La marraskuu 2016

Mulla on ollu hirvee väsymys viime päivinä. Tai sitten on vaan unirytmi menny valvomisesta sekasin. Ärsyttää kun tuntuu, ettei saa mitään aikaseks kun väsyttää. Vielä riittäis tekemistä..

Ei malttais odottaa et vauva saapuis jo taloon :) Ei tarvis enää stressata et onko kaikki hyvin jne. Täytyy vaan toivoa et kaikki menee hyvin ja saa terveen lapsen!

Tänään vähän säikäytti kun näytti et pissa oli vähän punasta eli olisko ollu vähän verta joukossa. Mitään värjäävääkään en ole syönyt. Synnärille jo soittelin ja kysyin, että mistä voi johtua. Tarkkaillaan ja virtsakokeeseen ensi viikolla.


34+5
 
Mulla tuttu kätilönä Kätilöopistolla ja sanoi, että siellä on tällä hetkellä niin täyttä et on jouduttu käännyttämään synnyttäjiä Porvooseen. Vähän jännittää tääkin! Olis tosi ikävä joutua 'väärään' kaupunkiin kun kättäri on lähellä ja tuttu paikka. Toisaalta mun la on vasta 28.11, että saattaahan tilanne muuttua.

Ikävä olis ajaa Porvooseen, jos sieltä käännytetään vielä takasin ni ajella sitä matkaa monta kertaa. Ja vaikka siellä tuttuja asuukin niin en todellakaan haluis odottaa synnytyksen käynnistymistä toisten nurkissa :/
 
Ei olla täälläkään annettu juurikaan merkkejä siitä, että olisi viimeiset viikot meneillään. Harkkareitakin on vain samoissa tilanteissa kuin on ollut koko raskauden ja itsestä ainakin tuntuu, että yhtään oikeaa supistusta en ole vielä kokenut. Niitä oikeastaan odottelee eniten, että olisi jotain merkkejä edes synnytyksen lähestymisestä. Jonkin verran on ilmaantunut päivittäisiä kipuja häpyluuhun ja tänään taas kaupassa kulki kipupiikit läpi lantion. Hyvin vähäistä kuitenkin on ollut. Eniten vain tuskastuttaa mahan kanssa minkään tekeminen ja energiat ja jaksaminen tuntuvat olevan ihan hukassa. Selkäkipujakin on jonkin verran ilmaantunut. Tänään on ollut koko päivän samanlainen tunne alavatsassa kuin yleensä ennen menkkojen alkua on ollut, mutta en edes jaksa uskoa sen tarkoittavan yhtään mitään... Eiköhän tätä murua odotella vielä hyvä tovi... :)

Rv 37+6
 
Mulla on tänää ollu iha järkyttävä paineen tunne alapäässä.. välil tulee selvästi sukkapuikkokipuja(luulisin) ja nivuset on niii kipeet et hyvä et liikkeelle pääsen.. en tiiä vaikuttiko tuoho kipuiluun se et käytii porukoilla ja istuin autossa yhteensä 120km.. supistuksia ei oo, ainoostaa harkkaversioita jotka ei satu. Vauva hikottelee vähä väliä ja jumppailee kans.

Pidin miehelle kunnon palopuheen aiheesta kotityöt.. saa nähä kui monet itkupotkuraivarit mun tarvii ottaa enneku asiat menee oikeesti jakeluun.. siis että sen astianpesukoneen voi tyhjentää ku siel on puhtaat ettei tarvi niit likasia kasata pöydälle.. ja et imuri löytyy siivouskomerosta, eikä sitä tarvi pelätä.. ja et ne likaset vaatteet voi viiä suoraa pyykkikoriin/koneeseen eikä jättää olohuoneen nurkkaan.. mies kuunteli hiljaa ja lopulta totes "joojoo. Ei tarvi joka kerta sanoo ku sä tiiät et jos sanot monta kertaa ni mä en varmana tee" vastasin "ja sä tiiät et jos sä et tee ni mä varmasti sanon usein!" Kiva oravanpyörä.

Rv 36+2
 
Sie nempsu jaksat miestä muistuttaa kotitöistä, mie en jaksa kun oon todennu ihan turhaks... Sit itekseni kiroon kun se ei tee mitään! Ja aika kiva asenne tuo että "en varmana tee kun koko ajan muistuttelet" :mad: Ärsyttää siun puolesta.
 
