La marraskuu 2016

Mua ärsyttää myös todella paljon tuo muiden ihmisten suhtautuminen tähän raskauteen, ihan kun se olis joku sairaus! Onneksi mies on kannustava ja haluaa että mä teen asioita ja liikun eikä niin et makaan vaan kotona ja katon netflixiä (oon jääny koukkuun myös ps4 pelattavaan tankkipeliin :D). Just esim kun ollaan sukulaisilla, niin tuputetaan maitoa ja ruokaa ja "ota nyt vielä lisää, että jaksat". Yhtäkkiä musta onki tullu se 3v lapsi, joka ei tunnista omaa nälkäänsä tai tiedä omaa parastaan?? Paitsi että jo 3v:kin osaa varmasti noi asiat sanoa :D Ärsyttävää!!
 
Miekin näin unta et vauva synty nyt rv 25. Tulla tupsahti vaan mahan läpi mun syliin ja oli kunnossa. Mietin et pitääkö edes sairaalaan lähteä. Hullua. Johtunee siitä et niinkun aina ennenkin muistan et tässä vaiheessa raskautta on alkanut miettimään miten keskonen selviäis ja että pysyis nyt vielä viikkoja mahassa.
Muutamaan kipeään supistukseen tänä aamuna heräsin :/
Onneksi en oo töissä enää.

Vielä siitä sosiaalisuudesta, kun ei pitkään aikaan oo nähny kavereita niin kynnys ottaa yhteyttä saati mennä kylään on suuri! Vaikka sitten jos ohimennen näkee, onkin tosi kiva.
Tai joku laivalle lähtö. Viime viikonloppuna oltiin laivalla. Miehen mieliksi lähdin. Silleen kiva kun hän ei juo alkoholia. Syötiin ja oltiin vaan. Olikin ihan mukavaa ja rentouttavaa.

Ens lauantaina olis pienet juhlat sukulaisten kera, koko viikonloppu. Ei onneks meidän kotona vaan me lähdetään 300km päähän. Hirvittää se autossa istuminen ja mietin jo et kehtaanko ja saanko mä siellä nukkua päikkärit :D
 
Näin kolmatta odottaessani ihmiset juttelee raskaudesta kanssani selvästi vähemmän kuin kahden ensimmäisen kohdalla. :joyful: Joten kun joku jotain kysyy voinnistani tms. niin oon vain iloinen. Mun fyysinen jaksaminen töissä on selän takia huononemaan päin, mutta oon töissä enää 2 viikkoa tältä erää. Jos kauemmin pitäisi olla, täytyisi varmaan hakea sairaslomaa.

Itse olin alkuraskauden aikaan epäsosiaalinen mutta nyt nautin ihmisten näkemisestä. Tänäänkin meille on tulossa vieraita ja mun mielestä se on tosi kiva. :)
 
Marras16 sitte ei kyllä varmaan törmätä, täältä on Tampereelle vähän liikaa matkaa :) oli vaan niin osuvasti liikkeet vierekkäin, kun just ittekin eilen kävin.

Meillä on neljä perhevalmennusta ennen synnytystä. Valmennus on ryhmitelty laskettujen aikojen mukaan, me ollaan marras-joulukuun ryhmässä. Eka valmennus on tosiaan kahden viikon päästä, loput siitä muistaakseni kahden viikon välein. Ja synnytyksen jälkeen on vielä kolme tai neljä kertaa. Kerroille ei tarvii ilmottautua, senkun menee paikalle. Mä ainakin aattelin mennä kaikkiin ennakkokertoihin ja haluisin varmaan niihin toisiinkin vauvan kanssa. Meillä on eka lapsi tulossa ja mä oon aika sosiaalinen tyyppi. Pelottaa vähän mökkiintyminen kotiin.

Nii ja mies on kanssa tulossa valmennuksiin mukaan. Mä vähän velvotin sitä, tai sanoin että ois tosi hyvä jos seki tulis. Ja sehän tulee. On ehkä maailman kiltein mies :) se myös kuuntelee, kun mä selitän sille isätutkimuksia, joita oon tässä opiskellessa lukenu. Ja jipii, se varmaankin jää jossain kohtaa lapsen kanssa kotiin, kun mä meen töihin :) Toki mulla on pienempi palkka ku sillä, mut sit vaan lasketaan tarkemmin. Mut se tekee tutkimuksen mukaan niin hyvää sekä lapsen että isän psyykelle, että mä ehdottomasti haluan toteuttaa sen. Plus kaveripiirissä on rohkaisevia esimerkkejä.
 
