Lapsen hankkimisen motiiveista.

[Julia93]

No nyt mulla on morkkis ton mun alotuksen takia. Mä oon oikeesti ollu tosi kitti ja tällainen vihan kohdistaminen muihin on mulle poikkeuksellista. Toivottavasti en ole menossa toiseen ääripäähän vihan ilmaisussa, siihen miten isäni ilmaisi vihaa, raivoamalla koko perheelle. Ootteko kokeneet tai panneet merkille: pystyttekö vastustamaan omien vanhempienne antamia vääriä toimintamalleja? Mä alan nyt pelkää etten pysty, koska tällainen vihanilmaisu ei ole mulle luonteenomaista. Pyydän kaikilta nöyrästi anteeksi. Mutta tätä aihetta en silti halua hävittää, haluan että on aihe jossa voi vapaasti puhua lasten hankkimisen motiiveista.

 

[Julia93]

Hyvä, että uskalsit ottaa asian puheeksi. Aloituksesi olin hiukan provosoiva ja sinut ymmärrettiin selvästi myös osiltaan väärin. Kuten muutkin ovat sanoneet, sulla on oikeus tunteisiisi. Mielestäni tämä ei ole huonompi aloitus kun muutkaan tällä aihe vapaa -osiossa. Ja kuulostaa, että olet hienosti pohtinut paljon mahdolliseen omaan vanhemmuuteen liittyviä sudenkuoppia. Kun tiedostat ne, niitä on myös helpompi väistää, jos joskus kuitenkin olet tilanteessa, että tunnet olevasi valmis vastuuseen lapsesta .

Sen hetken mitä olen tällä palstalla ollut, olen saanut ihmisistä nimimerkkien takana kuvan suuresta rakkaudesta tulevaa lasta kohtaan ja suurta kaipuuta vanhemmuuteen, ja siihen että saa olla turvallinen ja rakastava vanhempi.

Voin kertoa esimerkiksi omalta kohdaltani. Olen aina toivonut lasta, jos löydän kumppanin joka myös haluaa lapsen. Elämässä on ollut miesystäviä, jotka eivät olleet minulle sopivia, joten päädyin heidän kanssaan eroon. Nyt alkuvuodesta löysin nykyisen mieheni, ja ikää on 35 minulla ja kohta 40 hänellä. Me molemmat haluamme lapsia, ja meillä on kaikin puolin sellainen tilanne, että totesimme pian, että haluamme yrittää saada yhdessä lapsia ennemmin kuin myöhemmin.

Pelkoja omaan vanhemmuuteen liittyy minullakin. Olen tehnyt yli 12 vuotta töitä lastensuojelun sijaishuollossa ja tiedän että olen hyvä lasten kanssa. Silti minua jännittää, että olenko liian tiukka tai liian lepsu, tai osaanko näyttää tarpeeksi rakkauttani lapselle ja miehellenikin. Pelkään todella, että teen jonkin virheen, joka rikkoo lapsen psyykkeen, tai jostain muusta tuntemattomasta syystä, hän alkaisi teininä viimeistään vihaamaan minua. Silti halu kasvattaa lapsi on erittäin suuri ja voittaa pelot. Mutta haluan nimenomaan nähdä millainen tyyppi meidän kahden jälkeläisestä tulee. Ja kokea kaiken sen mitä vanhemmuuteen liittyy, hyvää ja huonoa. Olen todella pahoillani, että sinun vanhemmillasi ei ole ollut halua tutustua aitoon sinuun itseesi vaan ovat yrittäneet muokata sinua. Siinä olen samaa mieltä, että lasta pitää tukea löytämään oma polkunsa, kuitenkin niin, ettei se polku satuta muita tai lasta itseään.

Ja oletko huomannut minkälaista meno on kouluissa. Siellä moni lapsi voi huonosti, en tiedä miksi lasten pahoinvointi on lisääntynyt. Ei ole kyse vain nuorten pahoinvoinnista vaan jo lasten. En tiedä onko tulevien lasten elämässä enää mitään turvallisuustekijöitä kun ympäristö jossa lapset elää koulussa ei ole mielestäni terve.

 

[Julia93]

.

