Laskettu aika ollut ja mennyt...

Keskustelun 'Laskettu aika tammikuussa 2012' aloitti Zaralyn, 14 tammi 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Arkimamma Tuttu foorumilla

    Minä oon vielä sen 10 päivää aliajalla, mut ihan satavarmasti ihteni tuntien tuun olemaan yliajalla. Nyt jo välistä tosi tuskasta, niin aattelin oikeesti tahallani tehdä kaikkea mahdollista lumihangessa tarpomisesta lähtein jos vaikka syntys!

    Te jotka ootte yliajalla yhä, ootteko mitä keinoja koittanu, että lähtis syntymään?
  2. della_79 Rakastunut foorumiin

    täällä minäki pyörin edelleen yhtenä kappaleena. vitutus on edelleen suurta ja siksi oon tyytyny vaan käymään lukemassa muiden juttuja kirjautumattomana. mulla siis kai vika neuvola huomenna ja huomenna saan soitella aikaa yliaikakontrolliin. en tiedä sit milloin saan ajan, mutta ajattelin kyllä siellä sit ilmaista vitutukseni tähän mahan kanssa oloon ja ilmoittaa, että kieltäydyn synnyttämästä 5-6kg jöötiä ainakaan alateitse, että miettivät sit mitä tekevät. kysyn samalla, et miten kauan yleensä ihmisiä pidetään yliajalla ennenkuin käynnistetään.

    juttelin eilen puhelimessa mun lääkäri-isän kans, joka muisteli et minä ja sisko mentiin molemmat yliajalle 10vrk eikä oltu tulossa ilman käynnistystä. joko kummankin kohdalla tai toisella meistä supistukset loppui ja jouduttiin käynnistämään oksitosiinitipalla. isä mietti, et onkohan toi yliaikaisuus perinnöllistä. mulla on siis ihan sama juttu. joinakin päivinä sitä tuntuu, et nyt supistelee ja illalla sängyssäki supistelee, mut yöksi loppuu ja aamuyön jonku wc-käynnin yhteydessä mietin, ettei taaskaan mitään. päivälläkään ei tapahdu mitään ja oon nyt fb- ja google+-offlinessa, ettei kukaan pääse kyselee, et jokojoko. puhelimenki laitoin tiistaina neuvolaan mennessä äänettömälle ja nyt vaan katon, mitä sieltä tulee ja kenelle vastaan, muuten saa olla.

    niin että minäkin varmaan tammikuun lopulla (ensi viikolla, sitä seuraavalla??) jakaannun. ei siinä muuten mitään, ihan hyvin mä voin, mutta kun en jaksa enää miettiä, et ollaanko tuolla elossa, jos jonakin päivänä liikkeitä onkin vähemmän.
  3. Just_Pam Tuttu foorumilla

    Täällä ollaan myös yhdes koos :D. Tähän mennessä ei ole tullut sitä hirveetä turhautumista mutta nyt alkaa olla jo aika tympiintynyt olo.

    Edellisyönä oli supistuksia 6h ja 3h tasaisesti 6-8min välein, päivällä jatkui 3h 10min välein. No, menin lenkille jotta saisin suppareihin vähän potkua. Potkua mai ääs... Ne hiipui lenkillä täysin. Ja viime yönä ei sitten supistanut kertaakaan. Harmitti kun ajattelin mennä käymään illalla äippäpolilla tarkistuttamassa tilanteen mutta en sitten viitsinyt kun ei supistanutkaan yhtään.

    En ole käyttänyt "keinoja" (jos siis puhutaan kolmen s:n hommista jne) synnytyksen käynnistämiseksi, ainoa on että käyn koiran kanssa joka ilta 1h lenkillä ja koitan pysyä liikkeessä. Mutta se nyt tuskin synnytystä saa alkamaan :).

    Esikoinen syntyi 40+2 ja kuvittelin että kyllä tämä siinä samoissa ajoissa syntyisi. Eipä se sitten vissiin mennytkään niin.
  4. Arkimamma Tuttu foorumilla

    della_79: Jostain just lukasin, että olis perinnöllistäkin peräti tuo että menee yliajalle...
    Mäkin inhoon jokojokottelua: Huvittavaa kyllä, jotkut oikeesti kuvittelee, et mulla on jo nyytti kainalossa, vaikka oon kyllä kaikille sanonu lasketun ajan olevan vasta tammi-helmikuun vaihteessa. Erittäin rasittavaa saada onnitteluja etukäteen.

    Ajatelkaa positiivisesti: Te sentään ootte jo siellä yliajalla: mulla on jo nyt tuskasta ja vielä ois ainakin se 24 päivää, että synnytystä koitetaan ees käynnistää.

