Lapsettomuushoidot ja hölmöt kysymykset

[*Ninni*]

Voi @Syssymyssy , oon tosi pahoillani teidän tuloksista, ja ylipäänsä että tänne lapsettomuuspuolelle oot joutunut kirjoittelemaan Haluun vinkata, että tuolla salaisella puolella on oma ketjunsa miehestä johtuvaan lapsettomuuteen, mikä ainakin itselle oli tosi arvokasta vertaistukea, kun diagnoosi viime syksynä tuli.

Se, että mukana ahdistuksessa on vielä tuo ylipainonäkökulma, tuo varmasti vielä ihan oman twistinsä tähän. En osaa edes ajatella miten ahdistavalta varmasti tuntuu, kun ei ole varmuutta hoitoon pääsystä. Oon tosi pahoillani Onko teillä millainen tilanne, onko yksityisellä tutkimukset tai kevyemmät hoidot mahdollisia? Mä kävin kurkkimassa tuolta toisesta keskustelusta tarkemmin teidän tuloksista, ja nyt en osaa sanoa että tehdäänkö vaikka inseminaatioita millaisilla lukemilla, vai oisko teidän tilanne suoraan IVF / ICSI. Ei siis minulta suoranaisesti ratkaisuja tilanteeseen, mutta sitäkin enemmän sympatiaa

 

[Syssymyssy]

@*Ninni* tällä hetkellä ei ole mitenkään varaa tehdä mitään yksityisellä. Ainakin tekoälyn kanssa pallottelun jälkeen todennäköisesti ICSI.

 

[Vyyhtiäinen]

Täältä tulee tosi hölmö kysymys. Miehen siemennesteanalyysin tulokset tulivat tänään, ja ovat sitä luokkaa, että luonnollisen raskautumisen mahdollisuus on tekoälyn mukaan 1-5% per kierto.

Meillä on kuitenkin liikaa painoa, ja nyt pelottaa, ettei me saada lähetettä lapsettomuuspolille tämän takia. Onko kenelläkään antaa mitään vinkkiä, miten varmistaa, että päästäisiin jo asiakkaiksi, jotta saataisiin tutkimuksia eteenpäin? Oli kuitenkin sen verran huono tulos, ettei selity pelkällä ylipainolla.

Mitään varmaa vinkkiä ei ole, mutta mietin hieman seuraavaa. Monilla yksityisillä klinikoilla arviointikäynti on ilmainen tai halvempi kuin ”normaali” hedelmällisyyslääkärin vastaanotto. Mietin, että olisikohan apua käydä sellaisessa ja saada lääkärin mielipide myös siitä, miten paljon painoa pitäisi pudottaa ja mitkä siihen olisivat parhaita ja realistisia tapoja? Lääkäri voisi myös hieman avata noita tuloksia ja sitä, millainen vaikutus (tai onko) ylipainolla on tuloksiin.

Syy, miksi ehdotan tätä (ja täytyy sanoa, että tämä on ihan vain omasta päästä tullut ajatus) on se, että monesti kunnallisella puolella on vaikeaa saada ylipäätään apua painonhallintaan, saati kun siihen liittyy raskautumistoive tai hedelmällisyyshoitojen tarve (tämä siis toisen käden tietona ja varmaan kovasti asuinpaikkakohtaista).

Toivottavasti tämä ei ollut kauhean insensitiivinen vastaus. Menee hieman oman tiedon ulkopuolelle, mutta näin lapsettomana lajitoverina tiedän, miten näissä kaipaa tukea.

 

[Syssymyssy]

@Vyyhtiäinen mä en varsinaisesti painonpudotukseen tarvi apua, kun oon pudottanut 15 kiloa ja tasaisesti joka viikko tippuu n. 0.4-0.6 kg. Meillä ei myöskään ole yksityistä klinikkaa kaupungissa, joten pitäisi lähteä kauas. Mies taas on avoin laihdutuslääkkeille, joita tosiaan mullekki tuputettiin, joten hän varmaan ottaa ne avuksi.

 

[NtiK]

@Vyyhtiäinen mä en varsinaisesti painonpudotukseen tarvi apua, kun oon pudottanut 15 kiloa ja tasaisesti joka viikko tippuu n. 0.4-0.6 kg. Meillä ei myöskään ole yksityistä klinikkaa kaupungissa, joten pitäisi lähteä kauas. Mies taas on avoin laihdutuslääkkeille, joita tosiaan mullekki tuputettiin, joten hän varmaan ottaa ne avuksi.