Ja sitten olen huolestunut siitä miten jotkut lapset ja nuoret käyttää sosiaalista mediaa. Varsinkin Tik tokkia. Siellä leviää haasteita jotka johtaa siihen että he tuhoaa kaupungin omaisuutta, polttaa vaikka jonkun aution rakennuksen joka kuuluu kaupungille. Tai tuhoaa yksityisten ihmisten omaisuutta tai hyppii junaradoilla. Kaikkea ihan hölmöä ja överiksi menevää.

 

[VäriSointu]

No nyt mulla on morkkis ton mun alotuksen takia. Mä oon oikeesti ollu tosi kitti ja tällainen vihan kohdistaminen muihin on mulle poikkeuksellista. Toivottavasti en ole menossa toiseen ääripäähän vihan ilmaisussa, siihen miten isäni ilmaisi vihaa, raivoamalla koko perheelle. Ootteko kokeneet tai panneet merkille: pystyttekö vastustamaan omien vanhempienne antamia vääriä toimintamalleja? Mä alan nyt pelkää etten pysty, koska tällainen vihanilmaisu ei ole mulle luonteenomaista. Pyydän kaikilta nöyrästi anteeksi. Mutta tätä aihetta en silti halua hävittää, haluan että on aihe jossa voi vapaasti puhua lasten hankkimisen motiiveista.

En minä ottanut vihaasi henkilökohtaisesti, mutta saat anteeksi. Ehkä ennemmin koin, että vihasi esti juuri sen syvällisemmän ja hedelmällisemmän keskustelun.

Minä tunnistan itsessäni samaa, olen ollut ylikiltti (tiettyjen lapsuuden kokemuksien ja perusluonteen takia) ja olen piilottanut vihan ja kaikki muutkin negatiiviset tunteet hyvin syvälle. Ne alkoi kuitenkin nousta jossain välissä esiin, kun sinun laillasi aloin tajuta, mitä olin kokenut. Juuri vihan tuli esiin hyvin raakana tunteena, jonka kokeminen oli tosi vaikeaa. Mutta kun se pääsee esiin (turvallisissa olosuhteissa, joissa se ei pääse vahingoittamaan ketään), niin sen kokeminen ainakin itselläni hiljalleen laimenee ja senkin tunteen hyväksyy.

Sinä olet kokenut vääryyttä, jota et ole pystynyt vastustamaan (se ei ole sinun vikasi) ja sinä olet padonnut sen vihan sisällesi. Ne sisälle padotut tunteet vain tuppaavat jossain välissä pakottamaan itsensä sieltä esille. Itse ainakin ajattelen, että ne pitää elää läpi, jolloin ne laimenee, ne oppii hyväksymään ainakin osittain ja oma olo kevenee ja helpottuu. Viha ei tee sinusta huonoa ihmistä ja sekin olo menee aikanaan ohi, jos sitä ei pakoile.

Noista omien vanhempien toimintamalleista. Itselläni ainakin on ollut niin, että ne, jotka itse tiedostan olleen itseni kannalta vahingollisia, niin niitä pystyy vastustamaan helpommin. Sellaisia, joita nimenomaan olen ajatellut, etten halua siirtää eteenpäin. Sitten on sellaisia alitajuisia malleja, joita ei oikein edes tajua, niin ne toistuu helpommin.

 

[Julia93]

En minä ottanut vihaasi henkilökohtaisesti, mutta saat anteeksi. Ehkä ennemmin koin, että vihasi esti juuri sen syvällisemmän ja hedelmällisemmän keskustelun.

Minä tunnistan itsessäni samaa, olen ollut ylikiltti (tiettyjen lapsuuden kokemuksien ja perusluonteen takia) ja olen piilottanut vihan ja kaikki muutkin negatiiviset tunteet hyvin syvälle. Ne alkoi kuitenkin nousta jossain välissä esiin, kun sinun laillasi aloin tajuta, mitä olin kokenut. Juuri vihan tuli esiin hyvin raakana tunteena, jonka kokeminen oli tosi vaikeaa. Mutta kun se pääsee esiin (turvallisissa olosuhteissa, joissa se ei pääse vahingoittamaan ketään), niin sen kokeminen ainakin itselläni hiljalleen laimenee ja senkin tunteen hyväksyy.

