Lapsettomuushoitojen lisääntynyt tarve yhteiskunnallisena ongelmana

[Pilkki24]

Mietin lapsettomuushoitojen lisääntynyttä tarvetta ja keskustelua sen ympärillä. Minusta tuntuu, että keskustelu käy todella paljon sen ympärillä, että pitäisikö lapsettomuushoitoihin satsata rahallisesti enemmän eikä syiden ympärillä miksi niihin joudutaan.

Mielestäni lastentekoikä on isoin ongelma. Olisiko yhteiskunnassa mahdollista tukea lapsien tekemistä nuorempana esimerkiksi erilaisilla verohelpotuksilla? Kannustimet usein toimivat ja mikä tärkeintä niin se antaisi yhteiskunnallisen viestin siitä, että lapset kannattaa tehdä nuorempana. Nykyinen ilmapiiri on mielestäni sellainen, että ihmisiä kannustetaan elämään nuoruuttaan kolmekymppisiksi ja hoetaan, että kyllä niitä lapsia sitten ehtii tekemään, vaikka monilla alkaa jo tässä kohtaa hedelmällisyys heikkenemään ihan tosissaan.

Toinen mitä olen miettinyt on se miten e-pillerit vaikuttavat parinvalintaan. Itse ainakin suosin e-pillereitä syödessä aivan erilaisia kumppaneita kuin ilman ja olen ymmärtänyt, että ihan luotettavat tutkimuksetkin vahvistavat tätä teoriaa. Voiko olla, että parinvalinnan mekanismit sotkeutuvat hormoneista siinä määrin, että pillereitä syödessä valittu kumppani voi olla geneettisesti huonosti yhteensopiva? Ehkä tästä voisi tehdä enemmän tutkimusta ja valistaa ihmisiä.

Kolmas mitä olen pohtinut on ihmisten ylipaino-ongelmat ja heikentynyt kunto. Liekö tämäkin yksi syy vaikeuksiin raskautumisessa. 20kg hoikempana tulin minipillereitä syödessä raskaaksi ja nyt on vuoden alusta yritetty ilman tuloksia. Toki tämäkin on vain omaa mutuilua, mutta eikös ylipaino vaikuta ihan tutkimuksienkin mukaan hedelmällisyyteen? Se miten tätä ongelmaa saataisiin lempeästi suitsittua yhteiskunnassa onkin sitten haastavampi kysymys.

Mitä ajatuksia teille herää näistä asioista ja voiko yksittäinen ihminen vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja tulevaisuuden lapsettomuushoitojen tarpeeseen millään tavalla? Millaisia yhteiskunnallisia ratkaisuja te suosittelisitte tähän ongelmaan? Perheverotus? Valistus hedelmällisyyteen vaikuttavista tekijöistä toisen asteen opintojen ohessa? Liikuntatuntien lisäys?

 

[herkkis]

Mielenkiintoinen aihe, @Pilkki24!

Oon usein miettinyt näitä. Verotuksella vois varmaan ohjailla ihmisiä oikeaan suuntaan, monilla kun tuntuu olevan rahojen riittävyys isoimpia esteitä lastenteolle. (En kyllä oo hyvin perillä mitä etuja/ helpotuksia nykyään on.) Verotuksessa vois esimerkiksi huomioida montako ihmistä sillä palkalla elää. Ja naimisiinmenoon ja todelliseen elämänmittaiseen sitoutumiseen voisi myös kannustaa, vaikka niin että sais jotain veroetuja mitä pidempään on ollut naimisissa.

Toinen ois varmasti, että sais nuoret naiset pois hormoniehkäisystä. Pillerit esim. saattaa kerryttää painoa, johtaa valitsemaan geneettisesti epäsopivan kumppanin eikä vauvakuumettakaan pääse tulemaan luonnollisesti, mikä taas lykkää lastenhankkimista.

Ylipäänsä kulttuurin pitäisi muuttua niin, että äitiyttä, etenkin nuorena, arvostettaisiin huomattavasti enemmän. Nyt vallalla on oikeastaan päinvastainen asenne: nuoruuden vapaudesta kuuluu nauttia, kroppaa ei saa pilata raskaudella, työura pitää saada vakiinnutettua. Oikeasti olisi helpompaa ensin hankkia lapset, koska nuorena yöheräilyt ei tunnu niin raskailta (vrt. läpiyön bilettäminen), kroppa palautuu nopeammin, ja kolmekymppisenäkin voi lähteä opiskelemaan ja rakentamaan uraa. Silloinhan todennäköisesti on jo perillä siitä, mitä haluaa tehdä eikä tule opiskeltua vain sen takia, että pääsee opiskelijabileisiin.