Se piti vielä sanoa, että asutaan HUS-alueella, mut ymmärtääkseni täälläkin on aika paljon vaihtelua valmennusten ja muitten kanssa kunnasta riippuen.
 
Hui kauhea, nuo unet on mullaki aivan mahdottomia! Viime yönä nukuin jopa 5 tuntia, mutta uni oli melkoinen! Näin unta että vauvan jalkapohja näkyi vatsanahkan läpi ja siinä ihmeessään aloin sitten kutitella sitä ja kuulin kuinka se nauraa kikatti :D aloin miestä huutamaan katsomaan ja siinä samassa se olikin muka mulla sylissä ilman synnyttämistä tai mitään. Siinä sitten ihmeteltiin että mitenkäs se niin nopeasti tuli ja aloiteltiin vauva arki. Sukulaiset kävi vuoronperään vaavia katsomassa ja ihmettelemässä, kunnes joku kysyi että miten ei olla keskolassa! Siitäpä se riemu repesi :D lähdin juoksujalkaa vauvan kanssa kohti synnäriä ja syöksyin sinne sisään huutaen että "Apua,unohdin ilmoittaa että vauva on syntynyt ja huomasin vasta nyt että hänen täytyisi olla täällä! Niin ja istukkakin on unohtunut sisälle!" :D siihen sitte heräsin, huhhuh!
 
Mullakin unessa näkyi eka käsi mahan läpi, törrötti oikein tosta navan vierestä varmaan kymmenisen senttiä ulompana.. ja käsittääkseni vauva syntyi myös suoraan vatsan läpi. :wideyed: Onkohan tää joku vaihe, kun monilla tuntuu olevan ihan samankaltaiset unet..?
 
Vissiinkin, nimittäin minäkin oon nähnyt unia että jalka on törröttänyt varmaan 10cm vatsan yläpuolella.
 
Mä en ole nähnyt vielä yhtään vauvaan liityvää unta. Ehkä hiukan enemmän muistan näkemistäni unista kuin normaalisti, mut ne on edelleen aika arkisia.

Muutenkin mulla on edelleen jotenkin tosi epäuskoinen olo, et olen raskaana. :woot: Onhan tässä kämppää raivattu rempan takia, joitain hankintoja ehitty jo tekemään ja lueskelen lähes joka viikko missä vauvan kehitys menee, mut silti ei jotenkin meinaa mennä jakeluun kunnolla. En tiedä onko sitten, kun perheessä on jo lapsia ettei sillä tavalla kokoajan ajatukset pyöri vaan tän raskauden ja vauvan ympärillä vai kun oli vielä alkukeväästä niin varma ja tottunut ajatukseen, ettei enää raskaaksi tule vai mikä. Luin jostain, et raskauden puolivälin jälkeen olisi hyvä alkaa miettiä synnytystäkin, mut jotenkin olen blokannut koko asian ja en haluaisi ajatella sitä ollenkaan. Noin kuukauden päästä olisi aika pelkopolille, ehkä sitä sitten tulee ajateltua väkisinkin enemmän.

Huh, tulevalla viikolla taas paljon uutta. Esikoinen aloittaa koulun, mulla alkaa raskausjooga ja äippäpakkauskin pitäisi saapua. Elokuukin tuntuu olevan lähes lopussa ja kohta alkaa viimeinen kolmannes! :nailbiting: Harmittaa, kun remppa ei ihan edisty siinä aikataulussa kun olisin toivonut, kun on tosiaan miehen enon aikatauluista kiinni. Se olisi tullut jo kattomaan paikkoja suunnitelmia varten, mut mies oli sählännyt ja ilmoittanut väärin päivän milloin ollaan taas kotona ja miehen eno oli sitten käynyt täällä ovea kolkuttelemassa silloin kun täällä ei ollut ketään kotona. Ja kun ei tässä ihan vieressä asu niin tiedä sitten milloin taas kerkeää. Olisi tehnyt mieli sanoa pari valittua sanaa miehelle, mutta vahinkohan se oli. Mä olen vaan niin kärsimätön ja vihaan sitä, et hommat seisoo. Tahtoisin jo päästä järjestelemään paikkoja. Muutenkin ois kiva, et asiat hoituis nyt, kun olo on vielä mainio, ei sitten tiedä miten se loppua kohden etenee. Tosin jos menee kuten ekassa raskaudessa niin tekemisen vimma vaan kasvaa loppua kohden. :grin
 
Heh. Mie kävin lidlissä ruoka ostoksilla niin tarttui minunkin ostoskärryyn se "vartalotyyny" :)
Iltaa ootellessa... aamukahvin jälkeen otin aamu unet. Ihan tolkuton tämä väsymys.

