Lapsen hankkimisen motiiveista.

[Julia93]

En tiennyt että tunteet on noin voimakkaita synnytyksen jälkeen. Aika ihme. Jos joku näkisin mun elämän nyt niin mä oon varmaan tosi itsekäs verrattuna näihin äiteihin. Mietin vaan saanko tänään hyvää vai pahaa ruokaa täällä hoivakodissa. Onhan se aika itsekästä mutta oon toisaalta henkisesti huonossa kunnossa ja tarviin pieniä hyviä asioita elämääni niinkuin hyvältä maistuva ruoka.

 

[Nepeta Cataria]

Hormonit ovat voimakkaat, jo raskaudesta alkaen. Ja varsinkin synnytyksen jälkeen ekat viikot ovat hyvin herkkää aikaa. Vaikka ei olisi erityisen ailahtelevainen luonteeltaan niin itsestään voi tällöin löytää hyvinkin uusia puolia. Tuntuu et minä olen ainakin raskauksien myötä muuttunut hyvin paljon herkemmäksi vauvojen tarpeille. Samalla on saanut tehdä mielenhallinnan kanssa hommia, sillä monet ympäristönkin ärsykkeistä tuntuvat voimakkaammille. Ei voi seurata samalla tavalla uutisia vaikkapa sodista enää. Onhan siitä juttua miten hormonit muuttavat aivoja. Ehkä se on supervoimakin, jonka tarkoitus on varmistaa että jälkeläiset saavat riittävää hoivaa kasvaakseen ja kehittyäkseen. Ainakin tuntuu et just hormonipöllyssä kestää paljon paremmin sitä vauva-ajan pätkänukkumista, ei ole samalla tavalla ärtynyt tai nuutunut sen takia.

 

[Olive]

En tiennyt että tunteet on noin voimakkaita synnytyksen jälkeen. Aika ihme. Jos joku näkisin mun elämän nyt niin mä oon varmaan tosi itsekäs verrattuna näihin äiteihin. Mietin vaan saanko tänään hyvää vai pahaa ruokaa täällä hoivakodissa. Onhan se aika itsekästä mutta oon toisaalta henkisesti huonossa kunnossa ja tarviin pieniä hyviä asioita elämääni niinkuin hyvältä maistuva ruoka.

Oon sitä mieltä itse, että ihminen ei voi ymmärtää sitä rakkauden määrää omaa lastaan kohtaan ennen kuin saa lapsen. Itse itkin valtoimenaan joku viikko synnytyksen jälkeen sitä miten paljon voi rakastaa sitä pientä ihmistä. Edelleen hän on maailman rakkain ja vaikka onkin välillä raskas ja ärsyttävä niin heti seuraavassa hetkessä se rakkaus vaan läikkyy yli.

Tämän vuoksi mun on ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka kykenee kohtelemaan omaa lastaan huonosti, pahoinpitelemään tai pahempaa.

 

[bandoo]

Vaikka monella ne hormonit saa aikaan sen onnellisen vauvakuplan, niin kannattaa silti muistaa, ettei kaikkien aivot toimi samalla tavalla ja esim synnytyksen jälkeinen masennuskin on yleinen ilmiö. Ei ole aina myöskään itsestäänselvyys, että sitä vauvaansa automaattisesti rakastaa.

 

[Julia93]

Hormonit ovat voimakkaat, jo raskaudesta alkaen. Ja varsinkin synnytyksen jälkeen ekat viikot ovat hyvin herkkää aikaa. Vaikka ei olisi erityisen ailahtelevainen luonteeltaan niin itsestään voi tällöin löytää hyvinkin uusia puolia. Tuntuu et minä olen ainakin raskauksien myötä muuttunut hyvin paljon herkemmäksi vauvojen tarpeille. Samalla on saanut tehdä mielenhallinnan kanssa hommia, sillä monet ympäristönkin ärsykkeistä tuntuvat voimakkaammille. Ei voi seurata samalla tavalla uutisia vaikkapa sodista enää. Onhan siitä juttua miten hormonit muuttavat aivoja. Ehkä se on supervoimakin, jonka tarkoitus on varmistaa että jälkeläiset saavat riittävää hoivaa kasvaakseen ja kehittyäkseen. Ainakin tuntuu et just hormonipöllyssä kestää paljon paremmin sitä vauva-ajan pätkänukkumista, ei ole samalla tavalla ärtynyt tai nuutunut sen takia.

Tuntuu että mä oon tosi herkkä nyt kiukustumaan ja mietin onko mulla jotkut hormonit voimakkaampia kuin ennen, vaikken oo raskaana enkä mitään. Ajattelin että mun isän temperamentti alkaa nousta mussa esiin. Iskä kun on puolalainen ja hänellä voimakas temperamentti. Mutta voi olla myös jotkut hormonit tai ehkä ne hormonit tekee sen tempperamentin. En tiiä.

 

[Julia93]

Hormonit ovat voimakkaat, jo raskaudesta alkaen. Ja varsinkin synnytyksen jälkeen ekat viikot ovat hyvin herkkää aikaa. Vaikka ei olisi erityisen ailahtelevainen luonteeltaan niin itsestään voi tällöin löytää hyvinkin uusia puolia. Tuntuu et minä olen ainakin raskauksien myötä muuttunut hyvin paljon herkemmäksi vauvojen tarpeille. Samalla on saanut tehdä mielenhallinnan kanssa hommia, sillä monet ympäristönkin ärsykkeistä tuntuvat voimakkaammille. Ei voi seurata samalla tavalla uutisia vaikkapa sodista enää. Onhan siitä juttua miten hormonit muuttavat aivoja. Ehkä se on supervoimakin, jonka tarkoitus on varmistaa että jälkeläiset saavat riittävää hoivaa kasvaakseen ja kehittyäkseen. Ainakin tuntuu et just hormonipöllyssä kestää paljon paremmin sitä vauva-ajan pätkänukkumista, ei ole samalla tavalla ärtynyt tai nuutunut sen takia.

Niin kun tajuaa että sodissa kuolee lapsia, samanlaisia mitä itsellä on sylissä niin sotien seuraamista ei voi edes ajatella. En mäkään pysty katsomaan yksityiskohtaisia uutisia sodista.