Lemmikkejä keillään? Pelkona mustasukkaisuus toukokuus -14?

  • Ketjun aloittaja Mannaryyni
  • Aloituspäivämäärä
M

Mannaryyni

Vieras
Niin ku otsikkokin kertoo.

Minulla on päälle neljävuotinen koira, joka luulee olevansa vissiin ihminen ja on semmonen sylivauva. Että onko muilla ollut mietteitä, että jos lemmikkinne eivät hyväksy uutta perheenjäsentä? Miun koira ei hyväksy juuri ollenkaa muita koiria, mut lapsista tykkää todella paljon ja ymmärtää, ettei niitä kohti saa hyppiä, mutta minua silti jännittää, et miten on kun vauva tuleekin sen reviirilleen tänne kotiin..

Että onko joillain kokemuksia tai aikomuksia mite aikoo kouluttaa lemmikkiään tulevaan? En missään nimessä haluais keväällä luopua toisesta jos ei hyväksy ollenkaa vauvaa taloomme..

Olemme ruvenneet kieltämään koiraa, ettei saa sohvilla oleskella eikä sängyillä, ettei siitä rupee ämpyilemään vauvalle, et se on hänen aluetta. Mutta en tiiä miten muuten voisin valmistautua, pää lyö tyhjää.
 
Minkä rotuinen koira teillä on? Mulla ei oo koiraa vaan kissa. Oon kuullu yhestä tapauksesta, missä lappis oli tosi suojelevainen vauvaa kohtaan, aika ihanaa :Heartred jotkut ymmärtää, että vauva on pieni pentu mistä kuuluu pitää huolta ja puolustaa. Kissa arveluttaa, ettei se mene vauvan kanssa pinnasänkyyn nukkumaan. Mutta kisu on perheenjäsen ja siitä ei luovuta ikinä :Heartred
 
Welsh Corgi Pembroke on meiä waawwan rotu. Rotuhan on luonteeltaan lapsiystävällinen ja sopii lapsi perheisiin mainiosti, mutta sitten henkilökohtainen luonne onkin toinen juttu.

Itselläni on lapsuudesta asti ollut Corgi, mut ensimmäinen Corgi oli itse pentu, kun mie olin 3-vuotinen, että eihä siinä mitään, kasvettiin yhdessä. Mutta tämä tuorein rakkaani ei oo tottunu lähipiirissä pieniin, että mitenköhän ottaa pienen tulon sitten keväällä, ku nimenomaan se onkin hänen alueellaaan eikä oo pelkkä käypäläinen. Tosi kiltti muuten ja oppivainenhan tää meiä tytsy on, mutta on kyl jääräpäisen arvaamaton niille (muille koirille) ketkä ei oo sen mieleen. Pelkään, että tästä vauvasta tulee sille "toinen koira"... Toivotaan, et kaikki käy hyvin..

Lucy: oon selaillut vauvatuotekuvastoja joissa on ollut sellainen kissaverkko systeemi pinnasänkyyn, ettei pääse hyppimään vauvan päälle.
 
Meillä on kaksi koiraa. Esikoisen syntyessä reilu vuosi sitten olivat 4 ja 5 -vuotiaita. Hyvin ottivat vauvan vastaan, annoin haistella vuorotellen. Eka yö kotona meni koirilla kyllä haukkuessa jokaista vauvan äännähdystä, mut se siitä sitten. Toinen meidän koirista omaa aika vahvan suojeluvietin, se ei päästänyt esim. lenkillä ollessa vieraita ihmisiä vaunujen lähelle.
Me laitettiin vauvan tavarat (mm.sitteri, sänky, vaunut..) esille jokin aika ennen synnytystä ja välillä siirtelin niihin nukkea.
Mun neuvo ois, että muista huomioida koiraa ja koita pitää koiran rutiinit suunnilleen samana, mitä ennen vauvan syntymää. Toi on hyvä, et ootte jo nyt alkanut opettaa koiralle uusia tapoja.
 