Sinä olet kokenut vääryyttä, jota et ole pystynyt vastustamaan (se ei ole sinun vikasi) ja sinä olet padonnut sen vihan sisällesi. Ne sisälle padotut tunteet vain tuppaavat jossain välissä pakottamaan itsensä sieltä esille. Itse ainakin ajattelen, että ne pitää elää läpi, jolloin ne laimenee, ne oppii hyväksymään ainakin osittain ja oma olo kevenee ja helpottuu. Viha ei tee sinusta huonoa ihmistä ja sekin olo menee aikanaan ohi, jos sitä ei pakoile.

Noista omien vanhempien toimintamalleista. Itselläni ainakin on ollut niin, että ne, jotka itse tiedostan olleen itseni kannalta vahingollisia, niin niitä pystyy vastustamaan helpommin. Sellaisia, joita nimenomaan olen ajatellut, etten halua siirtää eteenpäin. Sitten on sellaisia alitajuisia malleja, joita ei oikein edes tajua, niin ne toistuu helpommin.

No kun mä ajattelin just niin etten aloituksessani kohdista vihaani kehenkään yksityiseen ihmiseen vaan ilmaisen tuohtumukseni suurelle yleisöille. Mä en sitten voi sille mitään että joku voi ottaa asian henkilökohtaisesti.

 

[Julia93]

Ja mä oon vähän tuohtunut siitä että jotkut otti mun aloituksen niin hen.kohtaisesti vaikka yritin juuri puhua yleisesti.

 

[Julia93]

Ootko lukenu kaikki kommentit joilla vastasin edellisille. Jos et niin lue.

Ei oo kyse siitä että tilanne voi muuttua toiseksi lapsen hankkimisen jälkeen. Sitä kukaan ei voi tietää etukäteen mutta että lähtökohdat olisivat lasta hankittaessa parhaat mahdolliset. Mä ainakin haluisin varmistaa lähtökohdat mahdollisimman hyviksi ennen kuin lapsi saapuu aailmaan.

 

[Julia93]

Hyvä, että uskalsit ottaa asian puheeksi. Aloituksesi olin hiukan provosoiva ja sinut ymmärrettiin selvästi myös osiltaan väärin. Kuten muutkin ovat sanoneet, sulla on oikeus tunteisiisi. Mielestäni tämä ei ole huonompi aloitus kun muutkaan tällä aihe vapaa -osiossa. Ja kuulostaa, että olet hienosti pohtinut paljon mahdolliseen omaan vanhemmuuteen liittyviä sudenkuoppia. Kun tiedostat ne, niitä on myös helpompi väistää, jos joskus kuitenkin olet tilanteessa, että tunnet olevasi valmis vastuuseen lapsesta .

Sen hetken mitä olen tällä palstalla ollut, olen saanut ihmisistä nimimerkkien takana kuvan suuresta rakkaudesta tulevaa lasta kohtaan ja suurta kaipuuta vanhemmuuteen, ja siihen että saa olla turvallinen ja rakastava vanhempi.

Voin kertoa esimerkiksi omalta kohdaltani. Olen aina toivonut lasta, jos löydän kumppanin joka myös haluaa lapsen. Elämässä on ollut miesystäviä, jotka eivät olleet minulle sopivia, joten päädyin heidän kanssaan eroon. Nyt alkuvuodesta löysin nykyisen mieheni, ja ikää on 35 minulla ja kohta 40 hänellä. Me molemmat haluamme lapsia, ja meillä on kaikin puolin sellainen tilanne, että totesimme pian, että haluamme yrittää saada yhdessä lapsia ennemmin kuin myöhemmin.

Pelkoja omaan vanhemmuuteen liittyy minullakin. Olen tehnyt yli 12 vuotta töitä lastensuojelun sijaishuollossa ja tiedän että olen hyvä lasten kanssa. Silti minua jännittää, että olenko liian tiukka tai liian lepsu, tai osaanko näyttää tarpeeksi rakkauttani lapselle ja miehellenikin. Pelkään todella, että teen jonkin virheen, joka rikkoo lapsen psyykkeen, tai jostain muusta tuntemattomasta syystä, hän alkaisi teininä viimeistään vihaamaan minua. Silti halu kasvattaa lapsi on erittäin suuri ja voittaa pelot. Mutta haluan nimenomaan nähdä millainen tyyppi meidän kahden jälkeläisestä tulee. Ja kokea kaiken sen mitä vanhemmuuteen liittyy, hyvää ja huonoa. Olen todella pahoillani, että sinun vanhemmillasi ei ole ollut halua tutustua aitoon sinuun itseesi vaan ovat yrittäneet muokata sinua. Siinä olen samaa mieltä, että lasta pitää tukea löytämään oma polkunsa, kuitenkin niin, ettei se polku satuta muita tai lasta itseään.