Mutta millä tämän viestin saisi perille nuorisolle, niin naisille kuin miehillekin?

 

[Pilkki24]

Itse yritän aina nuoremmille kertoa kuinka lapsen saaminen muutti elämäni parempaan. Olin itse juurikin sellainen kolmekymppinen teini, jonka elämästä puuttui tarkoitus, vaikka mukavaa ja helppoa elämää vietinkin. Vaikka arki välillä on raskasta niin haluan aina kertoa kuinka se on sen lapsen saamisen arvoista. Harva puhui omassa nuoruudessani kovin positiiviseen sävyyn lapsiperhe-elämästä. Ennemmin kauhisteltiin miten raskasta se on ja ettei lapsia kannata tehdä liian aikaisin. Eli yksilöiden soisi ottavan vastuuta siitä miten puhuu siitä perhe-elämästä ja miten suhtautuu vaikka niihin muutoksiin mitä se raskaus ja synnytys tuo. Vaikken omasta kehostani esteettisessä mielessä yhtä paljon pidäkään niin se vatsanahan räjähdys oli tämän kaiken arvoista. Rannalle menen bikineissä, koska ne kaikki arvet kertovat siitä, että olen äiti. Se on itselleni tärkeämpi rooli kuin mikään muu koskaan elämässä.

Yhteiskunnallisesti jonkinlainen perheverotusmalli voisi olla mielestäni kohdallaan. Tällöin olisi rahallinen kannuste niihin pidempiin parisuhteisiin ja lapsentekoon mikä on yhteiskunnallisesti kuitenkin taloudellisempaa. Vaikken halua demonisoida eroperheitä niin on ihan fakta että lapset voivat paremmin, kun molemmat vanhemmat ovat elämässä. Etenkin isän puuttuminen vaikuttaa lasten elämään paljon.

Myös juurikin se valistaminen. Mielestäni ihmisten pitää saada tehdä omat valinnat, mutta on helpompi valita vaikka se ettei käytä e-pillereitä, jos ymmärtää myös erinäiset ongelmat mitä se voi pitemmällä tähtäimellä tuoda eteen. Tai valita tehdä lapset nuorena, jos ymmärtää ettei se välttämättä onnistukaan myöhemmin.

Hyvä pointti @herkkis tuo, että opiskella voi myöhemminkin. Käytännössä tämän voisi tehdä jonkinlaisella äitiysopiskelutukimallilla missä saa parempaa opintotukea, jos on lapsia tai vastaavasti päiväkotien tuominen kampusten yhteyteen mikä helpottaisi opiskelun ja lastenhoidon yhdistämistä.

 

[Voikukkia]

Mä en jotenkin halua uskoa, että noita e-pillereitä määrättäisi, jos ne ois iso syy lapsettomuudelle. Enemmän varmaan just nuo sosiaaliset tekijät, kumppanin löytäminen ja ikä vaikuttaa, + viime vuosien politiikka ja yhteiskunta ei ainakaan kannusta perheellistymiseen, kun ei ole esim. töitä kaikilla aloilla ja työttömäksi/opiskelijaksi jääminen on vedetty niin tiukille ettei sillä tahdo pärjätä.. Enemmän mä kyllä kannustaisin julkista sairaanhoitoa panostamaan noihin hoitoihin tai yksityisten hintoja kohtuullisemmaksi. Se parin kympin Kela-korvaus on yks hailee, jos hoitokierros maksaa sen lähemmäs 10K.. Lapsettomiahan on ollut aina, mutta hoitoja alettu tekemään vasta 1980 lopulta alkaen ja ne on kehittynyt siitä asti. Lisäksi mikä on hienoa, niin niistä on myös alettu puhua enemmän ja se häpeäleima taustalla ei ole ehkä niin vahva kuin aiemmin.