    Mulla ollu aika pitkä tauko lenkkeilyistä ym. mut kotona oon kyllä päivittäin ahkeroinu ja siivoillu ym. koulutellu koiraa.. mut eihän sitä voi liikuntaan verrata ..hyötyliikuntaa maksimissaan. Siks kannattaa mun koittaa rasittaa hieman kehoa enempi mut sit on sekin tiedettävä et siitä saattaa vaan väsyä ja veetutus on paljon suurempi sen jälkeen. :D

    Tänään ei taas mitään kummempia merkkejä, harjotussuppareita vaan..
  5. della_79 Rakastunut foorumiin

    nyt voi jo alkaa ajatella pikkuisen positiivisemmin :) soitin tänään Naistenklinikalle aikaa yliaikakontrolliin ja sain ajan maanantaille. ajanvarannut täti sanoi, et maanantaina mut varmaan laitetaan vielä tulemaan kotiin, koska se on tosi harvinaista, että jäädään samantien sairaalaan, toki mahdollista sekin. maanantaina kätilö tekee eka sydänäänten kuuntelun ja pissinäyte katsotaan ja sitten lääkäri tekee ultran ja tarkistaa kohdunsuun tilanteen ja sit miettii käynnistämistavan. viimeistään torstaina eli rv 42+1 kuulemma käynnistetään :)

    aikaa ei kuulemma tarvii erikseen perua, jos sattuukin synnyttämään ennen sitä, mut mä en kyl usko siihen enää. mut toi, että tietää, että jotain tapahtuu ja pian, antaa pikkuisen toivoa tänne ja ton jäljellä olevan ajan jaksaa vielä vaikka päällään seisoen :D
  6. vaveli16 Ihastunut foorumiin

    Tuosta perinnöllisyydestä liittyen yliaikasuuteen. Niin uskon et ainaki joidenki kohdalla se pitää paikkaansa. Nmittäin meidän äidillä myös mut ja mun veli molemmat käynnistetty ja siihen tässä itekki näytetään menevän. Esikoinenhan käynnistettiin tosiaan jo 40+4 et en tiedä olisko ilman sitä tullut tuskin ku ei meinannu silläkään tulla ja lopuksi sit sectiolla.

    Meillä della samat viikot ja sinänsä sama suunnitelma eli maanantana yliaika-kontrolli.Tosin oon nyt vannottanu et ku oon niin monta kertaa sielä äippäpolilla käyny niin en enää suostu pariksi päivää takasi kotio vaan saavat käynnistää maanantaina.Kun jos menee samalla systeemillä ku eka et ei ota lähteäkseen niin siinä käynnistyksessä menee se 3pv ja sit se mitä veikkaan et ei silläkään lähde ja sit kuitenki leikataan niin ois edes ens viikolla se vauva sylissä.Mulla siis synnytys viimeksi lähti varsinaisesti käyntiin vasta kun laitettiin kohdun suulle cytotecia ja nyt mun käsittääkseni sitä ei voi tehdä kun on leikkaushaava niin ei voi kovin rajulla kädellä käynnistää. Pieni toivohan on et jos kohdun suulla on jotain tapahtunu niin laitetaan se ballonki.Mut ei auta kun odotella maanantaita mut meinaan kyl olla aiika kovana sen asian suteen et en ilman vauvaa kotiin lähde paitsi jos ballonki laitetaan.

    Mutta koitetaan jaksaa kaikki!:)
  7. della_79 Rakastunut foorumiin

    mäki mietin ihan samaa, etten suostu lähtemään kotiin sieltä (käynnistyspäivänä), jollei ne ota tota ipanaa kerralla ulos. mun on ihan tosi vaikea olla, kun potkuja ja lyöntejä satelee koko ajan, ei saa nukuttua ja iho kutisee punaisena, kun mikään voide ei auta siihen. viime yö meni sentään jotenkuten, heräsin vain kolme kertaa voitelemaan ihoa ja wc:n, vauva ilmeisemmin nukkui, koska mitään ylimääräistä liikehdintää ei tuntunut. aamulla sekin sit taas alkoi.

    sanoin just eilen mun isälle, kun soiteltiin, ettei tässä ole enää mitään hauskaa ja nautittavaa tässä raskaudessa, vaan mä odotan ennemminkin, että tää loppuu tää raskaanaolo ja vauva saadaan ulos. mulla on muuten ollut aika vähävaivainen raskaus, mutta nyt tunnen itseni norsuksi ja buddhapatsaaksi ja syö naista, kun ei pääse normaalisti ulkoilemaan (nyt ei tosin haittaakaan, koska tuota lunta on meillä täällä etelässä jo ihan liikaa) eikä jaksa tehdä juuri mitään. isä yritti vähän huumoria heittää peliin, että ei ne nyt sentään juhannukseen tai 18-vuotissynttäripäivään asti sitä vauvaa tuolla pidä. jospas tää ois ensi viikon lopulla ohi, ainakin tähtään siihen ja aion sanoa, etten lähde kotiin ennenkuin vauva on synnytetty.
  8. Snorbe Aloittelija

