Täälä tuli ekat saikkupäivät raskauteen. Yöllä alko jo selässä tuntumaan ihmeelliseltä ja nukkuminen oli hankalaa. Onneksi aamulla oli neuvola ja kaikista huonoin olo tuli sielä, kun tutkimuspöydältä nousin sydänäänien kuuntelun jälkeen. Rupes pyörryttämään oikein kunnon tuskanhien kans kun pääsin siitä ylös. Oikeella keskiselässä selkärangan vieressä ja vähä alempana ja sivussakin tuntuu.. Istuminen ei oo kivaa ja jalat koukussa selällään ei myöskään pysty olemaan.. Sain onneksi siis suoraan saikkua terkkarilta tän päivän ja huomiseksi lääkäriajan, jos tarvii lisää saikkua. Harmittaa miehen puolesta ku sen piti tuoda mut kotiin vielä neuvolan jälkeen (vielä ihan vastakkaiseen suuntaan kun työpaikka ja töihinkin 30min ajomatka) ja oma auto jäi sinne parkkipaikalle. En uskaltanu lähtee ajamaan ite sen pyörryttämisen jälkeen. Tarkoitus oli siis neuvolan jälkeen kummanki lähtee töihin.
Parasetamolia oon ottanu ja nyt on lämmin kauratyyny selän ja kyljen päällä. Se helpottaa jonkin verran, mutta välillä juilii silti. Oon tässä ehtiny jo aiemmin miettimään, etten jaksais töissä sitä jäljellä olevaa seitsemää viikkoa ihan vaan motivaation hiipumisen takia, mutta nyt toivon vaan kovasti, ettei tää vaiva jää seuraksi koko viimeiseksi kolmannekseksi. Nyt on kuitenkin vasta 27+5. Mahassa on onneksi kaikki hyvin eli riittää kun ittensä kans pärjää.