Lahjasoluilla raskaaksi

Keskustelun 'Lapsettomuus' aloitti Vargynja, 5 kesä 2019.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Vargynja Foorumi-vastaava Staff Member Administrator

    Koska tästä aiheesta on toivottu keskustelua, teen teille valmiiksi ketjun jossa keskustella. Oletko tullut lahjasoluilla raskaaksi? Tai onko lahjasoluhoidot suunnitelmissa? Areena on teidän, joita tämä aihe koskettaa.
  2. Katjusha Addikti

    Meillä on tyttö, lahjasoluista. Jos jotakuta pohdituttaa asia, niin mielellään voin vaihtaa ajatuksia.
    Meillä meni 3 kierrosta ivf:ää tuloksetta omilla, ja vasta kolmannesta lahjamunasolukierroksesta tärppäsi tämä. Meillä siis mutkikas lapsettomuustausta.
    Enempää ei meille oo lapsia tulossa. Ikää liikaa ja rahatkin loppu :)
    Katjusha ja tyttö 2,5 v.
    • Tykkää Tykkää x 1
  3. Seesam Peruskäyttäjä

    Meillä suunnitteilla ensimmäinen lahjasoluhoito ensi syksynä tai loppukesästä. Suhtauduttiin miehen kanssa molemmat asiaan positiivisesti, kun sitä meille ehdotettiin. Hieman asiaa joutui kuitenkin mielessään työstämään. Tämä kun ei oo asia, minkä voi myöhemmin unohtaa tai ohittaa, koska se kulkee mukana kuitenkin sen mahdollisen lapsen koko elämän. Fiilikset on kuitenkin hyvät ja odottavat ja toiveet tulevan hoidon suhteen ehkä vähän liiankin korkealla. :)
    • Optimistinen Optimistinen x 1
  4. Tiuskah Tuttu foorumilla Marraskuun äidit 2019

    Itse olen jo useamman vuoden pohtinut, että voisin luovuttaa munasoluja, kun olen omat lapset saannut maailmaan. Ei ihan yhtä simppeli homma tuo luovutus kuin miehillä. Olisi hienoa voida auttaa jotakuta saamaan pitkään toivomansa lapsi :)
    • Tykkää Tykkää x 2
    • Tyhmä Tyhmä x 1
  5. Suski75 Addikti Elokuun äidit 2019 Helmikuunmammat 2016

    Minäkin luovuttaisin mielelläni, mutta olen jo yli-ikäinen, ja munasolujeni laatu on iän vuoksi pääasiassa kuraa. Sinänsä jos olisin nuorempana tiennyt, ettei tuo munasolujen kasvatus ja keräys ole kovin hankalaa, olisin varmaan käynyt pakastamassa niitä moneen kertaan nuorempana, ja olisi siitä luovutettavaksikin riittänyt.

    IVF:ssä viime syksynä yllätyin, kuinka helposti munasolujen kasvatus ja keräily sujui, kun yleinen mielikuva on, että se on niin kovin raskasta fyysisesti ja henkisesti. Joitakin piikityksiä, muutama ultra ja sitten keräys hyvässä lääkityksessä, ja siinä se olikin.
    • Tykkää Tykkää x 1
  6. Seesam Peruskäyttäjä

    Mä itseasiassa mietin nuorena, että lähtisin munasolujen luovuttajaksi. Otin jopa yhteyttä paikalliseen klinikkaan asiasta. Mulla on lähisuvussa perinnöllisiä sairauksia kuitenkin sen verran, että en sitten ollut kelvollinen luovuttajaksi. Tän asian ironisuus on viime aikoina hiukan huvittanut. Elämää ei tosiaan aina voi ennustaa etukäteen. :)
    • Optimistinen Optimistinen x 1
  7. Katjusha Addikti

    Tsemppiä Seesam :) Toivotaan, että saatte lapsen, tavalla tai toisella!
    Luovuttajia todella tarvitaan, odottavan aika on pitkä - sen tietää ihan jokainen joka on vuosikausia odottanut ”jotain” ja aina pettynyt.
    Meillä on mennyt ihan upeasti, vaikka totta on sekin, että asia vilahtaa mielessä tämän tästä. Ei sillä, että asiat olisivat kohdallani huonosti - en osaa sanoa, olisinko äiti yhtään erilaisella tavalla geneettisen lapseni suhteen.
    Meillä kävi niin, että tytär muistuttaa meitä vanhempiaan, joten ulkopuoliset eivät kiinnitä huomiota mihinkään yksityiskohtaan. Olen kuullut, että joissakin perheissä on voitu piirteitä ihmetellä ulkopuolisten toimesta. Se tuo toki eri vivahteen asian käsittelyyn. Tätä ennakolta itsekin hiukan jännitin ja asiaan henkisesti valmistauduin.
    • Tykkää Tykkää x 1
  8. peruna86 Rakastunut foorumiin Elokuun äidit 2019

