua. Kipu, jota esiintyy, ei mun mielestä liity ehkä supisteluun vaan enemmänkin mahan venymiseen ja kohdun kiinnikkeiden venymiseen esim kävellessä ja vauvan huonoihin asentoihin/potkuihin :D
Hankin tukivyön, on muuten aika kätevä apu kiinnikekipuihin! (mutta ei oo kyllä muihin auttanu)
Ja harmittaa lukea miten tärkeää ois liikkua odotusaikana koska musta tuntuu et jos sen teen niin oon kohta joko synnyttämässä tai pakkosaikulla. Iloinen (ja vähän kateellinen:D) teidän puolesta jotka voi urheilla!

Pelottaa vähän tää supistelujen määrä.. ei tarttis vauvan vielä tulla ulos.
 
Lyhyesti vain tuohon kommentoin, että eikö tämän vuoden äitiysraha makseta vuoden 2013 jo verotettujen tulojen perusteella? :) Ellei muuta itse toivo erikseen. Paljon tsemppiä muutenkin sulle!
 
Tsemppiä! Mua välillä ahdistaa, kun pitäisi liikkua mahdollisimman paljon, mutta oon ihan kuollut kun töistä pääsen :s Ei silloin jaksa enää ajatellakaan lenkille lähtöä.. Tai jos lähtee, niin se on semmosta köpöttämistä koko matka.

Linneam mä ainakin otan viimeisen 6kk mukaan, kun tulot nyt paremmat kuin v2013 :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top