Ja lapsihan voi saada vaikutteita muusta maailmasta, kuten mediasta ja muista lapsista ja nuorista. Ei aina ole vanhemman oma syy jos lapsi alkaa käyttäytyä huonosti. Myös koko ympäröivä maailma vaikuttaa, tv, lehdet, sosiaalinen media, kaverit. Kaikki mitä lapsi näkee ja kokee ympärillään ja sitä ei kukaan voi estää. Siksi mielestäni olisi hyvä puhua lapsen kanssa miten hän kokee ympärillä olevan maailman. Ympäristön tila voi myös huolestuttaa lapsia koska he tulevat elämään tulevaisuuden maapallolla. Siksi arvaan että lapsi voi olla vanhemmalle vihainen siitä etteivät he tee lapsen mielestä tarpeeksi esim. ilmaston kannalta. Se ei välttämättä ole totta mutta lapsi voi nähdä asian niin ennen kuin kokee itse kuinka helppoa tai vaikeaa on tehdä ilmastoon ja ympäristöön vaikuttavia valintoja.

 

[VäriSointu]

Ja mä oon vähän tuohtunut siitä että jotkut otti mun aloituksen niin hen.kohtaisesti vaikka yritin juuri puhua yleisesti.

Älä turhaan tuohdu. Aloituksesi sanamuodot ”koettakaa ymmärtää”, ”haluatko lapsesta jotain itsekästä hyötyä” ovat varsin provosoivia, toisille suoraan osoitettuja ja sellaiset tuppaavat aiheuttamaan torjuvan puolustusreaktion. Eiköhän myöhemmistä vastauksista käy selväksi, että täällä on ymmärretty alun jälkeen sinun kirjoitustesi taustoja ja tarkoitusta paremmin.

Ei täällä olla sinua vastaan, tämä ei ole sellainen foorumi, jossa pyritään saamaan aikaan konfliktia. Toki asioista voidaan olla eri mieltä ja niihin voi olla monia eri näkökulmia, mutta ne näkökulmat voi ilmaista ja ottaa niin, ettei ole tarkoitus hyökätä.

 

[Julia93]

Älä turhaan tuohdu. Aloituksesi sanamuodot ”koettakaa ymmärtää”, ”haluatko lapsesta jotain itsekästä hyötyä” ovat varsin provosoivia, toisille suoraan osoitettuja ja sellaiset tuppaavat aiheuttamaan torjuvan puolustusreaktion. Eiköhän myöhemmistä vastauksista käy selväksi, että täällä on ymmärretty alun jälkeen sinun kirjoitustesi taustoja ja tarkoitusta paremmin.

Ei täällä olla sinua vastaan, tämä ei ole sellainen foorumi, jossa pyritään saamaan aikaan konfliktia. Toki asioista voidaan olla eri mieltä ja niihin voi olla monia eri näkökulmia, mutta ne näkökulmat voi ilmaista ja ottaa niin, ettei ole tarkoitus hyökätä.

No tarkoitukseni kuitenkin oli että jokainen vain pohtisi asiaa omalla kohdallaan. Mutta ei ollut tarkoitus että joku tuntee että syytän juuri häntä. Sori. Tuntijoitakin on niin erilaisia. Jotkut on herkempiä kuin toiset. Ymmärrän toisaalta tänkin koska mun kaveri viestitellessään kirjoittaa syyttävästi ja luulen että hän on vihainen minulle. Myöhemmin hän sanoo ettei ollut vihainen ja ettei ollut tarkoitus että luulen niin. Mä vaan tunnen aina niin. En tiiä mikä on vikana.

