Lemmikit

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja L82ady
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä kaksi kissaa ja koira. Ite siivoon kissan vessan ja en oo aatellu että pitäis hanskoja käteen laittaa. Kauhon pelletin puhtaaksi kauhalla ja pesen kädet päälle niinku ennenki.
 
Meillä varmaa menee vähä 50/50 mut kyl mä hanskat kädessä sen teen, sen verta kumminkin ajattelin suojautua toksoplasmoosia vastaan. Ja sit käsidesi päälle.. Tarttuu kumminkin aika herkästi ja on tosi vaarallinen vauvalle :(
 
Meillä asustaa yksi koiruus enkä oo ainakaan huomannu sen käytöksessä mitään outoa...On tosi rauhallinen ja ihmisläheinen niin sohvalla kainalossa kyhjöttäminen on täydin normaalia :) Ei tuosta kovin paljon enemmän voi enään vässykäksi tulla :)
Ja hän on siis keskikokoinen eikä mikään sylikoira vaikkakin näin itse luulee :Heartbigred
 
Pitäiskö munki alkaa käyttään hanskoja kissan hiekan siivouksessa? Mä olin ajatellut, että ko. tauti voi tarttua vain jos kissan ulostetta menis suuhun tai jotain. Miten toi sitte voi tarttua?
 
Googlettelin tosta aiheesta.

Aika minimaalinen tuo riski taitaa olla. Meillä siivotaan kissan hiekka useamman kerran päivässä hajuhaittojen ehkäisemiseksi. Ja suun kauttahan mä sen tartunnan voisin saada.

Mutta kyllähän mäki ny hanskoja käytän ja mulkoilen varmaan sängyissä nukkuvia kisujani pahasti. :)

Tieto näköjään lisää tuskaa, mutta kyllä faktat rauhoittaakin. :)
 
Niinno niitä paska bakteereita on kumminkin siin ympäristössä yms. Ja jos ei oo hanskoja niin menee helpommin kynsien alle yms. En kai mulla muuten kauhistuta laatikoita siivota, mut raskaana ollessa en kyl ylimäärästä riskiä halua ottaa ellei oo pakko. Hanskat kätee ja desi lopuksi, bueno!
 
Meillä on kissanpentu 6kk, tosi hellyydenkipeä tapaus. Kisu tulee nukkumaan masun päälle ja polkee tassuilla. Hiekkalaatikon siivoaminen + raskauspahoinvointi onkin kurjempi yhdistelmä. Tänään lensi oksennukset kaarella, kun kissa kävi tarpeillaan juuri mennessäni suihkuun...
 
Meidän koira on jotenkin tosi riippuvainen minusta tällä hetkellä. Jos mies on työmatkalla eikä useampaan päivään kotona ei koira reagoi kovinkaan ihmeellisesti, mutta jos minä olen pois niin on tosi levoton ja tekee pahojaan. Viimeksi kun olin kaksi yötä pois oli koira käynyt syömässä esikoisen nahkatossut ja ravannut yöt ympäri taloa. Minä olen kyllä paljon harvemmin poissa, että saattaahan tuo koiran käytös johtua myös siitä ettei ole tottunut tilanteeseen, mutta on alkanut muutenkin kävelemään minun perässä kotona ollessakin. Ehkä se jotakin vaistoaa.
 
Mulla on hirveä koirakuume nostanut taas päätään. Olen tottunut siihen, että aina on ollut koiria, mutta nyt liikkuvaisen elämän takia olen pari vuotta ollut ilman. Nyt kun elämä väkisinkin muuttuu ja tasaantuu, olen jo alkanut miettiä, että pitäisikö kesällä ottaa pentu. Joku aikuinen rescue-koirakin kiinnostaisi, mutta monilla tuntuu olevan pahoja ongelmia vanhojen traumojen takia, joten en tiedä, kuinka järkevää on ottaa ongelmakoiraa vauvaperheeseen.. Muutenkin miellyttää ajatus siitä, että vauvalla olisi alusta asti koirakaveri. Eikö vauva-ajan "lemmikkisiedätyksen" pitäisi ehkäistä allergioitakin?

Onko kellään kokemusta elämästä pennun ja vauvan kanssa?
 