 

[VäriSointu]

Minä kyllä uskon, että e-pillereillä on vaikutuksia, joita ei ole vielä tarpeeksi tutkittu. On paljon aineita, joita kehitetään tiettyä käyttötarkoitusta varten ja joita tutkitaan ennen niiden kaupallistumista suhteellisen suppeasti.
Tutkimusmenetelmät ja -laitteet kehittyvät kovaa vauhtia, mutta uusia aineita (kosmetiikka, lääkkeet) tulee esille ja käyttöön vielä nopeammin. Esimerkiksi juuri luin siitä, kuinka kosmetiikan ainesosat aiheuttavat lapsettomuutta:

Kemikaalit | Tutkimus: Ihonhoitotuotteilla läträäminen näkyy lasten virtsassa – Erikoislääkäri varoittaa sukuelinten kehityksen häiriöistä

Kosmetiikassa käytetään usein ftalaatteja. Ne häiritsevät hormonitoimintaa.

www.hs.fi

Se, että joku kehitetty aine on todettu käyttöönottaessa turvalliseksi, ei tarkoita, että se on turvallinen. Ihminen (vaikka kuinka esim. lääketiede ja kemian tutkimus ovat todella paljon kehittyneet) tietää eri aineiden vaikutuksesta elimistöön loppujen lopuksi aika vähän.

Tuossa artikkelissa muistaakseni luki, että käynnissä on suuri ihmiskoe etenkin poikalapsien kohdalla, kun käytetään paljon kemikaaleja/kosmetiikkaa.

 

[Pilkki24]

Ympäristösyyt ovat varmasti yksi tekijä. Muovin määrähän on vuosikymmenien aikana lisääntynyt ja siitähän löytyy myös noita hormonihäiriköitä. Mutta onko muovin käyttö vähentynyt uusien säädösten myötä? Sitä kuitenkin pyritään suitsimaan, mutta miusta tuntuu, että muovia on nykyään aivan kaikessa.

Olen kuitenkin ymmärtänyt, että ylipaino on isompi tekijä kuin muovi. On jotenkin koomista, kun 50kg ylipainoinen mies välttelee juomasta muovipullosta, ettei testosteronitasot laske... Toki hyvä, että ihmiset ovat valveutuneita, mutta olisi myös valistuksen paikka, että mitkä ovat mittasuhteet asioissa.

@VäriSointu tuo on muuten jännä huomio, että pojat tosiaan altistuvat enemmän kosmetiikan myrkyille tänä päivänä. Ja kuten miulle yksi lääkäri sanoi niin lääkeyhtiöt ajautuisivat konkurssiin mikäli lääkkeitä testattaisiin se 20 vuotta. Sama pätee niin lääkkeisiin kuin kosmetiikkaankin. Pitkäaikaisvaikutukset selviävät yleensä vasta käytössä. Voi myös olla, että aineet, jotka naisten käytössä eivät vaikuta negatiivisesti, vaikuttavat kuitenkin miehillä.

@Voikukkia en siis usko siihen, että ne suoraan aiheuttaisivat lapsettomuutta. Endometrioosista kärsivänä voin myös sanoa, että suitsivat kyllä kipuja todella paljon eli niille on paikkansa. Mutta itselleni on käynyt joitain kertoja niin, että olen pillereitä syödessä tavannut miehen ja syystä x lopettanut joskus pillerit niin en ole tuntenut enää mitään vetoa kyseiseen ihmiseen. Olen kuullut näitä tarinoita muiltakin ja tutkimuksissa on todettu naisten valitsevan erityyppisiä miehiä riippuen siitä syövätkö pillereitä. Vielähän ei tunneta parinvalinnan kaikkia mekanismeja ja tämä onkin vain spekulointia siitä voiko pillerit haitata niitä mekanismeja millä ihminen valitsee itselleen geneettisesti sopivan parin. Selittämätön lapsettomuus on kuitenkin aika yleinen diagnoosi.

Itselläni oli tässä ajatuksena, että keskusteltaisiin millä keinoin niitä yhteiskunnan varoja saataisiin säästettyä ja ihmisten ei tarvitsisi käydä raskaita hoitoja läpi. Eli löytyisikö keinoja valistaa ihmisiä vaikka siitä iän vaikutuksesta ja mitkä asiat ylipäätään voivat vaikuttaa siihen lapsettomuuteen.

 

[Ginger]

Todella mielenkiintoinen aihe!

