La marraskuu 2016

Littlefoot mua vaivas unettomuus alkukesästä pahemmin kun nyt. Aina kun heräsin yöllä vessaan, saatoin sen perään valvoa helposti kolme tuntia. Koitin käyttää lopulta aikaa hyödyksi ja tehdä aamuyöstä opintoja valmiiksi (teen yamk-tutkintoa töitten ohessa). Mun onneksi oon ollu unettomana aikana lomalla, niin ei oo häirinnyt elämää loppujen lopuksi ihan hirveesti. Mutta guuglailin siinä aamuyötunteina raskausunettomuudesta ja sain yhdeksi syyksi alentuneen hemoglobiinin. Olin huomannu alentumisen myös herkkänä hengästymisenä, ja neuvolassa tulos oliki seuraavalla viikolla tippunu 20 pykälää alkulukemista. Ja kun aloin syödä rautaa joka toinen aamu, alko myös uni palautua. Tai ainaki kuvittelin, että niillä on yhteys :)
 
Täälä myöskin monta yötä unettomuutta takana. Luojan kiitos mulla loppu työt joku aika sitte ja takasi en meekkää ennen äitiysloman alkamista. Olo on sen mukainen että vois olla jaksaminen koetuksella. Selkää särkee ja mahaa kolottaa millon mistäkin. Hemoglobiini huitelee sadassa rautakuurista huolimatta, joten olo on senkin vuoksi todella väsynyt.

Pikkumyy 25+4
 
Mulla oli äsken kolmas ru kun lääkäri halusi vielä kerran katsoa sydämen ja kaikki näytti tosi hyvältä ja ne kystat on hävinnyt aivoista! Jee! Lääkäri sanoi että mun viikoilla olis vielä hyvin voinut olla varsinainen uä tänään ja sillon ei olisi mitään jatkoseurantaa edes ehdotettu pelkän sydämessä olevan kalkin takia. Eli kaiken pitäisi olla hyvin :love7 On kyllä niin helpottunut olo!
 
Minäkin kärsin välillä unettomuudesta ja välillä taas voisin nukkua kellon ympäri. Viime yönä olin sairaalassa (ilmeisesti halusin jo synnyttämään) ja lääkäri päätti lähteä kuskailemaan mua pyörätuolilla pitkin sairaalan käytäviä sekä ulos. No ulkona se vei mut vähän syrjempään ja loput voittekin päätellä mun unet tuntien :'D unen lopussa paljastin sitten lääkärimiehen perheelle kun he tulivat sairaalalle että lapsi on tämän lääkärin. Suutuin kun oli jättänyt mut pyörätuolilla jonkun polun varteen. Niin ja en sitten vielä synnyttänytkään :D tokihan tätä ennen olin yläasteella ja yläasteaikaisen ihastukseni kanssa menimme erääseen luokkahuoneeseen ja siellä sitten purimme tätä ihastusta toisiimme tavalla ja toisella :D kylläpä on aamuisin aina syntistä herätä. Tästähän sais melkein jonkun Fifty Shades of varpahat -sarjan :D :D

Rv 23+3
 
Littlefoot Joo unettomuus vaivannut jo jonkin aikaa. Toissayönä pyörin unettomana viiteen asti aamulla ja viimeyönäkin meni yli kahteen. Olen kuitenkin herännyt melko normaalisti, siis nyt lomalla toki saanut nukkua pitempään, mut ennen kymmentä kuitenkin noussut ylös. Aamusin nouseminen tuntuu kamalalta, mut kuitenkin päivisin olen jaksanut touhuilla hyvin, joten vermaan hemoglobiinikin on ihan hyvä. Toivon kyllä et tää menisi pian ohi, ettei olisi ihan hulluissa univeloissa jo reippaasti ennen vauvan syntymää.

Mun unimaailma ei ole kamalasti muuttunut. En ole aikoihin enää oikein kunnolla muistanut uniani ja jos jonkun pätkän joskus muistankin niin se on yleensä jotenkin melko arkinen ja tylsä uni. Viime yön unessa siivosin kissanhiekkalaatikkoa. Jee! :grin
 
Kissanhiekkalaatikko.. :D Arkiset unet kelpaisi minullekin välillä, niin ei tarvitsisi joka aamu herätä puna poskilla :'D mutta toisaalta en valita :D
 
