Lemmikit/kotieläimet

Meillä kaksi staffia, melkein 4v ja reilu 1v, uroksia molemmat. Rotutyypillisesti rakastavat kaikkia ihmisiä ja lapsia, ymmärtävät että lapsi on pieni ja menevät varovammin kohti, näin ainakin 3v -kummipoikamme kanssa. Nuorempi on alkanut makoilemaan mahan päällä mikä ei ihan ongelmatonta ole kun suht pienestä koostaan huolimatta painaa sen 20kg ja tulla lysähtää päälle.. Vanhempi nukkuu aina mun kyljessä kiinni, ottaa varmasti koville kun joutuu pian totutella nukkumaan muualla kuin meidän sängyssä.

Varsinaisia hösääjiä ovat ja innostuessaan pomppivat ja touhottavat, eivät onneksi hauku ollenkaan! Uskon ja toivon että kotona kaikki sujuu hyvin kun pieni saapuu, mutta stressaa myös ulkoilu noiden kahden ja vaunujen kanssa. Pojat tuppaa vetämään varsinkin nähdessään jotain kiinnostavaa ja niitähän kiinnostaa kaikki! Ihmiset, muut koirat, äänet ym. Luulen vanhemman suhtautuvan vauvaan hieman epäilevästi, tuskin välittää olla lähellä mutta nuorempi ei varmaan laske silmistään.
 
Meillä kaks kissaa ja toinen lähti lätkimään kun ulos päästettiin.. Nyt kuukauden ollut omilla teillä..
 
Meillä on kaksi kissaa ja labradorinnoutaja, ensimmäinen lapsi tulossa. Kissojen käytös ei oo muuttunu miksikään. Tulevat myös hyvin lasten kanssa toimeen, jotenkin kai ymmärtävät että on pienempi ihminen kyseessä ja väistävät pois jos lapsi meinaa silittää liian rajusti.

Koira on normaalisti ollut täysin isännän koira, onhan se ollut miehelläni jo ennen seurusteluamme. Yleensä koira nukkuu yöt mieheni puolella sänkyä mutta raskaaksi tulon jälkeen on alkanut nukkumaan mun puolella. Jotenkin mutenkin häärii enemmän mun jaloissa kuin normaalisti. Kaippa se sit aavistaa jotain olevan tekeillä :)


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
En muista kerronko jo, vai tuleeko toistoa. 6 kg painava uros ei ole reagoinut. 3 kg nartusta en osaa varmaksi sanoa. Nukkuu enemmän mun vatsan päällä, mutta voi olla sattumaa. Ja yleensä narttu astuu leluja, mutta nyt ei ole astunut lainkaan.
 
Mä en ainakaan ole huomannut mitää eroa käytöksessä :D meillä siis kissa ja ranskanbulldoggi, molemmat uroksia. Samanlaisia juntteja ovat ku ennenkin! :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä 5kk ikäinen siperiankissa uros :) Ihana pieni karvakamu! Kai se jotain aavistaa, ainakin tykkää nukkua vatsan päällä! Toisaalta olin jo raskaana kun tuo oli luovutusikäinen, niin en voi verrata aiempaan käytökseen.
 
Mä oon alkanut etsimään kotia mun kahdelle kissalle. En haluaisi mut mies on allerginen ja yhteen muutto ois edessä. Toki karvan määräkin vähenee huomattavasti! Mut on tää perseestä suoraan sanottuna! Ne on ollut aina mun mussuja ja nyt tein sen päätöksen ja löysin ehkä mahdollisesti todella hyvän kodin. ... :*(

Sent from my GT-I8190N using Vau Foorumi mobile app
 
Voi ei TaTaa! En itse ainakaan tuollaiseen pystyisi.. :( Eikö miehesi siedä kissoja yhtään? Olisiko edes mahdollista kokeilla asua saman katon alla?

Olen itse kissalle allerginen ja niin on myös mieheni.. Ensimmäisenä kuukautena kun tuo karvapallo meille tuli, niin silmät kyllä kutisi ja nenä oli tukossa kokoajan.. Sen jälkeen oireet alkoi lievittämään. Nyt ei kyllä ole enää minkäänlaisia oireita kummallakaan. Toivon todella ettei lapselle tulisi allergiaa, en ikinä haluaisi luopua tuosta ihanuudesta! :(
 
TaTaa, toi on kyllä ihan hirveää.
Miehellä on koira-allergia mutta vielä pahemmin se on allerginen kissoille. Vähemmän joillekin rotukissoille kuin maatiaiskissoille, mutta reagoi aina.

Kun muutettiin yhteen, niin reagoi lievästi mun koirille, mutta tottui 1-2 kuukaudessa. Nyt reagoi edelleen karkeakarvaisille koirille, mutta ei koirille, joilla on jatkuva karvankasvu ja pehmeä, trimmattava turkki. Heti alusta asti opetettiin, että meidän yhteiseen makuuhuoneeseen niillä ei ole mitään pääsyä, eli öisin ei altistu.

