Lemmikit/kotieläimet

En ole edes viitsinyt ajatella tuovani vaununkoppaa varastosta sisälle kun en halua sitä valmista karvapatjaa sinne heti ensimmäisellä kerralla vauvalle :grin Myöhemmin sitä ei voi välttää kun muutenkin huonot tilat sitä täällä edes säilyttää, saati sitten kissoilta turvassa..

Vauvan tulo ja kissat - yhdistelmä jännittää myös.. No vanhus käy sääliksi jo valmiiksi ja sille koittaa huomiota antaa nyt ennakkoon, kun tietää, että se tulee olemaan sellainen, ettei vauvan lähelle varmasti edes tule.. Onneksi se on viimein nyt 13 vuoden jälkeen muutama päivä sitten mennyt ensimmäistä kertaa koskaan miehen (siis kenenkään miehen) tai ylipäätään jonkun muun syliin kuin omaani.. :p On sitten varasyli missä nukkua kun vauva valtaa vakiopaikan.. :)

Sitten on tuo vanhalle rouvalle mustis tapaus.. Pelkään, että tulee vauvalle yhtä mustasukkainen.. Se on juuri se, joka nyt koluaa kaikki laatikot yms läpi.. MITEN ihmeessä sen saa pidettyä pois vauvan päältä.. :eek: Läskikin vielä.. Ja juuri sellainen, että toisten päälle vaan.. Ja sitkeästi..

Sitten on tämä kiltteyden perikuva, mutta niin saapas.. :grin Eihän tuo tajuaisi vaikka astuisi mihin.. Toivottavasti tajuaa, ettei nyt sentään vauvan päälle istu.. Tavallisesti koittaa esim keittiön pöydällä sitkeästi laittaa takapuoltaa pöydän pintaan ja istua, eikä tajua että alla on vaikkapa sipsipussi :grin Hetki sitten nauroin täällä makeasti kun se astui pöydällä kynän päälle ja meinasi tippua pöydältä - meidän tykinkuula pölvästi (iso, PAKSU, musta kissa)
:laughing025
 
Voiskohan koirat aistia lähestyvän synnytyksen? Meidän vanhempi on seurannu mua kuin hai laivaa viimeset kolme päivää, aikaisemmin ei ole välittänyt mitä teen. Nyt tuntuu että on aina jalan alla kun jalkojaan nostaa ja kököttää vessan ovella kun käyn vessassa.
 
Kyllä koirat tajuaa hajun ja olemuksen perusteella muutoksen omiatajassaan. En tiedä sitten onko kyse synnytyksestä vai onko teidän pallero ehkä tajunnut sem muutoksen tulevan kohta. Ku oot nyt supistelusta yms kärsinyt, niin haukku on sen varmasti vaistonnut. Ja kaikki se malttamattomuus ja odottaminen. Siis täysin tarkemmin asiaa tutkimatta, mutta mitä oon seurannut ja kuullut niin uskallan väittää.
 
Meillä mies haluaisi kissaa, mutta on niille pahemmin allerginen kuin koirille. On kyllä siedättynyt mun koirille, mutta monesta muusta rodusta saa oireita.

Suurin pelko tietysti, että lapsi olisikin allerginen...

Pienenä meillä ei eläimiä ollut, mutta hoitopaikassa oli aina kissoja, ja niitä sai silittää mutta ei kiusata. Kissat pääsee kyllä karkuun lapsia ja niillä on terävät kynnet, koirilla puolustautumisen mahdollisuuksia ei juuri ole, kun pureminen on ehdottomasti kielletty. Murinakin on kielletty. Onneksi nää on niin pieniä, että pääsevät joidenkin huonekalujen alle.

Toivon että osaan aikanaan opettaa lapselle, mitä ei saa tehdä eläinten kanssa. Vaikka koira alistuisi lapsen turjutukselle, en halua altistaa niitä liikaa sille (ja ihmetellä sitten, miten muutoin kiltti koira on purrut). Kaverilla käydessä säälin niiden pikkukoiraa, jota lapsi välillä kohtelee omasta mielestäni varsin rankalla kädellä. Koira on vielä tosi kiltti, eikä se pääse karkuun. Ei siis mitään "parhaat ystävykset" -meininkiä, vaan mustasukkaisuutta ja ehkä vähän laiskaa koulutusta jolloin koira nakertaa lattialla olevia leluja, mihin pojan reaktio on fyysinen :oops:
 
Olen kanssa ajatellut, että haluan opettaa lapsen arvostamaan eläintä kuin eläintä.. Itselleni ne ovat aina olleet tosi tärkeitä.. Olen joutunut sivusta seuraamaan kun veljen pojalle on opetettu eläinten kanssa aivan eri arvot ja suoraan sanoen pelottaa, jos oma lapsi ottaa mallia tuosta arvomaailmasta..