 

[Olive]

Kuulostaa tosiaan siltä, että sinun olisi hyvä päästä puhumaan psykoterapeutille tai vastaavalle, kovasti tunnut kipuilevan asian kanssa. Olisiko sinun mahdollista päästä työterveyden kautta psykoterapiaan?

Olen pahoillani, että vanhempasi ovat kohdistaneet sinuun tuollaisia odotuksia ja pitäneet sinua itsensä ”jatkeena”. Ymmärrän, miksi tämä nostaa sinussa paljon pahaa oloa ja haluat tuoda ilmi, millaisia vaikutuksia asialla voi olla. On myös todella tärkeää että tiedostat asian ja sen vaikutukset - se auttaa sinua tunnistamaan mahdolliset omat haitalliset käytösmallit ja myös ottamaan asian mahdollisimman hyvin huomioon, jos joskus saat omia lapsia.

 

[Julia93]

Mutta tarkoitus tänne foorumille tulemiseen on juuri se että tustun teidän maailmaan jotka ootte raskaana tai teillä on jo lapsi että mitä brobleemeita voi tulla ja miten niitä ratkaistaan. Vaikka mulla ei ole lasta enkä ole raskaana. Mulla on vasta kolme ehdokasta seurusteltavaksi ja tiiän kyllä että hankin heistä eka tietoa ja harkitsen sitäkin kannattaako mun alkaa seurustella kenenkään kanssa.

 

[Julia93]

Kuulostaa tosiaan siltä, että sinun olisi hyvä päästä puhumaan psykoterapeutille tai vastaavalle, kovasti tunnut kipuilevan asian kanssa. Olisiko sinun mahdollista päästä työterveyden kautta psykoterapiaan?

Olen pahoillani, että vanhempasi ovat kohdistaneet sinuun tuollaisia odotuksia ja pitäneet sinua itsensä ”jatkeena”. Ymmärrän, miksi tämä nostaa sinussa paljon pahaa oloa ja haluat tuoda ilmi, millaisia vaikutuksia asialla voi olla. On myös todella tärkeää että tiedostat asian ja sen vaikutukset - se auttaa sinua tunnistamaan mahdolliset omat haitalliset käytösmallit ja myös ottamaan asian mahdollisimman hyvin huomioon, jos joskus saat omia lapsia.

Mä en oo työelämässä. Asun hoivakodissa koska mulla on skitsofrenia. Tarkoitus olisi että saisin keskusteltua ohjaajien kanssa asioistani mutta he ei usein ehdi kuunnella. Lisäksi mulla on mobiilipsykiatriassa henkilö jonka kanssa keskustella mutta häntäkin tapaan harvoin. Mutta tänään pääsen tod.näk. keskustelemaan ohjaajan kansaa mitä tuli viikonloppuna ulos tänne foorumille.

 

[Olive]

Mä en oo työelämässä. Asun hoivakodissa koska mulla on skitsofrenia. Tarkoitus olisi että saisin keskusteltua ohjaajien kanssa asioistani mutta he ei usein ehdi kuunnella. Lisäksi mulla on mobiilipsykiatriassa henkilö jonka kanssa keskustella mutta häntäkin tapaan harvoin. Mutta tänään pääsen tod.näk. keskustelemaan ohjaajan kansaa mitä tuli viikonloppuna ulos tänne foorumille.

Hyvä että pääset tänään juttelemaan.

Harmillista, jos sinulla on tilanteessasi siltikin hankala saada jutteluapua. Toivottavasti saat tänään avattua ajatuksiasi ja tukea tähän asiaan myös jatkossa.

 

[Julia93]

Näinhän se on. Luonnonsuojelun kannalta lapsen hankkiminen on aina itsekästä mutta talouskasvun kannalta hyödyllistä, mikäli on todennäköistä että se lapsi joskus alkaa käydä töissä ja tulee tuottavaksi palaksi järjestelmää.
Kyllä se paras syy hankkia lapsi on mielestäni juurikin se oma halu ja toive lapseen ja perhe-elämään. En ymmärrä miten epätoivottu vahinkoraskaus olisi jotenkin tuota parempi.

En sanonut että lapsen tekeminen itsessään olisi itsekästä. Enkä tarkoittanut. Lapsen tekeminen itsessään ei ole minusta itsekästä vaan jos sen tekee itsekkäistä motiiveista.

