Täällä on nyt alkanut vihlomaan häpyluuta ihan kunnolla,jos istuu yhtään pidempään tai aamulla sängystä kun nousee niin tuntuu,että halkeaa koko luu kun niin sattuu. Onneksi helpottaa nopeasti,kunhan vaan lähtee liikkumaan. Isäni oli taas yhteydessä tuossa vähän aikaa sitten. Edelleen oli kovin negatiivisella asenteella vauvasta ![:\](/styles/default/xenforo/meh.png "meh :\")
kyseli että vieläkö muka pystyn kävelemään yms ihan kuin odottaisi,että jotain vaivoja tulisi. Taustalla kuului tietysti lasten huuto ja möykkä,kun puhelimessa puhuttiin,niin sanoi vaan että sen siitä saa kun on niin monta lasta. Koskaan en ole melusta tai muustakaan valittanut ja olen tosi tyytyväinen elämääni ja onnellinen terveistä lapsistani. Hyvä fiilis kyllä menee,kun tuommosta kuuntelee,ei mitään positiivista sanottavaa löydy. Mietin,että ehkä isäni toivoi minusta jotain korkeasti kouluttautunutta ja hyvä palkkaista uranaista,mutta valitsinkin "vain" kotiäitiyden. Olisiko sitten pettynyt valintaani ja siksi asenne tuollainen,en tiedä. Ja kysyi vielä että aionko vielä tehdä lisää lapsia 
sanoin,että enhän minä voi vielä tietää,niin tuumasi vaan että ei kannata kun loppuu tila ja uusi auto pitää ostaa yms. Anteeksi taas avautuminen,helpottaa vähän vitutusta kun saa kirjoittaa tuntoja ulos :)
kyseli että vieläkö muka pystyn kävelemään yms ihan kuin odottaisi,että jotain vaivoja tulisi. Taustalla kuului tietysti lasten huuto ja möykkä,kun puhelimessa puhuttiin,niin sanoi vaan että sen siitä saa kun on niin monta lasta. Koskaan en ole melusta tai muustakaan valittanut ja olen tosi tyytyväinen elämääni ja onnellinen terveistä lapsistani. Hyvä fiilis kyllä menee,kun tuommosta kuuntelee,ei mitään positiivista sanottavaa löydy. Mietin,että ehkä isäni toivoi minusta jotain korkeasti kouluttautunutta ja hyvä palkkaista uranaista,mutta valitsinkin "vain" kotiäitiyden. Olisiko sitten pettynyt valintaani ja siksi asenne tuollainen,en tiedä. Ja kysyi vielä että aionko vielä tehdä lisää lapsia sanoin,että enhän minä voi vielä tietää,niin tuumasi vaan että ei kannata kun loppuu tila ja uusi auto pitää ostaa yms. Anteeksi taas avautuminen,helpottaa vähän vitutusta kun saa kirjoittaa tuntoja ulos :)
Mä muistan kun oma isä aikoinaan suhtautui todella nihkeästi, kun yliopisto-opintojen loppusuoralla menin oliko se nyt kauppaan kassaksi vai koulunkäynninavustajaksi (en muista, kun kumpanakin ollut), isä taisi tokasta jotenkin, et aiotko sä sitten jämähtää tollaselle alalle ja oli jotenkin tosi outo. Ja meillä ollut aina tosi hyvät välit isän kanssa, olen ns. isän tyttö ja isä ollut aina tosi kannustava ja fiksu. Toi oli jotenkin tosi outoa käytöstä isältä ja muistan miten pahalta se tuntui. No nyt olen työtön maisteri, jolla satunnaisesti oman alan töitä, jee! Ja suorastaan välillä tuntuu, et mieluummin olisin kaupan kassalla, voisi työt jättää töihin eikä tarttisi stressata itseään kipeäksi. 
toki joulupäivänä järjestettiin sitten meillä kotona jolloin myös mummu jaksoi lähteä. Tänävuonna tulee vielä lisää porukkaa kun miehen sisko perheineen tulee tänne joulunviettoon, niille syntyy toinen lapsi syyskuussa, joten meitä on nyt sit 10 aikuista, kaksi lasta ja kaksi vauvaa
saa nähdä kuinka saadaan tilat riittämään ja kuinka saadaan ruoat laitettua ja millä tavalla, kun mitään yhteistä perinnettä ei vielä ole
Oman iän kanssa tosin sama juttu, kun tunnen itseni edelleen 25-vuotiaaksi. Ei näissä ikäasioissa tahdo enää vanhemmiten pysyä perässä. 