Vanhemmilla on kissa jonka he ottivat aivan pentuna niihin aikoihin kuin tuo poika syntyi.. Kissa ja poika siis kasvoivat yhtä aikaa ja pojasta tuli kissalle tärkeä ja hetkeksi toisinkinpäin.. Kissa vahti vieressä kun poika nukkui ja myöhemmin pojan tullessa kylään kissa oli aina ensimmäisenä vastassa ja vaatii nykyäänkin kaikilta lapsilta pusun nenänpäähän tervehdykseksi.. :Heartpink

Pojan äidille eläimet ovat kuitenkin todella VAIN eläimiä.. Itsekin olen saanut kuulla valitusta siitä, että käytän kissojani eläinlääkärillä.. Ne pitäisi kuulemma vain tappaa.. Itse. :eek: Nämä joita olen syntymästään asti itse kasvattanut? :eek: No.. Naisen vanhemmilla oli vanha koira.. Tämän kanssa pojalle opetettiin, että on ok potkia ja lyödä eläintä sekä huutaa tälle.. Poika alkoi käyttäytyä vanhempien kissaa kohtaan samalla tavalla ja vaikka vanhempani kuinka koittivat kitkeä tapaa pois mökillä kissan juostessa siellä vapaana "riistana" tälle kauhukakaralle niin he eivät siinä onnistuneet.. Kerran he sitten löysivätkin pojan hakkaamassa ojan pohjalle pakoon käpertynyttä kissaansa paksulla puukalikalla.. Vanhemmilleen tämä tietysti oli ok.. Kissa ei tuon jälkeen ole pojasta välittänyt ja itselläni on tehnyt mieli antaa kunnon tukkapölly mukulalle kun on koittanut omia ulkoaitauksessa olevia kissojani kiusata..

Joten todella toivon, ettei tuo käytös KOSKAAN tartu omalle lapselle.. :mad:
 
Hirveetä :oops:
Mun tekee mieli piestä aikuisia, jotka sallii tuollaisen käytöksen eläimiä kohtaan. Tai ylipäätään heikompia kohtaan :mad:
 
En voi sietää eläinten julmaa kohtelua ja pelkään tilannetta että näkisin jonkun lapsen kiduttamassa eläintä koska en tiedä miten estäisin itseäni lyömästä tai käymästä käsiksi tuohon lapseen.. toivottavasti en koskaan joudu sellaiseen tilanteeseen.
 
Meillä Torakka nuorempi koira oli levoton ja vaelteli pari yötä ennenkuin poika syntyi :)
 
hmm. siis voisi ehkä olla muutoksen tuulet ilmassa. :grin
Kauheeta mariela! Kyllä on nyrjähtänyt vanhemmilla aika pahasti jossain vaiheessa jos antaa lapsen kohdella noin eläimiä.:mad:
Meillä opetetaan että koiraan ei saa koskea kun se nukkuu tai syö, myöskin koiran pehku ja luut ovat kiellettyjen listalla. Myöskään koiraa ei saa jahdata, koska voi puraista kun tuntee jääneensä ansaan.
 
Hui mikä tarina Mariel! Aivan kamalaa mitä vanhemmat voi lapsilleen eläinten kohtelusta opettaa..:smiley-angry019. Meillä on koira vasta itse aika nuori, täyttää kohta vuoden (pitkäkarvainen collie) niin hän on kyllä koko raskauden ajan pitänyt erityistä huolta. Nyt ehkä viime viikkoina vielä tiukentanut vahtimistaan, seuraa vessaan ja miehen lähtiessä töihin tulee mun kylkeen. Ikään kuin "vuorottelevat" minun huolehtimista keskenään :) Kissat on kyllä niin hauskoja.. mullakin on aiemmin ollut nii tiiän että osaavat olla melkoisia persoonia. Ja just kun pääsevät joka paikkaan. Koiralta on niin paljon helpompi pitää vauvan tavaroita ulottumattomissa. Hieman huolettaa että mitenkä koira reagoi kun lähdetään synnyttämään, meneeköhän huolesta sekaisin. Kuitenkin se lähtö on varmaan koiran silmiin dramaattinen vaikka kuinka rauhassa yrittäisi olla. Väkisinkin varmaan tulee puhistua ja tuskailtua sen verran että koira käy levottomaks.
 