    Mun kaikki (kohta kolme) lasta on saanut alkunsa lahjasukusoluista, tosin miehen puolen soluista. Ja koska ilman lahjasolujen käyttömahdollisuutta minulla ei ehkä vieläkään olisi lapsia, niin olen laittanut hyvän kiertämään ja luovuttanut omia munasolujani kolmeen perheeseen ja aion vielä ainakin kerran käydä soluja luovuttamassa.

    Lapsi on lahja! Ja olen iloinen, että olen voinut olla mukana tämän lahjan antamisessa, vaikkakin sitten ventovieraille!
    Omista lapsistani puhumattakaan! :Heartred
    • Tykkää Tykkää x 6
  9. Odottelua Peruskäyttäjä Maalisäidit 2020

    Te ketkä olette käyttäneet luovutettuja siittiöitä/munasoluja, ootteko kertoneet asiasta neuvolassa tai lapselle itselleen tai ylipäätään sukulaisille yms?
  10. Katjusha Addikti

    Odottelua, kerrottiin suunnilleen "kaikille". Voi olla, että jätin välistä dementoituneet ja kielitaidottomat sukulaiset :) Neuvolassa sain sympatiaa ja hellää hoivaa, koska terkkarilla itselläänkin oli lapsettomuustausta. Pyysi tulemaan vaikka joka viikko sydänäänten kuunteluun. HUS-alueella sai tarkemman seurannan polilla, eli puolivälistä lähtien pääsin noin 5 viikon välein ultraan yms. kasvuseurantaan.
    Olen myös lapselle kertonut, mutta ei hän vielä 2,5 -vuotiaana ole kiinnostunut. Kertominen varhaisessa vaiheessa säästää monelta murheelta nuoruudessa (kun paljastuu, että vanhemmat ovat salanneet alkuperän).
    Tällä haavaa kukaan ei kiinnitä asiaan yhtikäs mitään huomiota enkä usko, että aktiviisesti muistavat koko asiaa.
    • Tykkää Tykkää x 1
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  11. Anselmiina_ Peruskäyttäjä

    Ei ole luovutetusta soluista kokemusta, mutta meille tehtiin IVF omilla soluilla. Neuvolassa terkkari kysyi onko IVF tehty omilla vai lahjoitetuilla. Mielestäni kannattaa / pitää olla rehellinen. Seulontatutkimuksia varten tieto on tärkeä, koska lähetteeseen tulee äidin / munasolun luovuttajan ikä.
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 2
    • Tykkää Tykkää x 1
  12. Katjusha Addikti

    Anselmiina on oikeassa tuossa edellä, itsellenikin olisi tullut kyllä aika karut riskikertoimet suotta oman iän vuoksi, ja tytön geenitausta on todellisuudessa hyvin nuoresta solusta.
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  13. peruna86 Rakastunut foorumiin Elokuun äidit 2019

    Olen kertonut kaikille, jotka vaan jaksaa kuunnella, tavastani tehdä lapsia. Ja kerron rehellisesti myös lapsilleni heidän alkuperästään. Haluan lasteni tietävän, miten toivottuja ja tarkoituksella tehtyjä ovat olleet.
    Neuvolassa sain vain positiivista tsemppausta ja tukea ja apua arkeen tarjottiin paljon.

    Hedelmöityshoidot eivät ole enää kirosana, niinkuin ehkä joskus ennen, siksi kannatan avoimuutta ja rehellisyyttä tässä asiassa.
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 2
    • Tykkää Tykkää x 1
    • Voittaja Voittaja x 1
  14. KaarinHa Naimisissa foorumin kanssa Lokamammat 2017

    Minusta rehellisyys tässä asiassa on kaiken kaikkiaan tärkeä juttu! Niin lahjasoluilla alkunsa saaneessa raskaudessa terveydenhoitohenkilökunnalle kuin sitten synnytyksen jälkeen lapsen kasvaessa myös lapselle. Itse olen kertonut asiasta "kaikkialla", ja asia on vastaanotettu positiivisesti. Töissä kerroin pomolle ja lähimmille työkavereille asioista jo alusta asti, kun hoidot alkoivat.

