Lemmikit

Mulla kotona 3 koirasutta, 3kissaa ja 2heppaa. Kenenkään käytöksessä en oo huomannu mitään poikkeavaa. Yksi koirista muutenkin "pieni" 35kg sylivauva ku nukkuu aina kainalossa ja osittain päällä hän itsekkin vasta 9kk ikäinen. Tosi riehakkaita koiria mitkä hyppii ja pommii päin, toivittavasti rauhottuu ajan myötä.
 
Viime viikolla ostettiin siis ne vaunut ja hirmunen huuto alko kun tuotiin ne sisälle. 2 koirista on lähinnä vaan kiinnostunut ja hyppii vaunuja vasten :shifty: ja se viimeinen pelkää niitä. Ollaan nyt muutaman kerran otettu ne tupaan esille ja työnnelty, mutta ihan samalla tavalla vieläkin ovat reagoineet. Hyvä vaan kun tuli ajoissa hommattua niin ne kerkee nyt puol vuotta totuttelemaan :D On kuitenkin aika oleellista, että osaavat vaunujen kanssa käyttäytyä kun lenkillä ne on kuitenkin mukana.
 
Meiltä löytyy kotoa 1 koiruus, joka jo eläkepäiviään viettelee. Käytös muuttui jo ennen plussausta, rupesi seuraamaan allekirjoittanutta kuin hai laivaa. Ja sama meno jatkuu edelleen.. :)Yötkin on nykyään nukkunut suoraan sängyn vieressä, saa aina noustessa varoa ettei astu päälle.. :wink
 
Meillä on kaksi kania. Jotka taitavat vasta reagoida sitten kun tulee vauva kovan äänen kanssa...
Onneksi ovat kesän ulkona.
 
Meillä 3 kissaa, 2 kania ja viljakäärme :)

Ainoastaan keskimmäinen kissa (2,5v kolli) on muuttunut käytökseltään. Ennen ei niinkään välittänyt tulla edes viereen, saatika sitten syliin. Nykyään nukkuu vieressä ja sohvalla röhnöttäessä tulee ihan viereen kiehnäämään ja puskemaan mahaa :)
Lapsiin ovat tottuneet, kaksi vanhempaa ennemmin tosin väistävät ja nuorin tykkää kaikesta huomiosta. Eiköhän ainakin nuo kollit (kaksi nuorinta) tule olemaan pikkukäärön kanssa ihan hyvissäkin väleissä :)
Kaverin koira ei ole varmaan tajunnutkaan asiaa :D Siskon berniuroksen reaktion näkee jouluna sitten..
 
Meillä 2 koiraa ja kissa.Narttukoira hännystää tavallista enemmän, haluaa koko ajan olla lähellä ja nukkuu öisin jaloissa.Kissa, joka on aina aiemmin ollut enemmän mieheni perään on myös alkanu nukkua joko mahan päällä tai jaloissatoinen koira joka on uros, ei ainakaan käytöksellään ole viestinyt ymmärtävänsä mitään
 
Jippii. Meidän nuorempi pelkää lapsia. Ei onneksi vauvoja, mutta liikkuvia lapsia. Lapsen ei tarvitse edes juosta tms. kun tuo aloittaa haukkumisen ja sillä yrittää "pelotella" lapsen pois.
Tämä johtuu siitä, että naapurin lapset pääsi kiusaamaan meidän koiria niiden ollessa omassa koiratarhassaan meidän pihalla. Niitä on haukutettu tahallaan, heitelty omenoilla, ammuttu vesipyssyllä ja heitelty kepeillä... Pari kertaa oon saanu muksut kiinni itse teosta ja nyt se kiusaaminen on loppunut, mutta jäljet on näköjään jäänyt.

Toi meidän vanhempi ei ottanu onneks itteensä noista kiusaamisista, mutta nuorempi sitten senkin edestä. En usko, että se mitään pahaa tekisi, kunhan haukkumalla yrittää saada lapsen lähtemään pois. Inhottaa, kun tuo on muutenkin herkkis ja ottaa itseensä mm. siitä jos komentaa liian kovaa.

Täytyy nyt vaan treffailla kavereita, joilla on lapsia ja saada tolle koiralle hyviä kokemuksia.
Vauvoja toi onneks rakastaa :D
 
Meillä on kolme koiraa, emä ja pentu 7kk sekä chihu. Nyt on vanhemmat koirat ruvenneet reagoimaan ä, varsinkin emä vartioi mua koko ajan ja tulee sohvan viereen, laskee päänsä mun mahan viereen,katselee kyselevä ilme kasvoillaan :-) sai pennut itse viime kesänä ja musta tuntuu että olin koiran mahaa kohtaan samanlainen, silittelin sitä ja puhuin pennuille mahassa. Vaikuttaa että nyt tekee mulle samaa :-D

Lenkillä raivostuttaa kun kaikki ruvenneet suojelemaan :|
 
Miä en ehkä sen takia huomaa koirissa mitään muutosta kun ne on muutenkin sellasia sylivauvoja ja aina pitää seurata joka paikkaan ja kerjätä silityksiä. Eilen ostettiin kuitenkin setterille kuonokoppa kaiken varalta. Voidaan tässä hyvissä ajoin totutella sen käyttöön. Toki vastasyntynyt ei paljon eväänsä heilauta, mutta heti kun alkaa kädet hamuamaan jotain ja lattialla makoillaan, niin pitää olla tuon kanssa tarkkana. Hermostuu ja ahdistuu siitä kuitenkin. Tuttu eläinkauppias suositteli lisäksi vielä jotain feromonirauhotteita, mutta pitää tutustua niihin lisää keväällä.
 
