Varpahat, hyvin se menee. Ja pienen parastahan tässä vaan ajatellaan - muistuttakaa mua pliis siitä, kun lähenee se oma sokerirasitusaika.
Mä oon huomannut, että se pahoinvointi on suoraan verrannollinen siihen, miten hyvin on tullut edeltävänä päivänä syötyä. Eilen oltiin taas koko päivä kaupungilla menossa, niin mun oli illalla pakko lähteä kesken kaiken syömään pari mäkkärin hampurilaista, kun tuli paha olo ja tajusin, että edellisestä ruokailusta oli yli 7h. Sitten oli vielä parin tunnin päästä kotiin tullessa pakko syödä iltapalaa (vaikkei siis edes ollut nälkä) ettei nyt aamulla olis paha olo ja huomaan, että kyllä se kannatti.
Kiva, kun tuli tällainen sadepäivä näiden aurinkoisten kelien väliin, niin voin hyvällä omalla tunnolla tehdä sisällä kotihommia - hyvillä keleillä kun ei malttais haaskata päivää sisätiloissa, niin väkisin jää pyykinpesu yms. vähemmälle. Pääsen myös istuttelemaan partsille "kukkasia" tänään - mun kukkaset sattuu nyt vaan kaikki olemaan erilaisia vihanneksia. On niin pirun paahteinen tuo meidän parveke, niin ajattelin suosiolla vaan askarrella hyötypuutarhan, kun kaikki kukkapoloiset vaan palaisi ja nuupahtaisi tonne. Ja miten kiva sit onkaan napsia salaattiin ja leivänpäälle omasta puskasta tomaattia jne.
Ellami, vaikka itse olen ravintola-alalla ja siellä tuppaa nuo käytännöt ja työehtosopimukset sun muut olemaan monesti ihan perseestä, niin et voi edes uskoa, miten sun tilanne alkaa suoraan sanottuna v*tuttamaan!
Eikö missään ole mitään pykälää noista pätkäsoppareista, että jos niitä on tarpeeksi pitkä pätkä, niin sulla oikeudet paranis edes jotenkin? Tai pystyisitkö sä liitosta hakemaan sit jotain saikkurahoja yms.? Äläkä pode huonoa omaatuntoa, se ei varmasti ole sun oma sairaala/laitos, joten sä et ole se, joka siellä on vastuussa asioista saatika sitten se, jonka tehtävänä on kärsiä päättäjien (monesti mielivaltaisista) päätöksistä. Sä olet työntekijä ja täysin korvattavissa - ikävä kyllä, siksi sun tehtävä on ajatella sua ja tulevaa lasta, koska ei ne pomot/esimiehet sitä tee, niin surulliselta kuin se kuullostaakin. Voimia kuitenkin, toivotaan, että saat jonkun tolkun tuohon asiaan.
ja mittailen paastoarvoja muutenkin kotona.
En kerennyt edes penkkaan, vaan keskelle tietä pamahti. Onneksi asutaan aika syrjässä, niin ei ollut todistajia. Esikoinen huuteli rattaista koiralle, että odota äitillä on huono olo. 
Toivottavasti aika kultaa muistot tai en lähe yrittämään enää toista kertaa raskaaksi tuloa 
mutta ilmesesti nk. matalankynnyksen riskiryhmään kuuluvat testaillaan vasta myöhemmillä viikoilla. En oikeen usko että se on mikään hyvä hommeli 
