della_79
Asioista perillä oleva
mä oon ihan mielellään käyny täällä purkamassa pään sisältöä eikä mullakaan oo halua liittyä fb-ryhmään ja tulla julkiseksi. mun ammatti (josta en halua kertoa enempää) on suurin syy siihen ja sit toisekseen munkin tausta ja perhehistoria on sellaisia, mistä oon kirjoitellu täällä, joten en tahdo, että ne ja mun henkilöllisyys yhdistetään toisiinsa.
mun äidillä on alkoholiongelma ja sen lisäksi hän on narsisti pahimmasta päästä (no, isä on muuten vaan outo, mut kyllä kai lääkärit yleensäki on :D). ennen raskautta mä sain sietää vaikka mitä paskaa äidin taholta ja jollen vastannu puhelimeen, äiti haukkui ja ahdisteli mua tekstareilla siinä määrin, että otin jo kerran yhteyttä poliisiin ja kyselin, mitä tehdä. no, raskausuutisen jälkeen ääni muuttui kellossa ja kaikki se paska, mitä äidin piti päästää ulos, purkautui mun siskoon (se on aina jompikumpi meistä, "hajoita ja hallitse tai ainaki yritä", koska me ollaan siskon kanssa niin tiivis kaksikko, ettei meidän väliin pääse kukaan). no, olihan äitille kiva soitella, koska se on itsekin terkkari lähtökoulutukseltaan ja osasi selittää paremmin jotai asioita kuin mun oma terkkari. mut sitten alkoi selvitä, että tyyliin kaikki tietää raskaudesta ja mun äiti on levitellyt asiaa. naulasin äitin kolme kertaa sanallisesti ja vika kerralla jo suolasin, koska raivostuin niin paljon tuosta tietotoimistona olosta.
mä oon ihan varma, että munkin äiti alkaa vauvan syntymän jälkeen keksimään kaikkea negatiivista meistä, etenkin kun en tule koskaan jättämään vauvaa ilman valvontaa hänen hoitoonsa enkä ota äitiä meille, mikäli meinaa juoda visiittinsä aikana. mun äiti uhkaili ennen soittavansa mun työnantajille ja kertovansa musta jotain ikävää, mut se ei enää oikein toimi aseena, koska kehotin häntä kerran tekee sen ja kerroin, että voinkin sitten kertoa hänestä itsestään.
DiaLia: vanhemmat on kyllä p..seestä, kun ne käyttää lastensa vaikeuksia ja heikkouksia tai sairauksia aseena lapsiaan vastaan. ilmeisesti ne on siinä määrin tyhmiä, etteivät tajua pilaavansa omia mahdollisuuksiaan osallistua lastensa ja lastenlastensa elämään.
vähän samanlainen tilanne oli ton meidän pojan kohdalla (hänhän ei ole mun biologinen lapsi, mutta mä olen häntä kasvattanut viimeiset viisi vuotta ja olen ainoa äiti, jonka hän tuntee) : pojan äidin vanhemmat pyrki äidin kuoleman jälkeen haukkumaan mua pojalle ja ympäriinsä. no, lopputulos oli se, että niillä ei ole mitään asiaa meidän elämään eikä me kutsuta heitä koskaan meille esim. kylään tms., vaikka poika saakin pitää heihin yhteyttä ja olla mm. koulujen lomilla heillä jne. enää he eivät hauku mua, mutta se alkuvaihe ei ole unohtunut, joten lopputulos on tämä.
mun äidillä on alkoholiongelma ja sen lisäksi hän on narsisti pahimmasta päästä (no, isä on muuten vaan outo, mut kyllä kai lääkärit yleensäki on :D). ennen raskautta mä sain sietää vaikka mitä paskaa äidin taholta ja jollen vastannu puhelimeen, äiti haukkui ja ahdisteli mua tekstareilla siinä määrin, että otin jo kerran yhteyttä poliisiin ja kyselin, mitä tehdä. no, raskausuutisen jälkeen ääni muuttui kellossa ja kaikki se paska, mitä äidin piti päästää ulos, purkautui mun siskoon (se on aina jompikumpi meistä, "hajoita ja hallitse tai ainaki yritä", koska me ollaan siskon kanssa niin tiivis kaksikko, ettei meidän väliin pääse kukaan). no, olihan äitille kiva soitella, koska se on itsekin terkkari lähtökoulutukseltaan ja osasi selittää paremmin jotai asioita kuin mun oma terkkari. mut sitten alkoi selvitä, että tyyliin kaikki tietää raskaudesta ja mun äiti on levitellyt asiaa. naulasin äitin kolme kertaa sanallisesti ja vika kerralla jo suolasin, koska raivostuin niin paljon tuosta tietotoimistona olosta.
mä oon ihan varma, että munkin äiti alkaa vauvan syntymän jälkeen keksimään kaikkea negatiivista meistä, etenkin kun en tule koskaan jättämään vauvaa ilman valvontaa hänen hoitoonsa enkä ota äitiä meille, mikäli meinaa juoda visiittinsä aikana. mun äiti uhkaili ennen soittavansa mun työnantajille ja kertovansa musta jotain ikävää, mut se ei enää oikein toimi aseena, koska kehotin häntä kerran tekee sen ja kerroin, että voinkin sitten kertoa hänestä itsestään.
DiaLia: vanhemmat on kyllä p..seestä, kun ne käyttää lastensa vaikeuksia ja heikkouksia tai sairauksia aseena lapsiaan vastaan. ilmeisesti ne on siinä määrin tyhmiä, etteivät tajua pilaavansa omia mahdollisuuksiaan osallistua lastensa ja lastenlastensa elämään.
vähän samanlainen tilanne oli ton meidän pojan kohdalla (hänhän ei ole mun biologinen lapsi, mutta mä olen häntä kasvattanut viimeiset viisi vuotta ja olen ainoa äiti, jonka hän tuntee) : pojan äidin vanhemmat pyrki äidin kuoleman jälkeen haukkumaan mua pojalle ja ympäriinsä. no, lopputulos oli se, että niillä ei ole mitään asiaa meidän elämään eikä me kutsuta heitä koskaan meille esim. kylään tms., vaikka poika saakin pitää heihin yhteyttä ja olla mm. koulujen lomilla heillä jne. enää he eivät hauku mua, mutta se alkuvaihe ei ole unohtunut, joten lopputulos on tämä.
