Lumikello2015: mulla esikoisen raskaus meni justiinsa tolleen, että jokaisesta vihlaisusta oli pelko keskenmenosta (taustalla kaksi km:a). Opin nauttimaan raskaudesta vasta siinä vaiheessa, kun liikkeet tuntui kunnolla useita kertoja päivässä. Luin myös netistä todennäköisyyksiä siitä, että jos vauva syntyy tällä viikolla sillä on niin ja niin suuri todennäköisyys selviytyä. Mitä isommaksi tuo todennäköisyysluku nousi, sitä enemmän kykenin relaamaan. Oli aika stressaava raskaus. Tämä toinen on ihan eri luokkaa, kun ei tartte kaikesta stressata koko ajan. Tsempit! Kyllä ne pelot siitä taittuu kun viikkoja kuluu!
Mulla oli sama ja tein itselleni "virstanpylväitä": ensin ar-ultran syke, sit nt-ultra, sit ra-ultra (näiden väli oli piinaava kun liikkeetkin niin heppoisia), sitten viikko 22 (koska tämän jälkeen ei enää olisi keskenmeno vaan vauvakin saisi jo ymmärtääkseni apua vaikka todennäköisyys selviytymiseen olisikin pieni) ja sitten vko 30 :D aina kun saavutin yhden niin relasin vähän :)
Täytyykin jostain kaivaa tollanen km-todennäköisyystaulukko. Nyt kun viikkoja on jo 14+1 niin eiköhän sekin taulukko ala näyttää aika kivalta. :) Olen yrittänyt mennä päivä ja etappi kerrallaan mutku mä oon NIIN malttamaton ja aina seuraava etappi on ihan liian kaukana. 
