Lapsen hankkimisen motiiveista.

Voikukkia sanoi:
Mä en kyllä keksi aloittajan motiivia kirjoittaa tänne muuta ku mielenpahoituksen aiheuttaminen. Sitä paitsi lapsia saadaan ei hankita. Ihan yhtä lailla tommoset muutokset talouden, terveyden tai duunin osalta voi muuttua suuntaa tai toiseen lapsen saamisen jälkeen ja silti voi olla hyvä lapsuus, vaikka hetkellisesti olisi hankalaa. Ihan hyvä lapsuus voi olla lapsella joka syntyy vähävaraisen opiskelijan perheeseen tai lapsella, joka syntyy perheeseen, missä ei oo paljon tukiverkkoja.
Click to expand...
Ootko lukenu kaikki kommentit joilla vastasin edellisille. Jos et niin lue.
 
Kyfi0280260 sanoi:
Ootko lukenu kaikki kommentit joilla vastasin edellisille. Jos et niin lue.
Click to expand...
Otatko sinä tai ehkä muut " itsekkään halun" syytöksenä itseäsi vastaan ilman että tarkoitin syyttää juuri sinua. Mieti itse omia tunteita ja sitä että syyllistynkö vaikka aloittaja ei tarkoittanut sitä miten minä olen asiat hoitanut tai aion hoitaa. Määrittelin jo aiemmissa kommenteissa mikä on " itsekäs halu" ja oman kokemuksen itsekkäistä vanhemmista. Vertaa siihen. Ja sanoin senkin jo että jokainen tietää itse onko tällainen ihminen jota tarkoitin vai ei.
 
Kyfi0280260 sanoi:
Mutta tarkoitan ettei motiivina ole joku itsekäs hyöty. Lapsen kasvun kokeminen on luonnollisesti hyvä syy hankkia lapsi. Se ei ole mielestäni itsekästä. Ehkä minun olisi pitänyt selittää mikä on mielestäni itsekä syy ja mikä ei. En jaksanut alkaa luettelemaan erilaisia vaihtoehtoja. Mutta mielestäni itsekäs syy on myös se että lapsesta tulisi sitten ammatiltaan tai muilta osin sitä mitä vanhempi itse haluaa kunnioittamatta lapsen omaa oikeutta valita mitä tai minkälainen hänestä tulee. Kirjoitan näin koska minun vanhempani pakottivat minut lapsuuteni ajaksi muottiin johon he halusivat minun sopivan. Aikuiseksi tultuani päätin silti itse minkälainen haluan olla ja siitäkös vanhemmat raivostuivat. Minä kärsin vieläkin, koko elämäni siitä miten vanhemmat kasvattivat minua. Siksi yritän saada ihmiset vakavoitumaan. Lapsi ei ole vain jotain mitä sinä itse haluat. Lapselle kasvaa oma tahto ja lapsesi ei välttämättä halua olla sitä mihin muottiin vanhempi hänet haluaa sopivan. Tätä tarkoitan ja olen vihainen että jotkut lähtevät lasten hankintaan tämä itsekäs ajattelumalli etusijalla.
Click to expand...
Tällä kirjoituksella olisit voinut aloittaa. Tarkoituksesi asian nostamiselle ja mielipiteesi näyttäytyvät paljon selkeämmässä valossa ja vähemmän hyökkäävänä.
Itsekkyys lasten hankinnassa on hyvin monisyinen asia. Olen pahoillani, että sinut on pakotettu muottiin. Se ei kuitenkaan ole kaikkien kokemus, eikä isolla osalla vanhemmista ole pyrkimyksenä muokata lastaan oman elämän jatkeeksi ja ilmentymäksi.

Asiasta on varmasti hyvä keskustella ja herättää vanhempia ajattelemaan omia motiivejaan, mutta sen voi tehdä myös keskustelemalla yleisellä tasolla asiasta. Tällöin keskustelu on hedelmällisempää, kun ketään ei suoralta kädeltä syytetä jostain. Sinulla on oikeus olla vihainen saamastasi kohtelusta ja siitä ajatuksesta, että joku tekee samoin kuin sinulle on tehty. Sitä vihaa on kuitenkin hyvin hedelmätöntä kohdentaa keskustelupalstan kirjoittajiin, joiden elämästä et tiedä mitään.

Kaikkea hyvää elämääsi.
 
Ja sanon senkin että ootteko kuullu sanontaa" se koira älähtää kehen kalikka kalahtaa". Jos tunnet syyllisyyttä mun kirjoituksesta, mieti onko se aiheellista vai liialllista. Olen kokenut myös liialliset syyllisyyden tunteet niin voimakkaina kuin voi olla joten ymmärrän jos jollain on sellaisia. Juuri mun itsekkäiden vanhempieni takia.
 
