La marraskuu 2016

Murmele, Jussi Savonlahti on ihan huippuihana lääkäri! Ollaan siellä käyty jo kaksi kertaa ultrassa ja kummallakin kerralla miellyttävä ja oikein ihana kokemus! DVD:n saa sieltä myös mukaan jota voi myöhemmin kotona sitten ihastella. <3 Jokaisen euron arvoinen käynti!

Meillä olisi huomenna päivällä rakenneultra. Jotenkin ei yhtään jännitä kun muutamia viikkoja sitten käytiin juurikin tuolla Kaarinan lääkärissä ja saatiin jo tietää että vauvalla on kaikki hyvin ja että poika tulee. Tottakai on todella ihanaa taas päästä kattelemaan vauvaa ja liikkeitä oikein ruudulta. <3 Potkut tuntuu jo todella kivasti ja pitkin päivää, jokaisesta muksahduksesta meinaan pakahtua onnesta! <3
 
Kaikki on täällä hyvin, pieni on melkoinen ikiliikkuja, mutta äiti on nyt jotenkin niin väsynyt ettei energia tunnu riittävän kuin töissäkäyntiin. Jalatkin on niin turvoksissa, että saas nähdä, mahtuuko kohta enää mitkään kengät jalkaan.. :bored:
 
Eilen tosiaan rakenneultrassa käyty. Kaikki mikä vauvasta näkyi kunnolla ni oli hyvin =) Sydäntä ei päässyt kunnolla katsomaan vauvan ollessa huonossa paikassa/asennossa joten ens torstaina uudestaan ultraan. Painoarviokin oli muistaakseni 400g ellen nyt ihan väärin muista =D

Istukan paikka oli vähän huono.. on alhaalla. Seurantaan menee sekin. Se asia jäi vähän nyt mietityttämään, oliko täällä muilla samaisesta kokemuksia?

Sittenpä mies yllätti ultrassa. Alussa päätettiin ettei sukupuolta oteta selville jos näkyy, mutta minä muutin mieleni aikaa sitten van miestä en ollu saanu muuttaa mieltänsä. Yllätti sitten kuitenkin kesken ultran kysymällä, että näkyykös siellä oisko kumpi tulossa =) Ja kovasti pojalta näytti, kuvanki antoivat matkaan <3 Itsellä oli niiiin tyttö olo van kylläpäs meni arvaus pieleen =D

Auringonkukka rv 21+3
 
Oon jonkun verran lukenut nyt sekä kalkista sydämessä että siitä nesterakkulasta aivoissa, niin molemmat taitaa yleensä olla ihan vaarattomia ja yleensä on rakenteissa jotain vikaa jos nuo olisivat merkki jostain haitallisesta.. Jossain luki että nuo saattaa nostaa kromosomipoikkeavuuden riskiä yhdellä prosentilla, se ei oo ainakaan paljoa. Vähän ihmetyttää vaan, että miksi laitettiin lääkärille ultrattavaksi jos muillakin näkynyt kalkkia eikä oo tarvinnut mitään jatkotoimenpiteitä. Ehkä se sitten johtuu siitä nesterakkulasta. No toivottavasti perjantaina selviää jotain.

Mulla on mennyt yöt ihan hirmuisen vaikeiksi. En löydä kyljelteen hyvää asentoa ja jos pystyn nukkuun yhtään pidemmän pätkän heräämättä niin herään lopulta selälteni. Onkohan siitä haittaa, kun ei tunnu pahalta? Vai painaako kohtu silti ikävästi jonnekkin? En löydä enää hyvää asentoa puolittain mahalteenkaan kun mahavauva ei tykkää jos maha osuu patjaan vähääkään, aina alkaa kova myllerrys.
 
Voikukka9, toivottavasti kaikki menee kuitenkin hienosti näistä pienistä löydöksistä huolimatta. Hyvähän se on lääkäriä konsultoida, saatte varmasti hyvän tiedon, mitä on käynnissä.
Nukkuma-asentoa täälläkin etsitään. Parhaiten nukkuisin oikealla kyljellä mutkikkaan selän vuoksi, mutta olen koittanut harjoitella vasenta kylkeä = ei helppo. Uskoisin, että tulee jollain lailla huono olo, jos jokin asento ei sovi itselle tai vauvalle. Täällä on niistä suonista puhuttu. Luulisi sen jossain tuntuvan, kun joku "raja" ylittyy ja pitää korjata asentoa? Tai herkkäunisena haluan uskoa näin :)Täällä ei kyykkyasentoa enää hyväksy noin niinku normiarjessa, vaikka koitan antaa tilaa polvet levällään - eli protestia tulee monista asioista (tullut äitiinsä, kamalinta on, jos ei mahdu heiluttelemaan jalkojaan)
Katjusha rv. 21+5
 
Muokattu viimeksi:
Istukan paikka oli vähän huono.. on alhaalla. Seurantaan menee sekin. Se asia jäi vähän nyt mietityttämään, oliko täällä muilla samaisesta kokemuksia?

