Yksi hormonihirviö tunnistautuu. Onnekseni mies ymmärtää jotenkin ärsyttävän hyvin olotiloja. Tai vähintään esittää todella hyvin. Ei ole väittänyt vastaan tyhmiinkään juttuihin. Eräänä päivänä makasin surkeana sohvalla miehen tullessa töistä. Ensimmäinen kysymys tietty, että miten päivä menny. Kamala tilitys miehelle kuinka etoo kaikki ja jatkuva nälkä samaan aikaan. Huono olo pahenee kun ei syö, mutta paheneepa tuo myös jos ei syö. Ja sitten tulin fiksusti siihen tulokseen, että olen kaiken lisäksi lihonut liikaa, kun ei tässä vaiheessa vielä pitäisi paljoa tulla (tullut siis n. 2,5 kg ja olen 8.viikolla) ja perään itku. Mies vain tajusi, että nyt ei kannata sanoa vastaan mitään tai oikeastaan yhtään mitään. Kävi halaamassa ja keitti kupin teetä. Paransi mieltä. Ja kaikkiin huoliin suhtautunut todella hyvin vähättelemättä. Ottanut tosissaan kyllä, vaikka samalla koittanut rauhoittaa turhia huolia.
Pahoinvoinnin suhteen hieman ristiriitainen olo. Tai siis tiedän, että liikkumalla ja tekemällä asioita se minulla ei nouse niin suureksi, mutta on vaikea lähteä liikkeelle, jos on huono olo. Ja kun tällä hetkellä teen vaan gradua, se sohvalla makaaminen velloen huonossa olossa on liiankin helposti mahdollista. Huono olo siis juuri pari edellistä viikkoa olleet pahemmat. Toissaviikolla vielä kävin uimassa ja lenkillä reippaasti, mutta koko viime viikko meni ihan rötväämiseksi. Tavoitteena on nyt ottaa sitä energiaa vaikka väkisin tekemiseen. Tosin muutoinkin aktiivisempi viikko edessä, niin helpottaa. Ensi viikon maanantaina olisi sitten eka neuvola. Menisi nyt aika nopeasti!!
Kyllä oli miehellä naurussa pitelemistä kun siinä nyyhkin... Itseltäkin pääsi sitten nauru että tätäkö se nyt taas on :D
