Mä näin kans painajaista, että Munanen syntyi kolme kuukautta etuajassa ja vaikka kuinka koitettiin saada paikalle ambulanssia, se ei tullut kuin vasta tosi pitkän ajan päästä ja silloinko ensihoitohenkilöt keskittyivät vaan muhun - eli olivat vähän sellaisella asenteella, että kun se kerta noin aikaisin syntyi, niin tuskin kannattaa mitään hoitotoimenpiteitä alkaa tekemään. :arghh:
Oli kyllä paskin uni ikinä.
Muuten nukuin kyllä hyvin, kymmenen tuntia vaan yhdellä heräämisellä, mutta ärsyttää, kun noi painajaiset tulee aina silloin kun oon yksin. Jotenkin lohdutonta herätä siihen, että on yksin sängyssä tyhjässä kämpässä eikä ketään ole halaamassa pahaa mieltä pois.
Mä en edes ole tajunnut, että tää epäsosiaalisuus olis joku raskausoire, just sain toissapäivänä mieheltä noottia, kun en ikinä nykyään halua, että meille tulee sen sukulaisia/kavereita kylään enkä välttämättä jaksa lähteä näkemään niitä kodin ulkopuolellekkaan. Myös omien kavereiden näkeminen on jotenkin vastenmielistä - olisin vaan koko ajan kahdestaan miehen kanssa.
Töissäkin ärsyttää, kun kaikki kyselee joka päivä kuulumisia - ei ne olotilat yön aikan muutu enkä koe luontevaksi alkaa kertomaan mistään liitoskivuista/suonikohjuista/turvotuksesta/levinneestä takapuolesta yms. vaikka joku ehkä jaksaisikin kuunnella. Mä yritän olla valittamatta jopa isännälle mahdollisista krempoista, hävettää alkuraskauden mielialanvaihtelutkin näin jälkeenpäin ajateltuna, vaikka mies niille nykyään jaksaakin nauraa - ja töissä ne vaan sanoo, että oon pehmennyt raskauden aikana: oon kuulema nykyään tosi lempeä ja hellämielinen entisen teräväkielisyyden sijaan..
Ja tänään viimeksi työkaveri kysyi, meinaanko tulla vielä ensi viikolla töihin. Yllättyi, kun vastasin, että vielä olis reilu kuukausi jäljellä ennen äitiysloman alkua - ja siis mähän kuitenkin aloitan sen 50 päivää ennen laskettua aikaa. Oli sitä mieltä etten jaksa. En tajua, eihän tässä mitenkään puolikuntoisia olla - jos jaksan käydä töissä eikä lääkäri sitä kiellä, en näe mitään syytä jäädä kotiin makaamaan. Toki joudun ottamaan iisisti välillä ja joissain hommissa pyytämään apua, mutta en mä viitsi "keksiä" etten pysty tekemään töitäni. Ja jos se tilanne kuitenkin tulee eteen, niin sit mä en tule töihin. Turha panikoida ennakkoon.
Huh. Sori avautuminen, mutta ärsytti ehkä semisti.
![:\](/styles/default/xenforo/meh.png "meh :\")
oma perhe ei onneksi ärsytä ollenkaan,mutta kaikki muut jostain syystä saa savun nousemaan korvista,kiva etten ole ainoa jolla tämmöset fiilikset..
