Lemmikkejä keillään? Pelkona mustasukkaisuus toukokuus -14?

  • Ketjun aloittaja Mannaryyni
  • Aloituspäivämäärä
Meillä kaksi kissaa ja tuo kehtoon ja vaunuun änkeäminen kyllä vähän huolettaa.. Mutta eiköhän me jotain keksitä :) Meidän koira kuoli muutama kk sitten ja ollaan suunniteltu uutta koiraa ensi syksyksi niin ollaan sitten keritty jo tottumaan vauva-arkeen koiranpentuaika onkin ihan tuttua :)
 
Tuo meiä koira on ruvennu ulisee iha älyttömästi päivin ja öin.. Onko kellään muulla ruvennu lemmikit "oireilee"?
 
Meillä tuo ulina on ihan arkipäivää. Riittää et on saanu haistella narttujen pissoja ulkona, ni sit ku päästään sisälle ni on muuten aika turhautunut uros. Toivon et tuleva kastraatio vähän rauhoittaisi toisen haluja.. Onks sulla mannaryyni uros vai narttu?
 
Ehkä silläkin on alkanut vaistot herkistymään ku aistii et pikkunen on tulossa? Siit tulee kunnon emo ku vauva saapuu taloon :D
 
Meidän Pyry-lagotto ei oo kyllä mitenkään mun mielestä reagoinu raskauteen.

Mutta se huoli mikä mulla oli raskauden alkuaikoina niin on kyllä aika lailla hävinny. Oon ottanu Pyrystä paljon tiukemman otteenkin ja kovan komennon alla se on nyt ettei luule ittestään sitten liikoja.
 
Onneks toi meiä apina on lopettanut ton uikkaamisensa ko ollaa toruttu. :)
Turpa lytyssä :grin Sanoin tolle aapalle, et malttaisko venata kaks kuukautta vielä ni sit lenkitellään ko alkaa itseki tylsistyä tähä liikkumattomuutee..
536950_10200278943670472_1667119017_n.jpg
 
Joo on ja fiksu Corgi kun osaa olla jo hiljaa! Kertaakaa ei oo ulissu tänää! :)
 
Meillä 7v uroskoira ja samat mietityksen ja huolen aiheet on täällä myös. Koira ei ole ollenkaan tottunut lapsiin ja esim. koirapuistossa käy vieraita lapsia haukkumassa ja on hihnassa todella arvaamaton lapsia kohtaan, saattaa hyökkäillä kohti jne. Mitään riskejä ei tietenkään aiota vauvan ja koiran kanssa ottaa, mutta niin toivotaan, että tulee kuitenkin hyväksymään ja tottumaan uuteen lauman jäseneen!
Meillä varmaan vaikuttaa koiran rankka tausta - se pentuiässä kävi monessa eri perheessä, kunnes aina palautettiin kasvattajalle erinäisistä syistä (avioero, hankala pentuikä yms.) Nyt kun se on löytänyt oman laumansa eli meidät, niin on ihan hirmu omistushaluinen ja suojelevainen "omaa laumaa" kohtaan. Aiotaan kyllä ottaa kaikki keinot käyttöön, että vanha herra tottuisi uuteen tulokkaaseen. Ei voi kun toivoa parasta!
Lohduttavaa kyllä, että kaverin vanha uroskoira oli samanlainen lapsia kohtaan ja on jopa purrut lapsia aiemmin, niin onkin ottanut nyt sitten perheen uuden tulokkaan vastaan ilman mitään ongelmia!

Hankalia tilanteita, pystyykö sitä oikein mitenkään ennustamaan etukäteen miten se koira tulee reagoimaan?

Mä oon kuullut, että ois fiksu ennen äidin ja vauvan kotiin paluuta viedä esim. joku vauvan nuttu jo koiralle nuuskittavaksi ja tosiaan totutella koiraa jo vauvatavaroihin. Ei kai sitä oikein muuten voi koiraa mitenkään valmistella, vai tuleeko jollain muulla jotain keinoja vielä mieleen?
 
Pitää kuitenkin muistaa, että se vauva on eri asia kuin pikkulapset; moni koira epäröi pienten lasten lähellä, koska eivät osaa tulkita lapsen äkkinäisiä ja ennalta-arvaamattomia liikkeitä. + vauva on perheen (lauman) jäsen, toisin kuin ne vieraat, ja suhtautuminen niihin on eri. Jos arvojärjestys on kotona kunnossa, koira ei näe uusia jäseniä uhkana vaan luottaa johtajan (vanhempien) kykyyn hoitaa asiat. Tietysti kannattaa koiraa totuttaa ajoissa esim. siihen hajuun viemällä juuri niitä vaatteita tms kotiin haisteltavaksi ennen vauvan kotiutumista.

Ja sitten kun vauva kotiutuu, koiran pitää antaa tutustua uuteen jäseneen kunnolla, eli koiralle ei aleta huutamaan tai komentamaan heti jos menee vauvan lähelle -> aiheuttaa koiralle epävarmuutta eikä se ymmärrä miksi niin toimitaan.
 