VäriSointu sanoi:
Viha.
Click to expand...
Sori. Se tulee ulos samalla kun tämä on eka kerta ku koskaan saan tän asian ulos itsestäni. Vaikee hillitä ku se on ollu haudattuna niin kauan. Haluaisin puhua tästä aiheesta enemmänkin. Vai oliko vanhempieni motivaatio hankkia lapsia sitä vanhaa aikaa kun oli "pakko" hankkia lapsia? Siitäkään en tykkää että joku toinen vaatii sua hankkimaan lapsen. Esim. vanhemman vanhemmat jotta sais lapsen lapsia. Mutta usein siihen mennessä omat lapset on jo osoittaneet oman tahtonsa. Tai sitten ei. Joskus on isovanhempia jotka puuttuu joka asiaa nuoren parin elämässä. Ylipäänsä halu kontrolloida muita, ärsyttää.
 
Kyfi0280260 sanoi:
Sori. Se tulee ulos samalla kun tämä on eka kerta ku koskaan saan tän asian ulos itsestäni. Vaikee hillitä ku se on ollu haudattuna niin kauan. Haluaisin puhua tästä aiheesta enemmänkin. Vai oliko vanhempieni motivaatio hankkia lapsia sitä vanhaa aikaa kun oli "pakko" hankkia lapsia? Siitäkään en tykkää että joku toinen vaatii sua hankkimaan lapsen. Esim. vanhemman vanhemmat jotta sais lapsen lapsia. Mutta usein siihen mennessä omat lapset on jo osoittaneet oman tahtonsa. Tai sitten ei. Joskus on isovanhempia jotka puuttuu joka asiaa nuoren parin elämässä. Ylipäänsä halu kontrolloida muita, ärsyttää.
Click to expand...
Jotenkin tulikin sellainen olo, että oksennat kirjoituksiisi omien kokemuksiesi aiheuttamaa pahaa oloasi. Jos haluat keskustella aiheesta, niin se viha vain estää kaikenlaisen hedelmällisen keskustelun.
Mutta hyvä, että olet päässyt omien kokemustesi käsittelyssä eteenpäin. Silloin sillä pahalla ololla on mahdollista joskus helpottaakin.
 
Kyfi0280260 sanoi:
Sori. Se tulee ulos samalla kun tämä on eka kerta ku koskaan saan tän asian ulos itsestäni. Vaikee hillitä ku se on ollu haudattuna niin kauan. Haluaisin puhua tästä aiheesta enemmänkin. Vai oliko vanhempieni motivaatio hankkia lapsia sitä vanhaa aikaa kun oli "pakko" hankkia lapsia? Siitäkään en tykkää että joku toinen vaatii sua hankkimaan lapsen. Esim. vanhemman vanhemmat jotta sais lapsen lapsia. Mutta usein siihen mennessä omat lapset on jo osoittaneet oman tahtonsa. Tai sitten ei. Joskus on isovanhempia jotka puuttuu joka asiaa nuoren parin elämässä. Ylipäänsä halu kontrolloida muita, ärsyttää.
Click to expand...
Kannattaa muistaa, että sinun kokemuksesi ei välttämättä ole niin kovin yleinen. Tänä päivänä pääsee myös verrattain helposti terapiaan mitä suosittelen, jos aikuisiällä vielä vaivaa noin pahasti lapsuuden aikainen kohtelu. Kokemasi kontrollointi ei ole ollut asiallista, mutta nuo mainitsemasi epäeettiset syyt ovat onneksi harvinaisia syitä hankkia lapsi. Täydellisiä vanhempia ei ole ja useimmiten riittää, että tekee parhaansa ja rakastaa. Täydellisen suorituksen vaatiminen vanhemmuudessa kuitenkin johtaisi ihmisen sukupuuttoon.
 
VäriSointu sanoi:
Jotenkin tulikin sellainen olo, että oksennat kirjoituksiisi omien kokemuksiesi aiheuttamaa pahaa oloasi. Jos haluat keskustella aiheesta, niin se viha vain estää kaikenlaisen hedelmällisen keskustelun.
Mutta hyvä, että olet päässyt omien kokemustesi käsittelyssä eteenpäin. Silloin sillä pahalla ololla on mahdollista joskus helpottaakin.
Click to expand...
Mut ajattelin puhuu tästä myös ihan netin ulkopuolellakin.
 
VäriSointu sanoi:
Jotenkin tulikin sellainen olo, että oksennat kirjoituksiisi omien kokemuksiesi aiheuttamaa pahaa oloasi. Jos haluat keskustella aiheesta, niin se viha vain estää kaikenlaisen hedelmällisen keskustelun.
Mutta hyvä, että olet päässyt omien kokemustesi käsittelyssä eteenpäin. Silloin sillä pahalla ololla on mahdollista joskus helpottaakin.
Click to expand...
Eihän fyysisräkään oksennusta voi estää. Voiko henkisen oksentamisen vaan jättää ilmaisematta. Silloinhan oksennus jää sisään.
 
