La marraskuu 2016

Onko kukaan muuten edes vitsimielessä hankkinut sellaisia sukupuolitestejä, GenderMaker tai vastaavia? Näyttävätkö oikein vai ovatko ihan huuhaata? Jotenkin kiinnostaisi testata, mutta 25 € on aika suolainen hinta sellaisesta huvista ja rakenneultraankin kuitenkin aika lyhyt aika enää :rolleyes: Oon vaan niiiiiin utelias!
 
Mä mietin hetken tuota sukupuolitestiä, mutta tulin siihen lopputulokseen että kiva odottaa siihen ultraan ja siinä sitten kuulla että kumpi tulee :) Ja kun ei siihen enää niin pitkä aika onneksi oo 20.6..silti kyllä tuntuu että joka päivä katselen kalenteria, että tulisi jo se päivä:wink

Joutuuko kukaan muu täällä työkseen istumaan koko päivän?
Teen toimistotöitä ja istun töissä sen vähintään 8h + automatkat ja tuntuu että töissä ei jaksaisi istua yhtään ja peppu puutuu ja jalkoja painaa....:shifty: Verenkiertokin varmaan vähän eri mallilla kun normaalisti.
Päätäkin särkee kun tuijottaa jatkuvasti näyttöä...(vali vali..:grin)
 
Outo tunne kun ei yhtään tunnu vieläkään, että olis raskaana. Ei ole huonovointisuutta eikä oikein muitakaan oireita. Maha on ehkä hitusen kasvanu, mut eipä sitäkään kukaan muu huomaa. Tai saattaa näyttää tällä hetkellä siltä, että oon vaan lihonu..

Marraskuisten listasta on taas pari odottajaa pyytänyt poistamaan nimensä :( Surullista! Ja välillä hiipii pelko mieleen..


13+3
 
Mango16 sanoi:
Outo tunne kun ei yhtään tunnu vieläkään, että olis raskaana. Ei ole huonovointisuutta eikä oikein muitakaan oireita. Maha on ehkä hitusen kasvanu, mut eipä sitäkään kukaan muu huomaa. Tai saattaa näyttää tällä hetkellä siltä, että oon vaan lihonu..

Marraskuisten listasta on taas pari odottajaa pyytänyt poistamaan nimensä :( Surullista! Ja välillä hiipii pelko mieleen..


13+3
Click to expand...

Mulla samat fiilikset. Vaikka onkin pahaa oloa. Mutta kun ei tunnu liikkeet vielä ja tänään tuli tosi kova alavatsakipu ja olin ihan kauhuissani. Neuvolakin on vasta 6.6. Tämä on oikeasti meidän viimeinen mahdollisuus ja viimeinen vauva ja jo nyt on todella voimakkaat tunteet pientä ihmisenalkua kohtaan.
 
Mulla oli kilppareissa tsh 0.41 ja joudun huomenna kokeisiin, ilmeisesti rajamailla että on liian matala. Neuvolatäti lohdutteli kun sanoin että oon kokoajan huolissani että olen nyt turvallisilla vesillä kun viikkoja on nyt 14+5. Minäkin huomasin että marraskuisista 2 on poistunut ihan lähiaikoina joten ei tässä olo ole vielä turvallinen :/
 
ErykahB sanoi:
Mulla samat fiilikset. Vaikka onkin pahaa oloa. Mutta kun ei tunnu liikkeet vielä ja tänään tuli tosi kova alavatsakipu ja olin ihan kauhuissani. Neuvolakin on vasta 6.6. Tämä on oikeasti meidän viimeinen mahdollisuus ja viimeinen vauva ja jo nyt on todella voimakkaat tunteet pientä ihmisenalkua kohtaan.
Click to expand...

On oikeasti uskomatonta kuinka vahvasti sitä jo rakastaa tuota tuntematonta napakaveria ja huolehtii sen hyvinvoinnista. Mies juuri eilen ihmetteli kuinka murehdin ja stressaan koko ajan ja sanoinkin, että hän ei voi mitenkään sitä tunnetta ymmärtää!

Koen jo nyt niin, että se on kolmas lapseni ja huolestun siitä niin kuin jo isommista lapsistani! Tästä huolehtiminen on vaan jotenkin erilaista... joutuu vielä pelkäämään selviääkö pikkuinen vatsamatkasta <3
 
Charm3, juurikin noin tunnen myös! Huoli on kokoajan. Esikoisesta en osannut huolestua, kun kaikki oli silloin ihan uutta ja outoa muutenkin. Enemmän olin vaan ihmeissäni.