Kirjoittelen nyt tänne kissaihmisille muiston meidän kissasta esikoisen vauva-aikana. Kisu on tosiaan jo kuollut.
Ne yöt oli mitä oli vauvan kanssa... Imetystä... Tutin laittoa...
Sit kun sain vauvan nukkuu... Meidän ihana 13-vuotias kissa aloitti spurttiharjoitukset! Mau! Ja kauheeta ravia ympäri kämppää. Matot rullalle ja varmasti vauva heräsi. Kisu oli ihan onnessaan kun yöllä oli tapahtumaa ja vauvasta sai aina "seuraa". Voitte kuvitella, että äitee oli hiukka kireenä! :angry5
 
Itsehän luulen että meillä kissa joutuu ulkoruokintaan kuhan vauva tulee..vihaan koko kissaa jo nyt eikä haittais vaikkei reissultansa joskus kotiutuisi..mutta kun se on miehen kissa nii eihä siitä voi luopua vaikka se eijjoo muutako riesa! :mad:
 
Meillä on nyt 4,5v uros rotikka ja reilu pari vuotias oli ku poika synty ja meitä kans mietitytti hirveesti, et mitenkähän ottaa vauvan vastaan, kun kokemusta lapsista ei juurikaan ollu ja se mitä oli niin ei ollu kovin hyviä.. se suojeli mua ihan hirveesti koko raskauden ajan, loppuvaiheessa meinas olla jo vaikeeta käydä lenkillä ku ei ollenkaan voinu sietää ohi kulkevia ihmisiä tai koiria... monet kerrat itkin ku ajattelin et joudutaanko siitä luopumaan....
me alettiin harjotella jo muutamia kuukausia ennen syntymää vauvan tuloa, käytiin mm. tyhjien rattaiden kanssa lenkillä ja mä kanniskelin kaverin nukkea kapalossa kotona. sit ku oli lastenhuone valmis, käytiin siel tutustumassa yhdessä koiran kanssa, pantiin se nukke pinnasänkyyn ja portti ovi aukkoon. meillä oli jo pitkään ollu omassa makkarissa portti (ku se pässi kerran raiskas mun peiton kuoliaaks) niin se tais heti tajuta juonen...
sit ku vauva synty, mies toi vauvan viltin päivää ennen meitä kotiin ja kotia ku tultiin annettiin koiran haistella vauvaa. tehtiin sen kans rajat selviks heti alusta asti, et sen piti väistää vauvaa ihan samalla tavalla ku meitäki eikä me annettu niiden keskenään olla, eikä oo vieläkään. vauva ruokittiin aina ensin ja sillai... sillon ku vauva oli sylissä, ei koiralla ollu siihen asiaa, mut sillon ku vauva nukku tms. niin vietettiin laatuaikaa koiran kans.... käytiin myös ilman vauvaa lenkillä vähintään kerran päivässä, et koira sai kans "omaa aikaa"... ja aina kehuttiin koiraa kovasti ku teki hyvin ja joku juttu onnistu...
nyt poika osaa jo komentaaki koiraa ja koira tottelee hyvin.. siitäkin kehutaan ja palkitaan koiraa ja poika on mukana koiran "koulutuksissa" ja treeneissä... tosin sitä mukaan ku poika rupes liikkumaan (ryömimään, konttaamaan, juoksemaan jne) koira meni aina hetkeks ihan sekasin ja ulisi ja vissiin yritti paimentaa poikaa.... mut ne meni onneks kaikki ohi.. kauheesti se suojelee kans poikaa ja ei olla koskaan uskallettu antaa kenenkään tulla esim. vaunuihin kuikkimaan.... eikä se kyllä päästä ulkopuolisia lähelle...
nyt se suojelee mua taas ihan hirveesti ja rupee jo pikkuhiljaa ottaa päähän.....
 
Muokattu viimeksi:
Tommoset onnistumis tarinat luo toivoa itsellekin, kiitos niistä ja hyvistä vinkeistä mitä täällä on annettu :)
 
Mulla ei oo sinällään pelkoo mustasukkasuudesta kissojen osalta, vaan siitä kuristanko ne vai en kun ne herättää mut just kun oon saanu unen päästä kiinni.
 
Kaveri painii kissansa kaa. Kissa on ominu kaikki vauvalle ostetut ha nukkuu vaunuissa jne. Saa nähä ku syntyy mite katti suhtautuu
 
Kissan nukkumisesta vaunuissa tuliki ostoslistalle vielä se kissaverkko niihin vaunuihin! Myös oravien takia.
Ja oon tehny miehelle selväks et oli se oma tai vaikka naapurin kissa mut siinä vaiheessa ku se hyppää vaunuihin ni siltä lähtee henki!
 
Mä näin esikoista oottaessa unta, että tapoin appiukon kissan käsilläni kääntämällä kissalta niskat nurin. Olin saanut ihan ihme voimat ja raivon kissaa kohtaan, kun löysin sen vauvan päältä nukkumasta. Huom. Kaikki oli unta ja appiukkoa vaan nauratti, kun kerroin sille..

Inhoan kissoja, meille niitä ei tule niin kauan kuin lapset on pieniä.
 
Takaisin
Top