Meillä on esikoinen tulossa, ja talossa tällä hetkellä kaks koiraa. Napolinmastiffi 75kg ja toi meidän sylivauvva colliesekoitus 28kg. Oon miettiny ihan samaa että mitä tuo isompi tuumaa, kun omaa mua kohtaan jo nytten aivan valtavan suurta suojelunhalua. Lapsiystävällinen on tuokin, mutta ison koonsa takia on niin kömpelö väistämään pieniä, että tönii siskonkin lapsia nurin ihan puoli vahingossa. Häntäkin on niin paksu, että sitä kun heiluttaa vasten jalkoja, niin on reidet mustelmilla:D ...saas nähdä mitä tästä tulee, mutta vatsan seutua se jo kovasti haistelee, ja elän toivossa että tuon koiran korvien välissä raksuttais sen verran että ymmärtää vauvaa sitten haistaessa että tää on se sama mitä on viimeset 7kk mahan päältä haistellut. Lasten huoneen ovelle on laitettava koiraportti, ja ajattelin myös kodinhoitohuoneen ovelle laittaa samanmoisen, niin saadaan koirat tarvittaessa pois meidän jaloista. Ulkona nuo viihtyy onneksi kanssa tosi hyvin. Ehkä tämä tästä menee omalla painollaan.
 
Lucy: Meilläkin on kissa. Samoja mietteitä oli silloin 8 vuotta sitten, kun odotin esikoistamme. Meidän silloinen kissa nukkui aika pinnasängyssä, mutta kun vauva syntyi, niin kissa muutti pinniksestä pois. Tuli vauvan tuoksu sänkyyn. Meidän vanha kissa-herra ei tykänny lapsista lainkaan (saattoi sähistä ja kynsiä) ja silloin kovasti mietittiin kissasta luopumista. Mutta mulle se oli niin kova paikka, että lopulta kissa jäi meille. Ja hyvin tottui lapsiin.
Nyt meillä on kissa-neiti, joka ei myöskään tykkää lapsista eikä kovasta melusta. Mutta tämä neiti ei onneksi käy päälle vaan menee piiloon sängyn alle. Joten en usko, että tän kissan kans tulee ongelmia.
 
Luulen, että kissasta ei tuu ongelmia. Se on tottunut veljen lapsiin ja pitää aina turvaetäisyyden :) Pelkään et pinnasänkyyn on kiva mennä, kun vauva on mukavan lämmin kisulle :) Vaikka olisikin sellainen verkko, niin voikohan kissa päästä pinnojen välistä?
 
Meille myös ensimmäinen ihmislapsi tulossa, mutta tuntuu kuin olisimme eläneet vauva arkea jo viimeiset 4 vuotta. Kiitos rakkaan koiramme. Niin huomion kipeä, että alkaa itku jos ei saa haluamaansa huomiota. Viime yönä heräsin itkuun kun piti päästä ulos, siis keskellä yötä. Toisaalta parempi sekin kun siivota ripuleita ympäri kämppää muutenkin huonon olon vallitessa :D Onneksi koiramme rakastaa lapsia yli kaiken mutta kun ei välttämättä aina tajua omaa voimaansa. On ollut suloista huomata kuinka koira on aistinut jo tulokkaan ja herättänyt aivan uuden puolen, nimittäin suojeluvaiston. Maatessamme sohvalla painaa hän päänsä vatsalleni ja metsässä ulkoillessamme hän vahtii etten pyöri kalliolta alas :D Eniten tässä pelottaa se että kuinka koira suhtautuu siihen ettei kaikki enää pyörikään hänen häntänsä ympärillä, mutta sen aika näyttää :)
 
Meillä on kanssa koira, rottweiler narttu 1,5v. Tosin otimme tämän uuden kun oli jo lapsi talossa. Tottunut kaikkeen! Ollaan ihmetelty sitä miten paljon se antaakin esikoisen höykyttää... Suojeluvietti on tälläkin vahva! Kun esikoinen on nukkumassa illalla niin tänä kevyt lähes 40kg tunkee syliin :Heartred silloin pyritäänkin antamaan sit enemmän huomiota. Päivisin pidetään välillä kylppärissä, saa koira rauhaa ja lapsi rauhaa. Jos ei toinen villitsee toista niin toinen pitää huolen että leikit on yhteiset. Toisaalta hellyyttävä! Parhaat ystävykset :Heartred katsotaan sit miten vauvan kanssa...
 
Lucy sanoi:
Luulen, että kissasta ei tuu ongelmia. Se on tottunut veljen lapsiin ja pitää aina turvaetäisyyden :) Pelkään et pinnasänkyyn on kiva mennä, kun vauva on mukavan lämmin kisulle :) Vaikka olisikin sellainen verkko, niin voikohan kissa päästä pinnojen välistä?
Click to expand...

