Manduca on ihan hyvä :) . Liinassa on toki puolensa. Vauva saa liinasta kohtumaisen tunteen. Ja Manducan vauvantukeen joutuu vauvan eka erikseen asettelemaan. Mulla on ekat kuukaudet yötä lukuunottamatta koko ajan liina päällä. Mutta tosiaan se, mistä kantovälineestä tykkää riippuu paljon ihmisestä. Manduca on parhaiten säädettävä reppu ja ergonominen sekä kantajalle että kannettavalle. Mun tarvis opettaa meillä isi käyttämään ergoa ja Manducaa vielä kun aikaa on :D .
Kateellisena katselen kaupassa muita joilla pieni vauva kaukalossa. 
Vielä kuitenkin tavallaan niin pitkä aika siihen, että saan prinsessani syliin! 
Mä tiedän muutamia, jotka on saaneet raskausmyrkytyksen aikaisin. Se on aika rankkaa äidille. Nyt äkkiä kofeiini pois, paljon lepoa, magnesium lisä ja keinotekoista suolaa vähemmälle. Ja huomenna soitto neuvolaan.
En tiedä onko heille pikkulapsi-aika ollut totaaliyllätys sitten vai miksi haluavat ns. varoittaa tulevaa äitiä siitä. Minä henk.koht olen valmistautunut todella loppuunpalaneisiin ja hermoromahdushetkiinkin, mutta minusta ne vähän kuin kuuluvat asiaan. Päivä kerrallaan sitä eletään ja loppujen lopuksi se pikkulapsiaika on niin kovin lyhyt.. 
Lapset ovat nyt siis 4,5v ja 2,5v ja olin tosiaan nuoremman ollessa noin 8kk-1v4kk viikot lasten kanssa kaksistaan kun mies oli viikot muualla töissä. Nyt tuntuu olevan helppoa tämä arki ja kaikki nukkuu yönsä jne niin en osaa edes käsittää enää kuinka rankkaa tai vaativaa oli silloin aikoinaan. Aina mä oon vauvavuotena ollut väsynyt, musta se vauvavuosi on vaan rankin. Ja kyllä mä odotan, että tämän kolmosen kohdallakin väsyttää vaikka jotenkin ihan erilaisella innolla ja rennommalla otteella odotan tulevaa. Ja tavallaan haluan tästä raskaudesta eroon, jotta päästään elämään elämää kolmen lapsen perheenä ja varsinkin kun tämä tulee olemaan meidän viimeinen lapsi niin aion treenata itseni elämäni kuntoon (niin vissiin...saa kai sitä haaveilla). Mua ei kukaan ole ennakkoon pelotellut millään pikkulapsiarjella mutta kun kerron lapsistani niin kommentit on sellaisia "no onhan siinä työtä" tms. Mulla sekä miehellä on tässä vaiheessa sellainen mentaliteetti, että nyt vaan lapset menee kaiken edelle ja eletään sen mukaan. Lapset hiljalleen kuitenkin itsenäistyy ja jossain vaiheessa päästään miehen kanssa vaikka kaksin lenkille ja lapset voi jättää keskenään kotiin, mutta sen aika ei ole nyt vielä, nyt vielä lapset on niin pieniä että niiden kuuluu olla kiinni vanhemmissaan ja tarvitsevat huomioita, apua asioissa ja syliä ihan eri tavalla kuin vaikka 15-vuotias. Jotenkin tähän pikkulapsiaikaan haluan panostaa, koska koen että se antaa paremman pohjan tulevaisuudelle erityisesti lapsille.
Varpahat: Manduca on kyllä siihenkin hyvä, mutta tykästyin pitkässä kantoliinassa siihen, että vauva voi olla eriasennoissa mikä vastaa käsivarsilla köllöttelyä. :) Lisäksi talvivauvalle kantoliina tuntui jotenkin lämpöisemmältä "kapalolta" kuin manduca.
Mulla on ollut vajaa 4v ikäero, 2v ikäero ja nyt taas tulee reilu 4v ikäero. 2v ikäero oli rankka, kun syntyi yliherkkä, suuritarpeinen vauva, jolla koliikki. Siinä vielä kahden isomman lapsen tarpeet. Kotityöt tehtiin usein yöllä, elin kahvilla, en juuri nukkunut. Ja se 2v, kun oli vasta 2v, tarvitsi mua paljon. Vaikka olikin ns helppo lapsi ja on sitä edelleen. Tämä on vain mun kokemus. Mutta sattui kerralla aika mahdottomat kortit käteen. Ex oli narsistisuutensa lisäksi työnarkomani, olin 13-15h yksin lasten kanssa.Laalaa82 sanoi:Jotenkin ollut vähän tylsää, että monet äidit puolihuumorilla osaanottaa tulevaani kun lapsia onkin kaksi ja "vain" 2v ikäerolla..kertovat miten kauheaa sumua ja rankkaa tulevat vuodet ovat..
Kertokaapa te joilla on jo useampi lapsi.
Mutta on myös ollut joku, joka on lapsensa jo kasvattanut aikuisiksi ja sanonut, että vaikka se pikkulapsiaika oli rankkaa, niin hänestä se oli elämän parasta aikaa. :) Olenkin ajatellut, että vaikka rankkaa tulee olemaan, niin tottahan siellä arjessa tulee olemaan myös niitä maailman ihanimpiakin hetkiä. 
