Keni: Meillä tää tosiaan jo toinen Helsingin reissu ja pakko sanoa, että se ensimmäinen oli paljon rankempi henkisesti. Sillon ei tiennyt yhtään mikä pojalla on hätänä, kun ennen synnytystä kaikki näytti ultrissa normaalilta. Nyt kun tietää mistä on kyse, niin osaa suhtautua asiaan jo erilailla. Meillä on teholle tosi tarkat vierailuajat, joten on pakkokin tehdä jotain muuta, kun vaan kököttää sairaalassa. Sitten, kun päästään vuodeosastolle, niin saadaan taas hoitaa poikaa koko päivän ajan. :) Paljon täällä tarjotaan psykiatrista apua, mutta me koetaan miehen kanssa ettei sille ole tarvetta. Puhutaan yhdessä paljon ja omien vanhempien kanssa, sekä hoitajista on tosi suuri apu, kun osaavat vastata meidän vaikeisiin kysymyksiin. Mielenrauha tuli oikeastaan siinä vaiheessa, kun leikkaus oli tehty ja nyt, kun poika on jo hereillä. Enää odottaa lähinnä sitä kotiin pääsyä, vaikka siihen vielä meneekin aikaa.
Teillä ilmeisesti on jo kaikki ok ja olette päässeet kotiin? Annettiinko teille jotakin käsittelyohjeita vai saako vauvaa nostella ihan normaalisti tuollaisien haavojen kanssa? Meillä edessä on uudelleen opettelu vauvan nostamisen ja käsittelyn kanssa, mutta onneks sekin kestää vaan kuukauden ajan. :)