Mulla ei oo kokemusta pahemmin tosta rescue + vauva jutusta muuten kun että meijän vanhin koira on rescue venäjältä.. Koira täyttää tänä vuonna 6 vuotta ja tullut kadulta Viipurin koirien kautta mulle n. puolivuotiaana.. Vieraiden lapsien (ei kyllä aikuistenkaan) ei anna koskea itseensä, narun päässä tulee hyökkäysrefleksi mutta esim koirapuistossa jossa pääsee karkuun lapset ja muut ihmiset on ok kunhan eivät yritä koskea.. Mutta 7 vuotias pikkuveljeni saa silittää ja tätä on paimentanut kun veli ollut pienempi (ei päästänyt esim. pöydän lähelle veljen loukatessa siihen itsensä vaan juoksi pojan eteen, jotta sen on pakko vaihtaa suuntaa..), ja tulee hyvin toimeen kaverin puolivuotiaan muksun kanssa, eikä ole koskaan edes murahtanut tälle..

Itse olen sitä mieltä että rascue ja lapset ei ole huono yhdistelmä, kunhan koiralla on vahva luotto ja kunnioitus omistajaansa kohtaan (tietenkin poikkeuksiakin löytyy).. Jos meinaa ottaa aikuisen rescuekoiran kannattaa varmistaa ettei koiralla ole ainakaan tiedettävästi huonoja kokemuksia lapsista tai jos on, niin miten on reagoinut niihin.. :)
 
Meillä on 4 rottaa joista 2 vanhempaa vellosta ovat "kiertolais"taustansa takia melko epäsosiaalisia tapauksia. Nyt kuitenkin n.2vkoa ennen plussaa alkoivat kummasti vapaana sohvallaollessaan kiipeillä sylissä, pusutella miun naamaa, nuolla sormia, kirputtaa hiuksia ym. rotille tyypillistä laumakäyttäytymistä, jota nuoremmat pojat kuitenkin ahkerasti harrastavat. Muutenkin koko poppoo alkanut yleisestikkin viihtyä normaalia enemmän sylissä. Monestikkin rottahäkin luona häärätessäni sieltä koko lauma kuikuilee avonaisista luukuista ulos ja koettavat kiipeillä olkapäälle. :)
 
Moi kaikki! Ja erityisesti JenCa: meilläkin on kolme koiraa joista yksi cirneco :) Muut ovat podenco ja italiaano.

Meillä koirat on mun vastuulla, toki mies auttaa jos pyydän. Ja tietty koirien lenkitys siirtyy h-hetken kieppeillä miehen hommaksi. Jännää onkin, miten yhdistän tulevaisuudessa lenkityksen vaunujen kanssa. Kantoliina/reppu on vakavassa harkinnassa. Mulla koirat on vinttikoiria, joten kävellä saa kyllä niin paljon kuin jaksaa. Kotona ovat kyllä onneksi pääosin hyvin rauhallisia.

En ole huomannut koirien käytöksessä mitään outoa liittyen raskauteen. Saas nähdä, mitä tuumaavat sitten, kun on vauva talossa. Italiaano on aivan vauvahullu, kaksi muuta neutraaleja. Kai se italiaanokin rauhoittuu, kun vauva on siinä 24/7 eikä mikään vieraileva tähti? Ainakin siinä toivossa elän :)

Jännittää myös, miten huomiota jaksaa/pystyy antamaan koirille kun on vauva talossa. Koirat on mulle nyt kaikki kaikessa. Onneksi niitä on toisaalta kolme, niin ovat tottuneet saamaan jaettua huomiota jo nyt.

Ainiin ja Vickan: meillä toi podenco on rescue ja parempaa, herttaisempaa, hassumpaa, kultaisempaa koiraa saa etsiä! Täys kymppi! Kotiutumiseen toki meni aikaa n. puol vuotta-vuosi.
 