Mulle sanoi että on takana ja vielä niin alhaalla että menee seurantaan. Totes myös että se saattaa sieltä nousta, et ens kerralla katotaan onko missä ja sit jos ei oo noussu niin jää seurantaan että nouseeko ennen ku pitäis synnyttää.
Itse en oo tästä niinkään huolissani. Se kun on varma että lapsi sieltä ulostulee keinolla tai toisella.
Synnytystäkään kun en ole sen enempää vielä halunnut miettiä, Ainoot toiveet tällä hetkellä olis että tulis suht ajallaan ja et kerkeis sairaalaan:grin Tietty haluaisin kokea alateitse synnytyksen mutta jos istukka jää alas niin sit mennään sektiolla~
 
Voikukka: Kyllä sen tuntee, jos selällään olo vaikuttaa verenkiertoon. Siitä tulee aivan järkyttävän huono olo!!! Sellainen, kun tulee juuri ennen pyörtymistä... oksettaa, pa**attaa, käsiä ja jalkoja kihelmöi, kylmä hiki, voimattomuus, silmien sumeneminen... Ei ole tässä raskaudessa tullut, eikä kai kovin helposti vielä tässä vaiheessa tule. Itsellä tuli esikoista odottaessa hammaslääkärissä tuo olo :wideyed: Hyvä, että pystyin kävelemään sieltä pois pikku huilien jälkeen!
 
Mä meinasin tossa pari päivää sitten pyörtyä kampaamotuoliin, eli alkaa painaa näemmä tietyissä asennoissa niitä verisuonia. Selällään on myös ikävä nukkua ja istuessa pitäis olla aina vähän etukenossa tai tulee huono olo. Onneks ostettiin uus sänky mikä on tosi hyvä mun selälle, selkäkipuilut loppu heti :)

Aikasemmasta aiheesta eli haluista niin niitä ei mulla olis yhtään, mies vois häärätä vaikka joka päivä, mulle riittäis vaikka kerran kk :D oon yrittäny kuitenkin pitää semmosen kultasen keskitien.. Se on vaan että en ite läheskään aina tule ni se on vähän kurjaa.. Ennen ei siinä mitään ongelmaa.

Jeanney 23+4
 
Tekipäs kunnon yöunet hyvää ja parin tunnin päästä olis vähän kosmetologilla hemmottelua tiedossa.. tai jos säärikarvojen sokerointia ja naaman nyppimistä voi sellaiseksi kutsua. :grin

Mä en ole myöskään miettinyt synnytystä, kunhan itse selviän siitä edes jokseenkin pienillä ruhjeilla ja pieni saadaan turvallisesti pihalle, niin riittää mulle. Mulla ei normaalistikkaan puudutteet pelitä ihan hirveän hyvin enkä oikein meinaa reagoida nukutuslääkkeisiinkään, joten innolla (lue kauhulla) odotan, mennäänkö tahtomattani luomuna synnytyksen suhteen.

Mulla kyllä haluja riittää, oon huomannut, että isäntä joutuu vähän käyttämään nykyään päätään ja panostamaan normaalia enemmän seksiin, kun taitaa itse pelätä, että satuttaa mua tai Munasta joissain asennoissa. Mutta tämähän ei siis haittaa yhtään. :happy: Ei mekään kuitenkaan päivittäin hurjastella, ei vaan energia riitä siihen, mutta siis useamman kerran viikossa kuitenkin. Ja musta on kiva, että vaikka mä aina meen monta tuntia aikaisemmin nukkumaan, niin herään joskus aamuyöstä siihen, että isäntä on sänkyyn tullessaan ottanut mut kainaloonsa siten, että toisella kädellä pitelee kasvavaa vatsaa ja toisella tissiä. :wacky: Sanoikin tuossa yks aamu, että loppuu kädet kesken, kun pyllyäkin pitäisi pystyä silittelemään. :p Tykkään siis myös vaan ihan makoilla toisen kainalossa vaikka kuuma tuleekin.
 
Auringonkukka82,mulla edellisessä raskaudessa oli istukka alhaalla kohdunsuun päällä. Seurattiin loppuraskauden ja jos tuli vuotoja niin välittömästi synnärille. Rv 25+ vähän vuotelin verta,niin sain kortisonipiikit vauvan keuhkoja kypsyttämään. Mulla ei siirtynyy istukka,joten sektio 36+3. Onneksi sain olla kotona loppuun saakka,äitipolilla eräs lääkäri sanoi,että rv 34 pitäisi tulla jo osastolle makaamaan ja olin ihan kauhuissaan,koska kotona oli kolme pientä lasta,että miten siitä selviäisi. Onneksi kaikki meni loppuun saakka hyvin ja en alkanut vuotamaan tai supistelemaan ennen leikkausta. Peukut kaikille,joilla nyt se istukka liian lähellä kohdun suuta,että nousisi turvalliselle alueelle.
 