Pilkki24 sanoi:
Kannattaa muistaa, että sinun kokemuksesi ei välttämättä ole niin kovin yleinen. Tänä päivänä pääsee myös verrattain helposti terapiaan mitä suosittelen, jos aikuisiällä vielä vaivaa noin pahasti lapsuuden aikainen kohtelu. Kokemasi kontrollointi ei ole ollut asiallista, mutta nuo mainitsemasi epäeettiset syyt ovat onneksi harvinaisia syitä hankkia lapsi. Täydellisiä vanhempia ei ole ja useimmiten riittää, että tekee parhaansa ja rakastaa. Täydellisen suorituksen vaatiminen vanhemmuudessa kuitenkin johtaisi ihmisen sukupuuttoon.
Click to expand...
No mä oon sitä terapiaa hakemassa. Mutta kun lääkäriinkin pääseminen kestää kauan niin ei sinne terapiaankaan noin vaan pääse. Mä oon puhunut jo paljon mun traumoista ja triggeröitymisestä mun hoidossa.
 
Sitten, mä itse olen todella tiukka itselleni lasten hankkimiseen liittyen. Vasta kun raskauden biologia alkoi kiinnostaa niin aloin miettiä asiaa. Koska mä en ole sallinut itselleni lupaa sallia hankkia lapsia. Sen vuoksi minkälainen mun lapsuus oli. En tiedä kuinka tiukka tai löyhä kuri olisi lapselle sopiva, olen itse ollut luonteeltani liian kiltti joten olisinko liian kiltti lapselleni, antaisinko aina periksi kun lapsi kinuaa jotain. Silloin lapsi luulee että saa elämässä kaiken mitä haluaa. Ootteko kuulleet curlingvanhemmista? He siivoavat lapsen tieltä kaikki ongelmat hänen puolestaan vaikka lapsi olisi tarpeeksi iso kantamaan vastuun itse. En halua olla sellainen. Enkä halua olla yhtä ankara kuin mun vanhemmat oli mulle. Miten mä tiedän mikä reagointi on milloinkin lapselle oikein. Pelkään eniten sitä että lapsi ei tottele ja tilanne karkaa käsistä. Eikä mulla ole edes ketään kenen kanssa hankkia lapsi. Silti mietin näin pitkälle tän asian. Koska mä itse haluaisin toimia täydellisesti mun lasta kohtaan sen vuoksi ettei lapseni joudu kokemaan samaa kuin minä. Koska sitten ku se lapsi on maailmassa niin sit ei voi enää perua että en mä haluakkaan vastuuta tästä. Enkä salli itseni hankkia lasta vain sillä motiivilla että raskauden biologia on mielenkiintoista. Sitä paitsi mulla ois mielenterveysongelmia jotka voi kulkea jo geeneinä lapseen. Enkä halua että arjesta tulee yhtä säheltämistä mun mielenterveysongelmien ja lasten kanssa. Kun nyt on jo vaikeeta ilman sitä lasta.
 
Julia93 sanoi:
Sitten, mä itse olen todella tiukka itselleni lasten hankkimiseen liittyen. Vasta kun raskauden biologia alkoi kiinnostaa niin aloin miettiä asiaa. Koska mä en ole sallinut itselleni lupaa sallia hankkia lapsia. Sen vuoksi minkälainen mun lapsuus oli. En tiedä kuinka tiukka tai löyhä kuri olisi lapselle sopiva, olen itse ollut luonteeltani liian kiltti joten olisinko liian kiltti lapselleni, antaisinko aina periksi kun lapsi kinuaa jotain. Silloin lapsi luulee että saa elämässä kaiken mitä haluaa. Ootteko kuulleet curlingvanhemmista? He siivoavat lapsen tieltä kaikki ongelmat hänen puolestaan vaikka lapsi olisi tarpeeksi iso kantamaan vastuun itse. En halua olla sellainen. Enkä halua olla yhtä ankara kuin mun vanhemmat oli mulle. Miten mä tiedän mikä reagointi on milloinkin lapselle oikein. Pelkään eniten sitä että lapsi ei tottele ja tilanne karkaa käsistä. Eikä mulla ole edes ketään kenen kanssa hankkia lapsi. Silti mietin näin pitkälle tän asian. Koska mä itse haluaisin toimia täydellisesti mun lasta kohtaan sen vuoksi ettei lapseni joudu kokemaan samaa kuin minä. Koska sitten ku se lapsi on maailmassa niin sit ei voi enää perua että en mä haluakkaan vastuuta tästä. Enkä salli itseni hankkia lasta vain sillä motiivilla että raskauden biologia on mielenkiintoista. Sitä paitsi mulla ois mielenterveysongelmia jotka voi kulkea jo geeneinä lapseen. Enkä halua että arjesta tulee yhtä säheltämistä mun mielenterveysongelmien ja lasten kanssa. Kun nyt on jo vaikeeta ilman sitä lasta.
Click to expand...
Omien menneisyyden traumojen käsittely auttaa vanhemmuudessa. Silloin on helpompi olla siirtämättä niitä eteenpäin. Hienoa, että olet jo noin paljon ajatellut vanhemmuutta ja sen kipeitä ja haastavia puolia. Toivon, että saat käsiteltyä asioita ja pääset sinuiksi menneisyytesi kanssa niin, että jos vanhemmuus joskus tulee ajankohtaiseksi, niin uskallat yrittää raskautta, jos se on silloin toiveesi.
 