Mies haaveilee aina välillä kissasta... Mutta niin kauan, kuin noi koirat on, niin kissaa ei tule. Tuskin tulisi muutenkaan, ei mieskään oikeasti halua varmaan riskeerata sitä, että joutuisi kissasta luopumaan jos oireet ei helpota. Saattaisin itse haluta kokeilla yhteiseloa ensin. Mies ei siedättynyt koiriin, kun altistus oli satunnaista.

Jos ja kun luovut kissoistasi, niin toivon todella, että saat niille hyvän kodin. Itse en varmaan pystyisi kokonaan luopumaan, vaan haluaisin nähdä lemmikkejäni joskus tulevaisuudessakin.
 
Minä en kissa-allergisena vois kuvitellakaan asuvani kissataloudessa. Tottuu/siedättyy niihin (oman perheen elukoille) kyllä jollain tasolla, mutta ei täysin. Esim. imuroinnin jälkeen aivan kamalaa tai jos erehtyy silmiä hieraiseen. Lisäksi esim. siitepölyaikaan ei voi kuvitellakaan menevänsä lähellekään kissoja, ellei halua niistää 24/7 tai käyttää astmapiippua. Jos lievä allergia, varmaan kokeilla vois, sillä sietäminen yksilöllistä, mutta toisaalta allergiaoireet voivat myös pahentua lisääntyneen altistuksen vuoksi.
 
Juu en mäkää lähtis edes kokeilemaan kissan kanssa asumista kun tiedän kuinka pahasti niihin reagoin. Hyh


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä 4 ja 6 vuotiaat seropi pojat. Paimensukuinen meinasi tunkea raskauden alussa vessaankin perässä, mutta nyt on ottanut etäämmältä tapahtuvan "laumavahti" paikan. Aina kun nousen sohvalta/ sängystä ukko katsoo tarkkaan minne menen ja jos olen piilossa liian kauan, tulee tarkistamaan että minne menin.:) Vanhempi metsästyssukuinen tapaus tunkee nukkumaan jalkojen päälle telkkaria katsottaessa ja on ollut paljon huomion kipeempi kuin aijemmin.

Muutettiin pari vuotta sitten omakotitaloon ja ovikellon haukkuminen palasi kodin vaihtuessa. Emme sitten ole sen kummemmin jaksaneet kitkeä tapaa aikaisemmin pois, kun se ei ole maanista räkytystä vaan ilmoitusluontoinen parin haukahduksen verran. Nyt aloitin uudestaan suihkepullo koulutuksen, kun ei ole kiva että lapsi herää/ säikähtää joka kerta kun joku tule ovesta ja koirat ampaisevat sinne. 2 päivän "muistelemisen" jälkeen tulin ihan hiljaiseen kotiin ja olin positiivisesti yllätynyt että pojat muistivat näin nopeasti miten homma toimii. Ja vielä on pari kuukautta hyvää harjoittelu aikaa jäljellä:grin
 
Mä luulen että eläimet kyllä tietää, toisia vaan kiinnostaa enemmän kun toisia. Kissa ainakin tietää...Onneksi on lattiatasossa viihtyvä ja rauhallinen, koskaan ei ollu esikoisenkaan vauva-aikana ongelmia että olis sen sänkyyn pyrkiny tms. Kissa kiersi aina kaukaa, tiesi tasan tarkkaan ikäkaudenmukaisen turvavälin ettei vahingossakaan arvaamattomasti liikuskelevan pikkuihmisen rähmäkäpäliin joudu! Nykyään jo yrittää vajaa 3-v:ltäkin kiehnäämällä saada jotain haluamaansa, kun tietää että se osaa avata parvekkeen oven tms...
 
Meillä on koirat ollu ihan kummallisia tänään. Ei ne oo oikeen malttanu rauhoittua, muttei ne kyllä mitään touhuakaan. Koko ajan valppaana vähän samaan tyyliin kun olis aika lähtee ulos, muttei sit kuitenkaan mee ulos kun päästäis. Eikä suostunu kovin pitkälle lenkille, oli kuulemma molemmat corsot jo alkumatkasta ollu kääntymässä joka kohdasta kotiin päin, kunnes mies luovutti ja lähtikin kotiin vievälle tielle. Sano et siinä vaiheessa ois saanu olla vetovaljaat ja pulkka, niin haipakkaa haluttiin kotiin. Täällä siis ainakin karvakorvat aistii että nyt tapahtuu. ♡
 
On ne kyllä semmosia epeleitä, ihmeellisesti pystyvät aavistamaan tulevaa. Tsemppiä tulevaan! Mä oon kans ajatellut että viimeistään varmaan koirasta huomaa ku on tosi kyseessä :)
 
No, jos meillä pakataan kasseja tai matkalaukkuja, niin tyyliin nukkuvat niissä laukuissa ettei niitä jätetä kotiin. Ja kun jätetään, se huuto on jotain ihan hirveetä :eek:
Että hauskaa matkaa aina, kun on ihan hirveän syyllinen olo, vaikka ollaan järjestetty hoito kotiin, jolloin niiden arki muuttuu tosi vähän.
 
meillä nuorempi koira aloitti juoksun tammikuun 1.pv, käyttäytyi oudosti loppiaisena, siis oli hieman levoton ja ei malttanut nukkua. Poika syntyi sitten 7.pv :) oli kyllä myös täydenkuun aikaa, eli saattoi sekin vaikuttaa.

