Lasten ikäerot

Meiltä löytyy kaksi tyttöä jo entuudestaan. Toinen täyttää kohta 4 v ja toinen on 1v 3 kk. Eli kyllä vipinää riittää kun vauva syntyy!

Mä olen itse 33 v ja koen eläväni parasta aikaa tällä hetkellä, juurikin lapsien vuoksi :) Olin 26 kun ruvettiin esikkoa yrittämään. Kolmeen vuoteen ei vaan vauvaa kuulunut. Sitten kävimme gynekologilla ja pian lääkityksen aloittamisen jälkeen tärppäsi. Täytin siis juuri 30 kun esikoinen syntyi. Ja nyt sitten olisi kolmonen tulossa. Kaikki on tehty niin putkeen kun mahdollista :sign19

Hauskinta tässä on se että kolmonen on lapsista ainut, joka on tärpännyt luomuna, ilman suurempaa yritystä ( mutta sitäkin toivotumpana!). Olen ajatellut että se osittain varmaan johtuu siitä että viimeiset vuodet olen elänyt mielestäni hyvin stressitöntä ja onnellista elämää lapsien kanssa kotona. Ehkä se juuri näkyy ja tuntuu kropassa, vaikka ikää jo yli 30 onkin :whacky059
 
Ootko orvokki81 ollut tuolla elokuun 2013 ryhmässä? Ite siellä esikoista odotin, enempi vaan seurailin juttuja siellä, vähemmän tuli kirjoiteltua.
 
Juu, kyllä olin Hulpu :) Siellä on vieläkin pieni porukka joka kirjoittelee tasaisesti kuulumisia ja aika paljon on uusia vauva uutisia tullut.
 
Täällä esikoinen on syntynyt 12/13 eli lapsukaisille tulee ikäeroksi 1,5 vuotta. Jännittää kyllä, miten selviää kahden pienen kanssa. Mitenkäs muiden lapset ovat suhtautuneet pienempiin sisaruksiin?
 
Sitku ikäeroo on pieni niin suurin plussa lienee, et ei tuu mustasukkaisuutta. Meillä ei edes kunolla kävely esikoinen, ku veli synty. Ei se edes tajunnu kauheesti. Mut rankkaa oli mulla fyysisesti. Nyt muistelen haikein mielin :) aika juoksee!
 
Harmony ja Rosalina: Kävisipä meilläkin tuuri tuossa suhteessa! Ja toivon kyllä myös kovasti, että sisaruksista tulisi keskenään läheiset.
 
Toivotaan!!! :) samaa jännään et miten kuopus suhtautuu kun hänet "syrjäytetään" asemastaan.. Eipä muuta voi yrittää kun puhua vauvasta positiivisesti ja koittaa ottaa vauva "kuvioihin mukaan" jo odotusaikana, antaa lasten tutustua masun sisällä piilevään pieneen. Ja tietty tehdä valmistelut hyvissä ajoin etukäteen. Esim jos lapsi nukkuu vielä pinnasängyssä niin ajoissa siirtää hänet toiseen sänkyyn, ettei toinen koe menettävänsä sänkyään vauvalle.
Ja yksi fiksuimmista neuvoista jonka oon saanut on, että jos isompi sisarus on itsekin vielä pieni, niin ei pitäisi vertailla tyyliin "sinä olet jo niin iso....vauva on vielä niin pieni". :) pieni lapsi ei osaa ymmärtää sitä oikein, voi kokea sen torjumisena tms.

tulipas pitkä pätkä:D
 
Meillä on tytöillä ikäeroa vajaa 2,5 vuotta. Esikoinen otti tosi hienosti vauvan vastaan. Pientä kärhämää oli kun pienempi lähti liikkeelle ja otti tavakseen sotkea esikoisen leikit :) Nyt tässä pari viimeistä viikkoa ( esikko vajaa 4v ja nuorempi 1 v 3kk ) on mennyt hienosti, tytöt ovat ihan selvästi ruvenneet leikkimään keskenään. He kipittävät peräkanaa isosiskon huoneeseen ja touhuilevat siellä yhdessä. Me ollaan miehen kanssa oltu ihan ihmeissämme kun ollaan saatu katsoa rauhassa telkkaria :whacky011