Minusta on kans ihanaa antaa tulevalle isosiskolle lahja. Hänkin tuo pikkuveljelle lahjaksi pupun, eikö tiedä että häntä odottaa sit titi-nallehahmoja lahjapaketissa pikkuveljeltä :) voi olla aika special! Kokoan myös "imetysboxin", jossa on tiettyjä leluja, jotka otetaan esille vain silloin, jos tuntuu että imetysmaratonin aikana tarvitaan jotaki specialia :) on sit joku ässä hihassa, jos tuntuu et tilanne kärjistyy ja pitäs saaha ite lepoa ja vauvan maitua.

Ps. Haluan synnyttämää pian!

Rv 36+1
 
Mulla meni tossa viikolla kans muutama päivä totaalisessa koomassa. :hungover: Nyt ollut taas vähän jaksavampi ja sen kunniaksi tänään tullut ravattua Bauhausissa, Ikeassa ja ruokakaupoilla ja illalla nikkaroitua se lipastokin. Oli jo toi Ikea-kierros aika tuskaa ja tota lipastoa ei ollut mikään pakko jo tänä iltana rakentaa, mut jollain pyhällä voimalla se oli aivan pakko väsätä valmiiks ja nyt paikat kiittää. Mun oli tarkotus äsken ottaa särkylääke, kun sen verta kipeeltä tuntuu nyt paikat, mut sit otin samalla myös magnesiumin ja nyt en muista yhtään otinko sitä särkylääkettä vai en, kun rupesin sitä magnesiumia samalla sähläämään. Noh, särkee mitä särkee sitten. :wacky: Mulle on kyllä kehittynyt joku maanisdepressiivisyys tässä loppumetreillä. Välillä touhuttava kuin hullu ja sit taas maataan vaan ja möllötetään. Joku tasapaino ois kiva. :grin

Mulla ollut jonkun aikaa jo menkkamaisia kipuja alavatsassa ja alaselässä. Ei mitään säännöllisiä supistuksen kaltaisia vaan sellasta tasasta menkkamaista kipua. Ens viikolla neuvolalääkäri, näkee sitten onko mitään jännää tapahtunut.

Voihan väsis, ihan poikki, mut tuntuu ettei uni ihan heti tuu. :wacky:
 
Me käytiin tänään siellä Kyssin synnytysvalmennuksessa. Eipä tuo mitenkään ihmeellinen tapahtuma ollut, vaikka väkeä vetikin ihan hyvin. Paljon nuoria pareja, jotka ilmeisesti odottavat ensimmäistään. Tuli sellainen olo, ettei ole yksin. Ihan basic setti normaalista synnytyksestä ilman spessutilanteita. Hyvää faktaa kuitenkin vierihoidosta ja imetyksestä, joka ehkä oli se tärkeämpi itselle kuin vuodelta 2005 oleva synnytysvideo.

Miestä vähän väsytti ja kiukutti. Käytiin vielä kavereilla kahvilla ja musta tuntuu, että mun raskaus on ainoa puheenaihe tälle hetkellä. "Koskas sulla oli se laskettu?" "Ootko valmistautunut siihen, että elämä muuttuu?" "Jännittääkö?" Oon ihan kyllästynyt vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Etenkin, kun kaikki luulee, että tahdon hoitovinkit nyt heti ja vaikka koitan ohjata keskustelun muualle, niin se palaa lapsiin, muuttuvaan elämään ja mun raskauteen. Huoh.

Mies lähti illaksi vielä rilluttelemaan veljensä kanssa. Mä saan vähän aikaa kotona ja hyödynsinkin sen pitkällä suihkulla ja kynimällä karvat. Luoja miten vaikeaa sheivaaminen alkaa olemaan. Ihan perus jalkojen sheivaus otti törkeästi aikaa. Tulipahan venyteltyä. Ajattelin vetää vielä rasvat koipiin ja mahaan. Käytiin koirankin kanssa lenkillä ja huomenna aattelin ihan itsekseni lähteä kaupoille, kun kaveri tulee pitkän matkan takaa Kuopioon, niin haluan käydä hänen kanssaan kahvilla ihan ilman häiriöitä. Ja ehkä mutustamassa arnoldsin donitsin ja pelleilemässä sovituskopissa vaatteilla :DD
 
Mulla on tänää ollu iha järkyttävä paineen tunne alapäässä.. välil tulee selvästi sukkapuikkokipuja(luulisin) ja nivuset on niii kipeet et hyvä et liikkeelle pääsen.. en tiiä vaikuttiko tuoho kipuiluun se et käytii porukoilla ja istuin autossa yhteensä 120km.. supistuksia ei oo, ainoostaa harkkaversioita jotka ei satu. Vauva hikottelee vähä väliä ja jumppailee kans.