Ja musta on kiva, että vaikka mä aina meen monta tuntia aikaisemmin nukkumaan, niin herään joskus aamuyöstä siihen, että isäntä on sänkyyn tullessaan ottanut mut kainaloonsa siten, että toisella kädellä pitelee kasvavaa vatsaa ja toisella tissiä. :wacky: Sanoikin tuossa yks aamu, että loppuu kädet kesken, kun pyllyäkin pitäisi pystyä silittelemään. :p Tykkään siis myös vaan ihan makoilla toisen kainalossa vaikka kuuma tuleekin.
Voi aivan ihana sun mies! :) Mun mies ei kovin montaa kertaa ole koskenut vatsaani tämän raskauden aikana. Varmaan alle 5 kertaa vain. :sad001 Eikä ole ollut innokas kuuntelemaan dopplerilla sydänääniä kotona. Mutta oikein hyvä, omistautuva ja rakastava isä hän on. Ja ultriin on tullut mielellään. Ja osallistuu kotitöihin jopa enemmän kuin minä. :)
 
Täälläkin halut ihan nollassa ja molemmilla kova väsy koko ajan, mulla hb 102 vaikka syön rautalääkettä, tänään koitan vaihtaa nestemäiseen kun nää tabletit ei oikeen sovi mahalle. :yuck: mä oon laittanu miehen rasvaamaan mun mahan aina iltasin jotta vauva oppii tuntee kädet ja äänen et se on isi siinä, alus mies pisti vähä vastaa mut ku selitin miks haluun niin nii on ollu ihan hyvin mukana vaikka sitä ärsyttää ku aina saa lähtee sit pesee käsiä öljystä :grin muuten mies tosi huolehtivainen, eilen teki makkarakeittoo ku mä nukuin päikkärit työpäivän jälkeen, illalla tehtiin vielä yhessä jauhelihapihvejä jne. Oli kyl kiva pitkästä aikaa kokata yhessä ku muutenki ruokapuoli ollu vähän retuperällä. Yleensä oon tehny töihin aina eväät, nyt oon varmaa pariviikkoo käyny syömässä työpaikan ruokalassa.:angelic::hilarious:
Tänää oli ru ja kaikki oli hyvin, sukupuolta ei haluttu nähdä, mutta jalkojen kuvauksen jälkeen kätilö rupes puhuu kaverista nii mieshä nyt on sata varma et se on poika :hilarious:paino 388g :pvähän harmitti ku kätilö sai aika huonoja kuvia, vauva näyttää ihan kummitukselta :sad001 eikä se oikeen jaksanu panostaa jotenki siihe et sais parempia kuvia..

21+1
 
Hopeasydän, ihana :) Mäkin taidan pyytää miestä rasvailemaan. En usko, että sitä ärsyttää yhtään, kun mulla on edes raskaana ollessa tissit :joyful: Kyllä mä oon vaan sitä mieltä, että se on vauvan hellimistä ja silittelyä sekin mahan koskettelu.
Mä aloitin mun kahden rautatabletin (yht 45 mg) lisäksi sen nestemäisen, ja saan sitä otettua melkein joka päivä (muut lisukkeet menee niin helposti sellaisesta lääkedosetista). Tuloksia ehkä nähdään sitten neuvolassa 19.7., noin 2,5-3 viikkoa olen silloin vetänyt extra-annoksella. Sormenpäähemppa on laskenut avuista huolimatta 118->104.
Katjusha rv. 21+5
 
Mä olen alkanut rasvailla myös vartaloa ahkerammin. Oliiviöljyllä tisseistä reisiin. Ja takaa kyljet, alaselkä ja peppu. Loppua kohden siirryn weledaan. Mä en oo miestä pyytänyt siihen hommaan, kun teen sen aina vessassa illalla samalla, kun pesen hampaat ja harjaan ja hoidan hiukset.

Tänään on rento päivä. Mulla on treenissä käynnissä ns kova viikko, jota seuraa lepoviikko. Eilisen reisilöylytyksen jäljiltä on koko kroppa ihan tukossa. Aamulla oli lihakset kosketusarat, mutta mies avas ne hierontapallon avulla. Siitä ei menny kuin muutama tunti, niin ne oli uudestaan tukossa ja sain kaivella putkirullan esiin. Eli tänään kun lounas on laskeutunut joogaillaan ja perään avataan putkirullalla. Täytyy kattoa saako mennä vielä crosstreinerille polkemaan, että saa jalkoja auki. Ens viikolla en muuta treenailekkaan kun leppoisaa aerobista ja muutama kehonpainotreeni.