Kakkoselle ja kolmoselle tuleekin nyt vajaan kahden vuoden ikäero, toivottavasti uusi vauva otetaan yhtä hienosti vastaan kun kakkosen kohdalla kävi. Ainakin isompi tyttö vielä toivoisi pikku sisarrusta :)
 
Oi vitsit tuo Harmonyn tilanne kuulostaa aivan ihanalta, neljä noin putkeen :Heartred Itse kanssa siitä kovasti aikasemmin haaveilin, mut luonto päätti toisin. Toki oon kyl päässyt niin helpolla, kun vanhin aloitti just koulun, kun pienempi syntyi. On isosiskosta ollut niin paljon apua ja nyt seuraavaakin pikkusisarusta odottaa aivan innoissaan :) Keskimmäinen 2v niin rauhallinen tapaus, et en osaa edes pelätä mitään mustasukkaisuuksia. Meillä siis kesäkuussa muksut 10v ja 2v7kk. Huomasin just et esikoisella ja tulevalla vauvalla sama LA :D
 
Nuunuu ei se mitään vaikka ei teillä mennyt suunnitelmien mukaan. Kyllä jo et raskautuu ja saa terveen lapsen on niin suuri siunaus :wink
 
Esikoinen on syntynyt 02/12 eli ikäeroa tulee 3v4kk. Siinä mielessä varmaan hyvä ikäero, että esikoinen on jo aika omatoiminen. Äitini mukaan aikoinaan kätilöille opetettiin 3v olevan hyvä väli niin äidin kuin lasten henkisen hyvinvoinnin kannalta. Tiedä sitten pitääkö paikkaansa :)

Toisaalta taas mietityttää kuinka tyhmää on aloittaa kaikki alusta, kun on saanut lapsen "hyvään ikään" :wink
On tää toinen kyllä niin toivottu ja tekemällä tehty, että olen enemmän kuin valmis ottamaan vastaan tulevan ❤️
 
Mää en enää pysy perässä oonko näihin ketjuihin jo vastaillu mut sori jos toistan itseäni xD meillä siis 4v ja 6v isoveljet oottaa mielissään pikkuveljeä tulevaksi... :)
 
Mie taisin jo alussa kertoa että ikäeroa tulee noin 1,5v. Vaikka ylempänä just kommentoitu että mustasukkasuutta ei olis juurikaan tullu,niin vähän jännittäää miten meidän esikko suhtautuu. nyt tuntuu vuoronperään olevan mustasukkanen musta tai miehestä.
 
Meillä myös Myrtti saman ikäinen taapero kotona :) Hän tykkää vauvoista yli kaiken, hoitaa ja hellii....niin kauan kun ne eivät ole mun sylissä :wink sitten iskee mustasukkaisuus. Ja vaikka meidän tyttö on todella iloinen ja kiltti lapsi, hän omaa kuitenkin aika vahvan temperamentin ja kovan äänen. Eli ihan jännityksellä myös odotan mitä tuleman pitää....

Esikoinen 4 v on meillä aina ollut sopeutuvainen, otti pikkusiskonsakin hienosti vastaan ja nyt odottaa jo kovin pikkuveljen syntymää. Tosin hän on nyt muuttanut mielensä, että haluaisikin pikku siskon! Me miehen kanssa sanottiin hänelle että hänhän ultra tädiltä nimenomaan tilasi sen pikkuveljen, joten tilausta ei voi enää muuttaa :hilarious:
 
Meillä ei ole oikeastaan kunnolla kohdannut itseään pienempiä.. Muskarissa ohittaa vain huomiotta ja lähiötalolla jossa käydään silloin tällöin niin meinannu vain jyrätä. Yritin viime kerralla näyttää hälle 1,5kk ikästä vauvaa niin pikku-ukkoa kiinnosti enemmän pöydän antimet. :D Isompien lasten kanssa leikkis mielellään mutta he eivät saa tulla mun syliin tai edes lähelle.
Meillä on kans pieni aurinko lapsi,mutta varsinki viime aikoina on alkanut luonnetta löytyy!
 
Takaisin
Top