Sitten mulla oli tuulimunaraskaus ja piiiitkän yrityksen jälken viimein aloin odottaa toista. Kauhea huoli oli ja kun istukka oli vielä edessä, en koko aikana tuntenut liikkeitä samalla tavalla kuin esikoisesta.

Kolmannen kohdalla olin aivan hermoraunio, koska yksi ystävä ja kaksi mammakaveria joutuivat kokemaan kohtukuoleman ihan raskauden lopulla. Kolmas meni meillä vielä 12 päivää yli lasketun ja mua oikeesti vaan itketti viimeisen viikon.

Nyt on taas ihan hermoheikko olo. Olen jo niin vanha, tämä raskaus tuli todella yllättäen ja yrittämättä, ja silti niin täydelliseen kohtaan elämää.
 
Kivat noi seulonnan riskiluvut, kun pari viikkoa sitten oli et kaikki on selvää ja normaalia, niin eilen oli neuvola ja riskiluvut hukassa... hoitaja sanoi, et ei löydy tiedoista joten hän etsii ja kyselee ja ilmoittaa.. "Sieltä ei soiteta jos kaikki on normaalisti". Meinas sydän hypätä kurkkuun ja maha heittää kuperkeikkaa, kun tänään tuli soitto synnytyssalista.. surullisen kuuloinen hoitaja totesi kaikkien lukujen luettelemisen jälkeen että kaikki normaalia ja ei aiheuta toimenpiteitä.. että olipa pitkä puhelu. Ja soitto johtui siitä, että paperit oli vain hukkuneet matkalla.
Iloisena siis täällä ja ekat sikiön liikkeet fiilistelty 15+4 paikkeilla ja siitä lähes päivittäin. Nyt 16+0. (Aiemmin oon viikotkin sotkenut tänne keskusteluun kun ei muista mikä onkaan menossa).
 
Voi tytöt ... Hyvin me pärjätään.
Meillä ei ole lapsia ja esikoista on toivottu 10 vuotta. En voi tulla raskaaksi ilman IVF:ää, joten todella todella toivon että saisimme tämän pienen perheeseen ... Onneksi mieleni on ollut olosuhteisiin nähden melko tyyni, kun tietää että tästä on oikeesti nyt koko perhekuvio kiinni loppuiäksi.
 
Yhtäkkiä tunnen itseni surulliseksi... siitä ku en tee muuta ku oon töissä, käyn kaupassa ja oon kotona... juuri nyt ajatus masentaa... en oo nähny kavereita pitkään aikaan kun ei oo sopinut tai sit muksut kipeenä... ei kauheesti miehenkään seura kelpaa... :/ huoh tää tunne... anteeksi avautuminen mut en nyt tiedä kelle muulle... :S ei mies ymmärrä... :(
 
Täällä tulisi uusi mukaan. La 13.11 ja kuudetta odotellaan.

Vitosen odotusaikana tuli ostettua tuollainen sukupuolitesti. Tyttöä näytti mutta poika tuli

Yllätykselle paljon voimia. Itsellä takana keskeytys rv.18 Downin vuoksi, vaikka jo kolme vuotta aikaa niin edelleen sydämeen sattuu. Itse sain parhaimman tuen Enkelinkosketus sivustolta.
 
Minäkin koen oloni ahdistuneeksi/surulliseksi kun en tällä hetkellä ole töissä, päivät kuluvat sisätiloissa tv:tä katsellen ja illat miehen seurassa. Aluksi oli rentouttavaa, nyt kaatuu seinät päälle.

Rv 14+5
 
Me peruttiin meidän hääjuhlat. Oltiin jo reilu viikko mietitty ja puhuttu miehen kanssa ja tänään puhuin mun kaverin ja äidin kanssa ja sain "siunauksen" sille että on ihan ok perua nyt ne isommat juhlat, kun mua ahdisti niin paljon. Me mennään maistraattiin vanhempien ja sisarusten kanssa ja kotona skumpat ja kakkukahvit.
Meinattiin sitten esim. tammikuussa ristiäisissä saada se papin siunaus avioliitolle.
Muille kutsutuille ilmoitin vaan että juhlat on peruttu, kun matkaan tuli pieni muuttuja ja nyt ei jaksa järjestää isoja juhlia. Jotkut älysi heti vauva uutisen rivien välistä :) Ja mun pään päältä hävis iso musta pilvi!! Mä en vaan oo juhla ihminen.
Jotenkin nyt tuntuu että oonkin yks kaks kokenut tänään onnen tunteita raskaudesta. Ja sain läheisteni tuen.