Meillä on ulkokoiria jotka kyllä aistii mun raskauden. Itseasiassa ennenkun mä itse edes tiesin. Eli ne haisto. Ne oli haarojen kimpussa haistelemessa. Siitä mä hoksasin sit tehdäkkin testin. Itse oon nyt rv31+6 ja koirat on kyl nytkin alkanut haistelee, et veikkaan et mul pikkuhiljaa alkaa limatulppaa irtoilee. Mut mun kisut on ihan mahdottomia. Änkee väkisin mahanpäälle nukkuu. Ja yks kerta kun päikkärillä olin niin heräsin siihen et toinen kissoista istuu suoraa kohti mun mahaa et sen pää on mahassa kiinni. Ja mun pikkunen potkii kissan päähän. Jotain kommunikointia. Kissa kehräs samalla. Kisut tulee 10 vuotta kesällä maatiauskissa veljekset. Ja koirat on 7v sekarotuisia Pystykorvia 3 tyttöö ja 2poikaa. Aivan ihania koiria, ne ei tee ihmisille mitään muuta kuin nuole. Mun nuorin 3v. Tutki yhen koiran naamaa läpikotaisin, toinen vaa oli paikoillaa, vaikka silmään tökki sormella. Mä en kans ymmärrä kuinka joku voi tehdä eläimille pahaa. Tai antaa lapsen tehdä. Voi olla vanhan aikaista mut meille on opetettu pienestä pitäen että eläin yhtä tärkeä kun ihminen. Ei saa potkia tai lyödä. Ja sen oon opettanut omillekkin lapsille. Mulla on kans yks tosi kauhu juttuja lapsista jotka tekee pahaa.
Kun mä olin pieni ni meillä oli huostaan otettuja lapsia hoidossa. Meillä oli myös kotieläin piha, eläimiä laidasta laitaan. No yks niistä huostaan otetuista pojista oli päätyänyt opettaa mun kanin uimaan tynnyrissä ja piti kania veden alla. Kania ei pystytty pelastamaan. Mikä oli kamalaa ja kun se oli vielä mun luppakorva kani jonka kanssa kävin näyttelyissä. Kyllä poika sai satikutia ja puhuttelun. Kertoi vain yrittävänsä opettaa kania uimaan. Ja pyh sanon minä. Vieläkin ottaa vihasta koko asia. Et kuinka tyhmä ja mielen vikainen täytyy olla et pystyy tekee noin . Poika oli 11v.
Sori pitkä stoori asiasta.
 
Kyllä 7-vuotiaskin ymmärtää (saati 11-vuotias), että jos pitää eläintä veden alla, se tukehtuu, ihan hirveää :sad001
Vedän aika lailla rinnastuksen siihen, että jos kiusaa eläimiä, niin todennäköisesti kiusaa muita lapsia, ja kyseenalaistan myös sellaisen ihmisen kyvyn tuntea myötätuntoa muita kohtaan.
Aika suurella osalla raakuus tai väkivalta kertoo siitä, ettei lapsi itse ole välttämättä saanut tarvitsemaansa huolenpitoa ja rakkautta, osalla ehkä oikeasti ajattelemattomuutta tai mustasukkaisuutta.

Mutta vastaavasti olen nähnyt paljon pieniäkin lapsia, jotka käyttäytyvät eläimiä kohtaan oikein kauniisti. Niinpä elän toivossa, että löydän tasapainon. Ettei koirat vahdi liikaa tai kuvittele olevansa lapsen yläpuolella, ja että lapsi osaa jättää koirat rauhaan ja käsittelee niitä kauniisti.

Kun vieraat lapset tulevat kysymään, saako koiriani silittää, otan koirat aina "kiinni". Sillä lailla hallitsen sekä omat koirani että lapsen käsittelyn, ja koira tietää että homma tapahtuu valvonnassani. Sitäpaitsi, varsinkin toisella on tapana hyppiä/nousta takajaloilleen ja nuolemaan naamaa, mikä on lapsista aika usein pelottavaa, vaikka molemmat ovat pieniä kooltaan.
 
KoBe kuvasit aika hyvin tuon pojan luonteen..

Mutta onneksi itselläkin nuo kokemukset tuollaisista lapsista rajoittuu aika hyvin tuohon yhteen tapaukseen, vaikka äidillä tosiaan oli talo täynnä hoitolapsia ja meillä yhtä aikaa välillä neljäkin kissaa plus pentuja jotka taapersivat ympäriinsä niin kaikki lapset osasivat aina käyttäytyä niiden kanssa hyvin.. Yhden ainoan kerran eräs pikkupoika erehtyi kiusaamaan tätä ensimmäistä kissaa ja sai kynsistä vähän sormille ja se opetus oli siinä ja tuon jälkeen ei taas ongelmia ollut.. :)
 