    Täällä kans voidaan ajatella pikkasen positiivisemmin, kävin torstaina neuvolassa ja kaikki on kunnossa ja mikä parasta se oli VIIMINEN neuvola käynti =) Eli soitti ajan yliaikakontrollii ja se on kivasti jo maanantai aamulla 8:30 eli enää ei tarvi kauaa odottaa kun viikonloput menee niin nopsaa. Uskon, että ne kotii laittavat kun mulla ja vauvalla on kaikki kunnossa tai ainakin tähän asti on ollut *koputtaa puuta* mut se ei haittaa kivaa kun tapahtuu edes jotain edistystä ja oonkii halun tietää mikä tilanne muutenkin on alakerrassa :D Täst on tosiaa jo tosi paljo aikaa kun kävin viimisen neuvolan lääkärin ajal ja silloin oli pehmentyny ja lyhentyny 1cm ni toivottavast olis tapahtunu jotain. Huhhuh tänää on 41+1 ja miä viel ajattelin joulukuus "voiku pysyis masus uuden vuoden yli" "toivottavast ei syntyis ennen tammikuuta" joo ei tunnu syntyvän edes tammikuussa.. :D Mutta hei mä perustan kohta oman ryhmän "joulumammat 2012" ehkä tää silloin viimeistää syntyis :P
  9. della_79 Rakastunut foorumiin

    mä voin liittyä Snorbe sit siihen joulumammat 2012-ryhmään :) laskin jo yhtenä iltana epätoivoisena, että ei tää tammikuussa synnykään ja pitää alkaa kolkuttelee helmikuisten ryhmää, mut josko sit tavoitteena oiski se joulukuu, siellähän eikai oo vielä ketään :D

    ei täälläkään mitään merkkejä (edes supistuksia) ole että itsestään liikahtaisi ulos tuolta eikä sillä vaikuta hätäkään olevan, liikkuu yhtä hyvin kuin ennenkin ja jopa mun liikkuessa. me mennään täällä rv 41+3 \o/ mä toivon, että se mun viimeviikonloppuinen pyyhkäisyvuotoepisodi ois kypsyttäny kohdunsuuta edes vähän ja päästäisiin pian "itse asiaan". ilman käynnistystä tää ei ulos tule, mutta kaipa se edistää asiaa, jos kohdunsuu on kypsempi. mulla on neuvolalääkärikäynnistä hyvä tovi, se oli siis joulukuun puolivälissä.

    mietin tuossa just yks päivä, etten varmaan ihan heti rupee mankumaan mieheltä/yrittämään kakkosta, ainakaan ennenkuin unohtuu nämä kaikki mitä tähän raskauteen liittyi (=yliaikaisuus ja kutina) :D
  10. laura_ Aloittelija

    Täällä 41+3 epätoivo ja masennus. Ei millään jaksaisi odottaa enään :( välillä mietin, että onko tämä kaikki vaan jotain unta ettei sieltä mitään vauvaa ole tulossakaan. Hölmöä joo koska tunnenhan liikkeet :/ Olen vaan kertakaikkisen loppu tämän odotuksen kanssan En saa öisin nukuttua ja mies on ruvennut kiukuttelemaan ja vetämään herneen nenään joka asiasta...sukulaiset ja kaverit piinaa. Eilen laitoinkin jo puhelimen äänettömälle ja päätin etten enään vastaa =(  Nämä viimeiset 2 vko on ollut kyllä koko raskauden vaikeimmat. Pelottaa sekin jos menee käynnistykseen. Luin netistä , että synnytys on kivuliaampi ja voi kestää monta päivää ?? aargh . Huoh pakko oli purkaantua nyt tänne vaikka en ole täällä pahemmin kirjitellut. Jaksamisia muillekkin
  11. della_79 Rakastunut foorumiin

    samat mielialat täälläkin laura_, oon ollut puhelin-, facebook- ja google+-offlinessa tiistaista lähtien. en vaan jaksa enää kommentoida kaikille, ettei vieläkään tapahdu mitään enkä todellakaan kaipaa enää yhtään utelua, et joko?? sanoin siskollekin, että ilmoitan sitten, kun jotain tapahtuu, mut muuten jos ei kuulu mitään, mitään ei sit tapahdu.

    meillä minä oon se joka kiukuttelee, mut kyllä mä ajattelen negatiivisestikin. tänään kävi jo mielessä, et jos noi liikkeet tuleeki vaan siitä, että vauva osuu jotenkin kohdunseinämään tms. ja entä jos se ei selviäkään synnytyksestä tai kuolee kohtuun tms. sitä alkaa vaan tuntee itsensä ja elimistönsä jotenkin oudoksi, kun vauva ei tulekaan itsenäisesti ulos eikä oo mitään, mitä voisi itse tehdä. ei pitäisi verrata itseään muihin eikä tätä raskautta muihin raskauksiin, mutta tulee kieltämättä mietittyä, miksi just minä en saa vauvaa ulos.