Meillä oli ensikäynti etänä Ovumialle, eli jos haluaa sitäkin vaihtoehtoa kokeilla niin etänä todennäköisesti onnistunee muillekin palveluntarjoajille! Yksi käyntihän ei velvoita mihinkään vielä sitoutumaan. Jos tällaisen varaamiseen päädytte niin kannattaa miettiä etukäteen kysymyksiä, aika tiukalla aikataululla edettiin ainakin meidän kanssa ja lääkärillä oli paljon informaatiota esitettävänä/kysyttävänä (olettaisin, että jonkinlainen vakiostruktuuri noille ensikäynneille heillä olemassa). Ovumialla on myös mahdollisuus ilmaiseen hoitajan hedelmällisyysneuvontaan, me ei tätä kokeiltu vaan mentiin suoraan lääkärin vastaanotolle joten ei valitettavasti ole kokemusta jaettavaksi tästä palvelusta.

Painonhallintaan liittyen vielä vinkkinä, että jos on työterveyshuolto teillä niin sitä kautta voi mahdollisesti saada lisäapua jos sille tarvetta! Silloin tosin täytyy olla jokin yhteys työkykyyn, mutta aika usein todennäköisesti löydettävissä. Sopimuksen laajuudesta riippuen voi sitten olla käytettävissä lääkäri/hoitaja/ravitsemusterapeutti/fyssari yms vaihtelevasti.

Oliko teillä siis jo kokeiltu tehdä lähetettä julkiselle hoitoihin vai mikä tilanne? Jos ei, niin lähetteen tekemisen jälkeenhän se selviää meneekö läpi ja todennäköisesti sitä kautta selkenee myös mitä odotetaan jatkossa, jotta pääsisitte hoitoihin.

 

[Syssymyssy]

Oliko teillä siis jo kokeiltu tehdä lähetettä julkiselle hoitoihin vai mikä tilanne? Jos ei, niin lähetteen tekemisen jälkeenhän se selviää meneekö läpi ja todennäköisesti sitä kautta selkenee myös mitä odotetaan jatkossa, jotta pääsisitte hoitoihin.

Lääkäri sanoi, että ei tehdä, koska palaa bumerangina takaisin, koska painoraja.

 

[NtiK]

Lääkäri sanoi, että ei tehdä, koska palaa bumerangina takaisin, koska painoraja.

Onpa ikävä etteivät lähetekriteerit täyty Epäilisin, ettei noita lähetekriteerejä voi oikein julkisella mitenkään kyllä oikein kiertääkään. Toivottavasti pääsette pian etenemään

 

[Hermeli]

Mulla on tiistaina alkionsiirto ja kaveri kutsui samalle illalle elokuviin katsomaan kauhuelokuvaa. En tiedä kannattaako mun mennä, kun leffa on kuulema tosi ahdistava... Voikohan tuollaisella pelkäämisellä ja säikähtämisellä olla huonoja vaikutuksia? En haluaisi ottaa mitään pienimpiäkään riskejä, mutta leffaan olis kiva mennä

 

[punktiopikkarit]

Mulla on tiistaina alkionsiirto ja kaveri kutsui samalle illalle elokuviin katsomaan kauhuelokuvaa. En tiedä kannattaako mun mennä, kun leffa on kuulema tosi ahdistava... Voikohan tuollaisella pelkäämisellä ja säikähtämisellä olla huonoja vaikutuksia? En haluaisi ottaa mitään pienimpiäkään riskejä, mutta leffaan olis kiva mennä

Mene mene! Se alkio on ikäänkuin ¨patjojen välissä¨, ei kellu siellä missään tyhjässä, oikein vakaasti molemmin puolin lämpimässä. Voit ihan rauhassa itkeä ja nauraa ja hytkyä ja mitä vaan, sillä ei oo vielä mitään suhun yhdistävää kaapelia tossa kohtaa.

 

[Hermeli]

Mene mene! Se alkio on ikäänkuin ¨patjojen välissä¨, ei kellu siellä missään tyhjässä, oikein vakaasti molemmin puolin lämpimässä. Voit ihan rauhassa itkeä ja nauraa ja hytkyä ja mitä vaan, sillä ei oo vielä mitään suhun yhdistävää kaapelia tossa kohtaa.

Kiitos tästä! Liput on ostettu

 

[Rinja]

Hei! Oon vähän hukassa. Mulla tehtiin ensimmäinen alkionsiirto, pari päivää punktion jälkeen. Neuvottiin ettei ovistestejä tarvise tässä kierrossa tehdä, koska kiertoa on tuettu lääkkeillä. Miten lasken dpo-päivät tässä tapauksessa?