Olen omat lapseni saanut ollessani alle 30. Nyt olen hiukkasen päälle 30 ja toiveissani siintää mahdollisesti vielä yksi lapsi, mutta tällä hetkellä elämäntilanne ei ole sille sopiva. Minusta tuntuukin, että kohta olen liian vanha! En haluaisi lasta enää yli 35 -vuotiaana. Suurin syy tähän se, että oma äitini oli 41 saadessaan minut ja häpesin koko lapsuuteni sitä, että hän oli suurinpiirtein kaikkien muiden mummujen ikäinen. Minua myös kiusattiin tästä. Lisäksi koen, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä suurempi rasitus raskaus, imetys ja lapsen kanssa oleminen on.

Minulla ei ole kehossa oikeastaan ensimmäistäkään jälkeä siitä, että ylipäätään olen äiti. Pari arpea näkyy episiotomian tikkauksta, mutta nekin ovat lähes täysin huomaamattomat. Kohtukin palautunut erittäin hyvin, lääkäri laittoi jopa kierukasta pienemmän version, koska kohtu niin pieni. Ei ole raskausarpia, ei jäänyt yhtään kiloja, fyysisesti ei ole mikään muuttunut. Tästä kiitän suurimmaksi osaksi sitä, että olin raskauksieni aikana nuori ja olen myös huolehtinut fyysisestä voinnistani. Mitäs sitten raskaus tekee kropalle, kun ikää tulee eikä voi enää vaikuttaa niin hyvin?

Pillereiden suhteen olen sitä mieltä, että vaikuttaa hedelmällisyyteen. Ensimmäistä lasta yritettiin melkein vuosi, vaikka oltiin kumppanin kanssa kummatkin tuolloin 22 ja täysin terveitä terveellisin elämäntavoin. Söin pillereitä noin 4 vuotta ennen raskauden yrityksen aloitusta. Kun toisen yritys oli ajankohtainen, minulla ei ollut ollut hormonaalista ehkäisyä vuosiin. Tulin heti raskaaksi.

Rahallisilla asioilla en näe vaikutusta. Ei ole koskaan vaikuttanut omaan lapsen hankkimiseen mitkään tuet tai muut. Toki joku kannustin voisi olla hyvä asia olla olemassa. Onhan nyt jo Suomessa mielestäni aika tavalla erinomaiset tuet ja palvelut lapsiperheille. Aina toki varaa parantaa.

Ylipainon vaikutuksesta en osaa sanoa, kun ei ole kokemusta, mutta uskoisin että sen lisääntyessä väestössä varmasti ainakin raskauden aikaiset riskit kasvavat, mahdollisesti myös raskautumisen ongelmat. Näen sen myös niin, että mikäli on ylipainoa, aika usein on ongelmia myös elämän joillakin muilla osa-alueilla. Ei toki aina, mutta taustalla voi olla se, ettei harrasta liikuntaa, syö terveellisesti, noudata muuten terveellisiä elämäntapoja tai sitten on jokin perussairaus. Nämähän sitten taas omalta osaltaan vaikuttavat koko elämään ja uuden elämän yrittämiseen.

Melkein suurimpana vitsauksena koko aiheessa näen yhteiskunnan yleisen ajatusmallin suorittamisesta ja itsekeskeisyydestä. Suorita, suorita, suorita. Oli se sitten työelämässä, henkilökohtaisessa elämässä, niin kaikkea pitää suorittaa kieli poskella ja sitten ihmetellään kun on stressiä, uupumusta ja väsymystä. Lapset on tiellä, kun tavoitellaan upeaa uraa tai halutaan matkustella mahdollisimman usein ja mahdollisimman monessa maassa, lapset on liian äänekkäitä, lapset vaativat sitä sun tätä. On niin yleistä, että aikuiset ovat niin fokusoituneita omaan rauhaansa ja uraansa, että lapset eivät yksinkertaisesti mahdu siihen. Tästä tulee mieleeni se, miten joskus mummuni sanoi, että yhteiskunta tukehtuu omaan älyynsä... Eli tarkoitti sitä, kun on jatkuvasti enemmän ja enemmän tietoutta, niin mennään jatkuvasti myös enemmän sinne yksilökeskeisyyteen ja omaan suoritukseen, jolloin monelta voi perhe jäädä toissijaiseksi. Yksilön kannalta sinänsä hyvä kehitys, mutta jatkuvuuteen tarvitaan vähän laajakatseisempaa toimintaa.

