Joku kyseli että mitä jos oireet häviää. Viime vuoden puolella kun olin raskaana niin viikon kymppi tienoilla loppu pahoinvointi. Olin tietenkin ihan innoissani kun aiemmissa raskauksissa pahoinvointi kesti ihan sairaalaan asti. Viikolla 12 kun oli ultra niin ei sieltä löytynytkään sykettä. Vauva oli kuollut viikolla 7. Ja mä kun hehkutin hyvää oloani, mutta hormonitasot olikin sitten laskenut... Ei ole tarkoitus pelotella mutta näin mulla.
Nyt tiedän että jos on huono olo niin vauvalla kaikki hyvin mutta silti on rankkaa. Itkeskelen päivittäin kun oksettaa ja alavatsaan sattuu. Joillekin ei vain sovi raskaus. Ja tämä muka naisen parasta aikaa. Yöks. Miehellekin uutena juttuna että raskaus voi olla näin "surullista". Onko teillä jotka voitte pahoin jotain vnkkejä. Kätilö ehdotti syömään B6 vitamiinia mutta sen vasta aloitin ja torstaina pääsen akupunktioon.
Rv 9+3
Nyt tiedän että jos on huono olo niin vauvalla kaikki hyvin mutta silti on rankkaa. Itkeskelen päivittäin kun oksettaa ja alavatsaan sattuu. Joillekin ei vain sovi raskaus. Ja tämä muka naisen parasta aikaa. Yöks. Miehellekin uutena juttuna että raskaus voi olla näin "surullista". Onko teillä jotka voitte pahoin jotain vnkkejä. Kätilö ehdotti syömään B6 vitamiinia mutta sen vasta aloitin ja torstaina pääsen akupunktioon.
Rv 9+3
Väsymys vaivaa myös.. En ymmärrä miten te olette haravoineet ja tehneet kaikenlaista. Minä en vaan pysty! En ole käynyt varhaisultrassa, enkä omista doppleria.. Näin mentiin viime raskaudessakin ja hyvä tuli
Itseni tuntien, näin on parempi ja olen rauhallisempi.



Joo, ei puhettakaan mistään nautinnosta. Nyt mentävä taas vaakatasoon. 