Meilläki ens viikolla uutta kun esikoinen alottaa ylä asteen, keskimmäinen menee ekalle ja kolmas eskariin. Ei ole enää päiväkotilaista meillä. Eskari on nyt koulun eskari eikä päiväkodin kuten keskimmäisellä oli.
Ja, perjantaina alkaa miehellä kesäloma!!! :)
 
Eipä täälläkään ole ehtinyt niin paljon raskautta miettimään, kun on paljon muutakin ajateltavaa. Enkä ole nähnyt yhtäkään vauvaan liittyvää unta.

Tuli tänään mieleeni, kun jotkut kertoivat täällä miehensä valehtelusta/katteettomista lupauksista. Onko teidän miehellä runsasta alkoholinkäyttöä? Mietin, että aikanaan, kun elin esikon isän kanssa joka alkoholisoitui, niin siihen kuului lisääntyvissä määrin juuri em. käyttäytymistä ja mies oli tietämättäni velkaantunut monta tonnia. En tiedä muuttaako runsas alko sen verran aivokemiaa, hävetäänkö jotain asioita ja tekoja vai mikä on, että totuuksia kaunistellaan, omanapaisuus alkaa korostua, häviääkö toisten kunnioitus itsensä kunnioittamisen myötä ja muutenkin asiassa on ikäviä seurauksia. Toisen alkoholisoitumista ei pysty parantamaan, koska se tahto lähtee ihmisestä itestään. En tiedä onko olemassa jotain keinoa millä saisi toisen ymmärtämään, että nyt on jotain pahasti vialla ja hän tarvitsee apua.

Maatuska 23+5
 
Mulla on ollu tänään koko päivän inhottavaa huimausta. Olo ei oo muuten mitenkään huono, mutta päästä heittää inhottavasti koko ajan. Oon syöny ja juonu ja nukkunu hyvin. Mistähän tää johtuu? Onko normaalia?
Mua alkaa huimaamaan töissä kun heti kun istun, nyt täytyykin sitten seistä koko päivä töissä. Luulen että se johtuu siitä että istuessa kohtu painaa johonkin valtimoon niin ei veri kierrä enää päähän asti tai jotain. Ja selällään kun makaa niin veri ei kuulemma virtaa enää takaisin sydämeen. Joten vasemmalla kyljellä makailu rasittaa vähiten suonia.
 
Mä en näe vauva- enkä synnytysunia ja lisäksi nukun yöni edelleenkin tosi hyvin. Ja iltaisin nukahdan tosi nopeesti vaikka mulla on taipumusta olla huono nukahtaja. Odotuskin menee kaiken muun ohella vähän huomaamatta vaikka vauvakin myllää siihen malliin, että ei voi olla huomaamatta hänen olemassa oloaan. Jotenkin olen vaan tosi malttamaton, että saisin jo vauvan syliin ja päästäisiin elämään "kokonaisena perheenä" elämää. Mieskään ei kriiseile mitään (paitsi oli taannoin käynyt kysymässä autokoulussa moottoripyöräkortin hintaa ja en ole koskaan mieltänyt miestäni moottoripyörähenkiseksi ihmiseksi :grin ). Mutta onhan tämä meille kolmas lapsi viiden vuoden sisään eli ei mitään täysin uutta ja ollaan jo käyty ne kipuilut äidiksi ja isäksi kasvamisen suhteen. Ja parisuhteen suhteen ollaan aika hyvillä vesillä muutenkin tällä hetkellä, kumpikin tuntee toisensa jo niin hyvin että mitään suuria yllätyksiä tuskin on yhtäkkiä tulossa. Elämä nyt muuten menee omalla painollaan eteenpäin. Tai miehellä saattaa olla alkava identiteettikriisi/30kriisi noiden moottoripyöräjuttujensa kanssa, mutta mulla identiteettikriisi oli kakkosen syntymän jälkeen kun en edes tiennyt minkä värisen tukan haluaisin tai en tiennyt paljon muutakaan.
 
Ihana, rento sunnuntai. Mies puuhailee pihalla mun pyörän parissa, mä laitoin tossa vajaa tunti sitten leipäkoneen käymään. Välipalalle teen muksuille ja miehelle juusto-yrtti leivän ja tarkotus ois välipalalle tehdä myös omena-banaani piirakka.