    mä alan olla jo niin loppu, etten välitä siitä kivusta, mikä varmaan käynnistyksestä tulee. pääasia ois, että vauva syntyy terveenä ja elävänä ja pääsee pikkuhiljaa siihen, mitä oli ennen raskautta.

    koita säkin jaksaa laura_, ei tää varmaan ole enää kuin päivistä kiinni, että mekin päästään hehkuttamaan tonne synnyttäneiden puolelle, että vauvat syntyi ja arki lähtee taas käyntiin :)

    (ai niin, unohdan aina kommentoida, mut vituttaa myös tuo vau.fi:n omat sivut, koska en saa muutettua sinne, ettei meidän vauva ole vielä syntynyt eikä siis ole 1 viikko ja x päivää vanha, vaan me ollaan vieläki pakkautuneena samaan ihmiseen molemmat. oon yrittäny jo monta kertaa muuttaa sitä, mut ei se vaan toimi. nämä sivut ei ilmeisesti tunnista yliajallemenon mahdollisuutta tms.)
  12. Arkimamma Tuttu foorumilla

    Moi vaan! Aliajalla enää viikko.. eli oon jo tässä oikeasti ajatellut, että 3 viikkoa vielä. Parasta siis sulkea puhelin ja jättää fb omaan arvoonsa. Naapureita ei voi ikävä kyllä välttää ja on muuallakin pimeää porukkaa kun kun kuvitteleevat että tammikuun puolivälissä oisin jo synnyttänyt (vaikkeivät ole mua aikoihin nähneet ja olen heille kertonut lasketun ajan tammi-helmikuun vaihteessa).. jotenkin ottaa sen pahalla, että onnitellaan syntyneestä nyytistä: Ensinnäkään en ole ilmoittanut mitään kenellekään vielä.... mulla ei ainakaan riittäs pokka onnittelemaan syntyneestä lapsesta, kun en edes tietäisi, onko syntynyt........

    Mut juuh.. kotona on onneks rentoa olla. Muutes pakko kysyä, miten te suhtaudutte omien vanhempienne kanssa kuulumisten vaihtoon? Mun vanhemmat on molemmat käskeneet mua, että sitten pitää heti ilmottaa kun on synnärille lähtö ym. he haluuvat kuulemma olla koko ajan tapahtumien tasalla... Totesin isälleni siinä vaiheessa kun tämän mulle ilmotti, että mä en kyllä rupee hänelle soittamaan kun synnytys on päällä: Ihan on tarpeeksi stressiä kivun sietämisessä, etten voi kuvitellakaan soittelevani vielä jotain puheluita ihmisille - oli se sitten oma vanhempikaan! Et enköhän sit ilmottele suosiolla kun synnytys on ohi. Tosiaan vanhempani ovat vedonneet siihen, että he ovat vanhempiani että haluavat tietää mitä tapahtuu, mut musta synnyttäminen on silti tosi intiimi ja henkilökohtanen asia ja ei nyt hirveesti kiinnostas selventää vanhemmilleen alapäänsä leviämistä puhelimessa ym ym. :D...

    Onhan toki niitäkin ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan vanhempiensa kanssa näistäkin jutuista. Oonhan minäkin jotain äitini kanssa puhunu synnyttämisestä, enempi henkiseltä kantilta itsensä valmistelusta synnytykseen ja lapsivuodeaikaan. Semmosta...

    della_79, laura_: Mun pitänee sulkea puhelin jo näin etuajalla, kun helvetti ihmiset soitteli jo täs viime viikolla ja onnitteli syntyneestä nyytistä, vaikkeivät ole pitäneet mitään yhteyksiä ym. ja tietävät vielä lasketun ajankin joka on kuun lopussa. Kevyttä veetutusta täälläkin päin. Asiaa ei edesauta omien vanhempien soittelut ja että naapuritkin kuvittelee että lapsi olis jo maailmassa. Tosissaan en ihmettele ihmisiä, jotka nauttii omien seiniensä turvasta ja kodin rauhasta lasketun ajan läheisyydessä.

    Mulla on alkanut myös synnytys juippia yhä enempi mielessä.. oikeestaan vikat pari viikkoa tuntuu, et oon puhunu miehelle yhä enempi synnyttämisestä.. kiitos sen tammikuun alun synnytystapa-arvion, missä ne veikkas syntyvän viimestään tammikuun loppuun. Että tosi jees. Nyt kyllä lopetan synnytyksestä puhumiset ilman syytä! Kun miestä jurppii varmana jo ihan tarpeeksi.. toisaalta hänellä on pitkä pinna ja hän ymmärtää, mut toisaalta on se varmana henkisesti raskasta miehelle kuunnella jokapäivästä yninää ja vitsailua synnytyksestä. Pitää tässä elää vielä normielämää hetki, kun kerran on sitä tarjolla vielä.