Myö laitetaan pinnasänkyyn pehmustereunat vauvan turvallisuuden vuoksi, että suosittelen sitä teillekin jopa kissan vuoksi jos se niistä väliköistä mahtuu läpi.


Mitenköhän toi meiän Corgi suhtautuu niihin tavaroihin mitä tulee meille, ku se säikkyy kaikkee uutta, kun se on tarkka missä mikin tavara on ollut. Viimeksi porukoilla käydessä oli joku jättän rattaat rappukäytävään rappujen iha vieri vieren niin tää meiä fiksutapaus haukku niitä eikä uskaltanu kiivetä rappusia, kun jokin kamala mörkö on tossa. Paitsi sitten, kun oli houkutellut ylös rappusia sem 5min. Kai se koira pitää ottaa noitten kamojen ostomatkalle jo mukaan niin tietää mistä ja mitä on tulossa, et ei säiky laughing7

Mie en halua kyl meiä Corgia eristää mihinkään jos se ei oo ollut tuhma ettei se siitä rupea mustasukkaiseksi, koska ei oo ennenkään tarvinnut eristää ja leikkisä toi on ja leikkiminen on ollut aina meillä sisällä ok (eipä toi mikään hirmu vauhko oo ollut, paitsi suihkun jälest ottaa spurtit ja piehtaroi,heh), että rupeisko koira sitten vihottelemaan vauvalle, jos hänet eristetään toiseen huoneeseen yksin ilman mitään erikoista syytä. Tottakai pitää eristää jos rupee hampait esittelee, mut en muuten, ku tottelee aika hyvin et jos sanotaan ei niin se on myös ei. Ja valvomatta en jätä vauvaa ja koiraa keskenään vaikka näyttäs hyvin menevän, koska ei eläimistä koskaan tiedä mitä ja millon päästä naksahtaa.

Pitäis olla Cesar Millan niin ehk osais lukea koiria paremmin :wink
 
Meillä on kova paikka edessä: meidän lagotto jos on päässyt salaa lattialla olevan ruoan kimppuun tai roskikseen (keittiöön pääsy kielletty) niin se on jännittävä paikka kun se sieltä vedetään pois (sen teen yleensä minä kun sen pystyn tekemään silmääkän räpäyttämättä, yhtään ei saa arkailla). Yksikin ylimääräinen murahdus niin se on varmaan siinä. Itku tulee kun asiaa ajatteleekin...

Ollaan nyt varpaillaan asian tiimoilta ja varmaan tullaan testaamaan koiran kärsivällisyyttä ja kasaamaan luottoa. Hyvä idea oli myös rutiinien pitäminen samana ja näiden uusien kalusteiden ja lelujen esille ottaminen ja käyttäminen ennen vauvan tultua taloon. Kiitos Minttu85!

Lagottomme on 4-vuotias uros ja muuten tulee superhyvin toimeen lasten kanssa mitä veljen pojat on sitä "kouluttaneet" :) Hellyyttä antava ja hiukan sitä vaativa, muttei pahalla. Kun muistamme huomioida koiramme ja kuluttaa energiaa lenkillä ja leikkien niin en usko, että muuten tulee ongelmia.
 
Onko teillä muuten lemmikit jo jotenkin kiinnittäneet huomiota raskauteen? Meidän 2 v narttukoira ei ainakaan vielä tunnu tajunneen asian laitaa.

Saa nähdä, miten meidän otus ottaa uuden tulokkaan vastaan, mutta jotenkin en osaa kuvitella sitä kovin mustasukkaiseksi. Neidillä oli ekat omat pennut keväällä ja se oli niin äidillinen kuin olla voi, nuoli pentujaan, niin että eivät meilkein saaneet nukkua :D Ja murisi kaikille yhtään vieraammille.
 
Jollakin tasolla luulen, et koira tietää, mutta sitten.. Nääh tuskin.. Hirveesti se minuu seuraa kyl nykyään ja on jalan juures kokoajan.
 
Mä luulen et meidän narttu on tajunnut. Ainakin se haistelee välillä siihen malliin että ikään kuin tietäis jotain :) Meidän entinen rotikkakin haisteli ja loppua kohti muuttui mua kohtaan suojelevammaksi :Heartred ihania nää pallopäät!
 