Noh, sen verran rehkin tuossa hetki sitten, että tomutin meidän petivaatteet ulkona ja pölymoppasin lattiat. Vanhemmalla koiralla on karvanlähtöaika. Mies oli tilannut mulle yllärinä eilen yleiskoneen, meille espresso/cappucino koneen ja vielä kapselikeittimen.

Kapselikeitintä en voi käyttää joka päivä kun kroppa menee pikakahvista ylikierroksille, mutta satunnaiseen herkutteluun ja lapsille sitten "laskettelukeskus kaakaon" nauttimiseen. Meille ei enää osteta kaupasta leipää oikeastaan ollenkaan. Riittää kun on jauhoja ja muita aineita kaapissa. Kaikki valmistuu leipäkoneella tai isot satsit yleiskoneella.

Tykkään ihan älyttömästi puuhailla kaikkea itse. Mulle ompelu, neulominen, leipominen, askartelu jne on täysin terapiaa <3 . Niinkuin treeni, lukeminen ja terveellinen ruoka. Niin ja koirat on mun terapeutteja myös.

Mies oli aika ihana tuossa yhtenä iltana. Se piti mua sylissä ja silitteli. Ja kuiskas mun korvaan, että olen sen mielestä edelleen yhtä seksikäs kuin ennen raskautta. En koe oloani kovin kotoisaksi kömpelömpänä ja isompana, vaikka oikeasti olen pieni viikkoihin nähden.

Uusperheellinen 25+4
 
Meikäläiselläkin on juustosämpylät uunissa paistumassa ja pekonit tirisee pannulla: isäntä kotiutui joskus seiskan aikaan Helsingistä työhommista, niin ajattelin yllättää aamupalalla.

Oman aamiaisenhan oon syönyt jo monta tuntia sitten, mutta kyllä kai sitä sunnuntaisin voi kaks aamupalaa syödä? :rolleyes: On tossa hedelmiä ja viiliä sun muita tykötarpeita myös tarjolla, ettei meillä sentään pelkillä munilla ja pekonilla eletä.

Tänään vois muutenkin viettää ihan vaan koti-illan, syödä jotain hyvää salaattia ja tuoretta leipää ja vaikka kattoa jonkun leffan.. mulla on kuitenkin jo kolmas koneellinen pyykkiä pyörimässä, vaikka pitkä työviikko onkin takana, että ehkä sitä vois vaikka yhden päivän kahteen viikkoon ottaa ihan iisisti.
 
Käytiin tossa reppu- ja koulutarvikeostoksilla pojan kanssa. Vauvan juttuja en edes katellut kun mies kieltänyt, mutta ostelin sitten kissalle uusia hoitotarvikkeita ja leluja. Että, noh mies päättäköön kumpi on parempi. :p:grin
 
Minua ei ärsytä ihmisten kommentit. Suurin osa haluaa vain osallistua ja osoittaa kiinnostusta. Jokainen tekee sen, miten osaa.
 
Täällä pannukakkua tulossa ihan vaan itelleni iltapalaks :joyful: ja kämppä siivottu lattiasta kattoon putipuhtaaksi ja kaikki hommatut vauvanvaatteet ja tekstiilit on nyt pestynä laatikoissa (sitä onkin aika paljon jo :p) Energiaa on kun pienessä kylässä ja loman viimeinen päivä menossa... huomenna siis takaisin koulunpenkkiä kuluttamaan, mutta vain kuukaudeksi kun äippäloma alkaa:smiley-bounce012

Ensi viikolla onkin sitten lääkärineuvolaa, hammaslääkäriä ja sokerirasitusta..huhhuh :grin
 
Täällä on kans marjasavotta käynnissä aina joka käänteessä. Vielä ei mehumaija kantautunut sisään, pakastanut oon. Mulla on paineita saada vielä käsin poimittua mustikkaa ja jonkin verran on vielä mustaherukkaa pensaassa. Tavoitteena on nyt syödä runsaasti tuoreeltaankin (eri säästelen syöntimarjoiksi ja keräilen tarpeeseen), joten toivotaan ettei rastaat tyhjennä mun pensaita :) En ihan saanut ämpärillistä roskatonta punaherukkaa kerättyä kun alko ilmeisesti liitoskivut - tai mitä ovatkaan kun enemmän takapuolella tuntuu ku edessä. Koirien kanssa piti kuitenkin suoriutua kävelemään, eikä se olo siitä helpottunut vaan paheni.
Kolme kuukautta outoja tuntemuksia edessä (?)
Katjusha rv. 25+3
 
Takaisin
Top