La marraskuu 2016

Täällä oltais viikon päästä jo täysaikasia, mutta mitään viitteitä liikkeelle lähtemiseen ei oo nähtävissä. Johtuisko siitä, että on ensimmäinen lapsi. Kauhee ähinä vaan aina sängyssä asentoa ettiessä tai sohvalta/autosta noustessa. Ja nenä on välillä tukossa, mutta en uskalla käyttää sumutteita (joita normaalisti käytän tosi herkästi). Eilen just sanoin miehelle, että mulla ei oo tähän mahaan (ja raskaana olemiseen muutenkaan) sellasta suhdetta, että sitä tulis ikävä, vaan ootan vaan että näen meiän pikkusen ♡

Rv 35+6

Kannattaa käyttää nenäkannua! Mä pelastin itteni keväällä lääkkeiltä pahimmassa siitepölyallergiassa nenäkannulla. Illalla kun huuhtoo niin yön saa nukkua rauhassa. Ei se mitään kivaa hommaa ole, mutta oloa parantaakseen sen kyllä tekee. Jos tosi tukkonen niin pariin kertaan...
 
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
Täällä on myös alkanut menkkamainen jomotus toissa yönä. Kaverilta kuulin että sen pitäisi just olla sitä supistelua. Näin ensikertalaisena ja suht oireettomana on ollut vaikea täysin sisäistää tuota lepäämisen periaatetta, kun mikään ei siitä konkreettisesti muistuta. Ennenkuin nyt... Ns. "sukkapuikkokivut" tuolla kohdunsuulla kuuluu myös asiaan, välillä on vihlaissut niin ikävästi että kipu tuntuu sormenpäissä asti.

Tähän asti on ollut aika epätodellinen fiilis, että pian ähistään synnytyssalissa. Mutta kaikkien näiden tuntemusten myötä se muuttuikin heti ihan mahdolliseksi ajatukseksi.. päällimmäisenä hätäännyin hieman, että eikai vaan vielä. Äippäloma alkoi viikko sitten ja kaikki valmistelut tekemättä. Ja päällimmäisenä kaikista, henkinen valmistautuminen sekä synnyttämisestä että äidiksi tulemisesta tekemättä. Tai ehkä se konkretisoituu siinä matkan varrella? :)

36+0
 
Fasu, mäkin elättelen toiveita, että se henkinen puoli hoituu sitten siinä synnytyksen aikana ja sen jälkeen.

Jotenkin nimittäin havahdun välillä omista ajatuksistani, jotka tuntuvat olevan enemmän sen suuntaisia, että elämä on tän raskauden ajan rajoitettua, mutta sen jälkeen saakin taas tehdä mitä haluaa ja koska haluaa - sit tajuan, että "ai, niin.. jonkunhan sen lapsenkin kanssa on oltava. Ja vielä monta, monta vuotta.".. vai oonkohan mä vaan toivoton äiti-tapaus? :rolleyes:
 
Muokattu viimeksi:
Mä vaan odotan että joko voisi päästä synnyttämään, ei tarvitsisi stressata jokaista oiretta jatkuvasti. Valmistelut on tehty ja kaikki on valmiina, itsestäni nyt en tiedä voiko tulevaan äitiyteen olla mitenkään valmis ennen synnytystä. 3 viikkoa olisi vielä täysiaikaisuuteen mutta kaikenlaiset kivut ovat lisääntyneet joten tiedä sitten..

Rv 34+0
 
Täällä on alkanut jotenkin pahasti synnytys jännittämään. Pärjäänkö ja pystynkö siihen? Mites sitten sen jälkeen, osaanko hoitaa lasta? Olen aina rakastanut lapsia ja tullut kaikkien kanssa hyvin toimeen, mutta nyt kun odotan ensimmäistä omaa niin huomaan että ajatukset seilaa ihan ääripäästä toiseen. Odoan innolla ja pelokkaana samaan aikaan. :o

Imetyskin on mietityttänyt paljon, haluan tietysti imettää eikä mulla ole koskaan ollut mitään sitä vastaan. Mutta nyt kun se imetys on ajankohtainen itsellä, niin en haluaisi tehdä sitä ns. "ihmisten ilmoilla". Mikä siihen on avuksi? Pumppaan maitoa kotona?
 
Sellainen vinkki tuli mieleen sairaalakassia ajatellen, että kannattaa ottaa mukaan kuivattuja luumuja tai luumusosetta tai lakritsia. Pehmentää vatsaa ja helpottaa ensimmäistä vessassa käyntiä niin ei tarvitse pelätä että koko kohtu tippuu pönttöön tai mahdolliset tikit repeytyy. Noin karrikoidusti sanottuna.