Pidin miehelle kunnon palopuheen aiheesta kotityöt.. saa nähä kui monet itkupotkuraivarit mun tarvii ottaa enneku asiat menee oikeesti jakeluun.. siis että sen astianpesukoneen voi tyhjentää ku siel on puhtaat ettei tarvi niit likasia kasata pöydälle.. ja et imuri löytyy siivouskomerosta, eikä sitä tarvi pelätä.. ja et ne likaset vaatteet voi viiä suoraa pyykkikoriin/koneeseen eikä jättää olohuoneen nurkkaan.. mies kuunteli hiljaa ja lopulta totes "joojoo. Ei tarvi joka kerta sanoo ku sä tiiät et jos sanot monta kertaa ni mä en varmana tee" vastasin "ja sä tiiät et jos sä et tee ni mä varmasti sanon usein!" Kiva oravanpyörä.

Rv 36+2
Huoh, tuo kuulostaa niin tutulta Nempsu. Meillä sama juttu, miehen vaatteet lattialla, kumpaakaan konetta ei ole koko viikkoon tyhjentänyt, imuri ei ole hurissut vaikka koiralla karvanlähtöaika. Kaiken lisäksi on vielä täällä kotona mun kanssa kun on nyt työttömänä. PS vain kiinnostaa! Mä en viitsi sanoa vaan marttyyrina teen kaiken kun en voi sietää sotkua. Ja tota astianpesukonetta saa olla koko ajan tyhjentämässä ja täyttämässä kun kaikki kuusi lasta ollut koko viikon kotona kun on syysloma. Kolme heistä asuu siis normaalisti äidillään.
 
Huvittaa kun tänään selasin monta sivua tätä keskustelua ni monessa kohdassa totesin, että 'ai tääkin 'oire' on ihan normaali' :D

Tänään ollu jostain syystä enemmän niitä sukkapuikkokipuja. Oltii ulkona syömässä ja kun nousin pöydästä niin en meinannu pystyä kävelemään kun sattu niin paljon tonne alakertaa. Ja nytkin illan aikana vihlassu monta kertaa.
 
Nyt on unettomuus saapunut tähänkin torppaan. Yöunien saldo: 0:00-2:45. Onneksi oli rästiin jääneitä emmerdale jaksoja nauhalla niin sai edes niitä katsottua. Pelkään vain että pää leviää kun monta yötä mennyt huonosti nukkuessa. En olisi uskonut että näin käy minulle, joka nukun heittämällä vaikka kellon ympäri.

Rv 36+1
 
Onpa outoa! Äskenkin kun kävin tön jäljiltä pissalla ni pissa on ihan punertavaa :( Mistähän voi johtua? Onko kellään ollu vastaavaa?


34+6
 
Onpa outoa! Äskenkin kun kävin tön jäljiltä pissalla ni pissa on ihan punertavaa :( Mistähän voi johtua? Onko kellään ollu vastaavaa?


34+6

Siis mulla on aina aamuisin sellaista tosi oranssin punertavaa pissaa, vaikka mä juon illallakin melko paljon nestettä. En oo osannu huolestua siitä aiemmin, sillä aamuisin vitamiinien otosta pari tuntia niin mun pissa on vihertävää.. Oon vaan ajatellut että se väri nyt vain on sellaista, näkyykö veri niissä neuvolan pissatesteissä? Ne on kyllä mulla ollu aina puhtaat.

Rv 36+1
 
Mango, mulla on ollut koko raskauden ihan oudon väristä. Toki olen vetänyt aikamoisia vitamiinimääriä plus melko usein punajuurta, jotka molemmat "värjää". Nyt kun olen keskittynyt juomiseen erityisesti - olen saanut vaalenemaan. Vedän mm. kahdesti päivässä nesteitä poistavan kasvissmoothien, kun niin pahasti katsovat 700g/vko painonnousua...
Lapsivesihän on käsittääkseni punertavaa ja siihen on pikatestejä neuvolassa. Mulla on testattu pissa monella tapaa ja on puhdas.
Katjusha rv 36+3
 
Muokattu viimeksi:
Eilen mies ja appiukko purkas meidän keittiön... se oli lopulta vedettävä seinien osalta laudoille saakka ja kaikki sähköt uusittava...

