Lastenneuvola

Temppiä Suviii, toivottavasti kaikki sujuu hyvin :Heartred
 
Suviiille kovasti tsemppiä! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsette pian kotiin elämään sitä vauva-arkea.

Meillä oli tänään neuvola. Neidin mitat nyt 4670 g ja 56 cm. Eli syntymäpainoon on tullut 1,1 kg lisää. Päänympärys 37 cm. Hyvin kasvaa. :) Ihokin on saatu hoidettua kuntoon niillä lääkkeillä, välillä peppu vähän punoittaa, jos on kakka ehtinyt olla vaipassa (unien aikana) jonkin aikaa, mutta se nyt on aika normaalia. Katseellaan seurasi lelua, joten kyllä hän näkee. :) Ei tarvitse enää murehtia sen sairaalan lastenlääkärin tarkastusta. Pieni myös vähän kokeili jutustella neuvolantädille ja naureskeli. Eli kaikki hyvin. Seuraava käynti sitten neuvolalääkäri, sitten saa sen rotarokotteenkin.
 
Meillä otetaan joka kerta paino, pituus ja päänympärys. Kun on oppinut, miten ne otetaan, niin ne voi ottaa myös itse ennen neuvolatädille menoa. Näin siis vauvavuoden aikana toimitaan meidän neuvolassa. :) Kyllähän ne kai yleensä seuraa noiden kehitystä niiden käyrien mukaan, joten luulisi, että joka kuukausi otetaan kaikki nuo mitat.
 
Meidät lähetettiin OYSiin noiden tyrien takia. Yrittävät täällä saada painettua tyrän takaisin ja leikkaus on nyt piankin edessä.. Mahdollisesti jo tänään tai sitten parin päivän sisällä..
 
Suviille ja pikkuiselle paljon voimia ja parantavia ajatuksia :Heartred


Täällä käyty 1kk neuvolassa tänään. Painoa oli tullut aivan urakalla, 1150g syntymäpainoon :) Eli ruoka-aikaan on oltu paikalla.

Paino 4990g (syntymäpaino 3840g)
Pituus 55,3cm (52)
Pipo 37,5 (35)
 
Leikkaus on nyt tehty pojalle ja oli iso operaatio. Keuhkovaltimon läpästä tehtiin uusi läppä aortaan ja keuhkovaltimoon tehtiin kokonaan uusi läppä. Rintalasta ja haava on edelleen auki, jos tulee tilanne, että täytyy päästä nopeasti sydämeen käsiksi. Jätkä on nukutettuna ainakin pari-kolme päivää. Leikkaus onnistu hyvin, mutta muutamat päivät on kriittisempiä. Katsotaan nyt mihin suuntaan homma lähtee. Ei oo mikään nopee reissu, mutta kai mekin joskus täältä kotiin päästään. Onneks on nää Ronaldin avustustalot!
 
Me jäätiin pojan kans tänne osastolle oottelemaan leikkausta.. Leikkaus on todnäk perjantaina eli huomenna. Eilen illalla lääkäri sai painettua tyrän takaisin mutta kovan yrityksen ja kun poitsu oli saanu tarpeeksi rauhoittavaa. Oli melko lötkö poika illan :) kirurgi kävi kuitenki vielä kattomassa ja oli sitä mieltä että mahdollisimman pian leikataan mutta koska kaikki painelu yms oli aiheuttanu niin paljo turvotusta niin ei pysty leikkaan vielä tänään. Nyt sit ootellaan...
Onneksi poika on nyt kivuton niin ei oo niin kauhea huoli äitillä! Saas nähä että kuinka leikkauspäivä menee, nyt jo itkettää ajatus toisen leikkaamisesta! Joudun varmaan vielä yksin olemaan kun mies ei taida saada vapaaksi perjantaita... No onneks on aikaa tsempata..
 
Keni: Voin sanoa ettei oo hauskaa katella omaa pientä lasta teholla nukutuksessa ja rintalasta auki. Toki siinä päällä on semmonen suojakalvo, mutta kumminkin. Oli ennen tätä leikkausta niin koskemattoman näkönen, kun pallolaajennus tehtiin toisesta nivusesta tähystämällä. Nyt sitten jää arpi ja lisää leikkauksia on tulossa, mutta en vielä tiedä kuinka usein ja missä iässä. Sitä vaan yrittää ajatella, että pojan parhaaks tämä kaikki tehdään, mutta silti se että omaa lasta leikellään on todella kamalaa! Ja kun itelleni ei oo ikinä jouduttu mitään leikkauksia tekemään, niin ehkä siksikin tuntuu aivan järkyttävältä, kun toinen on vasta kolme viikkoa vanha ja jo nyt kaksi operaatiota takana. Sairaalassa ollut elämästään paljon enemmän kuin kotona. :sad001 Voimia teille! Kyllä ne kirurgit vaan pystyy ihmeisiin! :angel11
 