Mä näin unta, että olin jossain isoissa kotibileissä, jossa oli sattumoisin myös Cheek. Hän sitten iski silmänsä muhun, mutta mä en lämmennyt ensin ollenkaan. En siis oikeastikaan ole mikään Cheek-fani. Mut sitten jotenkin hän sai mut ylipuhuttua ja... loppu on historiaa. Sitten olin ihan kauhuissani, että apua, miten mä voin kertoa tämän miehelle. Sitten tulin ajatelleeksi, että koska mies tykkää Cheekistä, niin tämä hairahdus ei ole niin paha :laughing025:laughing021:laughing001:schocked028
 
Ai niin! Unohdin ihan mainita sellasen "pikkujutun", et mun mies ilmeisesti kosi mua eilen illalla! "Ilmeisesti". :grin Mä en ole mikään "pakko päästä naimisiin" ja "haluan päivän morsiamena" tyyppi, mut kyllä sitä viime vuosina joskus aatellut, et ois sitä ehkä kiva joskus olla naimisissa jos sopiva sattuu kohdalle ja miehen kanssa siltä on tuntunut ihan alusta asti. Noh, mikään romanttisuuden huippu tää kosinta ei kyllä ollut: "Ootko sä aatellut, et pitäiskö meiän perheen sukunimiä vähän vähentää?" Meiän uusperheessä siis kolme eri sukunimeä. Mut vau, miten romanttista! :grin:Heartred Mä olin ihan et "mitähän sä mahdat tarkoittaa?" :grin:grin Ihan pelleilyksi ja vitsailuksi se meni, kumpaakin taisi kuitenkin hiukan hermostuttaa, mut lopulta totesin et eiköhän se passaa. :joyful::joyful::joyful:
 
Ai niin! Unohdin ihan mainita sellasen "pikkujutun", et mun mies ilmeisesti kosi mua eilen illalla! "Ilmeisesti". :grin Mä en ole mikään "pakko päästä naimisiin" ja "haluan päivän morsiamena" tyyppi, mut kyllä sitä viime vuosina joskus aatellut, et ois sitä ehkä kiva joskus olla naimisissa jos sopiva sattuu kohdalle ja miehen kanssa siltä on tuntunut ihan alusta asti. Noh, mikään romanttisuuden huippu tää kosinta ei kyllä ollut: "Ootko sä aatellut, et pitäiskö meiän perheen sukunimiä vähän vähentää?" Meiän uusperheessä siis kolme eri sukunimeä. Mut vau, miten romanttista! :grin:Heartred Mä olin ihan et "mitähän sä mahdat tarkoittaa?" :grin:grin Ihan pelleilyksi ja vitsailuksi se meni, kumpaakin taisi kuitenkin hiukan hermostuttaa, mut lopulta totesin et eiköhän se passaa. :joyful::joyful::joyful:

Voi ihanaa!! :Heartbigred Mekin menimme huhtikuun lopulla kihloihin, onhan siitä aiemmin vähän ollut puhetta mutta kyllä yllätyin kosinnasta :) Vähän olemme puhuneet että kävisimmekö ennen lapsen syntymää maistraatissa, mutta ei meille silti ole välttämättömyys olla naimisissa ennen kuin lapsi syntyy. Ja ajattelimme siis "karata" naimisiin, emme ajatelleet kertoa asiasta kenellekkään jos tähän päädytään :P
 
Voi ihanaa!! :Heartbigred Mekin menimme huhtikuun lopulla kihloihin, onhan siitä aiemmin vähän ollut puhetta mutta kyllä yllätyin kosinnasta :) Vähän olemme puhuneet että kävisimmekö ennen lapsen syntymää maistraatissa, mutta ei meille silti ole välttämättömyys olla naimisissa ennen kuin lapsi syntyy. Ja ajattelimme siis "karata" naimisiin, emme ajatelleet kertoa asiasta kenellekkään jos tähän päädytään :p

Toi "karkaaminen" ois kyllä hyvä idea. Ei meilläkään mikään pakko ole olla naimisissa ennen lapsen syntymää tai tiedä sitten haluaako mies. Heh, ois pitänyt vastata miehelle, et "mennään vaan naimisiin, mut haluan pitää sukunimeni." :p
 
Browneyedgirl. Tosi hyvä että asiaa tutkittiin ja hoidetaan.
Mäkään en ikinä oo kuullut mistään rajoista vaikka noin puolivälissä raskauksia aina alkanut lyhentyä ja pehmetä. Tosta keskoisuuden peritytyvyydestä ohimennen jostain vasta luinkin.
Toivotaan että pikkuinen pysyy vielä mahassa.
 