Tähän samaan yhteiskunnallisten asioiden kanssa voisin myös lisätä yleisen ahdistuksen koskien niin ilmastonmuutosta, mahdollista sodanuhkaa jne. Ahdistus siitä, voiko tuoda lasta tällaiseen maailmaan, mitä tapahtuu jne. Vastaushan on, että aina voi tapahtua ihan mitä vain. Onhan sitä kriisejä, vastaavanlaisia ollut ennenkin. Esimerkiksi ydinsodan pelote leijui 1960 -luvulla väestön yllä vuosia. Syntyi sitä lapsia silloinkin.

 

[Pilkki24]

@Ginger hyvin havainnollistit tuota täydellisyyden tavoittelua. Ihan kuin kaiken pitäisi olla täydellistä ja valmiina, jotta voi kasvattaa lapsen ja ylipäätään elää elämäänsä. Itse olen syyllistynyt tuohon samaan ja kärsinyt omat existentiaaliset kriisini kolmekymppisenä, kun elämä tuntui loputtomalta kehän kiertämiseltä. Onnekseni kävi sitten vahinko.

 

[Ginger]

@Ginger hyvin havainnollistit tuota täydellisyyden tavoittelua. Ihan kuin kaiken pitäisi olla täydellistä ja valmiina, jotta voi kasvattaa lapsen ja ylipäätään elää elämäänsä. Itse olen syyllistynyt tuohon samaan ja kärsinyt omat existentiaaliset kriisini kolmekymppisenä, kun elämä tuntui loputtomalta kehän kiertämiseltä. Onnekseni kävi sitten vahinko.

Kiitos! Näin kun on itsellekin tullut lisää ikää, sitä ajattelee paljon enemmän onko elämäntilanne sopiva lapselle vai ei. Nuorempana en niin ajatellut ja ainakin toinen lapsi syntyi hetkeen, johon tarkemmin ajatellen ei olisi ehkä ollut järkevää saada lasta, vaan olisi ollut hyvä odottaa hetki. En kuitenkaan kadu mitään, vaikka asiat olisivat voineet mennä helpomminkin! Kaikki on kuitenkin järjestynyt hyvin.

 

[AnniMaria]

Mielenkiintoinen aihe jota itsekin välillä pohtinut. Itse ainakin allekirjoitan tietynlaiset yhteiskunnan odotukset siitä millaista elämän pitäisi olla jotta lapsia voi edes miettiä. Itse tosin teen asiat päinvastaisessa järjestyksessä. Sain esikoisemme ollessani 24. Nyt olen 26. Välillä olenkin kriiseillyt asiaa vaikka kaikki onkin mennyt juuri niinkuin olen toivonut. Paine tuntuu vain tulevan ulkoapäin. Eli pitäisi olla pitkä työura takana, iso omistuasunto jne. Itse taas halusin lapset nuorena. Muun ehdin sitten myöhemmin. Enkä toisaalta ole koskaa pitänyt rahaa hyvän elämän mittarina. Välillä huomaan miettiväni että pitäisikö vaikka olenkin onnellinen juuri tässä. Ja jos aina odottaa täydellistä hetkeä niin ei sitä lopulta koskaan tule.

Ja liekö seksuaalikasvatuksellakin osansa asiaan. Muistelen että se oli lähinnä sitä että älä tule raskaaksi ja saa sukupuolitauteja. Eli juurikin tuosta naisten hedelmällisyydestä ei turhan paljon puhuttu.

E-pillereihin en osaa ottaa kantaa. Itse en ole niitä koskaan käyttänyt, mutta mielenkiintoisen kuuloinen aihe. Toivottavasti sitä tutkitaan lisää. Omat raskautumiset ovat käyneet helposti olematta kuitenkaan vahinkoja, mutta syynä voi olla ikä tai vain hyvä tuuri.

Ja pakko kommentoida että nuoruus ei välttämättä suojaa kehon muutoksilta. Oma keho on kyllä venynyt ja paukkunut joka suuntaan ja on jo yhden raskauden jäljiltä arpinen ja iho löysempi. Oma kudostyyppi varmasti vaikuttaa eniten. Muuten varmasti jaksaminen parempi näin nuorempana.