Voimia Keni ja Suviii! Ei voi kun kuvitella Suviii, kuinka raskasta teillä on, kun pieni mies on joutunut jo kahteen suureen operaatioon ja ikää vasta 3viikkoa. Jaksamista sinne ja myös Kenille. Kyllä sitä arvostaa omaa vauva-arkea yöheräämisineen, se on niin pientä teidän kokemuksien rinnalla.

Me käytiin 2kk lääkärineuvolassa
Kasvu ja kehitys hyvää
Painoa jo huimat 6700g pituutta 57,5cm :love017
Sai myös rota rokotteen,se kun on sellai suun kautta annettava, niin poju jemmas sitä liuosta suussaan ja hymyili neuvolatädille, no nielasi se sit lopulta sen :D Ei oo onneks saanu mitään sivuoireita siitä. Yönkin nukkui hyvin.
 
Meillä oli myös tänää 1kk neuvola: painoa oli tullu syntymäpainoo 820g ja pituutta 4,5cm
4860g (4040g)
55,5cm (51cm)
38cm (36cm)

Kaikki tytöllä hyvin, seuraa katseella esineitä ja hymyili neuvolan tädille. Teki myös jättimäiset pissat siihen puntarin päälle :) Vielä ei meidän tyytö jokella, muuten on kyl varsin äänekäs ähertäjä ja puhertaja.

Loput neuvola-ajasta menikin esikon erittäin kovan uhman puimiseen. Meil ei tunnu tätä nykyä olevan hyviä päiviä kuin 1-2 viikossa. Muina päivinä saadaa kirkumisraivokohtauksia ja tehää kaikkea mahdollista pahaa :sad001 Alkaa itel koht olla keinot vähis ton kanssa.
 
Nii ja neuvolan täti totes et meiän kolmevuotiaalla on neljävuotiaan uhma. Että siinäkin tuo menee ikäsiään edellä.
 
Kiippu: Mä antaisin ihan mitä vaan, että saisin yöllä herätä pojan tarpeiden takia ja ylipäänsä olla pojan kanssa 24/7. Siihen arkeen, kun ehti tottua 11. päivässä niin hyvin ja oppi jopa tuntemaan pojan täysin. Nyt sitten näkee häntä muutaman tunnin päivässä nukutettuna, niin ei kovin hääviltä tunnu. :sad010 Kyllä sitä vaan osaa arvostaa nyt niin paljon enemmän niitä hyviä päiviä ja jopa pelkästään sitä, että on saanut katsella sylissä toista suoraan silmiin.
 
Bettie; Täällä ihan samanmoista. Meillä taitaa olla se 2vee uhma ja ilmeisesti kun siitä päästää niin tulee 3vee uhma ja sitte 4vee uhma ja niin pois päin. Toiset päivät on oikeesti ihan kamalia ja tuntuu itestä pahalta, kun koko ajan saa toiselle huutaa ja karjua ja kieltää ja käskeä omaa huoneesee. Oon yrittäny touhuta ja tehä yhdessä asioita, mutta aina äiti tekee jonkun kohan väärin. Ihan vaikka sitte istuu väärässä kohtaa ni johan iskee itkupotkuraivarit. En myöskään tiedä mitä pitäisi tehdä, että rauhottuisi :scratch
 
Bettie ja Tiutsi: Valitettavasti tuttua täälläkin tuo esikoisen kiukkuaminen. Huhhuh! Kyllä itkuraivarit saadaan milloin mistäkin asiasta, vaikka miten pienestä ja yksinkertaisesta. Ja kun kiukuttaa, esim. eilen iltapalalla alkoi raivota sitä, kun ei halunnutkaan syödä paahtoleipää, vaikka ensin oli sanonut, että sitä syö, kun kysyin, niin ei meinannut sitten mikään kelvata. No, lopulta sitten, kun selvitin, mitkä vaihtoehdot ovat, niin sanoi haluavansa hapankorppua. Laitoin sitten neidille maitoa ja hapankorppua pöydälle ja sanoin, että pöydän ääressä pitää syödä. Tästä uudet raivarit, olisi pitänyt saada mennä olkkariin syömään. Silloin sanoin, että keittiössä syödään tai sitten ei syödä ollenkaan, ja lähdin itse pois. Hetken päästä neiti istui kiltisti pöydän ääressä syömässä. Meillä yleensä auttaa jompikumpi kahdesta vaihtoehdosta: "harhautus" eli suunnataan neidin ajatukset ihan toisaalle tai sitten jätetään vaan kiukunpuuska huomioimatta. Monesti kyllä toimivat nämäkin viiveellä. laughing7 Sitten tietysti, kun se kiukunpuuska menee ohi, niin huomioidaan toinen kyllä. Osaa kyllä koetella hermoja nuo kiukuttelut välillä, kun välillä ei kelpaisi enää edes se, mitä alunperin halusi.