 

[Julia93]

Sitten on äitejä jotka soittaa kouluun että miksi lapselle ei ole opetettu siellä pöytätapoja. Vanhemma se kuuluu ne lapselle opettaa jo ennen koulua. Eli on vastuuttomiakin vanhempia jotka ei ees varaudu kasvattamaan lastaan. Mietin vaa mikä motiivi heillä oli hankkia lapsi.

 

[problemsolved]

Minusta sinulla on paljon järkevää pohdintaa ja on hienoa, että haluat katkaista kierteen siitä mitä itse koit vanhempiesi puolelta. Vanhemmuutta on myös kovin erilaista ja erilaisissa tilanteissa. En esim. Pidä yhdenkään meille sijoitetun lapsen bilogisia vanhempia huonoina vanhempina. Erilaisista syistä heille vain tällä hetkellä sopii paremmin viikonloppu vanhemman rooli. Silti he rakastavat ja haluavat lapsensa parasta. Uskon että jokainen on toivonut erilaista vanhemmuutta alunperin. Toivomme omaohjaajallasi olisi aikaa keskustella kanssasi myös.

 

[Vargynja]

Luulenpa että tässä keskustelussa on ollut paljon väärinymmärryksiä puolin ja toisin. Aloittaja tarkoitti (jos ymmärsin oikein) ajatuksen "minä haluan lapsen" tarkoittavan sitä että haluaa lapsen ekonsa jatkeeksi tai suorittamaan vanhempien toiveita. Ja sen siis olevan itsekästä, kuten se onkin ja ne on ehdottomasti vääriä syitä haluta lapsi.

Kun taas veikkaan suurimman osan täällä mieltävän, että lapset hankitaan pääasiassa aina itsekkäistä syistä. Pääasiassa ihmiset lopulta hankkivat lapsen, koska he haluavat lapsen. Kyseessä voi olla palava vauvakuume tai hieman hillitympi kaipaus, mutta kuitenkin halu saada lapsi. Se on hieman itsekästä, mutta se on silti ihan erilaista itsekkyyttä ja halua kuin aloittajan tarkoittama. Se on halua saada lapsi rakastettavaksi, parhaansa mukaan kasvatettavaksi ja elämään onnellista elämää omanlaisenaan.

Ja kun suurin osa käyttäjistä luuli aloittajan tarkoittavan tuollaisen jälkimmäisen halun olevan väärin, se nosti monet puolustusasemiin. Vaikka lopulta kaikkien mielestä tuo aloittajan tarkoittama on väärin ja jälkimmäinen oikein.

Varmasti valitettavasti on myös ihmisiä, jotka haluavat lapsen aloittajan tarkoittamalla tavalla itsekkäistä syistä. Uskon kuitenkin heidän olevan vähemmistössä ja mitä täällä olen (vuosia) seurannut keskustelua en ole huomannut täällä sellaisia ajatuksia. Ei, vaan rakkautta lapsia kohtaan ja syvää kaipausta saada rakas lapsi.

Mitä tulee siihen, pitääkö olla talous, työt, tukiverkot, terveys jne niin mielestäni kaiken ei tarvitse olla täydellisesti, ennen kuin voi hankkia lapsen. Jos pitäisi, lapsia syntyisi kovin vähän, koska sitä täydellistä ei monelle tule koskaan - tai se tulee liian myöhään lasten saannin kannalta. Tietenkin jos ei ole edes kunnolla varaa ruokaan tai parisuhde on kariutumassa tai mielenterveys on todella huonossa jamassa, aika ei ole hyvä lapselle. (Itsekin kasailin mielenterveyttäni ennen kun uskallettiin antaa toiselle lapselle lupa tulla.)

Vanhemmuudessa myöskään kukaan tuskin pystyy olemaan täydellinen. Mutta pääasiassa ihmiset varmasti yrittää parhaansa ja haluaa lapselle parasta. Omat kokemukset vaikuttaa siihen väkisin niin hyvässä kuin pahassakin. Niiden huonojen kokemusten huomaaminen ja käsittely auttaa toimimaan askeleen verran paremmin. Kenties katkaisemaan ylisukupolvisen ketjun.

