Meille tullut hyvin samanlainen tapaus mummulaan kuin Bluemoonin kirjoittama tossa yllä. Mummulaan tullut pari kuukautta sitten jo aikuinen koira esyn kautta. Koirasta oli tiedossa että ei lapsiperheeseen tai missä muita koiria. Nyt tuli vkl reissu mummolaan ja tämä koira oli siellä portin takana ja lenkeillä oli kuonokoppa. Meidän koirat ei ole päällepäsmäreitä, eivät oikeastaan edes paljoa huomioineet tätä uutta koiraa kun tämä koira yhteislenkillä ihan varoittamatta hyökkäsi kiltin toisen narttukoiramme kimppuun. Koiramme ei siis edes katsonut tätä koiraa vaan kulki vaunujen vieressä tapansa mukaan. Onneksi oli kuonokoppa mutta säikäytti

jatkoi hyökkäilyä ihan kokoajan eikä edes murise etukäteen. Jos ei olisi kuonokoppaa niin purisi heti eli ei oikeastaan rähise ollenkaan. Oli aika rasittavaa kun koira "hakkasi" koko viikonlopun porttia ja olisi tullut sieltä kimppuun. Ja pahin, reagoi aikalailla ihan samalla tavalla poikaan. Mietin että kun poika lähtee enempi liikkeelle niin en luota siihen että koira vaan portin takana, toki vahdin poikaa mutta saa kyllä vahtia yli äyräiden kun koira portteineen ihan siinä olohuoneen vieressä

eli poika voi oikein leikkiäkään siinä edes oman syömisen aikaa kun pelkään että ennättää siihen portille ja koira puree. En halua riskeerata yhtään jatkossa, varsinkaan kun koira oli agressiivisempi kuin mitä kuvittelin. Vahinkojahan voi sattua ja koira päästä portilta karkuun kun siinä liikettä kuitenkin. Tuntui vaan että isäntäväki oli sitä mieltä että ongelman kanssa vaan ehkä elettävä..? Olen nähnyt agressiivisia koiria koiraharrastuksissa mutta en tuollaista että varoittamatta hyökkää ja kun poikakin konttasi portin ohi niin vaani karvat pystyssä

mietin että jatkossa olisi kyllä niin että koira pois vierailumme ajan. Tai lukittuna ihan oven taakse. Portin läpi voi purra nopeastikin vaikka me vanhemmat olisimme miten valppaina. Ja minuakin väsyttää olla poikaa vetämässä portilta päin jatkuvasti pois kun kyllähän se TIETENKIN eniten kiinnostaa.
Hyvä kuitenkin että koira saanut sille sopivan kodin ja siitä tosiaa pidetään parahinta huolta mutta en haluaisi että meidän perhe on pelinappulana. Onneksi yllätyksenä mieheni uskalsi sanoa ensin ettei jaksa jatkossa tämmöistä ennen kuin minä eli onneksi mieskin ymmärtää tilanteen vakavuuden. Mitä muut ajattelette tästä? Mitä ideoita antaa?
Poikaa en uskalla jättää hoitoon ellen ole itse vahtimassa jos koira samassa asunnossa.
Niin tämä vielä rassasi tota muutenkin hubaa viikonloppureissuamme.