Lapsen hankkimisen motiiveista.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Julia93
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En tiennyt että tunteet on noin voimakkaita synnytyksen jälkeen. Aika ihme. Jos joku näkisin mun elämän nyt niin mä oon varmaan tosi itsekäs verrattuna näihin äiteihin. Mietin vaan saanko tänään hyvää vai pahaa ruokaa täällä hoivakodissa. Onhan se aika itsekästä mutta oon toisaalta henkisesti huonossa kunnossa ja tarviin pieniä hyviä asioita elämääni niinkuin hyvältä maistuva ruoka.
 
Hormonit ovat voimakkaat, jo raskaudesta alkaen. Ja varsinkin synnytyksen jälkeen ekat viikot ovat hyvin herkkää aikaa. Vaikka ei olisi erityisen ailahtelevainen luonteeltaan niin itsestään voi tällöin löytää hyvinkin uusia puolia. Tuntuu et minä olen ainakin raskauksien myötä muuttunut hyvin paljon herkemmäksi vauvojen tarpeille. Samalla on saanut tehdä mielenhallinnan kanssa hommia, sillä monet ympäristönkin ärsykkeistä tuntuvat voimakkaammille. Ei voi seurata samalla tavalla uutisia vaikkapa sodista enää. Onhan siitä juttua miten hormonit muuttavat aivoja. Ehkä se on supervoimakin, jonka tarkoitus on varmistaa että jälkeläiset saavat riittävää hoivaa kasvaakseen ja kehittyäkseen. Ainakin tuntuu et just hormonipöllyssä kestää paljon paremmin sitä vauva-ajan pätkänukkumista, ei ole samalla tavalla ärtynyt tai nuutunut sen takia.
 
Julia93 sanoi:
En tiennyt että tunteet on noin voimakkaita synnytyksen jälkeen. Aika ihme. Jos joku näkisin mun elämän nyt niin mä oon varmaan tosi itsekäs verrattuna näihin äiteihin. Mietin vaan saanko tänään hyvää vai pahaa ruokaa täällä hoivakodissa. Onhan se aika itsekästä mutta oon toisaalta henkisesti huonossa kunnossa ja tarviin pieniä hyviä asioita elämääni niinkuin hyvältä maistuva ruoka.
Click to expand...

Oon sitä mieltä itse, että ihminen ei voi ymmärtää sitä rakkauden määrää omaa lastaan kohtaan ennen kuin saa lapsen. Itse itkin valtoimenaan joku viikko synnytyksen jälkeen sitä miten paljon voi rakastaa sitä pientä ihmistä. Edelleen hän on maailman rakkain ja vaikka onkin välillä raskas ja ärsyttävä niin heti seuraavassa hetkessä se rakkaus vaan läikkyy yli.

Tämän vuoksi mun on ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka kykenee kohtelemaan omaa lastaan huonosti, pahoinpitelemään tai pahempaa.
 
Vaikka monella ne hormonit saa aikaan sen onnellisen vauvakuplan, niin kannattaa silti muistaa, ettei kaikkien aivot toimi samalla tavalla ja esim synnytyksen jälkeinen masennuskin on yleinen ilmiö. Ei ole aina myöskään itsestäänselvyys, että sitä vauvaansa automaattisesti rakastaa.
 
Nepeta Cataria sanoi:
Hormonit ovat voimakkaat, jo raskaudesta alkaen. Ja varsinkin synnytyksen jälkeen ekat viikot ovat hyvin herkkää aikaa. Vaikka ei olisi erityisen ailahtelevainen luonteeltaan niin itsestään voi tällöin löytää hyvinkin uusia puolia. Tuntuu et minä olen ainakin raskauksien myötä muuttunut hyvin paljon herkemmäksi vauvojen tarpeille. Samalla on saanut tehdä mielenhallinnan kanssa hommia, sillä monet ympäristönkin ärsykkeistä tuntuvat voimakkaammille. Ei voi seurata samalla tavalla uutisia vaikkapa sodista enää. Onhan siitä juttua miten hormonit muuttavat aivoja. Ehkä se on supervoimakin, jonka tarkoitus on varmistaa että jälkeläiset saavat riittävää hoivaa kasvaakseen ja kehittyäkseen. Ainakin tuntuu et just hormonipöllyssä kestää paljon paremmin sitä vauva-ajan pätkänukkumista, ei ole samalla tavalla ärtynyt tai nuutunut sen takia.
Click to expand...
Tuntuu että mä oon tosi herkkä nyt kiukustumaan ja mietin onko mulla jotkut hormonit voimakkaampia kuin ennen, vaikken oo raskaana enkä mitään. Ajattelin että mun isän temperamentti alkaa nousta mussa esiin. Iskä kun on puolalainen ja hänellä voimakas temperamentti. Mutta voi olla myös jotkut hormonit tai ehkä ne hormonit tekee sen tempperamentin. En tiiä.
 
Nepeta Cataria sanoi:
Hormonit ovat voimakkaat, jo raskaudesta alkaen. Ja varsinkin synnytyksen jälkeen ekat viikot ovat hyvin herkkää aikaa. Vaikka ei olisi erityisen ailahtelevainen luonteeltaan niin itsestään voi tällöin löytää hyvinkin uusia puolia. Tuntuu et minä olen ainakin raskauksien myötä muuttunut hyvin paljon herkemmäksi vauvojen tarpeille. Samalla on saanut tehdä mielenhallinnan kanssa hommia, sillä monet ympäristönkin ärsykkeistä tuntuvat voimakkaammille. Ei voi seurata samalla tavalla uutisia vaikkapa sodista enää. Onhan siitä juttua miten hormonit muuttavat aivoja. Ehkä se on supervoimakin, jonka tarkoitus on varmistaa että jälkeläiset saavat riittävää hoivaa kasvaakseen ja kehittyäkseen. Ainakin tuntuu et just hormonipöllyssä kestää paljon paremmin sitä vauva-ajan pätkänukkumista, ei ole samalla tavalla ärtynyt tai nuutunut sen takia.
Click to expand...
Niin kun tajuaa että sodissa kuolee lapsia, samanlaisia mitä itsellä on sylissä niin sotien seuraamista ei voi edes ajatella. En mäkään pysty katsomaan yksityiskohtaisia uutisia sodista.
 
Sitten peräänkuulutan sitä että jos on sateenkaariperhe ja silloin jompikumpi sukusoluista on lahjoitettu tai joskus kummatkin niin aikuisena lapsi saattaa haluta tietää biologiset taustansa ja sen kuka tai ketkä ovat biologisia vanhempia. Tämä pitäisi ottaa huomioon että lapsi saa sitten mahdollisuuden tietää kukan on luovuttanut minkäkin solun. Ootteko katsoneet ohjelmia joissa nuori etsii biologisia vanhempiaan. Hän voi olla todella pettynyt jos ei löydäkkään heitä.
 
Eikö lakikin määrää, että lapsella on oikeus saada tietää biologiset vanhemmat. Uskoisin lahjasoluhoitoja käyttävien pääasiassa tiedostavan asian ja puhuvan lapselle avoimesti, mutta ikätasoisesti asiasta. 😊 Satunnaisesti olen täällä foorumilla nähnytkin lahjasoluilla lapsen saaneiden kertovan puhuvansa lapselle asiasta.
 
Takaisin
Top