Lasten ikäerot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja LauraLady
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä esikoinen syntynyt 21.6.13, saa nähä miten lähelle kakkosen syntymä isosiskon synttäripäivää menee kun tällä hetkellä la arvio on 13.6 ;) kyllä vain jännittää miten tämä meidän prinsessa uuteen tulokkaaseen suhtautuu kun on itse tottunut olemaan se huomion keskipiste. :)
 
Meillä esikoinen nyt 1,5v ja ikäeroa tulee olemaan vähän päälle 2v1kk. Oon aina ajatellut että 2v ois sellanen sopiva ikäero, joten aika nappiin osuu. Vähän tässä jänskättää vaan oma jaksaminen kahden pienen kanssa..
 
Meillä esikoinen on syntynyt 10/2011 ja kuopus 1/2013. Eli kun vauva syntyy niin lapset on öbaut 3v8kk ja 2v5kk. Nämä kaksi ekaa tulivatkin lyhkäsemmällä ikäerolla, vain 1v3kk välissä. :p

Ja teille kellä on tulossa toinen pienellä ikäerolla niin ei kannata pelätä liikaa etukäteen! :) Mä yllätyin tosi positiivisesti kaikki meni. Isoveli ei ollut lainkaan mustasukkainen ja pikkusisko oli hyvä nukkumaan ja kiltti tapaus, en kokenut arkea lainkaan raskaaksi. :) Kahden lapsen vaipattaminen yhtä aikaa alkoi kyllä rasittaa jossain vaiheessa, muttei sekään ollut ylivoimaista. Onneksi nyt on isommat jo pois päivävaipoista, josko oppisivat vaikka yökuiviksikin ennen PikkuPikun putkahtamista maailmaan. :D
 
Meil oli kans 1v 3kk ikäeroo ja sit kun vauvat syntyvät niin ovat 3v 11kk ja 2v 8kk. Siinä on sit 4 lasta alle 4vuodessa :0. :) haastavaa tulee olee, mut toisaalta, mitä elämä olis ilman haasteita? Tylsää ;)
 
Mä ainakin tykkään, että kivempi onkin saada lapset "samalla rysäyksellä" ja pienillä ikäeroilla. Jos vaikka tulis kaikista läheiset toisilleen ja sitten sen pikkulapsivaihe menee kuitenkin niiiiin nopeasti ohi. Sitten sitä joutaa taas nukkua ja tehä omia juttujaan enempi... :) Sisulla vaan!! ;)
 
Rosalina i like ur attitude ;) joo ja mulla on taas myös sellanen fiilis et nyt ku kroppa on "nuori" niin jaksan. Luulen et vähän vanhempana mä en jaksais oikeasti varmaan enää. Sillo ei riittäis enää sisu ;)
 
Minkä ikäinen muuten oot? En löytänyt sua tuosta kesäkuisten listasta (tai meni vaan jotenkin silmien ohi?). Mä oon nyt 26, vielä jaksaa. :D En osais kuvitella itteäni 35+ ikäisenä pienen vauvan äidiksi. Sopii paremmin tämä tehään lapset nuorena-kuvio. :)

EDIT: noniin löysinhän mä kun oikein hitaasti ja hartaudella rupesin lukemaan. ;) ja taisihan siitä olla jo aiemminkin puhetta, lyhyt muisti.:rolleyes:
 
Ikä on niin suhteellista ja vain numero. Kyllä mäkin parikymppisenä ajattelin, että kolmekymppinen on ihan ikäloppu jo. Mutta vielä mä 32-veenä tunnen itseni sekä henkisesti että fyysisesti nuoreksi :) . Tulen todennäköisesti olemaan 33, kun tämä meidän toinen lapsi syntyy ja vielä jaksan haaveilla kolmannestakin :) .
 
Kyllä olet oikeassa. Ikä on numero loppujen lopuksi. Ja kyllä nykyään on ihmiset paremmassa kunnossa fyysisesti ja menevämpiä. Enkä siis tarkoittanut kommentillani ketään loukata. Tarkoitus oli tuoda oma kuvitelma itsestä vähän vanhempana. ;)
 
Itse kun olen nuorena tullut äidiksi niin jotenkin tuntuu että haluaakin tehdä lapset nyt nuorena. :) olen nyt siis 22 ja en tiiä kerkeenkö täyttää 23 ennen synnytystä. :) sain esikon 20 vuotiaana ja monet sano että ei noin nuori pärjää, lähinnä suku aluksi, mutta hyvin pärjätty ja yksinhuoltajana vieläpä. :)