    Olen selkosanaisesti jo selittänyt pojalle, että hän on saanut alkunsa lahjamunasolusta ja että äiti on vain "hautonut" hänet, vaikkei hän ymmärrä asiasta tuon taivaallista vielä (ikää kohta 1v 11kk). Mutta uskon, että jokin "vaurio" hänelle saattaa asiasta jo muistiin jäädäkin, joten asia ei ole sitten myöhemmässä vaiheessa täysin uusi kuitenkaan. En ole edes harkinnut kertomatta jättämistä. Kertomisen ja rehellisyyden tärkeyttä painotti myös psykologi, kun kävimme pakollisella käynnillä ennen lahjasoluhoitoon pääsyä.
    • Tykkää Tykkää x 1
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  15. november-rain Peruskäyttäjä

    Lahjamunasolut nyt pohdinnassa meilläkin, mutta vielä en koe asiaa kovin omana tai osaa suhtautua siihen mahdollisuutena.

    Niin paljon mietittävää.

    Miten te muut olette päätyneet luvutettuihin munasoluihin? Mitä kipupisteitä koitte omalla kohdalla vaikeimmiksi? Miten niistä pääsi yli? Jos lapsi on jo syntynyt, onko aihe ns herkkä/vaikea edelleen itselle?

    Kannattaisiko yrittää tuttua vai tuntematonta luovuttajaa?
  16. Katjusha Addikti

    Meillä kolmannessa “omassa” ivfssä yksikään saaduista munasoluista ei hedelmöittynyt normaalisti, luovutimme. Tiesin, ettei kypsällä iällä asiat ainakaan parane lähempänä neljääkymmentä, vaikka miten yritämme. Asia kypsyi vuoden aikana ja sitten lähdimme jonottamaan luovuttajaa. Pohdimme tuttua luovuttajaa, mutta sen koimme turhan kompleksiseksi. Nyt anonyymin luovuttajan kanssa minun on ollut sopeutuminen ”vain” siihen, etten saanut biologista lasta, mutta lapsemme ei ole jonkun sukulaisen/tuttavan ...
    Rakastan lastamme yli kaiken, mutta suren, että lapsettomuustaistelu oli pitkä ja on lyönyt leimansa seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen. Opettelen nyt keski-ikäisenä tottumaan vaihdevuosien lähestymiseen, eikä yhdistettynä lapsettomuuteen ole ollut helppoa.
  17. KaarinHa Naimisissa foorumin kanssa Lokamammat 2017

    Päädyttiin lahjamunasoluhoitoon vain siitä syystä, ettemme onnistuneet minun munasoluillani saamaan edes yhtä elinkelpoista alkiota IVF-yrityksessä. Toiseen yritykseen emme nähneet syytä lähteä, kun ensimmäinen yrityskin oli niin "katastrofaalinen" lopputulokseltaan. Ja kun minulla on vain yksi munasarja, niin mitään takeita ei olisi seuraavilla IVF-yrityksilläkään ollut, että lopputulos olisi ollut vauva. Se olisi ollut rahan ja ajan tuhlausta, ja aikaa meillä ei enää ollut hukattavaksi, jos nyt ei rahakaan puissa kasva.

    Olin siis 42-vuotias, kun pääsimme lahjamunasoluhoitoon. Iän vuoksi minun oli kyllä aika helppo lähteä tähän hoitoon, kun muuta mahdollisuutta ei enää ollut kokea raskautta. Eli kipupisteiden osalta en osaa sanoa mitään, kun niitä ei ollut. Ehkä raskausaikana tuli pari kertaa hyvin lyhytkestoinen ajatus, että mitähän alienia kasvattelen sisälläni, mutta ne ajatukset menivät yhtä nopeasti pois kuin tulivatkin. Vauva oli hyvin rakas jo kohdussa, ja synnytyksen jälkeen rakkaus syttyi heti :Heartred

    Meille ei edes puhuttu mahdollisuudesta käyttää jonkun läheisen munasoluja, eikä sellainen tullut meille itselle mieleen. Ei sillä, ei minulla olisi ketään läheistä ollutkaan, jolta olisi voinut näin isoa palvelusta pyytää. Jälkikäteen ajateltuna en missään nimessä haluaisi munasolua keneltäkään läheiseltä, on jotenkin helpompi toimia ja olla äiti, kun munasolun lahjoittaja on tuntematon. Emme tiedä hänestä muuta kuin pituuden, sekä hiusten ja silmien värin. Toivon, että poika aikanaan haluaisi ottaa selvää, kuka lahjoittaja on, jotta voisin välittää hänen kauttaan lahjoittajalle suuret kiitokset siitä, että on mahdollistanut minun äitiyteni. Tai jopa päästä kiittämään häntä henkilökohtaisesti, sitä en tiedä, onko sellainen mahdollista, vai onko tapaamisoikeus vain pojalla.