Nyt koirat hupaisia kun vauva kotona. Vanhempi käy usein kurkkaamassa olkkarin kehtoon kun vauva siellä ja muutenkin huolehtii. Nuorempi koira taas pitää mulle seuraa myös yöllä kun imetän :)
 
Voi kun saataisiinkin karvapallo kotiin, mutta mies on allerginen.. :( meidän perheessä oli lansu (Landseer) kun synnyin ja se oli kans erittäin huolehtivainen aina. Meillä on kuvia kun olen vuoden iässä vetänyt kaikki mainokset ja lehdet ja puhelinluettelon sen päälle jostain hyllystä ja toinen ei ole moksiskaan.
 
Olen kanssa haaveillut koirasta pikkutytöstä lähtien, mutta vanhemmat ovat aina inhonneet niitä ja olleet vain kissaihmisiä. Meille tulikin ensimmäinen kissa kun olin muutaman kuukauden ikäinen, ja siitäkin hauskoja kuvia kun kissan pitkäkarvaisessa turkissa omat pikkuruiset sormet tiukasti kiinni eikä kissa välitä mitään tai ei ainakaan näytä :rolleyes: Tuolloin oli myös äidillä hoitolapsia kotona ja kissa vahti kaikkia lapsia kuin paraskin vahtikoira :Heartpink Ikävämpi puoli koiranomistajille oli se, että kissa tuli joka päivä leikkipuistoonkin mukaan vahdiksi ja ajoi kaikki lähistölle sattuneet koirat pois.. :grin Muutoin putsasi meidän pihamme aina kyläilevistä koirista..

Tämä kissa oli nykyisten kolmen kissani isoisoisoäiti.. Mutta ikävä kyllä omppu on pudonnut melko kauas puusta jo ja tuntuu, että omat kissat keskittyvät nyt vain viemään emännältä hermot tuollaisen huolehtimisen sijaan.. :meh: Joten luulenpa, että tämä lapsi ei saa kissavahteja itselleen, vaan kolme sähläriä ympärilleen :grin

Laitoimme pinnasängyn ajoissa kasaan, jotta kissat ehtisivät kyllästyä sen olemassa oloon.. Se sai kauan olla rauhassa ja laitoin patjan paikoilleen sekä tavaraa niin ettei sinne jäisi mukavaa sijaa nukkua.. Mutta mitä lähemmäs laskettua aikaa mennään niin sitä kiinnostavammaksi sänky tuntuu käyvän.. :confused: Sängyn päädyssä on vauvan turvakaukalo, joka sekin muovilla peitettynä sattuneesta syystä ja joka kerran kun sitä katsoo, on siellä joku käynyt muovin alla sähläämässä :mad: Ja kun ei sinne kunnolla pääse niin sitten sängyn toisesta päästä jossa on hoitotaso viistossa muovin sisällä - kuvittelin ettei se houkuta menemään päälle, mutta näkyy olevan mukava liukumäki!! :eek: Huoh.. -.- Vauvan tavarat ovat lipastossa laatikoissa ja kaapissa.. Eivätkös nekin ole aina auki ja koluttu läpi.. :sad001 Nämä siis reagoivat vauvan tuloon käymällä tavarat liian innokkaasti ja MONESTI läpi..

Sen lisäksi vanha rouva, 13 v, on alkanut olla varsinainen takiainen.. Missään ei saa rauhassa maata tai istua kun syliin pitää päästä.. Mutta tuskinpa enää vauvan kanssa yhtä aikaa, ei ole koskaan ollut mitenkään lapsirakas ja veljen pojan käsittelyjen jälkeen entistä vähemmän yksikään näistä.. :sad001
 
Muokattu viimeksi:
Meillä on saanu pinnasänky olla rauhassa. Kissat ei o siitä kiinnostunu lainkaan. Tosin pinniksessä on äippäpakkauksen laatikkokin, mut yöpöydältä sinne pääsis ihan sujuvasti. Alkuperäinen idea makuuhuoneen eristämisestä unohdettiin, koska suljetut ovet ja kissat ei vaan sovi samaan asuntoon. :p
Sängyn alla oleva sitteri on ollut käytössä melkein 24/7. :cat: Jompikumpi kissoista on siellä lähes aina nukkumassa. Se on niin karvanen, että näyttää harmaalle huovalle (päällinen kuitenkin keltainen):grin.
Vaununkoppa ja turvaistuin on tutkittu, mut ei onneks hirveesti kiinnosta.

Sitten, kun lapsi tulee ulos, ni sit onkin jännät paikat. Toinen kissa on ylimustis&huomionkipee ja toinen vähä outo (jos ois ihminen, ni sil ois satavarmasti autismi).
 
Takaisin
Top