@Julia93 kurjaa miten sinua on lapsena kohdeltu. Tunteesi on täysin ymmärrettäviä. Hyvä kuulla että olet avun piirissä. Toivottavasti pääset ihan psykoterapiaan käsittelemään kokemuksiasi. En usko kenenkään täällä tarkoittaneen pahoittaa mieltäsi. Näin kirjoittamalla ja asioita eri näkökulmista katsoessa tulee väkisin väärinymmärryksiä.

 

[Ensisynnyttäjä89]

Tapasin nykyisen mieheni 30-vuotiaana. En tuolloin vielä osannut sanoa haluanko lapsia. 33-vuotiaana totesin, että nyt jos koskaan, sillä ikä alkaa tulla vastaan. Esikoinen syntyi kun olin 34-vuotias. Meillä ei siis ollut mitään sen suurempaa unelmaa lapsien suhteen, kunhan neutraalisti todettiin, että nyt voitaisiin hankkia/saada lapsia. Raskaus meni myös rennon letkeästi, enkä vielä senkään aikana saanut selkeää yhteyttä vauvaan. Kun vauva sitten syntyi, mun maailma meni aivan sekaisin. Rakastin sitä pientä olentoa niin paljon, etten ole koskaan kokenut vastaavaa. Totesin miehelle jo osastolla, että milloin tehdään seuraava Nyt olen tullut siihen tulokseen, että haluaisin ainakin kolme lasta. Meillä onneksi terveydellinen tilanne on (ainakin toistaiseksi) hyvä ja rahallinen keskivertoa parempi, joten niidenkään puolesta ei ole esteitä lasten saamiselle. Mutta sanoisin, että ei lasten saannille tarvitse mun mielestä olla mitään selkeää perustelua/syytä. Riittää, että niitä haluaa ja niistä on valmis huolehtimaan kunnolla, oli tilanne mikä tahansa. Toki samalla rummutan maalaisjärkeä, eli mikäli elää yksin pienessä asunnossa toimeentulotuella, ei se ehkä ole paras aika lapselle.

 

[Julia93]

Tapasin nykyisen mieheni 30-vuotiaana. En tuolloin vielä osannut sanoa haluanko lapsia. 33-vuotiaana totesin, että nyt jos koskaan, sillä ikä alkaa tulla vastaan. Esikoinen syntyi kun olin 34-vuotias. Meillä ei siis ollut mitään sen suurempaa unelmaa lapsien suhteen, kunhan neutraalisti todettiin, että nyt voitaisiin hankkia/saada lapsia. Raskaus meni myös rennon letkeästi, enkä vielä senkään aikana saanut selkeää yhteyttä vauvaan. Kun vauva sitten syntyi, mun maailma meni aivan sekaisin. Rakastin sitä pientä olentoa niin paljon, etten ole koskaan kokenut vastaavaa. Totesin miehelle jo osastolla, että milloin tehdään seuraava Nyt olen tullut siihen tulokseen, että haluaisin ainakin kolme lasta. Meillä onneksi terveydellinen tilanne on (ainakin toistaiseksi) hyvä ja rahallinen keskivertoa parempi, joten niidenkään puolesta ei ole esteitä lasten saamiselle. Mutta sanoisin, että ei lasten saannille tarvitse mun mielestä olla mitään selkeää perustelua/syytä. Riittää, että niitä haluaa ja niistä on valmis huolehtimaan kunnolla, oli tilanne mikä tahansa. Toki samalla rummutan maalaisjärkeä, eli mikäli elää yksin pienessä asunnossa toimeentulotuella, ei se ehkä ole paras aika lapselle.

Eli ilmeisesti hormonit on tosi voimakkaat synnytyksen jälkeen. Mutta mistä ihmeestä kumpuaa se äidin epäitsekkyys lasta hoitaessa? Tää onkin mielenkiintoinen arvoitus kun en tiedä voivatko vain hormonit tehdä ihmisestä epäitsekkäämmän. Äidin täytyy olla valmis äärimmäiseen epäitsekkyyteen kun täytyy hoitaa sitä itkevää pakettia vuosien päivät. Äideillä täytyy olla joku supervoima. Nyt vasta sun kokemuksen luettuani tajusin että joku supervoima on kyseessä. Ja uskon täysin sun kokemuksen. Sen takia ihmettelenkin.