Ja työstä. Kun ensi viikolla taas uuden sopparin kaiketi saan, aion avata suuni että miksi näin?!

Ja vaivoista. Onko se ikä vai jo mones raskaus kun näin aikasin tekee vaivoja joita muistelen olleen edellisissä raskauksissa paljon myöhemmin.
Tuolla alapäässä outoja kipuja en osaa kuvailla. Niistä on muutkin täällä tainnut kirjoitella.

Terveisin helpottunut pallero rv 15 menossa, en muista päivälleen tarkkaa :D
 
Toivotaan, että kaikilla menee asiat parhain päin!

Onko kukaan syöny valmisruokia? Kun nekin oli kiellettyjen listalla. Vai oliko vaan niin, että voi syödä kun kuumentaa kunnolla? Ei nyt valmisruokaa tee edes mieli, mut välillä kiireessä olis helppo napata matkaan.
 
En oo huomannut tuollaista kieltoa, ettei valmisruokia saisi syödä. Kaupan pinaattiletut varmaan kuuluu tuohon listaan ja niitä on tullut raskauden aikana pari kertaa syötyä, tuskin tarpeeksi kuumennettuna :nailbiting: mistähän tuo kielto johtuu?
 
Mä oon lukenut vaan Eviran listaa siitä mitkä on kiellettyjä tai ei suositeltavia syötäviä. Siinä ei ainakaan valmisruokia ole kielletty. Tosi harvoin kyllä valmisruokia syön, en nyt muista milloin viimeksi olisin syönyt.
 
Mango16 sanoi:
Toivotaan, että kaikilla menee asiat parhain päin!

Onko kukaan syöny valmisruokia? Kun nekin oli kiellettyjen listalla. Vai oliko vaan niin, että voi syödä kun kuumentaa kunnolla? Ei nyt valmisruokaa tee edes mieli, mut välillä kiireessä olis helppo napata matkaan.
Click to expand...

Kyllä minä söin tänään valmisruokaa, kun en jaksanut eilen tehdä mitään. Se kyllä kuumeni niin kuumaksi, että en meinannut saada lautasta ulos mikrosta :grin
 
Liljankukkaselle onnea myös matkaan. Pahoittelut menetyksestänne. Tätä toivotaan syliin asti :)
Ellami, vaikutat helpottuneelta = oikea päätös :)
Tsemppiä ketjuun kaikille - !
 
ErykahB sanoi:
Charm3, juurikin noin tunnen myös! Huoli on kokoajan. Esikoisesta en osannut huolestua, kun kaikki oli silloin ihan uutta ja outoa muutenkin. Enemmän olin vaan ihmeissäni.

Sitten mulla oli tuulimunaraskaus ja piiiitkän yrityksen jälken viimein aloin odottaa toista. Kauhea huoli oli ja kun istukka oli vielä edessä, en koko aikana tuntenut liikkeitä samalla tavalla kuin esikoisesta.

Kolmannen kohdalla olin aivan hermoraunio, koska yksi ystävä ja kaksi mammakaveria joutuivat kokemaan kohtukuoleman ihan raskauden lopulla. Kolmas meni meillä vielä 12 päivää yli lasketun ja mua oikeesti vaan itketti viimeisen viikon.

Nyt on taas ihan hermoheikko olo. Olen jo niin vanha, tämä raskaus tuli todella yllättäen ja yrittämättä, ja silti niin täydelliseen kohtaan elämää.
Click to expand...

No ei olla teilläkään ihan helpoimman kautta menty, joten ehkäpä tämä ylläripyllärikaveri on juuri se syy miksi mutkien kautta on täytynyt mennä!

Hermoilulle tuskin kukaan mitään voi. Itse koitan hyväksyä itseni tämmöisenä stressikimppuna. Onhan tässä kuitenkin isosta asiasta kyse!

Tsemppiä ja onnea sinulle ErykahB ja kaikille meille muille stressaajille <3 :)
 
Hyvä ellami että saitte päätöksen tehtyä hääjuhlan perumisesta, ihan turha stressata itseään jonkun asian takia mikä ei välttämättä edes oma juttu olisi.

Valmisruoista, en ole minäkään kiellosta kuullut, harvoin tulee syötyä mutta nyt raskauden aikana olen pari kertaa syönyt kun muu ei maistu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top