Serkkuni teki mun mielestä hyvin oman poikansa kanssa. Meidän porukoiden villakoira vanhus (nyt jo edesmennyt) oli nukkumassa sohvalla ja serkkuni 5 vuotias oli koko ajan menossa härkkimään koiraa. Serkkuni kielsi muutaman kerran, että nukkuvaan koiraan ei saa koskea, mutta viesti ei mennyt perille. Kun silmä vältti poika meni ja tarrasi koiraa hännästä ja porukoiden vanhus näykkäsi niin että tuli pieni vekki sormeen. Poika tietysti meni itkien äitinsä luo ja hän totesi vaan että mitähän minä olen tässä sinulle hokenut, muistappa ensi kerralla kun kielletään koskemasta.
Minusta ihan oikein tehty kun poika oli kuitenkin sen ikäinen että ymmärtää kun sanotaan, mutta ihan kurittaan pitää kokeilla. Veikkaampa että ei ole sen jälkeen mennyt nukkuvaan koiraan koskemaan.
 
Olipas siellä ikäviä tarinoita.. Meillekin kotona opetettiin kyllä eläinten kunnioittaminen hyvin ajoissa, eihän eläimistä tarvitse tykätä jos ei luonne ole semmoinen, mutta kyllä jokaista luontokappaletta pitää kunnioittaa. Mun käy nyt meidän kissaa sääliksi, kun se meni ihan paniikkiin ma yönä kun vedet meni ja supparit alko. Se varmaan aisti miten kipeä olin, katteli vaan kaikki karvat pystyssä hyvän matkan päästä. Nyt se on ollu kuulemma melkein normaali, eilen mies vei vauvan rätin kotiin niin kissa oli ottanu pitkät hajut siitä ja jatkanu elämäänsä normaalisti. Saa nähdä miten käy kun kotiudutaan...
 
Joo mä olen myös sitä mieltä että jos lemmikin ottaa niin se on osa perhettä jota kohdellaan yhtä hyvin kuin lasta tai puolisoa. Lapset täytyy opettaa kunnioittamaan eläimiä ja kohtelemaan niitä oikein. Oon nyt niin vihainen täällä kun luin että kissaa on hakattu ojassa vaikka en edes ole kissaihminen.
Meillä kaksi isoa koiraa kasvatettu minun lapsuudessa ja vaikka lehdet olen päälle kasannutkin yks veenä niin kunnioitus on aina minulle opetettu! :)
 
Nyt kun nyytti on ollut reilun 3pv kotona, alkaa kissa sopeutua uuteen elämään. Aina kun vauva huutaa kissa tulee hädissään kattomaan mitä tapahtuu. Vielä ei ole tuttavuutta tehnyt pientä tarkkailua enempää, tuntuu tajuavan tämän poikaseksi ☺
 
Kun on kulunut pidempi aika vauvan tulosta miten teillä lemmikit ovat suhtautuneet vauvaan?
Meillä koira suhtautunut vauvaan hyvin , mutta meille se osoittaa mieltään ja erityisesti isännälle. Ja eilen illalla kävi pissaamassa sänkyyn:yuck:
Vaikka sitä on kuinka huomioitu niin onhan se totta, että vähemmän huomiota saa kuin ennen.
Täytyy toivoa tän menevän ohi ja ettei enää pissaile tuolla tavalla.
On koiruuskin niin tärkeä ja rakas meille :love7
 
Meillä koirat oli ihan hepakassa ekat kaks viikkoa ja piti mennä väliin jos joku vieras lähestyi poikaa. Nyt ollaan jo rauhotuttu, mutta pitävät kuitenkin tarkasti silmällä missä mitä milloinkin tehdään. Nukkuvat sängyn vieressä ja kun poika leikkii lattialla nii tulevat vierelle makamaan:Heartred Sit ku tullaan kotiin nii ekana pitää tarkistaa kaukalo että poika on varmasti mukana. Hyviä lasten vahteja.:grin Eivät onneks ole yhtään mustiksia tai osoita mieltään.
 
Meillä koirat mukana koko ajan, kun vaihdetaan vaippaa niin seuraavat ja samoin kun poitsu lattialla niin tulevat lähelle makaamaan :) eivät ole mustasukkaisia ja alusta asti opetettu että vauvaa saa nuuskia, ei lipoa naamasta. Nuorempi koira tosin varpaita ja käsiä onnistu välillä lipaisemaan mutta ei ole vauva rikki mennyt ;) Huvittavaa on jos poitsulla tulee jättipuklu sylissä ja osa lentää kaaressa lattialle niin nuorempi koira tulee ja siivoaa jäljet :D vieraita koiria ei hyväksytä lähelle jos lenkillä vaunut mukana.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top