Oon lähinnä tehnyt muutamia kotitöitä, lukenut, ollut lasten kanssa ja katellut muutamia ohjelmia netflixistä.

Pikkunen ollut ihan rauhaksiin kuten yleensä. Sätkii lähinnä aamulla, ruuan jälkeen pötkötellessä ja sitten illalla. Mutta niin ihanan rauhallinen vauva, ihan kun mun vanhempikin tyttöni. Mulle itselle on sisko ollut todella tärkeä ja oon aina pitänyt tärkeänä, että tyttö saa myös siskon. Kohta pääsen katsomaan miten noista muodostuu siskokset. Pojillakin on noin 6v ikäeroa ja kyllä niillä on ne omat poikien jutut. Tytöille tulee reilu 6v ikäeroa, mutta siskot on aina siskoja.

Uusperheellinen 21+6
 
Tulee kyllä hieman huono omatunto kun lukee Uusperheellinen-84 sun näitä urheilupäivityksiä! Tuntuu että itellä ei oo energiaa ollenkaan mihinkään urheiluun, vaikka ennen raskautta olin aktiivinen kuntosali harrastaja ja olen myös futiksen 3. divarissa. Koiran kans tulee tietty pakostakin hieman liikuntaa, mutta alhainen hemoglobiini tuntuu vievän kaikki mehut :/

Pikkumyy 23+4
 
Kyllä se täälläkin tahtoo olla veto pois vaikka omatoimisesti hain rautatabletteja ja pienellä annostuksella aloitellut. Hb ilmeisesti jo sen verran alhaalla. Neuvolat on vain sen verran harvakseltaan ettei pääse useammin mittauttamaan. On kans huono omatunto kun ei tahdo jaksaa, vaikka itsekin ennen raskautta treenasin ahkerasti kilometrien juoksuja. Tiedän, että joudun aloittamaan koko homman taas alusta. Huoh.. Noh, mutta se positiivinen asia siinä treenaamisessa on että on kiva nähä kun kehittyy ja saa tuloksia aikaan välillä. :)
 
Omia ja muiden urheilusuorituksia ei hirveesti kannata vertailla keskenään, jokaisella kun on oma käsityksensä treenin rankkuudesta ja määrästä. Toiselle on paljon kolme urheilukertaa viikossa, toiselle se on vähän. Itse en jotenkin koe kotivenyttelyä/joogaa suurena urheilutapahtumana ja tätä edes viikon urheiluihin laske, jokainen tyylillään. Toisilla urheilu menee kausittain, jos nyt laiskottaa niin antaa laiskottaa! Raskauden jälkeen voikin yhtäkkiä olla mukava käydä lenkillä vauvan kanssa jne eikä sitä silloin toivottavasti edes mieti että tuli puolivälissä raskautta löysäiltyä jos siihen kerran on kuitenkin ollut mahdollisuus :)
 
Maatuska83, mulla kävi mielessä jo "ostettu motivaatio" ens kesäks - esim. kympin skaba. Vuosina 2003-2014 juoksin puolikkaita ja kokomaratoneja melko monta.
 
Raskaudessa omaa oloa kannattaa kuunnella. Ei siitä kannata kantaa huonoa omaatuntoa jos ei juuri sillä hetkellä pysty. Jos oma olo riittää vaikka muutamaan kehonpainokyykkyyn tai muutamaan punnerukseen, niin hieno juttu, mutta ei kaikki siihenkään pysty. Ite olen pojista ollut levossa 20 viikosta noin viikkoon 36. Vain meditaatio ja ihan kevyt jooga oli kaikki mitä pystyin tekemään. Normaalit kotityötkin supisti. Nyt tuntuu, että menen ajoittain liiankin kovaa, mutta eipä tuo kroppa ole laittanut vastaan. Niin kauan, kun ei supistele ja paikat on riittävän kiinni viikkoihin nähden, niin pyrin treenaamaan sitä tahtia, miten kasvava vatsa antaa myöden.

Tietysti nytkin mun tarvii pitää erityisesti lantionpohjasta huolta ja kikkailla tuon magnesiumin kanssa, kun supistusherkkä kohtu ei katoa mihinkään. Ekat treenit tuossa muutama viikko sitten oli kaikkea muuta kuin hauskat, kun monen kuukauden treenaamattomuus näkyi siinä, että puntti ei nouse entistä tahtia eikä pysty tekemään kunnolla harjoituksia, eikä saa hiki-endorfiineja käyntiin :D . Vasta viime viikolla alko löytyä vanha tahti.

Se vielä mainittakoon, että helppohan mun on treenata kun olo sallii ja olen liikunnan ammattilainen. Ja samalla siinä on myös se paine, että kun se oma kunto on myös työväline.
 
Takaisin
Top