    Hyvää kuluvaa viikonlopun jatkoa teillekin!
  13. della_79 Rakastunut foorumiin

    kyselit kuulumisten vaihdosta vanhempien kanssa. mä oon kyllä tykännyt soitella kummankin vanhempani kanssa näin raskauden aikana ja kumpikin on ollut vähintään kerran viikossa yhteydessä. isälle sanoin, etten mä varmaan siinä kohtaa ilmoita, kun lähtö tulee (paitsi että nyt varmaan ilmoitan, kun käynnistysajankohta selviää) ja isä oli, että ilmoitat sitten kun ehdit. mun äiti puolestaan oli epätoivoisempi tapaus, vaati, että pitää heti kertoa, kun lähtö tulee eikä suostunut ymmärtämään, kun sanoin, ettei soittelu tule varmaan siinä kohtaa ekana mieleen. toisekseen otin jälleen etäisyyttä mun äitiin ja jäädytin puhelinlinjat siihen suuntaan, koska mulle selvisi ihan pari viikkoa sitten, että äiti on jo kesästä lähtien levitellyt tätä raskausasiaa ympäriinsä mun nimenomaisista kielloista huolimatta ja kehtasi syyttää mua eka tiedonlevittämisestä fb:n jne. kautta ja kun se ei mennyt läpi, yritti vielä syyllistää mua siitä, etten itse sanonut niille ihmisille, ettei mun asioita saa levitellä. mun mielestä itse synnytystapahtuma ei kuulu sen paremmin vanhemmille kuin kenelle muullekaan, se on mun miehen ja mun sekä sairaalan henkilökunnan keskeinen juttu. mä tosin voin hyvin kuvitella, että mun huomionhakuinen äiti haluais olla tossaki tilanteessa keskipiste, jolle kaikki muut soittelisi ja kyselisi, et kuinkas paljon se della_79 on nyt levinnyt ja joko vauva tuli ulos. voin olla  myös hormonihuuruinen skitsoaja, mutta mun vauvan syntymä ei ole mikään vaalivalvojaiset.

    päätin ilmoitella vauvasta sitten, kun se on maailmassa, varmaan tekstarilla niille, keiden kanssa oon ollu tekemisissä raskausaikana ja muut saa lukea fb:sta. kuvia en jaa fb:ssa enkä muuallakaan, mutta halukkaat saa s-postitse kuvia. ennen synnytystä en suostu edes keskustelemaan muiden kuin isän ja siskon kanssa asiasta ja se on yksi syy, miksi elelen offlinessa.
  14. vaveli16 Ihastunut foorumiin

    Kirjoitin jo aamulla pitkän sepustuksen mut sit katkes nettiyhteys eikä se tullukkaa tänne joten uudelleen jotain..

    Vähän pettynyt olo on kun tuntuu et huomenna nyt äippäpolille mennään eikä tää oo itestään lähteny tulemaan.Mä nyt siis oon sillä mielellä et teen kaikkeni et ne alottaa käynnistyksen huomenna koska jos ei tää oo vielä itekseen tullu niin enpä usko et tulee se kahden päivän aikanakaa se et kuunteleeko ne mua onki sit eri juttu. Ja näin mä tosin vannoin jo viime käynnille mennes mut nyt jo vähä eri tilanne ku mun mielestä vimestään tasan 42 käynnistetään niin ihan turhaan mä kotiin tuun kahdeksi päivää ja jos se käynnistys taas kestää 3pv ja tuleeko silläkää mut no huomenna taas viisaampi.Saa nähdä niin huomenna sit tuun kiukkusena kirjottamaan ku mut laitettiin kotio:D Senverran nyt tein et pojalle on pussi valmiina vaikka pääsevät toki meiltä hakemaan täydennystä kun lähellä asuvat mut pärjää kuitenki ja muutenki aattelin kaikki laittaa mahdollisimman valmiiksi sitä varten et jään sit sinne jos tuun takasi niin onpahan sit silti melkein kaikki valmiina:)