 

[Lilanka]

Ite laskin punktion ovulaatiopäiväksi eli dpo0.

 

[Syyskukka]

Hei vaan!

Mulla on yritystä takana syyskuusta asti, eli vuosi ei ole vielä tullut täyteen. Takana kaksi kemiallista ja nyt epäily kohdunulkoista raskaudesta (bannerista huolimatta meille ei siis ole tulossa lasta helmikuussa; kohtu todettiin toissapäivänä tyhjäksi).

Halusin kuitenkin kysyä, että miten te handlaatte kaiken surun ja pettymyksen? Tarkoitan ihan konkreettisella tasolla; mitä asioita te teette, jotta näistä pettymyksistä selviää?

Aina, kun kuukautiset alkaa tai tulee muu mutka matkaan, mun tekee mieli syödä, juoda tai shoppailla. Tai paeta jonnekin kaukaiselle saarelle toiselle puolelle maailmaa. Nämä eivät nyt kuitenkaan ole kovinkaan järkeviä asioita, joten varmaan pitäisi yrittää purkaa näitä oloja jollain toisella tavalla.

 

[Enkelinsiipi]

Hei vaan!

Mulla on yritystä takana syyskuusta asti, eli vuosi ei ole vielä tullut täyteen. Takana kaksi kemiallista ja nyt epäily kohdunulkoista raskaudesta (bannerista huolimatta meille ei siis ole tulossa lasta helmikuussa; kohtu todettiin toissapäivänä tyhjäksi).

Halusin kuitenkin kysyä, että miten te handlaatte kaiken surun ja pettymyksen? Tarkoitan ihan konkreettisella tasolla; mitä asioita te teette, jotta näistä pettymyksistä selviää?

Aina, kun kuukautiset alkaa tai tulee muu mutka matkaan, mun tekee mieli syödä, juoda tai shoppailla. Tai paeta jonnekin kaukaiselle saarelle toiselle puolelle maailmaa. Nämä eivät nyt kuitenkaan ole kovinkaan järkeviä asioita, joten varmaan pitäisi yrittää purkaa näitä oloja jollain toisella tavalla.

Minä vastaan tähän palstadinosauruksen kokemuksella, meillä 9. vuosi meneillään hoitoja eikä vieläkään ole lapsiluku täysi (ei teillä näin kauaa mene. Useimmat selviävät kolmasosalla tästä ajasta)

Kaikkein tärkeintä on se, että omaa elämää ei pidä laittaa tauolle missään vaiheessa lapsihaaveen takia. Eli jokaista kivaa työpaikkaa kannattaa hakea, jokainen harrastus aloittaa ja jokaiselle toivereissulle kannattaa lähteä.

Tässä mun oma vinkkilista:
-Vertaistuki: erityisesti tämän itselle tärkeäksi muodostuneen foorumin keskustelutuki etenkin täällä lapsettomuuspuolella. Myös keskenmenon kokeneiden salainen ryhmä erittäin hyvä ja auttoi itseä vaikean keskenmenon yli. Sieltä löytyy monenlaista tukea ja erityisen hyvää vertaistukea. Apua ollut myös lapsettomien whatsapp-porukoista, joita löytää esim Simpukka-yhdistyksen kautta (jos liittyy facebookin simpukkaryhmiin, niin sieltä voi koota vaikka oman vertaisryhmän)
-Liikunta: ihan sama vaikka se olisi pelkkää kävelyä, se auttaa jotenkin aina
-musiikki: joko itse sen tuottaminen tai sen kuuntelu
-hyvät harrastukset. Ehkä joku uusikin harrastus? Erityisesti epämukavuusalueen ulkopuoliset harrastukset ovat olleet hyviä, koska silloin saa muita murheita mieleensä kuin lapsihaaveen.
-kivat tv-sarjat tai pelaaminen, eli joku leppoisa ruutuaika
-päiväkirjan tai vastaavan kirjoittaminen. Kirjoittaminen jotenkin poistaa kuonaa elimistöstä. En osaa tätä selittää paremmin.
-lapsettomuushoidoissa oleminen tavallaan lisää piinaa, mutta moni on myös todennut, että on helpottanut oloa kun tietää saavansa tukea ja apua.
-Tauot: joskus yhden tai kahden kuukaudenkin tauko yrityksestä tekee todella hyvää
-minä kyllä myös negatiivisten testien jälkeen olen surutta nauttinut syömisestä ja juomisesta. Mielestäni pitääkin välillä höllätä näiden suhteen, varsinkin jos sattuu olemaan aina ovulaatiosta menkkoihin raskaus-ruokavaliolla
-kannattaa vaan hyväksyä se, että välillä tuntee katkeruutta toisten onnistumisista. Mutta tärkeintä on ymmärtää se, että sinä et ole ihmisenä luonteeltasi katkera, vaan nämä inhottavat katkeruudet toisten plussista tulevat ja menevät, ja tämä tunne koskee vain yhtä elämän osa-aluetta.
-Lopuksi: kannattaa pyrkiä keskusteluavun piiriin jotain kautta, jos voi ja siltä tuntuu. Työterveydestäkin voi saada apua