Osaako kukaan muuten sanoa mikä auttaisi jumiutuneisiin hartioihin (muu kuin hierojalla käynti)? Viime raskauden aikaan meni hartiat ihan samanlailla tukkoon, mistä lie johtuu :eek: nyt on toinen hartia niin jumissa että käden nostaminen tekee tosi kipeää.

Ja tosta kohdunkaulasta, mulle merkattu lääkärin tarkastuksessa rv 12+6 neuvolakorttiin pituudeksi 3cm kiinteä ja kiinni, kai se on ihan normaali.
 
Muokattu viimeksi:
Me menimme "salaa" yllätyksenä ristiäisissä naimisiin esikoisesta. Todettiin, että samalla kahvituksella saadaan koko suku hommaan mukaan. Kuitenkin halusimme että pääjuhlittu on lapsi, niin emme puhuneet asiasta kuin kummeille. ..ja tietty papille. :grin Oli siinä ilmeissä näkemistä kun pappi kertoi, että ennen kastetta vaihtaa perheen äitikin nimeä.. :wink
Ainoastaan kakku sai lisäksi hääparikoristeen ja ennen kahvia kilistelimme pommac-maljat. Muutoin oli perinteiset ristiäiset. :love2
Nyt onkinn kysytty että mikä yllätys meillä on seuraaviin ristiäisiin. :laughing5

Voikukka, hartiajumppia löytyy paljon netistä, youtubesta ym. Kaikki keppijumpasta lähtien auttaa verenkiertoon hartioissa. Tsemppiä! :dance008
 
Ei mullakaan tietoa kohdunkaulasta. Lääkäri ultra oli rv 8+2 ja sillon merkitty 3cm. Seuraava lääkäriultra rv 36,jossa ainakin on sisätutkimus eli varmaan vasta siellä seuraavan kerran mitataan.

Samahomma... Neuvola kortissa lukee rv 7+ kohdun suu kiinteä, kiinni 3cm. Kaipa se on sit normaali. Seuraava lääkäri sit siellä rv36 paikkeilla...

Mä en oikein vieläkään tiedä tunnistanko niitä harkkasupistuksia. Kerran oli sellainen kunnollinen, oikein tunsin kohdun sisälläni, kuin kivettynyt pallo. Ei tosin kipua, tuntu vaan jännältä...
Päivittäin toi alavatsa tuntuu pinkeältä ja jännältä, mut kun kokeilen, niin ei se mun mielestä tunnu koko kohdulla se "supistus" tai mitä se sit onkaan...
 
Olisiko kauratyynystä/pussista apua hartioille? Mulla oli imetysaikana se. En muista auttoiko... Nyt se on pakastimessa ja viilennän sillä iltasin jalkoja.

Meillä on kummi ongelma. Useampi kaveri ei kuulu kirkkoon. Eikä niitä niin läheisiä edes oikeen ole montaa. Mun siskot on jo mun poikien kummeja.... Miehen sisko ei kuulu kirkkoon :/
 
ellami, kummiongelma tulee olemaan täälläkin mutta en jaksa stressata vielä asiasta.. Luulen että kummit pyydetään vasta aivan viime hetkillä.
 
Vähän epäilen mullakin hemoglobiinin laskua, joten neuvolan "luvalla" kävin tänään hakemassa rautavalmisteita. Kuulemma 50mg/vrk voi ottaa. Mitään hb-tsekkausta tässä välissä ei nyt tehdä, kun ollaan täällä mökillä vielä tää vko ja 10.8 on sokerirasitus ja siinä samalla otetaan verikokeella myös hb. Toivottavasti olisi apua, meinaa virta olla välillä vähän liian vähissä...
 
Tänään oli tavallinen neuvola käynti, hb 111 (107) eli vähän noussut. Painoa ei kuukaudessa ollut tullut kuin kilo joten en joudu uudestaan sokerirasitukseen! Jee :D
Mullakin on maininta silloin neuvolalääkärin käynniltä että kohdunkaulan pituus 3cm, kiinteä ja kiinni. Ei ainakaan sanonut että olisi epänormaali.

Alkaa olla aika hyvin vaaville vaatteita jo, toinen samanmoinen satsi odottaa pesua :D ja yks on jo pestynä laatikoissa.. :D

Jeanney 25+4
 

Liitteet

  • 1469537574434.jpg
    1469537574434.jpg
    61.4 KB · Katsottu: 41
Mulla tuli just viestiä neuvolasta, että vauvan veriryhmä on negatiivinen ja mun positiivinen, eli saan ens viikolla neuvolassa sen immunoglobuliinipistoksen. Höh. Noh onneksi nykyään on keinot tuohonkin ongelmaan!
 
Takaisin
Top