Toi "kunhan on" on kyllä oikein hyvin sanottu
Nasupossu. :)
Sukupuoliasiasta, mun täytyy myöntää et tähän kahden poikalapsen perheeseen tyttö ois ollut ihan kiva lisä, mutta ei sitä oikein pettymykseksikään voi sitä tunnetta kutsua, kun sai tietää, että poika meille tulee. Päinvastoin ihan pakahduttavia onnentunteita sitä tunsi. Oon iloinnut, kun tulee "edullisemmaksi", kun meillä noita poikien vaatteita ja leluja on talo vääräällään. Siivottiin oman pojan kanssa sen vanhat brion junaradat ja dublot ja muut lelut, millä ei enää leiki laatikoihin ja varastoon odottelemaan, kun tätä tulevaa alkaa sellaiset kiinnostamaan. Toki junaradat ja dublot menisi tytölläkin ainakin alkuun. Mut joo, olen superonnellinen, että mulle siunaantuu vielä toinen oma poika.



Etenkin kun vielä alkuvuodesta olin varma, että mun lapsiluku tulee jäämään yhteen.
Pesänrakennuksesta: Joo, no meillä on tehtävä toi remppa vauvalle huoneen saamiseksi ja olen pistänyt aika hösseliksi sen asian suhteen. Haluan sen valmiiksi pian! Etenkin kun remppa vaikuttaa kovasti mun pojan huoneeseen, niin haluan, että siltä osin remppa ois valmis ennen koulujen alkua milloin poikani aloittaa koulun. Kuitenkin koulun aloitus on niin iso juttu, et sit pitää olla huone kunnossa. Tässä rempan tohinoissa onkin saanut myös kaappeja raivailtua ja poistettua kaikenlaista tarpeetonta. Rempan jälkeen ajattelin myös tehdä koko kämpän suursiivouksen, jos kunto suo. Vauvan syntymän jälkeen en ajatellut siivota ainakaan vuoteen.

Ennen muinoin olin melko tarkka siisteydessä ja esikoisen syntymän jälkeen yritinkin tarmokaasti siivota aina kun vauva nukkui, vaikka näin jälkiviisaana ois pitänyt nukkua itsekin silloin. Nyt kun muutin pari vuotta sitten miehen ja sen pojan asuntoon mun pojan kanssa, en alkuun edes oikein osannut siivota täällä, toisen nurkissa. Nyt kyllä toki siivoan, mut rojua on paaljon enemmän ja sotkua tulee tuplaten niin olen pikkuhiljaa tottunutkin siihen, ettei ole niin supersiistiä. Lattiat täynnä kissankarvoja, eteinen täynnä kiviä ja hiekkaa, keittiön pöydät täynnä muruja ja joka puolella kenenkin kasoja ja pinoja. Nyt tosiaan aattelin tehdä syksyllä oikein kunnon megapläjäysiivouksen, ettei sit vauvan synnyttyä tarvis stressata kuin aivan välittömimmistä. Nyt tosiaan helpompaa kun ei enää niin haittaa, vaikka ei kaikkialla ole niin vimpan päälle. Suuressa suunnitelmassa olisi tän vauvan synnyttyä vaan keskittyä siihen vauvaan ja toki muuhun perheeseen ja muut asiat saa ihan rauhassa odottaa vuoden pari. Pitää muutenkin kouluttaa näitä poikia tässä ennen vauvan syntymää pikkuhijaa siivoamaan hiukan enemmän. Esimerkiksi joku leivänmurujen pyyhkiminen pois leivänteon jälkeen ois syytä takoa niiden päähän, tiskikonetta ne jo tyhjentävätkin, mutta muutakin voivat jo tehdä.
Mä olen nyt tehnyt jo muutamia vauvanvaateostoksia aleista.

Ei ole toistaiseksi vielä kalliiksi tullut. Ostin yhden paidankin jo ensi kesää silmällä pitäen, mut oli 70% alennuksessa! Täytynee pian tehdä inventaariota mitä todella tarttee, ettei tule osteltua turhia vaan koska halvalla sai.
Vielä ihan pyörällä päästään, et meille tulee vauva! VAUVA VAUVA VAUVA!!!

Uskomatonta! Uusi perheenjäsen! Ja mun pojalle ja poikapuolelle tulee yhteinen biologinen veli. Ja mulle ja mun miehelle tulee yhteinen lapsi! Joskus ajattelin, hiukan surullisena, et miehen poika tulee aina yhdistämään mieheni sen exään, et sen exä tulee aina olemaan sen pojan äiti ja jos me erottaisi mä olisin vaan exä, mut nyt meiän poika tulee aina yhdistämään meitä ja mä olen aina mieheni pojan äiti. Ja vaikka me oltaiskin yhdessä loppuelämme niin oisin jotenkin vähemmän tärkeä kuitenkin, kun en ole sen lapsen äiti. Mut nyt musta tulee sen lapsen äiti. Kuulostaa varmaan tosi sekavalta ja lapselliselta ajatuskululta. Etenkin kun onhan mullakin exä, joka on poikani isä, eikä se todellakaan ole mitenkään missään mittakaavassa tärkeämpi kuin oma mieheni vaikka miten on poikani isä. Ilman sitä mulla ei ois mun ihanaa poikaa, joten se merkitys sillä on ja siihen se jääkin. Mut joo kuitenkin, meiän uusperheellä meni oikein mukavasti jo ennestään ja nyt tuntuu, et tämä tuleva perheenjäsen on liima joka sitoo meidän kaikki kunnolla yhteen kokonaiseksi perheeksi, vaikka toki ihan kokonaisena perheenä meidän perhettä aiemminkin pidin.
No niin, nyt vois lopettaa tän romaanin tältä erää, vaikka ois kyllä varmasti paljon juttua ja ajatusta jaettavaksi.