Asian käsittely auttaa myös siinä, jos haluat tälle asialle enemmän julkisuutta. On helpompi puhua asioista, jotka eivät omassa mielessä ole enää akuutisti vereslihalla. Silloin niihin saa etäisyyttä ja toisten mielipiteet ja sanomiset on helpompi ottaa vastaan. Jos asia on itselle kovin vaikea, ei mieli ole kovin vastaanottavainen toisten sanomisille.
 
Hyvä, että uskalsit ottaa asian puheeksi. Aloituksesi olin hiukan provosoiva ja sinut ymmärrettiin selvästi myös osiltaan väärin. Kuten muutkin ovat sanoneet, sulla on oikeus tunteisiisi. Mielestäni tämä ei ole huonompi aloitus kun muutkaan tällä aihe vapaa -osiossa. Ja kuulostaa, että olet hienosti pohtinut paljon mahdolliseen omaan vanhemmuuteen liittyviä sudenkuoppia. Kun tiedostat ne, niitä on myös helpompi väistää, jos joskus kuitenkin olet tilanteessa, että tunnet olevasi valmis vastuuseen lapsesta 🙂.

Sen hetken mitä olen tällä palstalla ollut, olen saanut ihmisistä nimimerkkien takana kuvan suuresta rakkaudesta tulevaa lasta kohtaan ja suurta kaipuuta vanhemmuuteen, ja siihen että saa olla turvallinen ja rakastava vanhempi.

Voin kertoa esimerkiksi omalta kohdaltani. Olen aina toivonut lasta, jos löydän kumppanin joka myös haluaa lapsen. Elämässä on ollut miesystäviä, jotka eivät olleet minulle sopivia, joten päädyin heidän kanssaan eroon. Nyt alkuvuodesta löysin nykyisen mieheni, ja ikää on 35 minulla ja kohta 40 hänellä. Me molemmat haluamme lapsia, ja meillä on kaikin puolin sellainen tilanne, että totesimme pian, että haluamme yrittää saada yhdessä lapsia ennemmin kuin myöhemmin.

Pelkoja omaan vanhemmuuteen liittyy minullakin. Olen tehnyt yli 12 vuotta töitä lastensuojelun sijaishuollossa ja tiedän että olen hyvä lasten kanssa. Silti minua jännittää, että olenko liian tiukka tai liian lepsu, tai osaanko näyttää tarpeeksi rakkauttani lapselle ja miehellenikin. Pelkään todella, että teen jonkin virheen, joka rikkoo lapsen psyykkeen, tai jostain muusta tuntemattomasta syystä, hän alkaisi teininä viimeistään vihaamaan minua. Silti halu kasvattaa lapsi on erittäin suuri ja voittaa pelot. Mutta haluan nimenomaan nähdä millainen tyyppi meidän kahden jälkeläisestä tulee. Ja kokea kaiken sen mitä vanhemmuuteen liittyy, hyvää ja huonoa. Olen todella pahoillani, että sinun vanhemmillasi ei ole ollut halua tutustua aitoon sinuun itseesi vaan ovat yrittäneet muokata sinua. Siinä olen samaa mieltä, että lasta pitää tukea löytämään oma polkunsa, kuitenkin niin, ettei se polku satuta muita tai lasta itseään.
 
Aika monessa maassa vanhemmat päättävät kaikki lasten asiat, jopa puolison. Ehkä jopa suurimmassa osassa maapalloa? Onko se väärin? Vai onko se luonnollista kun sitä niin suurissa määrin harjoitetaan? 🤷🏻‍♀️ Enpäs tiedä. Itse olen saanut kasvaa hyvin vapaasti ja olen kiitollinen siitä. Tosiaan joillekinhan lapset voivat olla egon jatke ja se on varmasti traumatisoivaa lapselle.
 
Takaisin
Top