    Tuosta vanhemmille ilmottamisesta niin ensinnäki mulla vaan äiti elossa ja ollaan tosi läheisiä ja soitellaan joka päivä oikeestaan ja nähdäänkin usein ku samalla paikkakunnalla asutaan niin ei nyt tulis mieleenkää jättää ilmottamatta sille et lähdetään. Tosin täytyy esikoinenki viedä hoitoon johonki todennäköisimmin miehen vanhemmille niin en nyt vois omalle äidille jättää ilmottamatta mut silti ne tietäis:) Mut tää on varmaan luonnejuttuki ja se et minkälaiset välit on. Jotku kaverit on mullekki sanonu et ilmota sit ku lähtö tulee oon sit sanonu et en lupaa mitään mut jos sellanen tilanne niin ilmotan kyl.Enkä usko et on siinä vaiheessa mikään ongelma pistää vestiä et nyt mennään jos ei mitään kiirelähtöä tuu.Mut tosiaan nyt näytetään menevän käynnistykseen niin sieltä varmaan ehtii ilmotella ainaki viimeksi ku esikoinen käynnistettiin soittoja ja viestejä tuli paljon eikä se mua haitannut kun oli muutenki tylsää siellä:)En nyt toki sitten mistään salista ala ilmottelemaan et montako senttiä auki ym.vaan viimenen ilmotus on kun mennään saliin ja sekin sit mahdollisesti vaan äidille riippuen toki tilanteesta.Ja oon myös aatellut et jos oikeen venyy synnytys voi mies käydä äidille soittamassa että kaikki ok mut kestää kun tiedän et sitä jännittää ja sit ku kestää miettii onko kaikki ok mut niin tosiaan mitenkää ei voi tietää miten kaikki menee niin eipä etukäteen voi suunnittella mitä ilmottaa mitä ei. joko joko kyselyjä en juurikaan oo saanu ja ne jotka on kysyny ei oo haitannu kun on harvassa.

    Ja vielä jos puhutaan synnytyksen jälkeisestä ilmottelusta niin varmaan toimin samoin ku viimeksi et äidille soitto muille viesti:)

    Tulipas pitkä selosus puolet turhaa löpinää mut sattu olemaan aikaa:)
  15. Arkimamma Tuttu foorumilla

    della_79: Samaa meininkiä siinä suhteessa toi vanhempien juttu, että mietin vaan onko se tosissaan niiden asia, kun me ollaan lähdössä synnyttämään mieheni kanssa? Eiköhän heille riitä väliaikatiedot tekstiviestitse.. etenkin kun yleensä niillä on aika erikoisia mielipiteitä ja jos on hirmu kivut ja tuskat, niin haluaako jutella ihmisten kanssa yhtään mistään jossain puhelimessa? No ei. Ärsyttävää/en voi ymmärtää, että pitäs soittaa jollekin isälle, että tässä ollaan lähdössä ja tuskasta on.... mitä se auttaa mihinkään, ei mitään.

    Mustakin tuntuu, että täällä on tullu varsinaiset vaalivalvojaiset, kun lapsi syntyy. :D Tää on sellanen kaupunki, mistä kaikki nuoret yleensä muuttaa pois ja meidänkin kadulla ollaan vissiin harvempi nuoripari, jolle lapsi tulossa, että naapuritkin kyttäilee jo millonka vaunut ilmestys katukuvaan ym.

    Joo, toteen muuten ite nyt ihan saman = ihana kun puhelin on äänettömällä ja fb:ssä jos oon visitoinu, niin enpähän vastaile tyypeille, jotka yleensä eivät pidä normisti yhteyttä ja yhtäkkiä nyt lasketuna ajan lähellä yrittäävät viestitellä. Todella tyhmää mun mielestä.... siis ei pidetä yhteyttä tyyliin kymmeneen vuoteen ja sit h-hetkellä sitä udellaan kaikki maan ja taivaan väliltä.. että jes.

    Jiha: tsemppiä, että pääsisit itse asiaan - synnyttämään. :) Ja tosiaan riippuu tilanteesta, et millaset suhteet on vanhempiin ym. Mulla on ihan ok suhteet niihin, mut ihan rehellisesti sanottuna välistä ne on tiettyjen asianhaarojen takia olleet mua kohtaan sen verran epäreiluja, etten rupea heille yksityisasioitani ihan ensimmäisenä kertomaan.

    Jiha: Mulla muutenkin toi, että harvempi kaveri pitäny koko raskausajan säännöllisesti yhteyttä.. että olis se outoa ilmottaa edes heille, et nyt tuli lähtö.. korkeintaan laittaa sit txt, kun on syntynyt.

    Säälittää vaan lähipiiri tässä, kun niiltä uteleevat ulkopuoliset (sellaset joiden kanssa en ole ees ikinä puhunu), että jokojokojoko.. harmittaa vaan kun lähipiirikin ressailee mun synnytysten takia. Miks jostain maailman luonnollisimmasta tapahtumasta pitää tehdä hirveä numero? :) Mut pitää vaihtaa jo aiheita!
  16. laura_ Aloittelija

    Della_79: jos normaali raskaus kestää 38-42vko ihme ettei vau.fi tätä ole hoksannut . kieltämättä tuntuu hiukan pöllöltä , kun kirjaudun sisään ja siellä puhutaan viikon ikäisestä vauvasta :D

    Olen koko raskauden ajan pelännyt synnytystä, mutta tämä odottaminen on kyllä vienyt viimeisetkin pelot pois. (jos tästä nyt jotain hyvää pitää keksiä) .Nyt vaan  mietin miten se vauva siellä jaksaa ja jos käynnistetään miten reagoi lääkkeisiin jne.