Meiltä löytyy viisi koiraa, kaksi on mun ja kolme miehen. Elävät siis kahdessa laumassa, kun molemmilla oli omansa ennen kuin ruettiin seurustelemaan. Onneksi asutaan maalla, on iso talo sekä koiratarha sisä- ja ulkotarhoilla, niin sujuu elämä mallikkaasti näinkin. Saavat varmaan aluksi kaikki asustella tarhalla jonkin aikaa, kun vauva kotiutuu. Ei ole kyllä kenenkään käytös omasta mielestäni muuttunut raskauden aikana mihinkään suuntaan.

Mun vanhempi koira on oikeastaan ainut noista, jolla on jonkinlaista kokemusta lapsista. On kaverien taaperoikäisiä nähnyt jonkin verran, ja niihin ainakin suhtautunut tosi tyynesti. Lähinnä mielenkiinnolla kulkenut perässä, ja ihmetellyt, mitä lapset hommaa. Luulen, että kun aletaan sitten jossain vaiheessa totuttamaan koiria vauvaan, saa tämä mun vanhempi olla se ensimmäinen. Oma nuorimmainen on kyllä äärettömän kiltti, mutta sen verran villi, että saa varmasti hillitä ainakin aluksi. Miehen koirista kaksi nuorinta kuuluu kanssa tähän sarjaan. Miehen vanhin koira, nyt 9v, on näistä se arvaamattomin. On sen verran terävä, että saattaa tuikkasta ennen kuin katsoo, mihin tuikkasi. Ei tulisi kuitenkaan mieleenkään jättää pientä kenenkään kanssa ilman valvontaa.

Mulla on kanssa ollut muuten kaksi springeriä, toinen (14v) asuu edelleen porukoilla :wink
 
Meillä oli esikoisen syntyessä mun ihan ensimmäinen oma koira, joka oli tuolloin 9v. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes poika alkoi kävelemään. Tiesin kyllä että ongelmia voi tulla, pikkusiskoni oli vauva koiran tullessa meille eikä hyväksynyt tätäkään sitten kun alkoi liikkumaan enemmän.

Jouduttiin luopumaan koirasta, en halunnut ottaa riskiä että jotain sattuu (hyökkäili pojan kimppuun, ei kylläkään purrut tai näykkinyt).

Raskausaikana muistan sanoneeni että jos koirat ja lapsi ei sovi yhteen niin lapsi saa lähteä ennen kun koirat :-D kummasti se mieli muuttui kuitenkin matkan varrella..

Koirat oli mulle hiukan lapsen korvikkeita ennen pojan syntymää, kun oltiin saatu aika tyly tuomio lapsen saannin suhteen. Ja nyt odotetaan toista ihmettä syntyväksi :Heartred

Oma kokemus on sellainen siis että jotkut koirat hyväksyy, toiset ei. Jokainen kuitenkin osaa varmasti arvioida oman lemmikin luotettavuuden :-)
 
Ystävä kävi puolivuotiaan poikansa kanssa meillä kylässä viikolla ja tarkoituksella "siedätettiin" meidän tuota nuorempaa koiraa lapsiin. Älyttömän hyvin meni. :) Pahinta meidän Uulle oli, kun poika kääntyi lattialla ja alkoi ryömimään kohti. Nopeasti kuitenkin hyväksyi tilanteen. Koiruus ei välittänyt lainkaan siitä, että poskissa roikuttiin ja kuonoa "läpsittiin". Tykkäs pussailla lasta ja varoi todella hienosti lapsen ollessa lattialla. Ei ois paremmin voinu mennä. :)

Vanhempi koira kävi välillä haistelemassa, mutta muutoin ei välittänyt yhtään. :D Pienet itkut ja ääntelyt ei koiria haitannu. :) Ei myöskään haitannu se, että myös mä pidin poikaa sylissä ja leikitin ym. :)
 
Meillä on tuo nuorempi (6kk) nykyään aina pää mun mahalla kun tulee viereen sohvalle. Välillä kutristaa kulmiaan ja nostaa päätään, se taitaa kuulla vauvan jumpat. Olen varoittanu sitä että sieltä voi pian tulla potkuja ettei uni maita emännän masunpäällä.
 