34+3
 
Täällä on alkanut jotenkin pahasti synnytys jännittämään. Pärjäänkö ja pystynkö siihen? Mites sitten sen jälkeen, osaanko hoitaa lasta? Olen aina rakastanut lapsia ja tullut kaikkien kanssa hyvin toimeen, mutta nyt kun odotan ensimmäistä omaa niin huomaan että ajatukset seilaa ihan ääripäästä toiseen. Odoan innolla ja pelokkaana samaan aikaan. :eek:

Imetyskin on mietityttänyt paljon, haluan tietysti imettää eikä mulla ole koskaan ollut mitään sitä vastaan. Mutta nyt kun se imetys on ajankohtainen itsellä, niin en haluaisi tehdä sitä ns. "ihmisten ilmoilla". Mikä siihen on avuksi? Pumppaan maitoa kotona?
Noi on ihan normaaleja pelkoja, itse odotan kolmatta ja mietin osaanko enää ja muistanko. Mutta kun se on oma lapsi niin kaikki tulee jotenkin automaattisesti että mitä nyt kuuluu tehdä. Ensimmäiseen lapseen en ollut kovin kiintynyt mutta sekin tuli ajanmyötä. Hyvät ja huonot ajatukset on ihan sallittuja. Mulle tuli huono omatunto siitä miksen tunne niin syvää rakkautta tätä lasta kohtaan mutta sekin kertoo että välitän siitä lapsesta kun tällaisia mietin.

Imetyksestä: kohta se on jo niin joka päiväistä ja luonnollista ettei sitä mieti sen enempää. En itsekään tykkää imettää julkisilla paikoilla mutta onneksi on lastenhoitohuoneita esim. kauppakeskuksissa niin pääsee vähän suojaan. Missään Hesessä tai kirkossa en imettäisi. Kannattaa imettää aina ennen kotoa lähtöä ja sitten jossain suojaissa paikassa jos tuntuu epämukavalta. Mä oikeastaan odotan imetystä; kerrankin on niin isot tissit että niitä kehtaa näytellä.:laughing025
 
Mulla on vielä valmistelut kesken! Mutta mun kohdalla se olisikin iso yllätys, jos vauva syntyisi ennen laskettua aikaa. :joyful: Ja jos syntyisi jo nyt yhtäkkiä, niin oon mä joitakin vauvanvaatteita pessyt että mies saisi sitten niistä etsiä kotiintulovaatteet ja asentaa turvakaukalon autoon.

Mä olin esikoisen kanssa ujo imettäjä. Mutta tokan kohdalla en. Halusin opetella imettämään julkisesti, koska se on niin helppoa sitten lähteä joka paikkaan vauvan kanssa kun ei tarvi miettiä sen kummempia. Tokaa olen imettänyt sitten missä vain, esim. huvipuistoissa, ravintoloissa (mm. McDonaldsissa Uumajassa, BurgerKingissä Tanskassa ja Turkissa ravintolassa, jossa istuttiin ulkona vilkkaan kävelytien varrella), junassa, lentokoneessa, bussissa, laivalla, sukulaisten luona olohuoneissa, kylpylöissä jne. En käyttänyt huivia suojana, ei tyttö olisi sellaista hyväksynytkään enää varmaan 3 kk iästä lähtien. Mutta en ole tehnyt tissin esille ottamisesta numeroa, mahdollisimman huomaamattomasti olen yrittänyt toimia. Kukaan ei onneksi ole ikinä kommentoinut mulle mitään negatiivista julkisesta imetyksestä. Kirkossakin voi imettää! Itse en kirkossa käy, mutta se on ihan ok sielläkin. Imetys on luonnollinen asia, ja jokaisen tulisi saada imettää niin kuin haluaa.

Toki nytkin aluksi haluan vauvan kanssa harjoitella ihan rauhassa vain omissa oloissa imetystä. Mulle ei ikinä alussa ole niin helppoa ollut, että olisin ollut heti valmis imettämään edes sukulaisten läsnäollessa.

Jos ei halua niin julkisesti imettää, niin voihan just etsiä hoitohuoneen tms. rauhallisen paikan missä imettää. Tai sitten käyttää huivia suojana. :)

35+2
 
Meillä on kaikki mahdollinen vauvaa varten valmiina, sairaalakassikin pakattuna. Ihan valmis olisin jo synnyttämään mutta mielellään vielä sen viikon verran kuitenkin odottelisin, että pikkuinen saa kasvaa ja kehittyä. Mulla kun ei aiemmista synnytyksistä ole ollut mitään ennakoivia oireita viikkoja etukäteen. Esikoisesta sentään limatulppa rupes irtoamaan kaksi päivää ennen lapsen syntymää mutta toisen synnytys taas alkoi ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Joten ei tässä auta kuin odotella...Tällä hetkellä kyllä häpyluu on ihan älyttömän kipeä, tänään oli ihan tarpeeksi käydä perheen kanssa tekemässä viikon ruokaostokset ja sitten olinkin jo valmis päikkäreille.

