Meillä on nyt 4,5v uros rotikka ja reilu pari vuotias oli ku poika synty ja meitä kans mietitytti hirveesti, et mitenkähän ottaa vauvan vastaan, kun kokemusta lapsista ei juurikaan ollu ja se mitä oli niin ei ollu kovin hyviä.. se suojeli mua ihan hirveesti koko raskauden ajan, loppuvaiheessa meinas olla jo vaikeeta käydä lenkillä ku ei ollenkaan voinu sietää ohi kulkevia ihmisiä tai koiria... monet kerrat itkin ku ajattelin et joudutaanko siitä luopumaan....
me alettiin harjotella jo muutamia kuukausia ennen syntymää vauvan tuloa, käytiin mm. tyhjien rattaiden kanssa lenkillä ja mä kanniskelin kaverin nukkea kapalossa kotona. sit ku oli lastenhuone valmis, käytiin siel tutustumassa yhdessä koiran kanssa, pantiin se nukke pinnasänkyyn ja portti ovi aukkoon. meillä oli jo pitkään ollu omassa makkarissa portti (ku se pässi kerran raiskas mun peiton kuoliaaks) niin se tais heti tajuta juonen...
sit ku vauva synty, mies toi vauvan viltin päivää ennen meitä kotiin ja kotia ku tultiin annettiin koiran haistella vauvaa. tehtiin sen kans rajat selviks heti alusta asti, et sen piti väistää vauvaa ihan samalla tavalla ku meitäki eikä me annettu niiden keskenään olla, eikä oo vieläkään. vauva ruokittiin aina ensin ja sillai... sillon ku vauva oli sylissä, ei koiralla ollu siihen asiaa, mut sillon ku vauva nukku tms. niin vietettiin laatuaikaa koiran kans.... käytiin myös ilman vauvaa lenkillä vähintään kerran päivässä, et koira sai kans "omaa aikaa"... ja aina kehuttiin koiraa kovasti ku teki hyvin ja joku juttu onnistu...
nyt poika osaa jo komentaaki koiraa ja koira tottelee hyvin.. siitäkin kehutaan ja palkitaan koiraa ja poika on mukana koiran "koulutuksissa" ja treeneissä... tosin sitä mukaan ku poika rupes liikkumaan (ryömimään, konttaamaan, juoksemaan jne) koira meni aina hetkeks ihan sekasin ja ulisi ja vissiin yritti paimentaa poikaa.... mut ne meni onneks kaikki ohi.. kauheesti se suojelee kans poikaa ja ei olla koskaan uskallettu antaa kenenkään tulla esim. vaunuihin kuikkimaan.... eikä se kyllä päästä ulkopuolisia lähelle...
nyt se suojelee mua taas ihan hirveesti ja rupee jo pikkuhiljaa ottaa päähän.....