Meiltä löytyy kaksi koiraa uros ja narttu, molemmat ovat leikattuja. Uros on aina ollut herkempi, mutta raskauden myötä herkistynyt lisää. Nartun käytös ei ole muuttunut mitenkään. Uros ei oikein tykkää lapsista (pelkää), mutta katsotaan tilannetta rauhassa vauvan tullessa. Yritetään rauhassa totuttaa ja toivotaan, että kaikki menee hyvin. Toivon, että nartun esimerkillä uroskin rauhoittuisi ja ymmärtävän vauvan olevan osa perhettä. :Heartred
 
Meille hirmu moni jaksaa voivotella, että "on teiän koirilla nyt sopeutumista". Totean aina vaan kaikille, että siinä ne sopeutuu. En näe mitään ongelmaa sopeutumisessa.

Toi meidän nuorempi on kyllä niin hellyyttävä. Jos ne käy esim. ulkona takapihalle pitää heti sisälle tullessa ettii mut ja nuuskia myös mahaa että onhan kaikki kunnossa. :D Hellyyttävä tyyppi :Heartred

Kaverin luona oli huippua käydä. Heidän kissa vaan ihastui mun mahaan ja ois vaan halunnu puskee sitä koko ajan :D :Heartred
 
Meille ei onneksi ketään jaksa voivotella, ehkä ne ihmiset ovat jo kyllästyneet päivittelemään meidän elämää. :grin

Itse haaveilen seuraavasta kisakoirasta, mutta olen päättänyt siirtää sen hankintaa. Katsotaan ensin miten vauvan kanssa arki sujuu ja sitten päätän, että jaksanko ottaa seuraavaa kisakoiraa tai ylipäätään onko tarjolla sellaisia yhdistelmiä josta olisin valmis ottamaan.:)
 
meillä on kaks kissaa ( 8v ja 6v ) ja sekarotuinen koira ( 6v ) :) kaikki seuraa mua ja tunkee väkisin viereen. vessan oveekaan saa pistää enää kiinni kun tullaan sitten kääppimään ovea :grin koira änkes alkuun väkisin sänkyyn nukkumaan mut kun hänen peti siirrettiin mun puolelle sängyn viereen niin se kelpaa :rolleyes: vanhempi kissa nukkuu mun tyynyn vieressä ja nuorempi tulee kainaloon vaikkei ole ikinä ennen välittäny hellyydestä ollenkaan.
meillä käy jonkunverran eri-ikäisiä lapsia eikä ikinä ole ollut ongelmaa. elukat lähtee muualle kun alkaa vauhti ahdistaa. täytyy muistaa vaan kattoa ettei mukelot mene heti perässä härnäämään :)
mun isoäidin eka reaktio vauvauutisiin oli et kaikki elukat on vietävä piikille nytheti sitten. totesin että ennemmin vien hänet sitten piikille, ei oo uudestaan ottanut puheeks.
 
Meillä on tällä hetkellä aika inhottava tilanne. Meillä on kaksi terrieriä, äiti ja tytär. Niillä on yhteiselo mennyt mukavasti, juoksujen ja valeraskauden aikana saa olla tarkempi ja joskus ottavat silloin yhteen. Nyt on kuitenkin koko alkuvuosi ollut erikoista aikaa, ovat ottaneet yhteen varmaan noin kuusi kertaa. Nuorempi, 3-v. on erilainen kuin yleensä, makaa pedissään ja reagoi herkästi ääniin ja on arvaamaton. Käytettiin eläinlääkärissä tällä viikolla, mutta mitään ei löytynyt, syy on kaiketi hormooneissa. Valeraskaus sillä alkoikin heti eläinlääkärin jälkeen, kun alkoi kantelemaan "pentuja". Sillä on nyt särkylääkekuuri ja sen jälkeen valeraskauslääkekuuri, katsotaan, onko niistä apua.

Tällä viikolla kuitenkin kun ottivat yhteen, yritin heittää tätä nuorempaa alas sohvalta, niin vahingossa hampaat olikin kiinni minun käsivarressa. Mulle tuli kaksi kulmahampaan koloa käteen, varmaan noin sentin syvät kolot. Sain lääkäriltä vahvan antibioottikuurin.

Inhottaa, kun ei tiedä, mitä tästä seuraa. En haluaisi luopua, on kuitenkin mulle kovin rakas. Ihana koira se on normaalitilassa. Jos tälläisenä jatkuu, täytyy kai sterilisoida ja jos sekään ei auta, niin se on laitettava eteenpäin. Mennään nyt kuitenkin päivä kerrallaan eteenpäin ja katsotaan, mitä tästä tulee. Itkettää jo ajatuskin, että täytyisi luopua, mutta tuollaisena se ei sovi vauvan kanssa samaan perheeseen.
 
Uidi Oma kisakoirani on sterkattu ja voin kyllä suositella. Ei siitä ainakaan haittaa ole.:) Kannattaa kokeilla ainakin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top