Mä olen ollut ihan julkeasti julki-imettäjä jo esikoisesta alkaen. Kukaan ei ole kyllä tullut asiasta mulle koskaan mitään sanomaan. Tosin en myöskään ole iskenyt tissejä julkeasti vaan esille, tuskin kovin monikaan on edes paljasta ihoa ehtinyt nähdä ja jos esim kahvilan pöydässä olen imettänyt niin sitten olen laittanut harsoa tms enemmän suojaksi, vauvakin malttaa paremmin syödä kun ei näe kaikkia mahdollisia virikkeitä ympärillään. Ja isoissa kauppakeskuksissa tosiaan on nykyään niin hyvät lastenhoitohuoneet, että niissä on mukava imettää :)

Ellukkainen rv35+6
 
Huh, mikä flunssa ja niistämisestä/yskimisestä tulee huono olo :/ Täytyy nyt testata sitä nenäkannua ensimmäistä kertaa.

Näin kipeenä ollessa tuli mieleen et olispa kauheeta synnyttää kipeenä! Nenä tukossa jne. Täytyy toivoa et sillon on terveenä!


32+5
 
Eipä minullakaan tule ikävä tätä stressaavaa ja mieleltä ailahtelevaa raskausaikaa, en tokikaan odota innolla sitä noin kuukauden superrättisulkeisiakaan synnytyksen jälkeen.

Eikä tietoakaan voinko ees pumpata omaa maitoa (että onnistuuko edes maidon heruminen kun nänneissä ei ole pahemmin tuntoa) vai pitääkö ottaa sairaalassa estolääkitys maidonnousuun. Imetyksestä on kammo, kun se on ollut aiemmilla kerroilla yhtä itkupotkuraivaria vaan. Pulloilut on onnistunut ihan hyvin, enkä ota imettämättömyydestä paineita.

Muistan hyvin vielä esikoisen ajalta kun stressasin että koska tiedän lähteä sairaalaan kun ei mitään tietoa mitä supistukset on. Ajattelin silloin, että menisi ees lapsivedet niin se ois satavarma lähtölaukaus.
Että ymmärrän hyvin esikoista odottavia, kun on niin epätietoinen siitä että milloin on lähdettävä.
Esikosta ei ne lapsivedet menny, mutta supistukset alkoi ensin harvakseltaan ja hiljalleen alkoi tulla n. 5-7 min välein. Sellaista säännöllistä kouristuksenomaista kipua vatsassa ja selässä (polttavaa tunnetta myös) joka kesti hetken ja helpotti ja alkoi sitten taas uudestaan. Ihan kuin vatsa oisi kipeästi krampannut silloin ku vetää ripulille ja pitää vähä puhista ja olla hieman etukumarassa. :D
 
Onko muuten ihan normaali käytäntö, että neuvolatäti tulee käymään kotona, kun ollaan kotiuduttu? Siitä nousi viimeksi puhe neuvolassa ja ainakin mun mielestä on äärettömän ahdistavaa päästää vieras ihminen kotiin - etenkin, kun opettelee vasta elämään vauvan kanssa ja muutenkin. Ja sitten on elukat vielä tuossa jaloissa niin tosi kiva niitäkin stressata.
 
Onko muuten ihan normaali käytäntö, että neuvolatäti tulee käymään kotona, kun ollaan kotiuduttu? Siitä nousi viimeksi puhe neuvolassa ja ainakin mun mielestä on äärettömän ahdistavaa päästää vieras ihminen kotiin - etenkin, kun opettelee vasta elämään vauvan kanssa ja muutenkin. Ja sitten on elukat vielä tuossa jaloissa niin tosi kiva niitäkin stressata.

Mä olen ymmärtänyt, että ensisynnyttäjän kohdalla on. Tarkoituksena vissiin, että ei tartte sen ihan pienen kanssa lähteä kuljeksimaan mihinkään ja jos sattuu, että äiti on kovin kipeä, niin helpompi senkin kannalta. Ja tottahan ne myös katsoo, että ne elinolot on lapselle suotuisat.. mun mielestä Suomessa on aina ollut tällainen käytäntö, ainakin kun mä olen syntynyt, oli käyty jo ennen syntymää kotona katsomassa onko torppa vastasyntyneelle sopiva.