Tämäkin kausi se on kai vaan elettävä läpi, kyllä se joskus helpottaa! Uhmien tilalle tulee murrosikä. :laughing001 Kai se pitää vaan yrittää muistaa noiden vanhempienkin lasten kanssa sama kuin vauvankin kanssa, että nauttii niistä hyvistä hetkistä.

Suviiille ja Kenille tsemppiä kovasti edelleen! Vaikka moni meistä ei tiedä, miltä tuntuu nähdä oma lapsi tuollaisessa tilanteessa, niin uskon, että jokainen pystyy sen ymmärtämään. Eiköhän meiltä sen verran empatiakykyä löydy. Pelkkä ajatuskin hirvittää, ja teille se on todellisuutta. Mutta toivotaan, että molemmilla vauvoilla menee kaikki hyvin ja pääsette kotiin taas arkeen palaamaan hyvillä mielin! Tai ainakin paremmilla. Tuon sydämen kanssa nyt ainakin joutuu tietysti kontrollikäynneillä ravaamaan, mutta hyvähän se on, että tarkkaillaan. Ex-työkaverin tytöllä on synnynnäinen sydänvika ja sielläkin ravataan kontrolleissa, mutta muutaman vuoden ikäinen tyllerö elää muuten ihan normaalia lapsen elämää. Toivotaan, että tilanne sielläkin normalisoituu!
 
Tiutsi me saatii ohjeeks noihin raivareihin, että lapsi pitää ottaa tiukkaan syliotteeseen, niin että pidetää toista käsistä kii (ei pääse sit huitomaa itseää eikä muita) ja siinä pitää sit olla niin kauan et raivo ja itku laantuu. Se on kai sit sitä syliterapiaa mistä oon joskus lukenukii. Itse ei siinä tilanteessa saa näyttää omaa suuttumustaan, ja vaatii kuulemma tosi pitkää pinnaa. Täytyy seuraaval kerral kokeilla ku tyttö saa kunnon raivarin. Se siinä vaa on ku ei korvat kestä yhtää sitä kirkumista.
 
^ Kokeilemisen arvoinen juttu. Harmi vaan, kun välillä se tilanne on sellain ettei "ehdi" tai pysty alkaa pitää kiinni. Esim vauva alkaa samaa aikaa huutamaan ruokaa tai on itse tekemässä ruokaa tms.. Ne raivarit kun voi tulla ihan milloin vaa. Yrittäny nyt kotona kuitenkin pysyä yhdessä tavassa ja nyt turhanpäiväisestä kiukuttelusta joutuu omaa huoneesee ja saa tulla pois ku on rauhoittunu. Eri asia sitten jos kiukuttelee ihan jostain oikeasta asiasta.. Myös koiran lyöminen ja potkiminen on nyt HOTtia, siitä joutuu kans omaa huoneesee. Ja toisinaa ku äiti on tyhmä eikä tottele pikku neitiä niin äitiäkin lyödää. Tuntuu, että ainoa jota halitaa ja pusutellaa on vauva..
 
Täällä esikoinen välillä kiukuttelee. Olen iltarutiineissa ottanut sadun jälkeen hetken missä vaan jutellaan, olen kysynyt että onko jokin asia mikä harmittaa ja tuntuu että esikoinen on tykännyt kertoa juuri esim. siitä kun ei aina pääse syliin kun haluaa. Ehkä tuo keskustelutiokio on vähän auttanut, tosin ei mikään paha kiukuttelija ole alunperinkään. Ollaan alettu myös keräämään hymynaamoja, jonka saa esim kun menee nätisti nukkumaan, pääsee sitten tekemään jotain kivaa kun on rivi täysi. Hymynaamat on siis vain palkitsemiseen, ei uhkailuun tai kiristykseen :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top