    Lahjamunasoluhoito ei ole sinällään ollut minulle koskaan herkkä aihe, olen pystynyt puhumaan siitä niin sanotusti kaikkialla ja kaikille, en ole halunnut salata asiaa keneltäkään. Suhtautuminen on ollut erittäin positiivista joka suunnalta, iästäni huolimatta. Ehdin siis täyttää 43 vuotta ennen pojan syntymää. Ennemminkin kaikki tunteet, joita tähän koko asiaan liittyy, saavat minut herkistymään ja joskus ilon kyyneleet silmiin.

    Ei tästä minun kirjoituksestani varmaan nyt hyötyä ole sinulle november-rain, mutta ehkä siitä saa joitakin positiivisia asioita, kun pohdit hoitoihin hakeutumista.
  18. KaarinHa Naimisissa foorumin kanssa Lokamammat 2017

    Lisään vielä tuohon edelliseen kirjoitukseeni, että nyt kun pojalla on atooppinen iho ja se on välillä aika pahanakin, niin mielelläni kyllä tietäisin munasolun lahjoittajan allergia- ja atopiataustaa, kun sitä sitten aina lääkärit kyselevät. Pojalta on kyllä verikokein tutkittu tavallisimmat allergiat, joista ei viitteitä löytynyt, mutta silti olisi kiva tietää.
  19. miri Aloittelija

    Meillä on takana 2 ivf-hoitoa julkisella, ekasta 1 munasolu joka ei hedelmöittyny ja tokasta ei munasoluja. Tokassa punktiossa keväällä lääkäri puhui lahjamunasoluista ja asiaa on mietitty. Todennäköisesti saadaan vielä yksi ivf syksyllä koska ei oo vielä viitteitä esivaihdevuosista mutta en jaksa uskoa onnistumiseen. Mulla on endometrioosi. Jos kolmas hoito menee yhtä huonosti lähdetään todennäköisesti suoraan lahjamunasoluihin koska onnistumismahdollisuudet on paremmat ja mun kroppa pääsee vähemmällä. Pitää tietysti käsitellä että ei mun geenit jatkukaan, vaikka voihan lapsi saada tärkeimmät ja paremmat geenit luovuttavalta. Miehellä on varmaan vähän enemmän sulateltavaa kun mulla mut pitää sit yrittää olla kärsivällinen.
  20. november-rain Peruskäyttäjä

    Meillä on kolme ivf kierrosta siis myös tehty ja yhdestäkään ei ole tullut ainuttakaan hedelmöittynyttä solua/munasolut jääneet raaoiksi. Eli aika lohduttomalta omien solujen tilanne näyttää vaikka syytä tälle ei oikein ole tullut esille.

    Yksityisellä konsultaatiossa kahden kierroksen jälkeen eivät kuitenkaan olleet mitenkään epätoivoisen oloisia ja olivat täynnä ideoita mitä voisi tehdä jos heille siirtyisi hoitoon. mutta en tiedä miten tämä kolmaskin epäonnistunut kierros vaikuttaisi heidän mielipiteeseen. Julkiselta meidät viime viikolla uloskirjattiin ja suositeltiin miettimään lahjasoluja.

    Mun on ehkä siksi vaikea hyväksyä tai siirtyä eteenpäin, että periaatteessa muuten ei ole mitään vikaa tullut esille. Oon nuori (tai nuorehko 32v :oops:) ja ovulaatiot ja kierrot kuitenkin toimii.

    Tuttua luovuttajaa lähinnä mietin sen takia että mietin olisiko se lapselle tärkeää identiteetin rakentumisen kannalta että on kuitenkin ns samaa sukua. Mulla on siis mahdollisuus pikkusiskon toimia luovuttajana niin periaatteessa geeniperimä pysyisi aika tuttuna. Omalta kannalta ajateltuna tuntematon olisikin ehkä helpompi, ei tarvitsisi niin pohtia luovuttajan ja lapsen suhdetta, mun ja luovuttajan suhdetta, isovanhempien suhtautumista luovuttajaan/lapseen, mutta ehkä just lasta mietin enemmän. Mikä on hänelle reilua...

Jaa tämä sivu