 

[herkkis]

Ja liekö seksuaalikasvatuksellakin osansa asiaan. Muistelen että se oli lähinnä sitä että älä tule raskaaksi ja saa sukupuolitauteja. Eli juurikin tuosta naisten hedelmällisyydestä ei turhan paljon puhuttu.

Seksuaalikasvatusta olisi varmasti hyvä täydentää tiedolla lisääntymisterveydestä ja hedelmällisyydestä. Naisilla tosiaan ikä on ihan hirmu suuri tekijä, mutta miehilläkin sperman laatu rupeaa laskemaan suht samassa tahdissa, vaikka heillä toki teoreettinen mahdollisuus tulla isäksi jatkuu hirmu vanhaksi asti. Ja nuorille miehille vois kertoa, että steroidien käyttö voi pahimmillaan tehdä pysyvästi steriiliksi.

Ja tosiaan siitä täydellisyyden tavoittelusta pitää päästä eroon.

 

[Nepeta Cataria]

Jotain ehdotuksia:
- perheverotus (Unkarilla on mielenkiintoinen malli et kun naisella on 4 lasta, niin tuloveroja ei tarvitse maksaa)
- isojen perheautojen verotus matalammaksi
- perheelliselle edullisempaa asuntolainaa/rakentaa edullisia isoja vuokra-asuntoja rauhallisille alueille joissa on palvelut lähellä.
- tukea asumiseen/hyvityksiä sähkölaskuista/isommat lapsilisät?
- kasviksilta ja hedelmiltä alv pois?
- hedelmällisyysvalistus
- parisuhdeopetus, jotta ihan kaikkea ei aina tarvitse oppia kantapään kautta. Läheiset ihmissuhteet ovat vaikeita! Miettikää vaikka avioerolukuja.
- äitiyden ja opiskelun yhdistämisen helpottaminen
- äitiysvapaat ja kotihoitaminen kerryttämään eläkettä
- kotihoidontuki oikeasti vastaamaan vaikkapa työttömyystukea! Tällä hetkellä se on lähinnä vitsi.
- äitiysfysioterapia osaksi neuvolapalveluita
- isille helpotuksia työelämään, joustoja? Työnantajille palkkio jos palkkaa nuoren isän? (Ajatus et nuori isä pääsee nopeammin kiinni ansiotuloihin, miehille on usein tärkeää kyetä elättämään perhettään, joten tuetaan tätä! En usko et tuoreet isät tarvitsevat enemmän lomaa töistään, vaan pikemminkin vakautta uralleen). Uskon että moni nuori mies pelkää isyyttä juuri siksi että oma ura on vielä vakiintumaton.
- lapsettomuushoidoista pois lapsiluvun rajoite, että pariskunta voisi hoidoilla saada niin monta yhteistä lasta julkisella puolella, kun vain haluavat. Hoidot ovat rankkoja! Kunnia heille jotka tämän ovat monta kertaa valmiit kulkemaan lävitse!

 

[Pilkki24]

@Nepeta Cataria tuo Unkarin malli kuulostaa mielenkiintoiselta. Olisi hauska tietää johonkin kulttuurilliseen verrokkimaahan verrattuna, että tekevätkö naiset enemmän töitä ja lapsia Unkarissa kuin sellaisessa maassa missä kannistin puuttuu.

 

[Pilkki24]

En kuitenkaan ehkä lähtisi tuohon asumisen tukemiseen, sillä tälläkin hetkellä se on varainsiirtoa hyvätuloisille. Ennemmin pitäisi antaa asumismarkkinoiden pyöriä omalla painollaan (nythän vuokrat on asumistuella nostettu keinotekoisesti pilviin) ja purkaa asumistukirakenteita.

 

[Pilkki24]

Mietin tuota @Nepeta Cataria mainitsemaa parisuhdetaitojen opettelua niin mitä olette mieltä siitä, että luoko nykyisen kaltainen todella yksilökeskeinen kasvatus ja kulttuuri ylipäätään itsekeskeisempiä ihmisiä ja voiko sillä olla merkitystä parisuhteiden epäonnistumisessa?