Omalla kohdalla on käynyt myös niin, että nahka paksuuntuu kun vuosirenkaita kertyy. Vaikka tulisikin joku pettymys esim hoitotaukoihin liittyen, niin tietää jo aiempien kokemusten perusteella että siitä selviää, ja että se ei lopulta jälkikäteen ajateltuna ollutkaan niin paha. Totta kai edelleen tietyt asiat vetävät maton jalkojen alta ja pelkään kokevani vielä uusia oikeasti pahoja aallonpohjia kuten keskenmenon, mutta jotenkin itseä auttaa se tieto, että olen selvinnyt niistä ennenkin. Mutta tietysti omaa jaksamistaan kannattaa kuunnella tarkoin. Olen esim- itse tänä vuonna kuitenkin saavuttanut viimein jaksamiseni rajat, ja tehnyt sen mukaisia päätöksiä (eli että mitä hoitoja enää tehdään, ja mitä ei enää koskaan).

Tulipa pitkä vastaus, pahoittelut siitä. Kaikkea hyvää sinulle keskenmenosta toipumiseen.

 

[Tuulis]

@Syyskukka
Mä päädyin itse terapiaan, kun alkoi tuntua että olen raskas itselleni ja läheisilleni. Olin vuoden sisään raskaana, joka osoittautui nt-ultrassa tuulimunaksi, multa kuoli äkillisesti läheinen ja hakeuduttiin lapsettomuushoitoihin ja alkoi tuntua flunssakierteen keskellä ettei omat voimavarat riitä. Löysin fiksun terapeutin, jolla on kätilön pohjakoulutus, minkä koen olevan hyödyksi tässä lapsettomuusasiassa. Toistaiseksi olen maksanut psykoterapeutin käynnit itse, vaikka niihin voisi varmaan saada myös Kelan tukea jos jaksaisin järjestää.

Olen myös priorisoinut liikkumista (mun kohdalla se tarkoittaa pääasiassa päivittäistä ulkoilua/kävelyä), laskenut rimaa töissä ja kotona, kirjoittanut päiväkirjaa, yrittänyt tehdä myös kaikkea kivaa ystävien ja puolison kanssa. Lukeminen auttaa myös jonkin verran ja kevään myötä puutarhan hoito on mulle sellaista konkreettista tekemistä ja uppoutumista.

Syöminen, juominen ja shoppailu on varmasti toisinaan ihan ok, mut tunnistan noi mietteet. Mä keksin myös sijaistekemistä välttääkseni kohtaamasta tunteita, koska se on välillä pelottavaa. Helpottaa kyllä välillä, että niille tunteille antaa tilaa ja pysähtyy tutkimaan miltä kehossa tuntuu ja mikä sen aiheuttaa. Psykofyysinen fysioterapia ja erilaiset keholliset harjoitukset voi myös auttaa sietämään tunnetiloja: tanssi, ravistelu, riehuminen, hengitys, tärinä, jooga tms.
Mun ylikierroksilla käyvää kehoa rentouttaa myös saunominen, kylmät tai kuumat suihkut, kuivaharjaus ja toisinaan hieronta.

 

[punktiopikkarit]

Halusin kuitenkin kysyä, että miten te handlaatte kaiken surun ja pettymyksen? Tarkoitan ihan konkreettisella tasolla; mitä asioita te teette, jotta näistä pettymyksistä selviää?

Kannan kivee mukana niin pitkään kunnes oon valmis laittamaan sen maahan ja jatkamaan ilman. Jotain painoa on kannettava kyydissä joskus, sit se jossain kohtaa rupee tuntumaan oikeesti pelkältä kiveltä.