Muakin kyllä ahdistaa ajatus päästää vieras ihminen (kun sehän on eri neuvolantäti kuin se, joka on mua raskauden aikana hoitanut) ja sit oon miettinyt, pitääkö sille tarjota jotain? Tai siivota ennen sen tuloa?
 
Kiitti Maatuska tosta kuvauksesta! Helpottaa, kun saa konkreettisia vinkkejä siitä, miltä se sitten tuntuu :)

Meillä tullaan neuvolasta kotikäynnille, jos se on perheelle ok. Mä luulen, että mulle on ok, tai ainaski enempi ok ku lähtä liikkeelle sen pienen nyssäkän kanssa aikataulujen mukaisesti. Meillä on onneks ollu koko raskauden ajan sama terkkari, nii ei oo totaalivieras. Enkä mä usko, että se on lopulta kauheen kiinnostunu tästä meidän kodista (on puhuttu neuvolassa, että asutaan kaksiossa), vaan neuvoo just imetyksessä ja mittailee babyä.

Mä oon tänään illan yksin kotona ja koitan kauheesti keksiä jotain kivaa, kevyttä virikettä. Arvon, että jalsaisinko lähtä kävelemään kauppaan ja ostamaan itelleni jotain herkkua. Voisin sit keitellä herkkuteet ja kattoa vaikka tallennuksesta parit vain elämäät. Mutta joo, herkkuja tekee mieli :D
 
Onko muuten ihan normaali käytäntö, että neuvolatäti tulee käymään kotona, kun ollaan kotiuduttu? Siitä nousi viimeksi puhe neuvolassa ja ainakin mun mielestä on äärettömän ahdistavaa päästää vieras ihminen kotiin - etenkin, kun opettelee vasta elämään vauvan kanssa ja muutenkin. Ja sitten on elukat vielä tuossa jaloissa niin tosi kiva niitäkin stressata.

Ekan lapsen kanssa normaalikäytäntö toi kotikäynti. Ei sen takia tarvitse stressailla. Jos eläimien takia joutuu stressaamaan niin ne voi ihan hyvin laittaa vaikka johkin toiseen huoneeseen vierailun ajaksi. Meillä neuvolatäti tutki vaan vauvan kotona samalla tavalla kuin teki siellä neuvolassakin ja muutenkin käynti oli ihan samanlainen kuin normaali neuvolakäynti paitsi se tapahtui vaan omassa kodissa. Ei tarvitse mitään suursiivousta tehdä ensin tai mitään, vaik kyllä sitä tuli paikkoja vähän siivoiltua itekin.
 
Normaali käytäntö on, meillä tulee käymään miun nykyinen neuvolantäti ja sit tulee käymään vielä se lapsenkin neuvolantäti, kun ne on eri henkilöt. Mies kun ei tykkää siitä miun neuvolantädistä ollenkaan, meinas ettei oo sillon kotona kun tulee.. en tykkäis et meille vieraita sit tuppaa, tulee sellanen olo et nyt on siivottava ja tarjottava kahvii ja pullaa ja ja ja.. mut eipä tolle minkään voi.. koirat nostaa varsin kauheen elämän kun on ihan täysin vieras ihminen niille..
 
Terveisiä sairaalasta! Täällä yksi hätähousu päätti sitten syntyä eilen (36+3). Kaikki meni tosi hyvin ja vaikka poika on pieni (44cm ja 2662g), voidaan molemmat oikein hyvin. Ruokahalu vauvalla kasvaa ruokailu ruokailulta ja muutkin arvot on pysyneet oikeissa raameissa. Kotiin päästään ehkä jo tänä iltana. Tsemppiä kaikille loppurutistukseen ja pakatkaa ne sairaalakassinne! :)
 
On tullut terkka kotiin esikoisen aikaan pk-seudulla ja tuli täällä idässäkin viimeksi ja eiköhän tuo tule nytkin ellen itse välttämättä halua mennä neuvolaan eli ei ole pelkästään ensisynnyttäjille rutiinihomma. Ja paljon helpompaa kun ei tartte itse lähteä neuvolaan pikkuisen kanssa ja en kyllä koskaan ole terkalle mitään kahveja tarjonnut, ei ole tullut edes mieleen ja tuskin on sitä odottanutkaan. Koiran olen laittanut eri huoneeseen, jotta se ei pyöri siinä jaloissa.

Onnea piipaa! :Heartred
 
Onnea piipaa! :Heartbigred Ihanaa että teillä meni kaikki hyvin! :)

Meille tullut molempien lapsien kohdalla neuvolatäti kotiin ja tulee tämän kolmannenkin kohdalla. Ei stressiä, varmaan ite tulee taas laitettua paikkoja vähän kuntoon mut ei sen suurempaa. :)
 
Takaisin
Top