Meillä on 7-v lapinkoira uros ja vuoden vanha tyttö kissa, nyt raskauden myötä molemmat ovat siirtyneet meidän sänkyyn yöksi nukkumaan, mitä lähempänä minua sen parempi. Normaalisti nää ei sängyssä ole viihtyneet Aika liikuttavia toisaalta, vaikkei se yöllä kovin hauskaa ole ku ei saa kylkeä käännettyä kun toinen toisella puolella ja toinen toisella puolella kyljessä kiinni... koira kyllä siirtyy kun käskee, kissa ei tosiaan liiku mihinkään
 
Meillä on 4v norskikolli. Kissa on ihan alkuraskaudesta lähtien ollut kauhean läheisriippuvainen. Seuraa perässä ja kun meen nukkumaan änkee se viereen. On ollut aina luonteeltaan semmoinen ettei niinkään välitä rapsutuksista, mutta nyt kyllä kelpaa mun rapsut ja silitykset. :) Eniten mietityttää miten se mahtaa pikkuiseen sitten tulevaisuudessa tottua, sillä aina kun se on pieniä ihmisen alkuja nähnyt on se sähissyt ja irvistellyt pahaenteisesti. Pari kertaa miehen veljentyttöä yrittänyt purra mutta aina ehditty väliin. Mutta turha kai sitä etukäteen on murehtia, syksyllähän sen sitten näkee.
 
Mulla on kaksi kissaa ja hiekkalaatikko pitäisi kuulemma siivota terkkarin mukaan hengityssuojaimen ja hanskojen kanssa. Siis miten teille muille on ohjeistettu? Onneks kissat on jo paljon ulkona, joten joka päivä operaatiota ei tarvitse tehdä. Meillä tuo narttukissa on makoillut alusta lähtien (ei siis normisti) nimenomaan vatsanpäällä ja kehrää vimmatusti.Muuten se ei ole sen enempi hellyydenkipeä, mutta hellyyttä pitäs siltä vastaanottaa loputtomasti. Hiukset ja naama putsattais sen toimesta joka päivä ja kahdesti olen herännyt siihen kun se nuolee tissejäni :).
 
Meillä on mies hoitanut hiekan vaihdon todellakin mukisematta. Ja jos sen itse joudun raskauden aikana tekemään, teen ihan niinku tähänki asti. Huolehtii vaan super hyvin käsihygieniasta. Meidän kissa täysi sisäkissa, vain kesällä ulkoilee valjaissa.
 
Meiltä löytyy kotoota 3v.whippetti poika sekä n.10v. Leikattu ulkokissa rouva. Kissa siis jäi meille talokauppojen myötä ja vanhalla maatilalla kun asutaan hän on aina ollut ulkokissana, eli tekisi sisällä tarpeensa minne vain. Aivan alkuraskaudesta koira olisi ollut kokoajan haistelemaan alapäätäni:confused: ja kulki kokoajan mun perässä, nyt jo rauhottunut.
esikoisen sairaalasta tultua koira kävi nuuhkasemassa Vauvaa kopassa, mutta palasi heti mun luo kun ei oltu nähty NIIN pitkään aikaan (4vrk)! Me siis otettiin sairaalaan joku oma riepu mukaan ja pidettiin sitä vauvan vieressä ja päivää ennen kotiutumista mies toi rievun koiralle haisteltavaks. Eli tuotiin kotiin koiralle vauvan tuoksua, ni ei ihan yllättyny ja vauvan tuoksu oli tuttu.
 
Koira tykännyt kovasti leikkiä lasten kanssa, mutta tää esikko nyt siis 1v8kk on hiukan turhan kovaotteinen koiraa kohtaan.. Silloin siis kun silmä välttää. Koira on ottanut pojan käden suuhunsa (ei siis purrut) vain kaksi kertaa ja molemmat kerrat niin kuin minä olen ollut näkemässä ja koira on katsonut suoraan minuun kun ottanut pojan käden suuhunsa. Kielsin siis poikaa koskemasta koiraan, mutta ei silloin uskonut minua.. kuulostaa hassulle, mutta luotan enemmän koiraan joka pyrkii pakoon, kuin poikaan joka vyöryy koiran päälle. joudutaan täällähetkellä pitämään koira osa päivästä meistä erillään yhdessä huoneessa ettei vastaavia pojan hyökkäyksiä tulisi kovin montaa. Onneksi pihalla on molemmille tilaa liikkua vapaana ja jopa leikkiä yhdessä :happy: odotan kovasti että tämä vaihe menisi ohitse..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top