    Dialia: Vanhemmista…Äitini kuuluu nyt siihen joukkoon jolle en vastaa puhelimeen. Hän saa hetkessä pulssini sataan ja useimmiten meillä onkin puhelut päättynyt siihen, että jompikumpi lyö luurin korvaan.

    Hänen joko joko kyselyt raivostuttavat kaikista eniten. Hän jopa puhunut raskauden aikana kokoajan poika vauvasta , vaikka emme tiedä lapsen sukupuolta!!!!

    Isäni kanssa välit on paremmat ja hän ei ole minua soitoillaan kiusannut  ja jos soittelee saattaa vaan varovasti kysyä mitä kuuluu . Hänelle lupasinkin ilmoittaa kun lähden synnyttämään. Äitilleni ei missään nimessä. Voitteko kuvitella , että kun siskoni oli aikoinaan ollut synnyttämässä ja hän ei ollut vastannut puhelimeen. ..Äitini oli soitellut hoitajille …ihan kun heillä ei olisi parempaa tekemistä. Kyllä hävettäisi jos sama tapahtuisi minun kohdalla.

    Minua kanssa ärsyttää  tuollaiset tutut joista ei ole kuulunut tyylin 10v ja nyt laittavat viestiä, että ilmoitathan sitten heti kun vauva syntyy!!? Samaten tuntuu hassulta , että pari kaveria joiden tapaamiset joskus jäänyt , kun heille syntynyt lapset eivätkä ole enään pitäneet yhteyttä…niin nyt soitellaan ja ollaan niin kaveria ja sopimassa vauva treffejä. Hieman kornia enkä tiedä miten heihin suhtautuisin.

    Jiha: Tsemppiä huomiseen ja toivotaan , että pitävät sinut siellä !

    Huomenna soittelen itselleni kontrolliaikaa. Laskiskelin, että perjantaina voisi olla viimeistään käynnistys. Johan tuli taas valitusten virsi. No viikon päästä varmaan jo puheenaiheet ihan toista

  17. della_79 Rakastunut foorumiin

    DiaLia: me ei tunneta täällä Vantaalla onneksi kovin monia ihmisiä ja täälläpäin naapuritki jää tuntemattomammiksi. oon mä yhdelle naapurille kertonut raskaudesta (kun höpötellään välillä koirajuttuja hänen kans), muut on varmaan nähneet, että mulla on maha, mutta eivät ole kommentoineet. meidän lähi-Siwan kaksi kassatätiä tuntee meidät jo ja he on kyselleet, milloin vauva tulee ja antaneet vinkkejä vauvan häätämiseksi, mutta heitä näkee harvemmin, kun me yleensä mennään kauppaan cittariin.

    tein facebookissa suursiivouksen ennenkuin poistuin sieltä kahdeksi kuukaudeksi ja palattuani siivosin lisää, koska mua kiukutti edelleen ne ihmiset, ketkä huuteli mun seinällä raskausasiasta jo ennenkuin kerroin kenellekään, ja ne keihin en pitänyt mitään yhteyttä. nykyisin siellä on just sopivaa porukkaa, joka tietää olla utelematta ja mun sukulaisia, jotka tietää jo valmiiksi asioista.

    mä en halua muutenkaan selittää kohdunsuun tai alapään tilanteesta mun isälle, vaikka hän lääkäri onkin. tuntuu jotenkin liian intiimiltä. isä saa sit suomentaa mulle sen epikriisin, mikä sieltä tulee, niin se teki viimeisimmän laparoskopia-leikkauksenkin kohdalla. äidille ja joillekin valikoiduille kavereille mä voin sit kertoa synnytyksestä, kun kaikki on ohi, mutta en todellakaan ala tekee mitään raporttia sieltä synnäriltä käsin enkä hyväksy että mun mieskään kuvailee itse tapahtumaa jollai hifi-vermeellä. 
  18. Arkimamma Tuttu foorumilla

    della_79: samoja fiiliksiä: Mitä se yhtäkkiä jotain omaa isääkään kiinnostaa mun alapään leviäminen ja tapahtumat? Raskausaikanakaan soiteltu kun pari kertaa ja nähty pari kertaa, et nyt sit yhtäkkiä vuodattamaan hänelle rankimmista meiningeistä? Eip. Mies tulee mukaan synnytykseen, muttei hänelläkään ole asiaa alaosastolle. :)

    laura_: On nuo vanhemmat joskus hankalia tapauksia. Onneks kait saa sen oman rauhan kun vaan kertoo, etteivät vanhempani kuulu nykyiseen perheeseeni....