 

[Pilkki24]

Ja noista parisuhteista mieleni laukkasi uusioperheisiin. Voisiko osa lapsettomuushoitojen tarpeesta johtua siitä, että ihmiset eroavat useammin ja uusioperheisiin sitten kaivataan yhteistä lasta? Siinähän tullaan taas niihin ikäkysymyksiin, kun yleensä siinä toisella kierroksella ollaan jo vanhempia kuin ensimmäisellä. Ja olisiko lapsiluku jäänyt oikeasti pienemmäksi, jos ensimmäinen parisuhde olisi onnistunut tai olisiko lapsettomuishoitojen tarve pienempi, kun ei olisi välttämättä niin suurta painetta iltatähdestä, kun yhteisiä lapsia kuitenkin on ennestään? Tämä kaikki siis vain teoreettista pohdiskelua miten sosiaaliset tekijät vaikuttavat tähän.

 

[VäriSointu]

Mietin tuota @Nepeta Cataria mainitsemaa parisuhdetaitojen opettelua niin mitä olette mieltä siitä, että luoko nykyisen kaltainen todella yksilökeskeinen kasvatus ja kulttuuri ylipäätään itsekeskeisempiä ihmisiä ja voiko sillä olla merkitystä parisuhteiden epäonnistumisessa?

Minä ainakin näkisin niin, että yksilökeskeisyys luo paineita siitä, että ”juuri minun tulee saada elämässä aikaan jotain ainutlaatuista ja olla persoonana erityisen yksilöllinen ja erottuva”. Ja ehkä sellainen asenne omaan itseen luo paineita myös parisuhteelle. Ainakin itse huomaan, että jos vaadin itseltäni jotain asiaa, on sitä erittäin helppo jopa huomaamatta vaatia myös puolisolta (ainakin jollain tasolla). Ja vaatimukset toista kohtaan kyllä rasittaa parisuhdetta.

Ja lapset kyllä haastaa vanhemman ”persoonallista yksilöllisyyttä”. Lapsen kanssa elämään tulee asioita, jotka haastaa yksilöllisyyttä sen itsekeskeisessä muodossa: rutiineja, jotka ei kysele aikuisen haluja / toisen yksilön, jolla on toiset tarpeet / kaikenlaisia eritteitä, joita joutuu pesemään ja siivoamaan / kompromisseja ym.

Yksilökeskeinen kulttuuri, jossa nuorille syötetään, että ”juuri sinä olet ainutlaatuinen ja pystyt elämässäsi vaikka mihin, taivas on auki ja maailma edessäsi kunhan vain erotut joukosta” vie nuoria kauemmas perhe-elämästä, jossa elämä on aika kaukana siitä täydellisen elämän mielikuvasta, joka nuorilla saattaa olla.

Minä ole opiskellut vaativaa alaa pitkään ja saanut työkentällä hienoja mahdollisuuksia ja kokemuksia. Mutta silti se jää kakkoseksi perhe-elämälle, vaikka äitinä olo kyllä haastaa minut itseni moninkertaisesti työhön verrattuna.

 

[Nepeta Cataria]

@Nepeta Cataria tuo Unkarin malli kuulostaa mielenkiintoiselta. Olisi hauska tietää johonkin kulttuurilliseen verrokkimaahan verrattuna, että tekevätkö naiset enemmän töitä ja lapsia Unkarissa kuin sellaisessa maassa missä kannistin puuttuu.

Minusta tämä on asiantuntevasti kirjoitettu pohdinta Unkarin perhepolitiikan vaikutuksista lapsilukuun, kirjoitettu 2020 huhtikuussa, eli ei edes kovin tuoretta tavaraa. Mutta politiikan vaikutuksen suunta näkyy jo. Unkarissa syntyvyyteen panostaminen alkoi 2010. Lähde: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/meeviren/vaikuttaako-perhepolitiikka-lapsilukuun-unkarin-tapaus/

Unkarissa on tehty paljon enemmän syntyvyyden nostamiseksi kuin vain tuo suurperheiden äitien verohelpotukset. Summaan tähän lyhyesti yllä mainitussa artikkelissa mainitut jutut:
- äitiysavustuksiin ja lapsilisiin korotuksia
- verohelpotuksia jopa 7000€ max
- 7 ylimääräistä lomapäiviä jos on +3 lasta
- lapsiperheille tukea asunnon ostoon 30 000€
- 30 000€ laina aviopareille, jos saa ainakin 3 lasta, lainaa ei tarvitse maksaa takaisin
- tukea isovanhemmille jotka hoitavat lapsenlapsiaan (esim. 40v työuran jälkeen voi jäädä eläkkeelle jos jää hoitamaan lapsenlapsiaan)
- ilmaispalvelut lapsille; julkinen liikenne, ajokortti, oppikirjat, ...