Ja ekaa kertaa koko raskaudessa mä kellotan yöllä supistuksia paniikissa, että "ethän sää vauva nyvvoi syntyä, ku ei oo edes keittiötä!!"
 
Mä kans viime yönä kuulostelin supistuksia ja ajattelin, että nytkö mennään. Ois ollu oikein hyvä sauma lähteä, kun lapset yötä mummolassa, joten oli aikamoinen pettymys, kun alkoi hiipua ja 1-2 välillä tuli enää yksi supistus. Ois vaan ollu niin helppoa lähteä, kun oltiin kahdestaan kotona!
Mutta ei voi mitään ku ei nyt ollutkaan sen aika vielä!
 
Mulla tuttu kätilönä Kätilöopistolla ja sanoi, että siellä on tällä hetkellä niin täyttä et on jouduttu käännyttämään synnyttäjiä Porvooseen. Vähän jännittää tääkin! Olis tosi ikävä joutua 'väärään' kaupunkiin kun kättäri on lähellä ja tuttu paikka. Toisaalta mun la on vasta 28.11, että saattaahan tilanne muuttua.

Ikävä olis ajaa Porvooseen, jos sieltä käännytetään vielä takasin ni ajella sitä matkaa monta kertaa. Ja vaikka siellä tuttuja asuukin niin en todellakaan haluis odottaa synnytyksen käynnistymistä toisten nurkissa :/

Siis apua! Mun pitäis kans synnyttää Kättärillä ja haluaisinkin, enkä mihinkään Porvooseen lähteä kun Kättäri on aivan tuossa vieressä!
Mulla LA 6.11 ja nyt alkoi vähän jänskättää että mihin sitä sitten joutuu lähtemään :(

rv 38+0
 
Eilen mies ja appiukko purkas meidän keittiön... se oli lopulta vedettävä seinien osalta laudoille saakka ja kaikki sähköt uusittava...

Ja ekaa kertaa koko raskaudessa mä kellotan yöllä supistuksia paniikissa, että "ethän sää vauva nyvvoi syntyä, ku ei oo edes keittiötä!!"

Onneksi ei olla ainoita jotka aloitti keittiörempan vähän niinku viime tipassa ja itekin mietin että kyl se vauva ny saisi olla vielä väh. pari viikkoa rauhassa kun ei sitä keittiötä tosiaankaan ole. No tuskin on pelkoakaan että pieni jonkin varaslähdön tässä nyt ottaisi. :D
 
Me käytiin tänään siellä Kyssin synnytysvalmennuksessa. Eipä tuo mitenkään ihmeellinen tapahtuma ollut, vaikka väkeä vetikin ihan hyvin. Paljon nuoria pareja, jotka ilmeisesti odottavat ensimmäistään. Tuli sellainen olo, ettei ole yksin. Ihan basic setti normaalista synnytyksestä ilman spessutilanteita. Hyvää faktaa kuitenkin vierihoidosta ja imetyksestä, joka ehkä oli se tärkeämpi itselle kuin vuodelta 2005 oleva synnytysvideo.

Miestä vähän väsytti ja kiukutti. Käytiin vielä kavereilla kahvilla ja musta tuntuu, että mun raskaus on ainoa puheenaihe tälle hetkellä. "Koskas sulla oli se laskettu?" "Ootko valmistautunut siihen, että elämä muuttuu?" "Jännittääkö?" Oon ihan kyllästynyt vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Etenkin, kun kaikki luulee, että tahdon hoitovinkit nyt heti ja vaikka koitan ohjata keskustelun muualle, niin se palaa lapsiin, muuttuvaan elämään ja mun raskauteen. Huoh.

Mies lähti illaksi vielä rilluttelemaan veljensä kanssa. Mä saan vähän aikaa kotona ja hyödynsinkin sen pitkällä suihkulla ja kynimällä karvat. Luoja miten vaikeaa sheivaaminen alkaa olemaan. Ihan perus jalkojen sheivaus otti törkeästi aikaa. Tulipahan venyteltyä. Ajattelin vetää vielä rasvat koipiin ja mahaan. Käytiin koirankin kanssa lenkillä ja huomenna aattelin ihan itsekseni lähteä kaupoille, kun kaveri tulee pitkän matkan takaa Kuopioon, niin haluan käydä hänen kanssaan kahvilla ihan ilman häiriöitä. Ja ehkä mutustamassa arnoldsin donitsin ja pelleilemässä sovituskopissa vaatteilla :DD

Meikä veteli valmennuksen aikaan överiähkyjä buffassa :'D
 
Takaisin
Top