    Mullakin muutes yks tollanen kaveri, joka heti oli ihan innoissaan kun sai tietää et oon raskaana ja yritti sopia treffejä ja että tavattas ja jostain syystä ihan eri ihminen: jotain kymmenen vuotta sitten viimeks nähtiin.. just ennen kun alko seurustelemaan ja sen jälkeen en enää häntä nähnytkään...... mielenkiintosta.
  19. della_79 Rakastunut foorumiin

    laura_: mulla on jotenkin samat fiilikset äitiäni kohtaan. oltiin tässä välillä läheisempiä, mutta sitten tosiaan ilmeni, että mun asioita oli levitelty ja hän keksi syyttää mua niistä, joten luottamus paloi jälleen. mäkään en oo äidille vastannut edes puhelimeen maanantain jälkeen, sieltä tuli pari tekstaria, ei niin asiattomia kuin yleensä, mutta kuitenkin toinen viesti oli sisällöltään sensuuntainen et mun pitäis kasvaa vanhempana, kun olen itse äiti. fyysinen (500km) ja psyykkinen etäisyys helpottaa. tohon vauvan sukupuoliasiaan: mun äiti kuvittelee omaavansa ennaltanäkemisen kykyjä ja on sitä mieltä, että meille tulee tyttö. mun kysymykseen, entäs jos vauva onkin poika, hän vastasi: mulle ei näytetty poikaa. joten sieltä sitten tuli vaaleanpunaisia vaatteita. no, kai ne saa annettua eteenpäin, jos toisin käy.

    mun äiti on yhtä tungetteleva kuin laura_ sun äiti vaikuttaisi olevan, eli voin hyvin kuvitella, että hän soittelisi Naistenklinikalle ja yrittäisi utsia mun asioita sieltä vedoten mm. siihen, että on terveydenhuollon ammattihenkilö. pitäneekin varmistaa huomenna ilmoittautumisen yhteydessä, ettei mun tietoja vuodeta sieltä ulkopuolisille. mun mies on meinaan mun lähin omainen ja ainoa, jolla on oikeus saada mua koskevia tietoja.

    mä oon tullu siihen tulokseen, että mun luotetuimmat perheenjäsenet miehen lisäksi on isä ja sisko, joten tukeudun siis heihin. mulla on pari vanhaa kaveria, joihin oon pitänyt harvakseltaan yhteyttä ja heistä kahdella on lapsia. koen kuitenkin vieraantuneeni siitä jengistä, joten en varmaankaan heihinpäin juuri yhteyttä pidä. sit on pari entistä työkaveria, joilla on itselläänkin vauvoja ja yksi työkaveri, jolla ei oo, joten siinäpä on mun läheisverkosto.

    toivotaan, että päästään mekin pian tuonne muualle puhumaan vauvoistamme :) kattelin just et aika kapeaksi mennyt tämä eri viestiketjuihin kirjoittaminen, mä en enää viitsi edes kirjoitella mitään tuonne synnytystä edeltäviin oireisiin, kun eihän mulla edes ole sellaisia, ainakaan enää, jos nyt ikinä olikaan.. ehkä mä vain halusin niin paljon, että synnytys käynnistyisi (itsestään) ja kuvittelin kaiken.

    no, huomenna on mullaki totuuden hetki ja toivottavasti kuulen, milloin pääsen tositoimiin.
  20. Arkimamma Tuttu foorumilla

    Joo meilläkin tuo meidän äiti on mielenkiintonen tapaus: kun mulla oli ensiapu käynti raskauden puolivälissä, missä epäilivät mahdollista raskausmyrkytystä ja soitin siitä sitten äidilleni että saikulla olen, niin tämä totes, että kaikki on koiran vika ja meidän koira pitäs ampua tai antaa toiseen perheeseen. Että tosi jees. Toisekseen mun molemmat vanhemmat on siitä kummia, etteivät näytä muistavan sitä kun itse tulivat vanhemmiksi: sillon helposti käsittelee oman lapsuuden asioita, joiden kautta itse kasvaa äitiyteen/vanhemmaksi. Noh, jos mä nostan esille omasta lapsuudestani "vääriä asioita", niin mun vanhemmat vetoaa siihen, että olen sekoamassa ja mun pitäs taas alkaa syömään mielialalääkkeitä. Että voitte vaan arvata, ettei kiinnosta pahemmin tuollasille ihmisille laittaa tietoja yksityiskohtasesti niinkin yksityisasiasta kun oma synnytys.... Että näin täällä päin.

    Kiitos della_79 ja laura_, että ootte täällä kirjotelleet vielä mun kanssa.. alkaa tosiaan olla hiljasta ja yksinäistä meininkiä.. ja mä oon yleisesti ottaen aika aktiivinen kommentaattori ollu täällä vaussa. En halua fb:hen mennä tämän ryhmän mukaan/esitellä itteeni virallisesti, kun on tää mun sairaus ja oon kyllä urakalla saanu aina pettyä ihmisten ennenaikasiin käsityksiin minusta mun sairauden vuoksi. (ei mitään henkilökohtasta kellekään, mutta pelko vaan on ennakkokäsityksiä kohtaan niin vahva.)

Jaa tämä sivu