Naurettiinkin siskon kanssa joka mua 10 vuotta vanhempi että mä päätin hankkia lasten välissä uran ja rueta ura ohjukseksi sitten kun lapsi luku tulee kerralla täyteen. :) vaikka eihän sitä tiiä vaikka joskus innostuis vielä ja neljännen pyöräyttäs. :)
 
Ei sillä iällä tosiaan ole merkittävää osuutta asiaan, jos on valmis. Tai toisinkaan päin, että jos jaksaa pikkulapsi-iän vielä 30+. :) jokainen on omanlaisensa yksilö. Ite koen jaksavani nuorena äitinä paremmin. :P
 
Niin no jokainen varmasti itse tietää milloin on itselle hyvä ikä hankkia lapsia. Ja eiväthän kaikki saa lapsia juuri sen ikäisenä kuin alunperin haluaisi. Mutta en voi sanoa että esim.tämänikäisenä jaksan paremmin kuin vaikka nelikymppisenä, koska enhän vielä ole elänyt sinne asti. Ja loppujen lopuksi onko se sitten helpompaa nelikymppisenä teini-ikäisen kanssa kuin nelikymppisenä vauvan kanssa!? Kenpä tietää.
 
Mä olin esikoisen saadessani 30 (täytin parin viikon päästä siitä 31) ja tosi hyvin mä olen jaksanut, enkä koe olevani yhtään vanha :) . Onhan elämässä paljon muutakin rankkaa kuin vain pikkulapsiaika. Mulle esim.breikki työelämästä tuli juuri oikeaan aikaan ja paremmat taloudelliset mahdollisuudet nyt oli jäädä hoitovapaalle, kun oli kerennyt jonkin verran jo säästämään.
 
No joo kuten sanottu jo niin jokainen kyl tuntee itsensä ja oman kroppansa. Ikä on numero hyvinkin monessa asiassa.
Edit: niin ja kylhän anatomisesti ja luontokin järjestänyt naisen kropan tulla raskaaksi nuorena. Ja ikähän on usein suurin tekijä raskautumisessa lääketieteen näkökulmasta. Mutta sitten vaikuttavia tekijöitä on monta muutakin elämässä. Parisuhde, koulutus, uran luominen, talous jne. Mikä sopii toiselle ei sovi toiselle. Ja sen voin todeta, et jos nelikymppisenä saa ekan lapsen niin kyllä on sit haastavaa yli viiskymppisenä, jos tulee kauhea teini-ikä :)
 
Muokattu viimeksi:
Mira83: Mä täytän ens kesänä 29v ja haaveilen kanssa ainakin kolmesta lapsesta joten katsotaan nyt :D Jotenkin vain vähän "harmittaa" kun just valmistun kivaan ammattiin enkä sit heti pääse töihin mut ehtiihän sitä myöhemminkin. Lapset tosin olis mukava saada pienellä ikäerolla kun oma ikäkin alkaa ns painaa päälle :)
 
Varmasti vaikean teini-ikäisen kanssa on ihan yhtälailla haastavaa oli sitten 30, 40 tai 50. Ja tuo jaksaminen riippuu niin ihmisestä. Tunnen monia viiskymppisiä, jotka ovat fyysisesti paremmassa kunnossa kuin moni parikymppinen. Mutta tottahan se on, että naisella raskauteen ja sikiön kehitykseen liittyvät riskit kasvaa etenkin 35 ikävuoden jälkeen. Itse mietin, että nykyajan työelämä on paljon rankempaa, kuin lapsenhoito kotona, saa nähdä muuttuuko mielipiteeni kun lapsia onkin kaksi :) . Mutta itse oon ainakin enemmän huolissani miten jaksan viiskymppisenä työelämässä kuin sen teini-ikäisen kanssa.

Jokaisessa iässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Itse lasken tämän iän hyviin puoliin vielä sen, että lapsemme isovanhemmat ovat eläkkeellä, joten heillä on hyvin aikaa viettää lapsenlapsensa kanssa :) .
 
Muokattu viimeksi:
Ja tarkotus ei oo ketään suututtaa. Ihailen niin nuoria kuin vanhempiakin äitejä. Haluan vain tuoda erilaista näkökulmaa tähän asiaan :) . Ja kun niin monelta nuorelta kuullu (en tarkota että täällä) sitä samaa mantraa, että "kolmikymppisenä ei jaksa ".
 
Mä sain esikoisen 18v, oon nyt 27 ja sanoisin kyl et välillä tulee niitä päiviä ku kaikki on hankalaa ja ei jaksa (etenkään kiukkuavia lapsia) ja toisinaan taas kaikki menee kuin strömsössä, aivan riippumatta siitä minkä ikänen satut milloinkin olemaan :D Äidit sopeutuu riippumatta iästä, sitä ne suloiset pikkupallerot tekee ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top