Yllättävää tässä on minusta, että politiikka on vaikuttanut avioliittojen määrään:
- +84% 10v aikana
- avioeroja -29%
- abortteja vähemmän...

Lähde * https://fred.stlouisfed.org/series/SPDYNTFRTINHUN

Eli tuon perusteella vaikuttaisi että ihmiset osaavat kyllä pitää huolen avioliitostaan jos vain haluavat ja se on kannattavaa.

Ja toinen, jos todella haluaa muutosta, se on mahdollista, mutta ei pienillä investoinneilla.

 

[Nepeta Cataria]

Lähde: https://fred.stlouisfed.org/series/SPDYNTFRTINFIN

Tässäpä käppyrää suomalaisten hedelmällisyysluvun kehityksestä väliltä 1960-2022. Ehkäpä tässä on nähtävissä tuo melkoinen luisu alkaen 2010, ja korona-ajan tekemä pieni hyppäys. Jospa tätä vasten on helpompi pohtia kulttuurillisia muutoksia.

 

[Pilkki24]

Minä ainakin näkisin niin, että yksilökeskeisyys luo paineita siitä, että ”juuri minun tulee saada elämässä aikaan jotain ainutlaatuista ja olla persoonana erityisen yksilöllinen ja erottuva”. Ja ehkä sellainen asenne omaan itseen luo paineita myös parisuhteelle. Ainakin itse huomaan, että jos vaadin itseltäni jotain asiaa, on sitä erittäin helppo jopa huomaamatta vaatia myös puolisolta (ainakin jollain tasolla). Ja vaatimukset toista kohtaan kyllä rasittaa parisuhdetta.

Ja lapset kyllä haastaa vanhemman ”persoonallista yksilöllisyyttä”. Lapsen kanssa elämään tulee asioita, jotka haastaa yksilöllisyyttä sen itsekeskeisessä muodossa: rutiineja, jotka ei kysele aikuisen haluja / toisen yksilön, jolla on toiset tarpeet / kaikenlaisia eritteitä, joita joutuu pesemään ja siivoamaan / kompromisseja ym.

Yksilökeskeinen kulttuuri, jossa nuorille syötetään, että ”juuri sinä olet ainutlaatuinen ja pystyt elämässäsi vaikka mihin, taivas on auki ja maailma edessäsi kunhan vain erotut joukosta” vie nuoria kauemmas perhe-elämästä, jossa elämä on aika kaukana siitä täydellisen elämän mielikuvasta, joka nuorilla saattaa olla.

Minä ole opiskellut vaativaa alaa pitkään ja saanut työkentällä hienoja mahdollisuuksia ja kokemuksia. Mutta silti se jää kakkoseksi perhe-elämälle, vaikka äitinä olo kyllä haastaa minut itseni moninkertaisesti työhön verrattuna.

Tästä tuli mieleen, kun joskus olen ennen lasta sanonut ääneen sen tosiasian, että jos kuolisin niin sillä ei olisi suurtakaan merkitystä. Ihmiset alkoivat heti paijaamaan, eivätkä suostuneet hyväksymään tätä ajatusta. Sanoin jo silloin, että lapsettomana minun elämiselläni tai kuolemisellani ei vain ole suurta merkitystä isossa mittakaavassa. Ei minulle itselleni eikä muille kuin omille vanhemmilleni, joille minä olen puolestani luonut merkityksen. Tämä perustuu ajatukseeni siitä, että olemme täällä luomassa elämää tai muutoin auttamassa sen jatkumisessa. Jatkuvuus on se elämän tarkoitus.

Lapsen saatuani ajatukseni tästä vahvistui entisestään ja minusta tuntui, että minun tarkoitukseni on turvata tuon pienen ihmisen kasvu. Sain elämälleni tarkoituksen, eikä ole tullut enää loppuunpalamisia tai existentiaalisia kriisejä, vaikka elämä onkin monin verroin raskaampaa. Haksahdin siis itsekin tuohon myyttiin, jossa onnellisen elämän avaimet löytyvät helppoudesta ja omaan itseen keskittymisestä.