Meidän kissa on ollut viime aikoina poikkeuksellisen lempeä mulle, mutta en usko että se aavistaa mitään – se vaan muuttuu iän myötä pehmommaksi. Pitäisi saada se tajuamaan, että mun vatsan leipominen ei ole kiva tapa osoittaa hellyyttä nyt. Tai mahan käyttäminen pomppualustana, kun makaan sohvalla ja se hyppää ikkunalaudalle...

Kissa on onneksi ollut aina hirveän hyvä lasten kanssa eikä kovin taipuvainen mustasukkaisuuteen, joten en ole huolissani sen suhtautumisesta uuteen tulokkaaseen. Se ei ole koskaan läppäissyt ystävien lapsia rajuissakaan leikeissä, esim. saadessaan vessaharjasta kunnon pesismailaotteella naamaan.
 
Meillä on 2,5v poika ja kaks kissaa. Molemmat oli meillä kun poika syntyi eikä oo ollu minkäänlaista ongelmaa, Molemmat on ihmisrakkaita ja tyynylle tunkijoita, raskausaikana laiettiin meidän makkarin ovi kiinni, eli kissoilla ei ollu sinne enää pääsyä. Vaunuihin hommattiin hepe (?) kissanverkko jota pidettiin sekä sisällä säilyttäessä että silloin kun vauva nukkui parvekkeella vaunuissa. Pinnasänkyyn saa semmosia cat cot net:tejä, jotka solmitaan siis sinne pinnasängyn jalkoihin asti kiinni, on semmoinen kankainen verkkohuppu josta näkee hyvin läpi mut kissa ei siitä pääse. Vauva kun nukkui meidän makkarissa vuoden niin sitä ei tarvittu kun kissat ei sinne päässeet eikä öisin pojankaan huoneeseen sillon kun sinne siirtyi, Päívisin pidettiin kuitenkin verkkoa siinä pinniksen päällä ihan sillä ettei koko sänky olis karvassa ja ettei kissat oppis sinne nukkumaan. Aika nopeesti ne tajus ettei sinne pääse. Että älkää siitä huolehtiko, on keinoja kyllä millä pitää kissa pois vauvan unta häiritsemästä :)

Meillä oli olkkarissa myös katosta roikkuva kehto johon kissat ei päässy ja siellä poika nukkui päiväunia sillon pikkuvauvana. Aattelisin että koiraperheessä olis kans kätevä? Välillä pikkuvauvana vanhempi kissa meni vauvan viereen nukkumaan esim sohvalle, muttei koskaan pyrkinyt päälle vaikka meidän päällä aina on lojunut ihan estoitta. Onneks elukatkin vaistoaa yleensä hienosti sen että vauva on pentu ja sitä pitää varoa.

Anoppilassa ollaan niiden hösön kultsun kanssa yritetty pitää jöötä siitä että lapsi on koiran yläpuolella, kulkee ekana ovista ja koira väistää, ei lapsi. Lapsi on myös vähän isompana saanut antaa koiralle esim possunkorvan yms ja kotona kissoile heitellä raksuja :) Ja sit toki myös aina lapselle opetettu ihan pienestä pitäen miten kissojen kanssa ollaan, ei saa huitoa, juosta perässä tai vetää hännästä, joskus kissa on läpänny jos on menny kiusaamaan ja se on musta vaan hyvä. Ja koirien kanssa painotettu että koiran ruokakupille ei saa mennä jos koira syö, tai suusta mennä ottamaan mitään. Onneks lapset on niin pienen ajan niin pieniä ettei ne tajua mitään, tosi nopeesti oppivat kyllä miten eläimiä kohdellaan jos vaan opettaa :) Tulipas PITKÄ teksti, hui!
 
Heh, just kun olin kirjottanu ton viestin (oon lapsen huoneessa läppärillä kun on möröt kiusaamassa reppanaa) niin kissa käveli tohon ja käperty lapsen jalkopäähän nukkumaan :Heartred Saa olla tuossa nyt, haen sen sitten pois kun meen ite nukkumaan. Yön kissat on meillä olohuoneessa oven takana niin voidaan pitää meidän makkarin ja pojan huoneen ovet auki niin pääsee aamulla tepastamaan meitä herättämään :)
 
Simppu, olipa hyvä toi sun kirjoitus, mielestäni ihan asiaa! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top